Puolue, se olen minä
Osasto: Kolumni
Teksti: August Elokuu
Päivitetty klo 14:37
KOLUMNI POLITIIKASTA
On suurta paskapuhetta väittää, että poliittinen järjestelmä Suomessa olisi mitenkään demokraattinen, jos sillä sanalla tarkoitetaan kansalaisen mahdollisuutta osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Ei yksittäisellä ihmisellä, eikä edes suuremmalla joukolla ole juuri sanomista siihen, mitä tapahtuu ja miten päätetään. Ajatellaanpa vaikka opiskelijoiden suurmielenosoitusta opintoaikojen rajaamista vastaan. Toimiko? Arvatkaa.
Ei siis ihme, että äänestysinto laskee, politiikan käsittely julkisuudessa typistyy pääministerin peniksen ympärille, ja puolueet degeneroituvat vanhojen ukkojen marjapussikerhoiksi. Mutta ei hätää, minulla on hyvä ja halpa korjausehdotus, jota saa käyttää ilman, että ÄKT tulee kolkuttamaan oven taakse: puolueiden perustaminen olisi tehtävä niin yksinkertaiseksi, että kuka tahansa voisi sellaisen luoda.
Nykyjärjestelmä on nimittäin lähinnä vulgaari byrokraattinen vitsi. Todellako on aivan välttämätöntä vaatia tuhansia oikeaksi todistettuja kannattajakortteja - nimenomaan 120 gramman paperille rustattuina - ennen kuin omaa yhdistystään saa kutsua puolueeksi? Ei tällaisella keinotekoisella yhdistysten ja puolueiden erottelulla saavuteta yhtään mitään, paitsi onnistutaan tehokkaasti torjumaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Se ei liene demokraattiseksi itseään nimittävän systeemin tavoite.
Näistä järjettömistä rajoituksista pitää luopua, ja muuttaa lakia siten, että mikä tahansa rekisteröity yhdistys voisi niin halutessaan alkaa kutsua itseään puolueeksi ja asettaa ehdokkaita kaikissa vaaleissa. Näin ollen Mustanaamio-seura voisi perustaa oman puolueensa, Alligaattorien ystävät ry omansa ja niin edelleen. Kenties joku intoutuisi pysäämään Surrealistisen puolueenkin. Idean kauneus piilee siinä, että siitä on pelkästään hyötyä. Väki kävisi innolla äänestämässä ja politiikkaan tulisi uutta potkua ja ainakin väriä.
Myös vanhat puolueet joutuisivat tosissaan pohtimaan omia tekemisiään kannatusprosenttien hiipuessa. Nykysysteemissä tähän ei ole tarvetta, kun laki auttaa sementoimaan vakiintuneiden - eli perseelleenjämähtäneiden - puolueiden asemat. Kieltämättä vaalien ehdokaslistat muuttuisivat nykyistä pidemmiksi ja astetta absurdimmiksi, mutta mitä sitten. Aika pieni hinta vireästä demokratiasta.
Ja miten hienoa olisi voida kutsua itseään puoluejohtajaksi.
August Elokuu
Osasto: Kolumni
Teksti: August Elokuu
Päivitetty klo 14:37
KOLUMNI POLITIIKASTA
On suurta paskapuhetta väittää, että poliittinen järjestelmä Suomessa olisi mitenkään demokraattinen, jos sillä sanalla tarkoitetaan kansalaisen mahdollisuutta osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Ei yksittäisellä ihmisellä, eikä edes suuremmalla joukolla ole juuri sanomista siihen, mitä tapahtuu ja miten päätetään. Ajatellaanpa vaikka opiskelijoiden suurmielenosoitusta opintoaikojen rajaamista vastaan. Toimiko? Arvatkaa.
Ei siis ihme, että äänestysinto laskee, politiikan käsittely julkisuudessa typistyy pääministerin peniksen ympärille, ja puolueet degeneroituvat vanhojen ukkojen marjapussikerhoiksi. Mutta ei hätää, minulla on hyvä ja halpa korjausehdotus, jota saa käyttää ilman, että ÄKT tulee kolkuttamaan oven taakse: puolueiden perustaminen olisi tehtävä niin yksinkertaiseksi, että kuka tahansa voisi sellaisen luoda.
Nykyjärjestelmä on nimittäin lähinnä vulgaari byrokraattinen vitsi. Todellako on aivan välttämätöntä vaatia tuhansia oikeaksi todistettuja kannattajakortteja - nimenomaan 120 gramman paperille rustattuina - ennen kuin omaa yhdistystään saa kutsua puolueeksi? Ei tällaisella keinotekoisella yhdistysten ja puolueiden erottelulla saavuteta yhtään mitään, paitsi onnistutaan tehokkaasti torjumaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Se ei liene demokraattiseksi itseään nimittävän systeemin tavoite.
