Minulla on aivan valtava usko. Niin valtava, että se täyttää maan ääret, koko universumin ja kaiken sen ulkopuolellakin. Tämä minun uskoni ei ole minusta lähtöisin. En ole saanut sitä itselleni niin, että se olisi ”minun” sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä usko on nimittäin Henkilö ja Persoona. Aikani painin sen kanssa, mutta se voitti minut. Se tappoi minut. Ja kuitenkin elän. En kuitenkaan minä, vaan tämä Usko elää minussa. Voi veljet, se on tekevä vielä tämän kuolleen ruumiini eläväksi. Uskoni nimi on Kristus ja Hän on Yksi. Oletkohan sinäkin tullut Hänen voittamakseen? Oletko tullut osalliseksi tästä Yhdestä uskosta?
Tämä minun uskoni sen niin valtava, että sen voittanut minun lisäkseni koko maailmaan. Tämä minun uskoni on lunastanut koko ihmiskunnan iankaikkisesti. Kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat lunastetut ja pelastetut tämän minun uskoni kautta. Älä kuitenkaan minua kiitä, sillä minähän vastustin uskoani. Kiitä uskoani, joka on minua nöyryyttänyt ja voittanut minut.
Voi miten minä toivon, että sinäkin olisit niin kuin minä. Yhtä kuollut. Tai niinhän sinä oletkin, mutta voi jospa sen tunnustaisit. Kuolemasi. Kuollut sinä olet niin kuin minäkin. Minun uskoni kautta, joka on Kristus. Uskoni kautta minä en pelkästään usko, vaan minä tiedän että kaikki ihmiset ovat kaikkina aikoina kuolleet. Me näet tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme (lue minämme) naulattiin ristiin Kristuksen Jeesuksen kanssa. Silloin naulittiin ristiin myös minun oma uskoni. Se, jolla kuvittelin pelastuvani ohi muiden ihmisten. Tämä oma uskoni olikin Kristuksen uskon viimeinen vihollinen. Oma uskoni oli osa sitä itseä, jonka jouduin kieltämään päästäkseni sisälle ahtaasta portista. Muistutan sinua yhä siitä, että itse olisin halunnut ennemmin pelastua omalla uskollani. Silloinhan minun ei olisi tarvinnut tunnustaa kuolemaani Kristuksen kanssa. Olisin voinut jatkaa uskonnollista minä-elämääni.
Uskoni julistaa minussa täydellistä pelastusta kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Kun avaan suuni tai avaan tietokoneen niin uskoni pakottaa minut julistamaan, että kaikki pelastuvat. Kaikkien synnit ovat anteeksiannetut. Itse en haluaisi tätä, mutta olen orjan asemassa tässä suhteessa. Olen Kristuksen orja. Vaikka haluaisin että olisit niin kuin minä, niin toisaalta en voi suositella sinulle tätä Tietä. Eikä minun tarvitsekaan. Ennemmin tai myöhemmin se ottaa sinutkin haltuunsa. Vyöttää sinut ja vie minne sinä et tahdo. Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille kuolemaan omalle itsellesi kaikkine oppeineen ja uskoineen. Viimeistään silloin kun ihminen huomaa elämänsä lakkaavan tässä turhassa maailman ajassa, niin ihminen ymmärtää että jatko on toisen varassa. Kuoleman hetkellä joutuu tunnustamaan etten minä enää elä…ja jatko on sittenkin Kristuksen varassa.
Onko uskoni sitten minusta suuren? Heh…kaikki mihin kosken muuttuu ruosteeksi ja hajoaa käsiin. Olen tullut varsinkin ns. uskovien pilkan, vihan ja ivan kohteeksi. Kun olin ns. nuori uskova niin hurmahenki profetoi minulle yhden hyvää ja kymmenen kaunista miten loistan saarnaajatähtenä. Helluntaiprofeetta lupaili että sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. ”Pankaa naama muistiin” hän julisti, niin että ystäväni tulivat kateellisiksi. Eipä ole heillä syytä kadehtia, jos maallisiin katsoo. Ja naamassakaan ei ole paljon katsomista, vaikka hyvin olen saanut väriä näinä kuumina kesäpäivinä.
Vaikka uskoni tappoi minut, niin se teki Eläväksi koko ihmiskunnan. Se teki pelastuksesta suuren. Se teki armosta Valtavan. Tämä usko julistaa että kaikki maan alla, maan päällä ja taivaassa ja kaikki niiden välistä ovat sovitetut. Kristus Jeesus sen teki!
Mitä siis sanot rakas ystäväni? Olenko ylpeä paskiainen ja harhaoppinen? Olenko täynnä omaa itseäni? Suosittelenko nyt itseäni ja vaadinko itseni kunnioittamista? Kuvittelenko olevani pidemmällä uskossa? Jumala tietää että minulla on suuri murhe sydämessäni aina kun vanha ihmiseni huutaa minulle jonkun kuolleen ruumiin kautta: ”eivät kaikki pelastu, täytyy uskoa!” Tämän lauseen huutanut vanha ihminen vaatii uskoa, vaikka ei itsekään usko. Ei usko, että Kristus Jeesus on koko maailman Vapahtaja, kaikkien ihmisten Vapahtaja!
Vaadinko sinulta sitten uskoa? Ehkäpä vaadinkin ja silloin pyydän sinulta anteeksi. Et sinä tarvitse uskoa pelastuaksesi. Sinä olet pelastettu minun valtavan uskoni kautta. Tämä usko on siis Jeesus Kristus! Mutta älä minua kiitä…!
