tarkkaavaisuushäiriön

Eli lapsi on kuusi vuotias ja ongelmaa on vain tarkkaavaisuudessa, piirtelee hyvin ja ihan ketteräkin on, mutta esim. satuja ei jaksa kuunnella yhtään ja eskarissakin on ja kaikki jutut menee ohi korvien.

tässä laitan kirjoitti:

Eli lapsi on kuusi vuotias ja ongelmaa on vain tarkkaavaisuudessa, piirtelee hyvin ja ihan ketteräkin on, mutta esim. satuja ei jaksa kuunnella yhtään ja eskarissakin on ja kaikki jutut menee ohi korvien.

Kommentoin huomenna ajan kanssa...

tässä laitan kirjoitti:

Eli lapsi on kuusi vuotias ja ongelmaa on vain tarkkaavaisuudessa, piirtelee hyvin ja ihan ketteräkin on, mutta esim. satuja ei jaksa kuunnella yhtään ja eskarissakin on ja kaikki jutut menee ohi korvien.

Siis kuusivuotiaan kotikuntoutus... Tässä jotain, joka on meillä auttanut asioissa eteenpäin. Kotonahan usein korostuu vaikeudet päivittäistoiminnoissa: Keskittymiskyvyn ja oman toiminnan ohjauksen ongelmia vaikkapa pukeutumisessa, hygienian hoidossa, syömisessä ym...

Meillä on toimivaksi osoittautunut tehtävien "pilkkominen" ja selkeys ohjeistuksessa. Esimerkiksi vaatteet laitetaan pukemisjärjestyksessä viereen, muuten menevät päälle miten sattuu, tai sitten mitään ei tapahdu. Varataan myös aikaa näille toiminnoille, vaikka joskus tuppaa kiireaamuina hermoa hiukan kiristämäänkin. Hienovarainen ohjaus ja muistuttelu lisäksi, esim. kysymyksin: mikähän on seuraava vaate ym.

Syömistilanteet rauhoitetaan, ja koko perhe syö saman aikaisesti. Telkkarit kiinni, kaikki ylimääräiset touhut pois, ja sitten syömään. Paperit ja rätit valmiiksi, koska ne mukit vieläkin kaatuvat turhan usein. Me aikuiset olemme esimerkkinä, se on tärkeää muistaa, joten myös aikuisten ruokailu rauhoitetaan. Jos vahinko sattuu, niin jäljet vaan korjataan ilman mitään suurempaa numeroa, sitten jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Lapselle puhuessa käytämme aina lapsen nimeä, näin hänen on helpompi hahmottaa, että nyt on asiaa juuri hänelle. Katsekontakti on hyvä apuväline. Nykyään on muodostunuyt myös käytännöksi se, että pyydämme lasta myös toistamaan mistä oli puhe. Näin voi varmistua siitä, että lapsi ymmärsi, mitä häneltä halutaan. Ohjeet pidetään lyhyinä ja selkeinä.

Meillä on poika erittäin lahjakas piirtäjä, ja se on myös mieluista hommaa. Siksi käytämme sitä myös apuna. Poika tekee itse itselleen ohjeita, Esimerkiksi ulkoilusäännöt hän on itse tehnyt, ja kuvien avulla kertaaminen on helppoa. Myös muihin asioihin voi ohjeita tehdä, vaikkapa juuri pukeutumiseen.

Satuja lukiessa meillä käytetään apuvälineenä ihan äänensävyjä aika paljon. Tilanteet myös rauhoitetaan, ja Välillä kerrataan kirjan kuvien avulla. Lapsi oppi nopeasti, että jos hän ei kuuntele, hän ei muista mitä kirjassa tapahtui. Siis lisäkysymyksiä ja keskustelua myös kesken tarinan. Ja meillä on pidetty kiinni myös siitä, että se mikä aloitetaan, tehdään myös loppuun...Eli kesken kaiken ei lähdetä leikkimään, vaikka kuinka mieli tekisi. Meillä kun on myös tuota impulsiivisuutta...

Lautapelejä pelailemme, mutta vielä ei onnistu oikein isommalla joukolla. Ja aikuinen on meillä vielä aina mukana pelissä, kavereiden kanssa ei keskenään onnistu pelailu...

