Sarjassa outoja käsityksiä

Keskustakin on pikkuhiljaa avaamassa silmiään. Homofobia alkaa olla jo historiaa kepulaisillakin.

Suomi24 keskustelupalstan muutaman kirjoittajan rinnastaminen lasempiin keskustalaisiin asenteisiin on aika raju yleistys, vaikka kyllä keskustalaisten joukosta löytyy paljon suvaitsematonta asennetta, jossa omat homofobiat saavat aikaan mustavalkoisen, on/off-suhtautumisen muihinkin asioihin kuin seksuaalisuuteen.

Tämä mustavalkoinen, kahteen vaihtoehtoon pelkistäminen on keskustalaisissa mielenkiintoinen piirre, sillä vastaava asenne on tähän saakka löytynyt kaikista poliittisista äärisuunnista, mm. kommunisteista ja USA:n konservatiiveista. Jälkimmäistä edustaa hyvin kuvaavasti George W. Bushin puheet Irakin sodan alla, kun hän jakoi maailman kansat kahteen kasaan: niihin jotka olivat mukana terrorismin vastaisessa taistelussa ja niihin, jotka olivat terroristien puolella.

Tällä palstalla on useita kirjoittajia, jotka eivät kykene näkemään politiikassa mitään muita kuin joko/tai-vaihtoehtoja. Vaikka heistä moni on keskustalainen, en yleistäisi näkemystä pelkästään keskustaan, koska vastaavia älyllisesti rajoittuneita tyyppejä löytyy ikävä kyllä ihan jokaisesta puolueesta.

Eilen Arja-tädin (vai sedän?) ja Seppo "Voltti" Hietasen (uusi, hyvä lempinimi!) kirjoitusten herättämänä laitoin saitille allaolevan, joka lienee ollut kepulaisille liian kipeästi tosi, kun on poistettu. Laitan sen nyt pienin muutoksin uudestaan:

- - -

Pyhä tai epäpyhä kolmiyhteys kepulaisuus > junttius > rasismi on kiistaton. Johtaako kepulaisuus junttiuteen vain junttius kepulaisuuteen, mutta rasismi ja muut samankaltaiset ahdasmielisyydet ovat aina lopputulemana.

Junttiuteen kuuluvat homofobiat ja pelko kaikkea tuntematonta kohtaan ja vainoharhaisuus kaikenlaisine salaliittoteorioineen. Ja juntti pystyy itselleen perustelemaan tuollaisen käytöksen normaalina, hyvänä ja oikeana! Juntille tasa-arvo on tasa-arvoa vain hänelle itselleen ja hänen omalle joukolleen muiden kustannuksella.

Se nähdään yhtenään täällä, ja se ilmentyy toistuvasti paikkakunnilla, joilla kepulaisuus ja sen myötä siis junttius kaikkena siihen liittyvänä vaikuttaa. Nyt on Kajaani päässyt valokeilaan. Kepulaiset tietysti ylpeilevät noista tapahtumista, joita muut häpeävät.

Junttiuteen kuuluvaa kaikkea vierasta kohtaan tunnettua pelkoa seuraa pian viha. Täällä kepulaiset uhkuvat vihaa maahanmuuttajia ja muitakin muukalaisia, kuten myös seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Helsinkiläisiä halveerataan siksi, että he eivät ole samanlaisia juntteja, eli eivät yhdy tuohon pelkoon ja vihaan, vaan mm. näkevät tasa-arvon toisin ja laajempana.

Junttiuteen kuuluva pelko synnyttää vainoharhaisuuden. Kun ollaan kovin epävarmoja itsestä ja oma maailmankuva ja elämänkäsitys on ajastaan jälkeenjäänyt ja äärimmäisen rajoittunut, kaikki ulkopuolinen nähdään uhkaavana. Uhkaa pidetään niin suurena, että sen takana on oltava monta tekijää, salaliitto. Yhdelle se on Erkon media, toiselle Hagiksen punakone, kolmannelle koklip-liittouma, neljännelle jokin muu oman pienen piirin ulkopuolinen ja sitä paljon suurempi ja voimakkaampi taho.

Kepulaisuudelle, sen jatkumiselle maassamme tuo kolmiyhteys on välttämätön perusta. Se on nykyisin myös ainoa perusta, kun maatalouselinkeino ei enää voi sellaisena olla. Tuon perustan syntyyn ja vahvistumiseen parhaat edellytykset ovat pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla, sivussa nykyajasta ja sen mukaisesta elämästä. Henkinen pienuus ja elämästä syrjäytyneisyys ylläpitää kepulaisuutta muuallakin, pikkuriikkisessä joukossa jopa Helsingissä.

Kepulaisen näkemykset lienevät hänen itsensä ja toistenkin samanlaisten junttien mielestä ihan normaaleja, kun näillä ei ole kokemusta henkisesti rikkaammasta elämästä eikä kuvaa avarammasta maailmasta. Heidän joukkoonsa joutunut ei-kepulainen ahdistuu. Hänen on pakko lähteä sieltä pian pois, kuten koko ajan kepu-Suomessa tapahtuu.

Henkisesti ja muutenkin avarampiin ympäristöihin joutunut kepulainen myös ahdistuu kokiessaan kaiken ulkopuolisen suurena, tuntemattomana ja pelottavana. Hänestä tulee entistäkin rasistisempi, homofoobbisempi ja vainoharhaisempi. Hänellä on kuitenkin pelastautumismahdollisuus: kepulaisuudesta luopuminen aloittaa välittömästi muunkin tervehtymisen.

