olin koko kesän yhen luterilaisen ja raamattupiirissä kulkevan mummon kukankastelijana ja postin edelleenkääntäjänä mutta tämäpä kun tuli takasin 1,5 kk reissultansa, kääntyikin mua vastaan ja teki ystävyyden mitättömäksi.
väitti että se olinki minä joka olen hälle velkaa, vaikka lupas mulle 25 euroa siitä. pitkin hampain antoi sitten sen rahan.
rupesi laskemaan kertoja joita olin asunnolla käynyt, kun olin merkinnyt ne ylös ihan huvikseni vain. sanoin, että eihän sillä väliä montako kertaa kävin, kyse oli könttäsummasta. tähän hän, että eihän olis tarvinnut käydä kuin pari kertaa viikossa.
kuitenkin hän jo pari pv lähtönsä jälkeen soitti jo ja kauhisteli että voi voi onkohan kukista mitään enää jäljellä.
minä sen sijaan annoin hälle hyvän rauhan, kerran laitoin tekstarin. ja hänkin soitti korkeintaan kerran viikossa jos sitäkään, ja hyvin lyhyesti vain.
lupas että saan pitää poimimiani hilloja pakastimessaan, mutta haetutti ne pois. ei myönnä tätä. myöntää antaneensa vain väliaikaisen luvan. vieraan ihmisen kuullen vielä huudahti: olisit kiitollinen että saivat näinkin kauan olla!
en minä siinä näe syytä ylettömään kiitollisuuteen, olisin vienyt ne alun alkaen muualle jos tuon olisin tiennyt.
hän sanoi että joka syksyhän hänen pakastimensa tulee aivan täyteen. mistä hitosta minä sen tiedän että niin on. vasta vajaa vuoden olen kulkenut luonaan.
sitten kun hain ne omani kiukuspäissäni pois (kun jouduin yhtäkkiä keksimään paikan niille ja vielä tosi lämmin päivä sattui asialle) niin hän arveli yhden rasian olevankin hänen, oli siirtänyt eri paikkaan. sanoinn että minun ovat.
väitti että olen koskenu jääkaapin säätimeen, kun itse oli jättänyt kaapin päälle.
sanoi että kämppä hirveässä siivossa. olisko minun pitänyt siellä siivota, kun kiitos kuitenkin tässä?
tottakai oli pölyä ym koska pakko oli avata parit ikkunat kun kuuma kesä ja kukat paahteessa.
kun loukkaannuin koska jouduin yhtäkkiä keksimään marjoille paikan, enkä vastannut soittoihinsa - sanoi irti ystävyyden. minun ei olisi saanut olla loukkaantunut. nauraa ja olla kiitollinen vain.
otti siivoamaan toisen ihmisen. kävin joka toinen viikko. pesin myös joskus mattoja, ikkunoita, kannoin kasseja...ym ym. ja olin aina saatavilla. pyytämättä menin ja ratkaisin milloin minkin pulman jne. ja luotettava olen. tasan en koske mihinkään, ja tietää sen. tai ainakin luulin että arvosti sitä.
tosin oli puhelimensa irroittanut ja vienyt kamarin sängylle...tuli mieleen että ikäänkuin olisin laittanut sen seinään ja soitellut? johan se olis hullua ollut. sitä paitsi mulla on vain n 20 e laskut ylipäätäänkään..
minä olisin tarvinnut tosi tosi tosi kipeästi rahoja. mutta joku ylpeys se mullakin on, kun vieraan ihmisen kuullen sätti ja vastentahtoisesti antoi sen rahan ja oli kuin olisin joku valehtelija ja ties mikä. näin sai minut ainakin tuntemaan.
hän käy ahkeraan raamattupiirissä ja kerran kävin kanssaan siellä. uteliaisuuttani.
eipä enää huvita käydä ei.
kyseessä yli 80 mummo joka EI ole dementikko tms ja suht hoitaa asiansa. halvaantunut on joku vuosi sitten mutta selvinnyt siitä aika omatoimiseksi. aika hyvin tulee toimeen rahallisesti.
mutta köyhät kyykkyyn meininki tuntui tulleen vallitsevaksi piirteeksi. jos lie sukulaiset kääntäneet minua vastaan, koska hän oli alkanut pitää minusta ja kehui.. tai sitten otti vain päähän kun sattui sateiselle paikkakunnalle eikä "loma" ollut aivan täydellinen..
meillä ukkoni kans ei sen sijaan ollut rahan ainaisen puutteen takia juuri mitään hulppeata koko kesänä, mutta aurinkoa riitti.
nyt olen kyllä erittäin vahingoniloinen siitä että siellä satoi. kyllä vain todella olenkin sitä.
kävin luonaan pari pv tapahtuman jälkeen, yritin sopia jotenkin asiaa, mutta ei. ei tullut tipan tippaakaan vastaan, eikä myöntänyt itsessäään olevan mitään vikaa.
sanoi vain että XXX "alkaa nyt sitten kulkea täällä"
en tiedä merkitsinkö niin vähän hänelle. ja merkitsikö koirani jota hän nautti rakastavan, myös vain näin vähän.
