Kun Mooseksen veli Aaron poikineen ryhtyi israelilaisten papeiksi, niin heidän huolensa jokapäiväisestä leivästä hahtui savuna ilmaan. Kirjaimellisesti.
Raamattu kertoo ensin, kuinka heidän seitsemänpäiväiset vihkiytymismässäjäiset sujuivat:
29:32 Ja Aaron poikinensa syököön ilmestysmajan ovella oinaan lihan ynnä leivän, joka on korissa.
29:33 He syökööt sen, mitä käytettiin heidän sovittamisekseen, kun heidät vihittiin virkaansa ja pyhitettiin, mutta syrjäinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää.
29:34 Jos jotakin jää tähteeksi vihkiäislihasta tai leivästä seuraavaan aamuun, polta tähteeksi jäänyt tulessa; älköön sitä syötäkö, sillä se on pyhää.
29:35 Tee näin Aaronille ja hänen pojillensa, aivan niinkuin minä olen sinua käskenyt. Seitsemän päivää kestäköön heidän vihkimisensä.
Tuon jälkeenkään ei pappien tarvinnut nälkää nähdä koko elämänsä aikana:
29:38 Ja uhraa alttarilla tämä: kaksi vuodenvanhaa karitsaa joka päivä, ainiaan.
29:39 Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen karitsa iltahämärässä,
29:40 ja kumpaakin karitsaa kohti kymmenennes lestyjä jauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, ja juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä.
29:41 Ja uhraa toinen karitsa iltahämärässä; uhrattakoon se toimittamalla samankaltainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.
29:42 Tämä olkoon teillä jokapäiväinen polttouhri sukupolvesta sukupolveen ilmestysmajan ovella Herran edessä, jossa minä ilmestyn teille puhuakseni sinun kanssasi.
29:43 Siinä minä ilmestyn israelilaisille, ja se on oleva minun kirkkauteni pyhittämä.
Grillilihaa, leipää ja viiniä. Tuleepa näin kesän loppuessa ihan vesi kielelle, kun ajatteleekin moista mässäilyä.
Raamattu kertoo ensin, kuinka heidän seitsemänpäiväiset vihkiytymismässäjäiset sujuivat:
29:32 Ja Aaron poikinensa syököön ilmestysmajan ovella oinaan lihan ynnä leivän, joka on korissa.
29:33 He syökööt sen, mitä käytettiin heidän sovittamisekseen, kun heidät vihittiin virkaansa ja pyhitettiin, mutta syrjäinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää.
29:34 Jos jotakin jää tähteeksi vihkiäislihasta tai leivästä seuraavaan aamuun, polta tähteeksi jäänyt tulessa; älköön sitä syötäkö, sillä se on pyhää.
29:35 Tee näin Aaronille ja hänen pojillensa, aivan niinkuin minä olen sinua käskenyt. Seitsemän päivää kestäköön heidän vihkimisensä.
Tuon jälkeenkään ei pappien tarvinnut nälkää nähdä koko elämänsä aikana:
29:38 Ja uhraa alttarilla tämä: kaksi vuodenvanhaa karitsaa joka päivä, ainiaan.
29:39 Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen karitsa iltahämärässä,
29:40 ja kumpaakin karitsaa kohti kymmenennes lestyjä jauhoja, sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, ja juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä.
29:41 Ja uhraa toinen karitsa iltahämärässä; uhrattakoon se toimittamalla samankaltainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.
29:42 Tämä olkoon teillä jokapäiväinen polttouhri sukupolvesta sukupolveen ilmestysmajan ovella Herran edessä, jossa minä ilmestyn teille puhuakseni sinun kanssasi.
29:43 Siinä minä ilmestyn israelilaisille, ja se on oleva minun kirkkauteni pyhittämä.
Grillilihaa, leipää ja viiniä. Tuleepa näin kesän loppuessa ihan vesi kielelle, kun ajatteleekin moista mässäilyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki muut saivat itselleen maata, joka antaisi heille elannon. Vain Aaron sukuineen jäi jaon ulkopuolelle...heille jaettiin kyllä asuttavia kaupunkeja, mutta heidän "perintöosansa" oli Herra. Siitä piti myös elanto saada.
Ainahan se ei oikein tahtonut irrota. Eräässä vaiheessa hekin joutuivat viljelemään maata henkensä pitimiksi (Sakarjan kirja), mutta se kertoikin kuinka kansa oli Herransa hylännyt.