Ja vielä on tärkeää muistaa se, että lapsen vireystila vaikuttaa paljon, joten vaikeita juttuja harjoitellaan aluksi vain lapsen ollessa virkeä. Väsyneenä ei oikein onnistu, ja lapsi saa epäonnistumisen kokemuksia tarpeettomasti. Silloin on myös äidin hermot vaarassa pettää...

On tärkeää muistaa myös se, että lapsi kyllä oppii, kun saa tilaisuuden siihen. Hän vain tarvirsee usein enemmän harjoitusta ja aikaa kuin toinen lapsi, mutta lopputulos on kuitenkin hyvä. Siksi me ainakin pyrimme hoitamaan yhden ongelman kerrallaan pois, ettei koko päivä ole yhtä treenaamista. Ryhmätilanteet ja niiden harjoittelu on päiväkodin ja eskarin vastuulla, koska kotona ei sitä ryhmää ole. Siksi kotona keskitymme arkisiin päivittäistoimintoihin enemmän.

Kiitos, palaute ja kannustus on näille lapsille tärkeää, sitä ei kannata säästellä. Meillä opetellaan sellaista asennoitumista, että onnistumisista kiitetään, mutta jätetään se nalkutus vähemmälle... Kaikkihan me joskus epäonnistumme... Konkreettisia Palkintoja sinällään ei juurikaan käytetä, syönnin jälkeen purkka suuhun tms. pieniä kannustimia kyllä käytetään.

Säännöt on säännöt ja niistä pidetään kiinni. Säännöt ovat myös kaikille samat. Päivärytmi pyritään pitämään säännöllisenä, nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka on samaan aikaan yms. Tämä auttaa lasta hahmottamaan ajan kulua paremmi9n, ja auttaa häntä osaltaa ennakoimaan tulevaa... Siis rutiineja luomaan vaan...

Koska jokainen lapsi on yksilö, eivät nämä vinkit tietysti ole mitään varmoja konsteja. Tämä on vain osa yhden perheen rakentamaa selviytymiskeinoa. Jokaiselle perheelle muodostuu omat käytännöt.

Mutta yhtä asiaa suosittelen lämpimästi: en tiedä onko lastanne tutkittu, ja onko hänellä varsinaista diagnoosia. Kuitenkin tutkimuksista on se hyöty, että oikeasti ongelmia voi olla myös muilla elämänalueilla, niitä on vain vaikea huomata usein. Olisi kuitenkin tärkeää tietää muutkin pulmat, jotta lasta olisi helpompi ymmärtää. Meillä esimerkiksi huono näkö huomattiin vasta kun lapsi oli neljän. Hän oli vain kehittänyt itse menetelmiä kuinka arjesta selviytyy. Mutta osa keskittymisvaikeuksia selittyi kyllä sillä, samoin kuin lapsen arkuus uusiin asioihin. Kukapa sitä jaksaa tarhassa satuja kuunnella, kun ei näe kuvia. Tai täti edessä neuvoo, miten joku tehdään, ja et näe sitä. Eli pelkästään asialliset silmälasit olivat jo valtava harppaus eteenpäin, ja muutos lapsen elämässä.

Ja vielä yksi asia , joka pätee jokaiseen lapseen. Laaapsella on varmasti myös omia vahvuuksia, jotka on tärkeää nähdä. Hän ei ole vain nippu erilaisia ongelmia. Autetaan häntä uskomaan itseensä ja ainutkertaisuuteensa! aaaaaaaaajokainen meistä nauttii myönteisestä palautteesta, ja ainakin meillä pojalle ehti jo muodostua kuva itsestään epäonnistujana. Muut tarhassa pystyivät juttuihin, joista hän ei selvinnyt. Hänen on vieläkin vaikea ymmärtää, että on asioita, joissa hän on oikeasti hyvä. Tutkimuksissa löytyi esimerkiksi sellaisia alueita, joissa hän on useita vuosia edellä kehityksessä muihin ikätovereihin keskimäärin. Nämä ovat niitä asioita, joihin hänellä on kiinnostusta, kuten numerot, piirtäminen ja tietokoneet. Näitä taitoaj pitää korostaa tyyliin: No tätä asiaa vielä harjoitellaan, mutta tuon sinä osaat paremmin kuin moni muu...

Nyt loppui aika, mutta jotain oli tuossa ehkä hiukan sekavassa muodossakin. Toivottavasti siitä oli edes jotain hyötyä...