väitti että se olinki minä joka olen hälle velkaa, vaikka lupas mulle 25 euroa siitä. pitkin hampain antoi sitten sen rahan.
rupesi laskemaan kertoja joita olin asunnolla käynyt, kun olin merkinnyt ne ylös ihan huvikseni vain. sanoin, että eihän sillä väliä montako kertaa kävin, kyse oli könttäsummasta. tähän hän, että eihän olis tarvinnut käydä kuin pari kertaa viikossa.
kuitenkin hän jo pari pv lähtönsä jälkeen soitti jo ja kauhisteli että voi voi onkohan kukista mitään enää jäljellä.
minä sen sijaan annoin hälle hyvän rauhan, kerran laitoin tekstarin. ja hänkin soitti korkeintaan kerran viikossa jos sitäkään, ja hyvin lyhyesti vain.
lupas että saan pitää poimimiani hilloja pakastimessaan, mutta haetutti ne pois. ei myönnä tätä. myöntää antaneensa vain väliaikaisen luvan. vieraan ihmisen kuullen vielä huudahti: olisit kiitollinen että saivat näinkin kauan olla!
en minä siinä näe syytä ylettömään kiitollisuuteen, olisin vienyt ne alun alkaen muualle jos tuon olisin tiennyt.
hän sanoi että joka syksyhän hänen pakastimensa tulee aivan täyteen. mistä hitosta minä sen tiedän että niin on. vasta vajaa vuoden olen kulkenut luonaan.
sitten kun hain ne omani kiukuspäissäni pois (kun jouduin yhtäkkiä keksimään paikan niille ja vielä tosi lämmin päivä sattui asialle) niin hän arveli yhden rasian olevankin hänen, oli siirtänyt eri paikkaan. sanoinn että minun ovat.
väitti että olen koskenu jääkaapin säätimeen, kun itse oli jättänyt kaapin päälle.
sanoi että kämppä hirveässä siivossa. olisko minun pitänyt siellä siivota, kun kiitos kuitenkin tässä?
tottakai oli pölyä ym koska pakko oli avata parit ikkunat kun kuuma kesä ja kukat paahteessa.
kun loukkaannuin koska jouduin yhtäkkiä keksimään marjoille paikan, enkä vastannut soittoihinsa - sanoi irti ystävyyden. minun ei olisi saanut olla loukkaantunut. nauraa ja olla kiitollinen vain.
otti siivoamaan toisen ihmisen. kävin joka toinen viikko. pesin myös joskus mattoja, ikkunoita, kannoin kasseja...ym ym. ja olin aina saatavilla. pyytämättä menin ja ratkaisin milloin minkin pulman jne. ja luotettava olen. tasan en koske mihinkään, ja tietää sen. tai ainakin luulin että arvosti sitä.
tosin oli puhelimensa irroittanut ja vienyt kamarin sängylle...tuli mieleen että ikäänkuin olisin laittanut sen seinään ja soitellut? johan se olis hullua ollut. sitä paitsi mulla on vain n 20 e laskut ylipäätäänkään..
minä olisin tarvinnut tosi tosi tosi kipeästi rahoja. mutta joku ylpeys se mullakin on, kun vieraan ihmisen kuullen sätti ja vastentahtoisesti antoi sen rahan ja oli kuin olisin joku valehtelija ja ties mikä. näin sai minut ainakin tuntemaan.
hän käy ahkeraan raamattupiirissä ja kerran kävin kanssaan siellä. uteliaisuuttani.
eipä enää huvita käydä ei.
kyseessä yli 80 mummo joka EI ole dementikko tms ja suht hoitaa asiansa. halvaantunut on joku vuosi sitten mutta selvinnyt siitä aika omatoimiseksi. aika hyvin tulee toimeen rahallisesti.
mutta köyhät kyykkyyn meininki tuntui tulleen vallitsevaksi piirteeksi. jos lie sukulaiset kääntäneet minua vastaan, koska hän oli alkanut pitää minusta ja kehui.. tai sitten otti vain päähän kun sattui sateiselle paikkakunnalle eikä "loma" ollut aivan täydellinen..
meillä ukkoni kans ei sen sijaan ollut rahan ainaisen puutteen takia juuri mitään hulppeata koko kesänä, mutta aurinkoa riitti.
nyt olen kyllä erittäin vahingoniloinen siitä että siellä satoi. kyllä vain todella olenkin sitä.
kävin luonaan pari pv tapahtuman jälkeen, yritin sopia jotenkin asiaa, mutta ei. ei tullut tipan tippaakaan vastaan, eikä myöntänyt itsessäään olevan mitään vikaa.
sanoi vain että XXX "alkaa nyt sitten kulkea täällä"
en tiedä merkitsinkö niin vähän hänelle. ja merkitsikö koirani jota hän nautti rakastavan, myös vain näin vähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vittua ja minkä ihmeen takia. Kysyy nimimerkki "Sokkeli vinossa".