Telkkarissa näkyvät olevan paavi ja kumppanit näytillä. Tyhmä kysymys kai, mutta miksi juovat isoista ja monista kultakupeista ja ovat sonnustautuneet kaapuihin, johon näkyy menneen sekä aikaa että rahaakin? Taisi jäädä muutama kolikko vielä Vatikaaniinkin.
Hyvin usein kuulee tokaisun "Olisi nekin rahat annettu köyhille." Mistä tämmöinen pröystäily?
Hyvin usein kuulee tokaisun "Olisi nekin rahat annettu köyhille." Mistä tämmöinen pröystäily?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ihmetyksen suussa oli eräällä Jeesuksen opetuslapsellakin kerran (Joh. 12: 1-6). Mainitsemasi tokaisu tuli kai alun perin hänen suustaan. En silti väitä että tilanteet muuten ovat verrattavissa ihan yksi yhteen. Mutta ehkä siinä on yhtä kaikki jotakin mietittävääkin.
Siis kultamaljoja kilstämällä ja purppuraan pukeutumallako Jumalaa palvellaan?
Niin, onhan näillä tapauksilla eroa. Juudaskaan ei varsinaisesti ihmetellyt, vaan koetti näytellä hurskasta -”ei siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas." Magdalan Maria "tuhlasi" nardusöljyn Herralleen Jeesukselle. Tästä Jeesus sanoi: “Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole.”
On hyvin perusteltua ja raamatullista ihmetellä kirkkolaitosten pröystäilystä. Jumalan sanassa ei sellaiseen kehoiteta. Sellainen tulee sanan ulkopuolelta, mutta oli jo ennalta tiedettyä:
Tämä, mikä tapahtui heille (Israelille), on esikuvallista
ja on kirjoitettu varoitukseksi meille,
joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1Kor.10:11)
Raamattu kertoo Jerbeamista:
Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä
ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä,
jotka eivät olleet leeviläisiä.
Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa,
kuukauden viidentenätoista päivänä,
sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille;
niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt.
Ja tekemiänsä uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin.
Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin,
viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta,
jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt.
Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille
ja nousi alttarille polttamaan uhreja. (1Kun.12:31-33)
Miten tämä sopii meidän aikaamme?
Raamattu ei tunne Uudessa liitossa rituaalipappeutta. Raamatun mukaan jokainen Herran Jeesuksen oma on pappi. Muista papeista Raamattu ei puhu. Kirkko tekee ns. papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät ole edes uskossa Herraan Jeesukseen. Kuka vain haluaa ja on koulunsa käynyt, sen kirkko vihkii papin virkaan. Raamatusta ei myöskään ole periaate “yksi herrana halliten ylitse muiden”. Kirkkolaitos tuntee historiassaan kaikenkaltaisia ruhtinaita ja herroja. Ylimpänä Kristuksen sijainen, Jupiterin ylipappi Pontifex Maximus.
Raamattu ei aseta kristityille mitään erityisiä juhlapäiviä. Kirkon kalenteri on täynnään kaiken maailman kolminaisuuden päiviä ja Marian ilmestyksiä. Entä sellaiset raamatullisilta tuntuvat juhlat kuin Joulu ja Pääsiäinen? Niissäkin on pelkkä silaus kristillisyyttä.
- Emme tiedä milloin Jeesus syntyi – joulun ajankohta on keksitty
“omasta päästään”. Tai ei aivan. Joulukuun 25. on Tammuksen
eli ruumiillistuneen auringonjumala Nimrod/Baalin syntymäpäivä.
- Juutalaisen Pesah-juhlan ajankohdan tiedämme, mutta kirkon pääsiäinen
(engl. Easter < Isthar, Astarte) on useimmiten eri aikaan.
- Näiden juhlien aikaan puhutaan Raamatun asioista ja luetaan ehkä
Raamattuakin. Jos unohdamme nämä, ei näistä juhlista jää jäljelle
mitään kristillistä.
Toinen käsky sanoo: “Älä tee itsellesi jumalankuvaa”. Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva, Hänen kirkkautensa säteily. Kirkko asettaa jäsenilleen monenlaisia kuvia Jumalasta, sekä kirjaimellisia että ajatusmalleja, joiden edessä rukoillaan. Rukoillanpa vielä ihmisten kuvienkin edessä. Jerobeam teki kaksi kutaista vasikkaa. Aaron teki yhden ja sanoi sitten:"Huomenna on Herran (JHVH) juhla" Ihmismielen mukaan ei siis “palveltu muita jumalia”, mutta mitä mieltä siitä oli Herra?
Raamattu sanoo tällaiseta menosta seuraavaa:
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa,
ja puhui minulle sanoen:
"Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion,
joka istuu paljojen vetten päällä,
hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet
ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
Ja hän vei minut hengessä erämaahan.
Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä;
peto oli täynnä pilkkaavia nimiä,
ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan
ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä
ja piti kädessään kultaista maljaa,
joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus:
"Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä
ja Jeesuksen todistajain verestä;
ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. (Ilm.17:1-6)
Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan:
"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani,
ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi
ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti,
ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt,
ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa;
siihen maljaan, johon hän on kaatanut,
kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut,
niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua.
Koska hän sanoo sydämessään:
'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä:
kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi,
sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut." (Ilm.18:4-8)