Tämä minun uskoni sen niin valtava, että sen voittanut minun lisäkseni koko maailmaan. Tämä minun uskoni on lunastanut koko ihmiskunnan iankaikkisesti. Kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat lunastetut ja pelastetut tämän minun uskoni kautta. Älä kuitenkaan minua kiitä, sillä minähän vastustin uskoani. Kiitä uskoani, joka on minua nöyryyttänyt ja voittanut minut.
Voi miten minä toivon, että sinäkin olisit niin kuin minä. Yhtä kuollut. Tai niinhän sinä oletkin, mutta voi jospa sen tunnustaisit. Kuolemasi. Kuollut sinä olet niin kuin minäkin. Minun uskoni kautta, joka on Kristus. Uskoni kautta minä en pelkästään usko, vaan minä tiedän että kaikki ihmiset ovat kaikkina aikoina kuolleet. Me näet tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme (lue minämme) naulattiin ristiin Kristuksen Jeesuksen kanssa. Silloin naulittiin ristiin myös minun oma uskoni. Se, jolla kuvittelin pelastuvani ohi muiden ihmisten. Tämä oma uskoni olikin Kristuksen uskon viimeinen vihollinen. Oma uskoni oli osa sitä itseä, jonka jouduin kieltämään päästäkseni sisälle ahtaasta portista. Muistutan sinua yhä siitä, että itse olisin halunnut ennemmin pelastua omalla uskollani. Silloinhan minun ei olisi tarvinnut tunnustaa kuolemaani Kristuksen kanssa. Olisin voinut jatkaa uskonnollista minä-elämääni.
Uskoni julistaa minussa täydellistä pelastusta kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Kun avaan suuni tai avaan tietokoneen niin uskoni pakottaa minut julistamaan, että kaikki pelastuvat. Kaikkien synnit ovat anteeksiannetut. Itse en haluaisi tätä, mutta olen orjan asemassa tässä suhteessa. Olen Kristuksen orja. Vaikka haluaisin että olisit niin kuin minä, niin toisaalta en voi suositella sinulle tätä Tietä. Eikä minun tarvitsekaan. Ennemmin tai myöhemmin se ottaa sinutkin haltuunsa. Vyöttää sinut ja vie minne sinä et tahdo. Kristuksen Jeesuksen kanssa ristille kuolemaan omalle itsellesi kaikkine oppeineen ja uskoineen. Viimeistään silloin kun ihminen huomaa elämänsä lakkaavan tässä turhassa maailman ajassa, niin ihminen ymmärtää että jatko on toisen varassa. Kuoleman hetkellä joutuu tunnustamaan etten minä enää elä…ja jatko on sittenkin Kristuksen varassa.
Onko uskoni sitten minusta suuren? Heh…kaikki mihin kosken muuttuu ruosteeksi ja hajoaa käsiin. Olen tullut varsinkin ns. uskovien pilkan, vihan ja ivan kohteeksi. Kun olin ns. nuori uskova niin hurmahenki profetoi minulle yhden hyvää ja kymmenen kaunista miten loistan saarnaajatähtenä. Helluntaiprofeetta lupaili että sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. ”Pankaa naama muistiin” hän julisti, niin että ystäväni tulivat kateellisiksi. Eipä ole heillä syytä kadehtia, jos maallisiin katsoo. Ja naamassakaan ei ole paljon katsomista, vaikka hyvin olen saanut väriä näinä kuumina kesäpäivinä.
Vaikka uskoni tappoi minut, niin se teki Eläväksi koko ihmiskunnan. Se teki pelastuksesta suuren. Se teki armosta Valtavan. Tämä usko julistaa että kaikki maan alla, maan päällä ja taivaassa ja kaikki niiden välistä ovat sovitetut. Kristus Jeesus sen teki!
Mitä siis sanot rakas ystäväni? Olenko ylpeä paskiainen ja harhaoppinen? Olenko täynnä omaa itseäni? Suosittelenko nyt itseäni ja vaadinko itseni kunnioittamista? Kuvittelenko olevani pidemmällä uskossa? Jumala tietää että minulla on suuri murhe sydämessäni aina kun vanha ihmiseni huutaa minulle jonkun kuolleen ruumiin kautta: ”eivät kaikki pelastu, täytyy uskoa!” Tämän lauseen huutanut vanha ihminen vaatii uskoa, vaikka ei itsekään usko. Ei usko, että Kristus Jeesus on koko maailman Vapahtaja, kaikkien ihmisten Vapahtaja!
Vaadinko sinulta sitten uskoa? Ehkäpä vaadinkin ja silloin pyydän sinulta anteeksi. Et sinä tarvitse uskoa pelastuaksesi. Sinä olet pelastettu minun valtavan uskoni kautta. Tämä usko on siis Jeesus Kristus! Mutta älä minua kiitä…!
Vastaukset 2
Vanhimmat
usko on pääsi sisällä, oli se sitten suurta tai pientä, oikeaa tai väärää, se on siltikin vain sinun mielikuvitustasi, eikä sillä ole mitään tekemistä vallitsevien olosuhteiden ja tosiasioiden kanssa.
Uskoni on toki myös pääni sisällä. Lisäksi se on myös sinun pääsi sisällä ja kaikkialla ja kaikissa!