Näistä järjettömistä rajoituksista pitää luopua, ja muuttaa lakia siten, että mikä tahansa rekisteröity yhdistys voisi niin halutessaan alkaa kutsua itseään puolueeksi ja asettaa ehdokkaita kaikissa vaaleissa. Näin ollen Mustanaamio-seura voisi perustaa oman puolueensa, Alligaattorien ystävät ry omansa ja niin edelleen. Kenties joku intoutuisi pysäämään Surrealistisen puolueenkin. Idean kauneus piilee siinä, että siitä on pelkästään hyötyä. Väki kävisi innolla äänestämässä ja politiikkaan tulisi uutta potkua ja ainakin väriä.
Myös vanhat puolueet joutuisivat tosissaan pohtimaan omia tekemisiään kannatusprosenttien hiipuessa. Nykysysteemissä tähän ei ole tarvetta, kun laki auttaa sementoimaan vakiintuneiden - eli perseelleenjämähtäneiden - puolueiden asemat. Kieltämättä vaalien ehdokaslistat muuttuisivat nykyistä pidemmiksi ja astetta absurdimmiksi, mutta mitä sitten. Aika pieni hinta vireästä demokratiasta.
Ja miten hienoa olisi voida kutsua itseään puoluejohtajaksi.
August Elokuu
Vastaukset 8
Vanhimmat
Piti oikein hieraista silmiä ja putsata silmälasit välillä, kun oli vaikea hahmottaa lukemaani. Minä onneton kun olin jo luullut että kaikki maalaisjärki on joko kuollut tai myyty Euroopan unionionille viidestä eurosta (ei hopearahasta!).
Mutta kuitenkin.
Saatte olla varmoja, että puoluekoneistot, EU mukaanlukien, pitävät siitä huolen, että haaveeksi jää ajatukset kansalaisvapauksista ja kansalaisoikeuksien toteutuminen tässä "valvotussa demokratiassa" kun tiedotusvälineet ovat suljetut tai päästävät läpi sen, mitä vallassaolijoille sopii.
Mitenkäs tiedotat?
Törmäät ajatuksinesi niinkuin seinään. Kumma ettei täälläkin ole hörhöt kimpussa vääntämässä oikeaa vääräkisi ja mustaa valkoiseksi;?
Kansalaisten pitäisi herätä ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta milläs ne ajattelevat kun aivotoiminnot on lamattu halvalla viinalla ja viihteellä ja - - suurin osa kansasta makaa lääketokkurassa! Monen koululaisenkin eväsreppuun pakataan jo nykyään psyykenpilleri joka otetaan kymmenen välitunnilla! Ja ala-aste ikäiset kakarat jonottavat psykiatrille pääsyä pipo kourassa ja näin tehdään uusia lääkkeenkäyttäjiä pyörittämään maailmanlaajuista lääkebisnestä...
Samanaikaisesti valtionvelkaa kasvatetaan ja eletään kädestä suuhun.
Tarvitaan suoranainen ihme jos meinataan välttyä lähestyvältä kaaokselta...
Vapaamuurariluettelot ja Tiitisen lista. Niistä löytyvät nimet jotka meitä hallitsevat. Nuo tahot myös päättävät, mitä julkaistaan painetussa sanassa tai mitkä teemat pääsevät esille sähköisessä mediassa.
Kansanvalta ja sananvapaus ovat vielä kaukaisia haaveita. Karsinaluonteille tämä tilanne tuntuu kuitenkin sopivan.
Olen lukenut Tiitisenlistoista, mutta mikä ammattijärjestö on Vapaamuurarit? Miten he voivat meitä määrätä? Eduskunnassahan asioista päätetään.
Tynnyrissäkö olet kasvanut?
Rapparit on valtaosaltaan yhteiskunnan ylimpiä päätöksen tekijöitä ja niillä on oma vala joka vaatii tukemaan "veljeä". Se ylittää kaikki yhteiskunnallekin annetut valat. Kun vastakkain on yhteiskunnan etu ja rapparin etu, löytyy varmasti viimeistään ketjun ylimmistä lenkeistä rappariveli, joka huolehtii, että yhteiskunnan etu väistyy.
Sisäisesti ehdottoman lojaalilla rappariverkostolla on myös rahoituskanavat kontrollissaan ja se tarkoittaa sitä, että vaalirahaa tarvitsevat poliittiset puolueet ovat sen totaalisen kontrollin alla.
PerusS palstalla käytiin pari viikkoa sitten mielenkiintoista keskustelua rappareiden taustoista ja toimista. Ketju poistatettiin rappareiden toimesta. Niin salaperäistä ja hämärää on heidän toimintansa, ettei se kestä minkäänlaista päivänvaloa.
Samoin voitaisiin sanoa, että
kunta, se olen minä tai
valtio, se olen minä.
Vaikka ihminen onkin yksilö, niin yhteisten asioiden hoitaminen tapahtunee kuitenkin yhteisenä päätöksenä. Ristiriita syntynee siitä, että ihmisyhteisöt ovat niin erilaisia ja niillä on erilaiset tarpeet.
