Mikä elokuva on saanut henkesi salpautumaan ja miksi?
Mielestäni Fellinin Satyricon oli sellainen. Missään muussa leffassa en ole moista erikoista tunnelmaa ja visuaalisuutta nähnyt! Äänimaailman on aivan upea (tästä on varmaan eriäviä mielipiteitä)!
Näin elokuvan ensimmäisen kerran joskun alle kymmenen vuotitaana ja se jäi voimakkaasti mieleen. Ihmettelin, miksi tarinassa on katkoja, kunnes selvisi, että tarina on peräisin käsittääkseni keisari Neron ajalta ja siitä on hävinnyt osia välistä. Tämä ei tosin haittaa, vaan lisää elokuvan viehätystä. Jättää siis jotain arvailun varaan.
Mielestäni Fellinin Satyricon oli sellainen. Missään muussa leffassa en ole moista erikoista tunnelmaa ja visuaalisuutta nähnyt! Äänimaailman on aivan upea (tästä on varmaan eriäviä mielipiteitä)!
Näin elokuvan ensimmäisen kerran joskun alle kymmenen vuotitaana ja se jäi voimakkaasti mieleen. Ihmettelin, miksi tarinassa on katkoja, kunnes selvisi, että tarina on peräisin käsittääkseni keisari Neron ajalta ja siitä on hävinnyt osia välistä. Tämä ei tosin haittaa, vaan lisää elokuvan viehätystä. Jättää siis jotain arvailun varaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Whoopi Goldbergin tähdittämä ja Steven Spielbergin ohjaama THE COLOR PURPLE - HÄIVÄHDYS PURPPURAA veti hiljaiseksi ja sai kyyneleet valumaan.
Kaunis elokuva ihmisarvosta. Whoopin yksi harvoista draamarooleista. Taisi olla Whoopin ensimmäisiä elokuvia, ellei jopa se ihan ensimmäinen. Läpimurtoelokuva kuitenkin.
Ekan kerran näin tän leffan joskus 90-luvun alussa, ja se kosketti heti. Yksikään S.S:n toinen leffa ei ole pystynyt samaan mun kohdallani. Ei edes Schindlerin Lista.
HÄIVÄHDYS PURPPURAA on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Visuaalisesti elokuva on erinomainen.
Quincy Jonesin upea musiikki antaa elokuvalle hienon säväyksen - erityisesti Shugin Celielle laulama 'Sister'.
Danny Glover on loistava Misterin roolissaan. Todellakin toista luokkaa kuin Tappava Ase -leffoissa.
Tämä elokuva kuuluu kyllä mun suosikkeihin myös.
Raoul Walshin "Kuohuva 20-luku" (The Roaring Twenties). Gangsterielokuva vuodelta 1939 täynnänsä hienoa symboliikkaa, vaikuttava loppukohtaus jossa pääosaa esittävä James Cagney hoipertelee uudenvuodenyönä 1929 lumisateessa haavoittuneena kirkon portaille ja kuolee siihen juuri ennen kellojen lyödessä vuosikymmenen vaihtumista. Pääosan gangsteri oli raaistunut ensimmäisessä maailmansodassa, joka väkivaltaisti 20-luvun sukupolvea, ja ryhtynyt kieltolain aikana häikäilemättömäksi rikolliseksi salakuljettajaksi. Elokuvan loppu tavallaan symbolisoi, kuinka sodan pilaama 20-luvun sukupolvi on väistymässä 30-luvun koittaessa, ja 30-luvusta olisi tulossa 20-lukua parempi, rauhan kautta viisaamman sukupolven aikakausi. Elokuva valmistui 1939 juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä - valitettavasti toive rauhallisemmasta ajanjaksosta kariutui uuden suursodan syttymiseen.
Tarkovskin Peili - täyttää kaikki vaatimukset joita elokuvalle voi asettaa.
Masaki Kobayashin ohjaama Harakiri vuodelta 1964. Pieni mutta pippurinen ihminen antaa herroille turpaan mutta toki häviää loppupelissä tehden sen tosin kunniallisesti. Kuten arvostelija viisi tähteä annettuaan totesi "tästä ei elokuva enää juuri parane".
Kuten otsikosta kävi selväksi DAS BOOT.
Perustelu: Pieneen tilaan sijoitettu sankari- ja antisankaritarina.
Paras oli 1 perämies valitettavasti menehtyi...
Todenmukainen ja todellisuuteen perustuva. En hyväksy missään mielessä Natsi Saksan toimia, mutta sukellusvenemiehet olivat OMAN AIKANSA SANKAREITA puolin ja toisin.