Tällä palstalla tämä runo on omistettu palstalla joskus esiintyvälle tummahiuksiselle tyttöselle, jolla silmät kuin nuoren gasellin silmät.
Tämä ei ole kopio, eikä mikään pro...jollekin!
Tämä on kunnianositus niille ihmisille joilla on halua elää ja kehittää huomista päivää ystävinä jossain maapalasella kaukana täältä Suomesta, mutta kuitenkin niin läheisiä itsekullekin.
On Ruusujen aika
Valkoisia Ruusuja sinisellä taivaalla
Sinisiä Ruusuja valkeilla hangilla
Punaisia Ruusuja hiekka-aavikolla
Mustia Ruusuja huutojen hurmoksessa
viikatteen niittämiä
Kaikki ne ovat kukkia
silmien ilona
tuoksuvat erilaisilta
pistävät varomatonta poimijaa
on Ruusujen yö
aamuun uuteen kukkimaan
ken Ruusut yhteen Eretzin tarhaan saattaa
Mutta…!
missä on rakkaus
joka viikatteen takoo maljakoksi
joka saa solisevan puron kukkimaan hiekka-aavikolla
joka saa taivaan sinisen onnesta kyyneleitä vuotamaan
on elonkorjuun aika
On Ruusujen aika
on meidän aika kukkia yhdessä
löytää uusi auringonnousu kuolleitten lupausten takaa
lapsille uusi valoisa päivä
missä olet
Viattomasti Teidän
Tämä ei ole kopio, eikä mikään pro...jollekin!
Tämä on kunnianositus niille ihmisille joilla on halua elää ja kehittää huomista päivää ystävinä jossain maapalasella kaukana täältä Suomesta, mutta kuitenkin niin läheisiä itsekullekin.
On Ruusujen aika
Valkoisia Ruusuja sinisellä taivaalla
Sinisiä Ruusuja valkeilla hangilla
Punaisia Ruusuja hiekka-aavikolla
Mustia Ruusuja huutojen hurmoksessa
viikatteen niittämiä
Kaikki ne ovat kukkia
silmien ilona
tuoksuvat erilaisilta
pistävät varomatonta poimijaa
on Ruusujen yö
aamuun uuteen kukkimaan
ken Ruusut yhteen Eretzin tarhaan saattaa
Mutta…!
missä on rakkaus
joka viikatteen takoo maljakoksi
joka saa solisevan puron kukkimaan hiekka-aavikolla
joka saa taivaan sinisen onnesta kyyneleitä vuotamaan
on elonkorjuun aika
On Ruusujen aika
on meidän aika kukkia yhdessä
löytää uusi auringonnousu kuolleitten lupausten takaa
lapsille uusi valoisa päivä
missä olet
Viattomasti Teidän
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runoilu tarttui...
Omistakoon tämän itselleen jokainen, joka tykkää...
Tämä on "ikävöivien metsäsuomalaisten filosofien" runo:
Kaipaan hiljaiseen metsään
ja nuotion ääreen
Kaipaan poluille lapsuuden
taakse jo jääneen
Kaipaan nuoruuden unelmaa ehdotonta
ja ystävän katsetta sanatonta
Missä olet Elämä?
Sinä, joka olet lupaus et selitys
Sinua etsin
ja Sinua toivon teille,
ehkä Sinussa löytyy vastaus;
ystäville, kaukaisille, kadonneille...
tertullianus
"kaipaan hiljaiseen metsään
ja nuotion ääreen"
Tuo ensimmäinen säe sopii hyvin meihin metsäsuomalaisiin. Tuo on hieno kuvaus suomalaisen pyhätöstä, korpien kirkosta ja erämää vaelluksesta.
Muutenkin se toi mieleen
ajan jo taakse jääneen
jota takaisin koskaan mä saa en
vain joskus muistoissa
suu hymyssä
poskella pisara suolainen virtaa
Kiitos
Olenkin ollut muuten hiljaisuuden äärellä tällä foorumilla.
Loikkasin hetkeksi uskonveljien pariin ja kohta jo "menetinkin taivasosuuteni".
Sellaista se meillä kirkossa tänään.
Hyvää jatkoa
t. tertullianaus