Poliittinen järjestelmämme on kankea, sillä se ei taivu kaikkien yhteisöjen tarpeiden mukaan. Valvonta- ja hallintamekanismina järjestelmä toki palvelee vallanpitäjiä, mutta ei kansalaisia niin että he voisivat ajatella elämäänsä pitkäjänteisesti.
Poliittisen järjestelmän on uudistuttava ja siihen tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua ja kannanottoja. Tällaisen näkemyksen puuttuminen sanomalehdistöltä on valitettavaa, mikä myös estää poliittisen ajattelun kehittymisen ja vaikeuttaa ihmisten yhteisten asioiden hoitoa.
Uuden rakentaminen tulisi olla ehkä sellainen että kun yhdeltä tulee idea, niin toiselta tulee seuraava askel eli tarkennettu ajatus tai uusi ulottuvuus. - Ihmiset ovat yksilöitä, vajavaisia sellaisia, mutta toisiaan tukien voi myös syntyä sellaista, missä ihmiset voivat löytää tien oman elämänsä hallintaan.
Vaalilaki sallii valitsijayhdistykset, joita perustamassa ovat vapaat kansalaiset. Jos valitsijayhdistyksen nimenä halutaan käyttää rekisteröidyn yhdistyksen nimeä, tähän tarvitaan luonnollisesti yhdistyksen kirjallinen lupa.
August elokuun luulema puoluemonopoli ehdokasasettleussa on purettu jo 1970-luvulla. Vihreät esim saivat 1983 valitsijayhdistysten kautta kaksi kansanedustajaa, vaikka rekisteröityä puoluetta ei vielä ollutkaan.
Jokainen rekisteröity yhdistys, jonka nimessä ja säännöissä esiintyy "puolue"-sana, voi kutsua itseään puolueeksi. Näitä on tälläkin hetkellä yhdistysrekisterissä lukematon määrä.
Se, että yhdistys merkitään puoluerekisteriin ja nimen loppu ry muuttuu rp:ksi vaatii 5.000 kannattajakortin keräämisen ja puolueen yleisohjelman laatimisen. Kannattajakortin tiedot voi allekirjoittaa muunkinlaiselle kuin 120 g:n paperille. Kysyinen huuli on syntynyt siitä, että jonkun kannattajakortin kerääjäpoppoon laskutaito oli hieman vallinainen ja he vaativat allekirjoituksia 120 g:n kortille. Saatuaan kortit, he punnitsivat ne ja painon mukaan päättelivät, koska heillä oli riittävä määrä allekirjoitettuja kortteja. Eräs yrittäjäpoppoo ei osannut edes tätä punnitustaitoa, vaan antoivat yhteenlaskutehtävän oikeusministeriölle, joka joutui totemaan määrän jääneen reilusti eli tuhansilla vaillinaiseksi.
Kun rp on kerran kerännyt riittävän ja oikeusministeriön vahvistaman kannattajajoukon, niin sen jälkeen se vapautuu valitsijayhdistysille kuuluvasta nimenkeruusta ehdokasasettelussa. Tämä on demokratiaa, mutta jos vaikeus on kannattajien saamisessa, niin vielä vaikeampaa on äänten saanti.
August Elokuuta pitää varmaankinkin tituleerata Puoluejohtajaksi, joka ei vielä kertaakaan ole lukenut vaalilakia läpi.
Vaalilain selvennyksestä huolimatta niin uskon että August Elokuu ei kuitenkaan tarkoittanut juridista menettelyä, vaan sitä että kuinka myös köyhät, syrjäytetyt ja muut sorretut saisivat äänensä esille. Jokaisen mielipidettä tulisi kuulla, siihen pitäisi reagoida ja asiaa pitäisi käsitellä jotta se kehittyisi asian esittäjän ja esittäjänsä yhteisön kannalta oikeaan suuntaan.
Asioita ei pidä ylimielisesti ja virkamiesmäisesti jättää käsittelemättä kuten on tapana. Jos joku kokee kuuluvansa johonkin yhteisöön kuten esim. KELAan ja haluaisi kehittää sen toimintaa, niin KELAn tulisi viedä kehitystä eteenpäin jäsentensä eduksi eikä vain organisaationsa eduksi.
Kuinka on perussuomalaisten laita. Löytyykö ehkä jokin uusi tapa käsitellä ja ratkaista asioita, niin että lopputuloksena olisikin yhteisön organisaatiorakenteen kehittämisen sijasta, uusi toimintamalli eli uskallus tarttua asioihin omassa lähipiirissä. Perussuomalaisuus olisi tällöin ymmärrys ja tuki niille rohkelikoille jotka uskaltavat kohdata omien yhteisöjensä ongelmat ja vaatia yhteisöiltään tasapuolista kohtelua.