>> laissa näkyy selkeänä taustaideologina, johon myös kaikki lakia kannattaneet vetosivat, ihmisten tasa-arvo ja ihmismäinen kohtelu riippumatta ihmisten kielestä, kulttuuritaustasta, uskonnosta, tuloista, koulutuksesta, muusta yhteiskunnallisesta asemasta, kätisyydestä tai seksuaalisesta suuntauksesta jne.


Taustaideologiana? Mikä on tällainen taustaideologia ja miten se on syntynyt ja vaikuttaa?

Suomi kävi heimosotien luonteisen luokkasodan, joka ei suinkaan yhtenäistänyt kansaa vaan vakiinnutti valkoiselta pohjalta nousevan yhtenäiskulttuurin. Tämä yhtenäiskulttuuri piti sisällään historialliset alistetun kansan rasitteet, ja alistamisen mallit siirtyivät ja sisäistyivät kansalliseen käyttöön. Kuten Allardt sattuvasti aikoinaan huomautti, suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsi erinomaisen jyrkkä perusvastakohta hallitsevan eliitin ja kansan välillä. Kaikuja tästä kuilusta kuulee yhä. Sitä eivät poistaneet talvisodan syttymisestä seurannut yhteinen shkokki ja sen myötä syntyneet mutuaalitunnot, eikä sitä vielä ole kyennyt poistamaan sekään että hävitty sota oli meille historiallinen onnenkantamoinen, joka loi mahdollisuudet aidolle demokraattiselle yhteiskunnalle. Siihen tosin tarvittiin vielä vahvaa johtajan kättä, ja kansalliseksi onneksemme Kekkosella oli tällainen käsi.

Sillä Kekkosen aikana ja osin hänen määrätietoisen kulttuurivaikuttamisensa ansiosta kansallinen yhtenäiskulttuurimme alkoi mureta 60-luvulla. Synkkä, keskustelematon, yksiarvoinen koti-uskonto-isänmaa -paatos purkautui erilaisten vastakulttuuriprovokaatioitten ansiosta. Kun kulttuuriset voimat muuttavat yhteiskuntaa, marssijärjestys on aina tietynsuuntainen. Yhtenäiskulttuuri voi vain hajota. Ja tapa jolla se hajoaa on sikäli mielenkiintoinen, että mitä mustavalkoisempi ja jyrkempi yhtenäiskulttuuri on, sitä vähemmän se poikkeavuutta sietää - ja sitä pienempi poikkeavuus riittää viemään pohjan väkisin ylläpidetyn yksiarvoisuuden alta. 60-luvun nuorison pienen aktiivisen vähemmistön seksuaalinen vapaamielisyys, uskonnollisen hartauden hylkääminen ja armeijakriittisyys riittivät yhtenäiskuklttuurin romauttamiseen. Tasa-arvon ja suvaitsevuuden arvot tulivat sitten moniarvoisuuden myötä.

Nyt suomalaisen yhteiskunnan tilanne on jo kokonaan toinen kuin mitä se oli 60-luvulla. Monet silloiset taistelut näyttävät nyt käsittämättömiltä - nykyisille nuorille moniarvoisuus on itsestäänselvyys, eivätkä he edes voi ymmärtää että esim. Väinö Linnan teokset aikanaan merkitsivät hirvittävää keskusteluilmapiirin laajennusta Suomessa. Ja lähihistorian ymmärtämättömyyttä on nykyään muunkin laista. Esimerkiksi niin paljon kuin "taistolaisuutta" nykyisin parjataankin ja kytketään se jälkikäteen syntyneisiin kehityskuvioihin, todellisuudessa taistolaisnuoret vaikuttivat yhtenäiskulttuurin arvomuutoksissa myös positiivisella tavalla. Nämä hyvät vaikutukset vain ovat ikään kuin sulautuneet elimelliseksi osaksi tapahtunutta kulttuurimuutosta, joka on johtanut moniarvoisuuteen, suvaitsevuuteen ja lisääntyneeseen poikkeavuuden sietokykyyn - monissa suhteissa, vaan ei esim. joidenkin mustavalkoajattelijoiden taistolaisvihan kohdalla.

Taistolaislaulujen estetiikka elpyi hiljattain Ultra Bra -yhtyeen toimesta, ja monet sen kappaleista nousivat jopa listahiteiksi. Tällaisessa historiallisessa kulttuurivitkan kuviossa tarjoutuu nähtäville pienoiskuva siitä marssijärjestyksestä jolla asiat aikojen saatossa etenevät. Suuret ihmisjoukot kypsyvät vastaanottaviksi joillekin ideoille vain pikkuhiljaa, joidenkin vuosikymmenien kuluessa. Sitten on joukossa aina niitä, jotka eivät pysty uudistumaan. Tällaisten yksilöiden argumentaatio, olipa se sitten taistolaisvihaa tai uutena vastaliikkeenä päätään nostavaa uusfasismia, alkaa sitten vapautuneessa kulttuuri-ilmapiirissä pakostakin vaikuttaa paitsi jälkeenjääneeltä myös hiemän höyrähtäneeltä. Näinhän on laita näiden mainittujen palstalla vaikuttavien homokammoisten nimimerkkien kanssa.