Palstan Keskusta-uskovaiset ovat näköjään psyykanneet itsensä ja toisensa uskomaan, että Holkerin hallitus on kaikkien aikojen huonoin hallitus. Virheitä tosiaan tuli, mutta eipä osannut kukaan muukaan ennustaa tulevan laman syvyyttä. Tosin taustalla lienee katkeruus Paavo Väyrysen epädemokraattiseen toimintaan (vaalituloksen ohella) kaatunut pääministeripesti.
Miten toimi Keskusta Holkerin hallituksen aikana? Voidaanko päätellä, että Kepu-vetoinen hallitus olisi toiminut jotenkin toisin kuin Holkerin sinipuna?
Sikäli olisi toiminut erilailla, että koko neljän vuoden ajan Keskusta vaati lisää rahaa lähes kaikille valtion talousarvion momenteille. Edes ennätyksellisen anteliaat maataloustulot eivät olleet tarpeeksi. Keskusta oli koko oppositiokautensa tyytymätön hallituksen kitsauteen.
Populismia, vastuutonta oppositiopolitiikkaa vai mistä lie kyse? Ainakaan se ei tunnu uskottavalta, että Keskusta olisi jemmannut rahaa sukan varteen kun sitä tuli v. 1990 asti ovista ja ikkunoista valtiontalouden ollessa voimakkaasti ylijäämäinen. Holkerin aikana valtionvelka oli minimaalinen koko kauden ajan.
Mitä teki Keskusta
Miten toimi Keskusta Holkerin hallituksen aikana? Voidaanko päätellä, että Kepu-vetoinen hallitus olisi toiminut jotenkin toisin kuin Holkerin sinipuna?
Sikäli olisi toiminut erilailla, että koko neljän vuoden ajan Keskusta vaati lisää rahaa lähes kaikille valtion talousarvion momenteille. Edes ennätyksellisen anteliaat maataloustulot eivät olleet tarpeeksi. Keskusta oli koko oppositiokautensa tyytymätön hallituksen kitsauteen.
Populismia, vastuutonta oppositiopolitiikkaa vai mistä lie kyse? Ainakaan se ei tunnu uskottavalta, että Keskusta olisi jemmannut rahaa sukan varteen kun sitä tuli v. 1990 asti ovista ja ikkunoista valtiontalouden ollessa voimakkaasti ylijäämäinen. Holkerin aikana valtionvelka oli minimaalinen koko kauden ajan.
Mitä teki Keskusta
Vastaukset 37
Vanhimmat
taidan mennä nukkumaan.
ja Päkälle ja Mustille ja naapurin hieholle.
Se harrastaa älyllistä dementiaa, jos sanoo, että nuo kaksi osasivat hommansa!
Kun Iiro Viinanen Ahon johdolla tuli valtiovarainministeriksi, jouduttiin tekemään pakkotoimenpiteitä sellaisen saatanan demaripeukaloiden pyörittämisen jälkeen!
Nyt nuo tuhonenkelit ovat demareiden palkitsemana Suomen Pankissa.
Mitä tulee maataloustulopolitiikkaan oli silloin ennen EU:ta maataloustulopoliittiset neuvottelut, joissa maatalouden tuottajahinnoilla pyrittiin takaamaan noin 80% palkansaajien tuloista.
Joka tapauksessa, Holkerin hallitus oli vasta menossa myrskyn silmään, mutta sinne meni Ahon hallitus joka kampesi Suomen pois sieltä - >ERM-kriteeripäätös. Sitä ovat noudattaneet Suomen hallitukset Esko Ahon ajoista lähtien. Nykyisin poliiikan nimi on euron vakaussopimus.
Vasta nyt alamme nähdä, mihin kurimukseen Suomi joutui Lipposen hallitusten aikana. Hirveällä propagandalla saatiin kansa vakuuttuneeksi, että kärsiminen on ihmisen normaali olotila.
Kuin salaa hiipien, itsestään melua pitämättä Vanhasen hallitus on irrottautunut myrskynsilmästä, vakauttanut kurssin ja matkaa paapurin halsseilla lievässä myötätuulessa kohti parempaa tulevaisuutta.
Iiro Viinanen oli Holkerin hallituksen aikana Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, siis ei ministeri. Mitä teki Viinanen kun vuoden 1991 budjettia laadittiin?
Viinanen yhdessä opposition kanssa(!!) vaati huomattavia lisäyksiä valtiontalouden menopuolelle. Puoli vuotta ennen kuin hänestä tuli Ahon hallituksen tuomiopäivän pasuuna.
Ahon hallituksen ja Kullbergin johtaman SP:n suuri virhe oli jatkaa Holkerin hallituksen aloittamaa vahvan markan politiikkaa aina syyskuuhun 1991. Se tuli todella kalliiksi ja osoittaa etteivät Aho-Viinanen olleet sen viisaampia kuin Liikanen-Louekoski ennen kuin kaikki jo romahti. Suurin demarisyyllinen on Sorsa, joka SP:n johtokunnan jäsenenä yhdessä Puntilan ja Kullbergin kanssa ajoi katteetonta vahvan markan politiikkaa.
jne. Kyllä se oli porvarihallitus kylmää kyytiä kansalle. Ja Kokoomukselle, jonka silloiset ministerit vieläkin näkevät painajaisia "yhteistyöstä" Kepun kanssa.
Kun vahva markka oli otettu RAHApolitiikaksi, kannatin sitä vahvasti. Mutta mitä tekivätkään pankit!
Kun vahvalla markalla oli tarkoitus hankkia investointihyödykkeitä ja teollisuuden kapasiteettia Suomeen - perkeleen pankinjohtajat jakoivat ulkomaalaisilla pankin omilla veloilla rahoitettua velkarahaa taksikuskeille osakkeiden ostamiseen ja lyhyeen kaupan käyntiin - reaalitalouden jäädessä kaiken maailmaan "pörssipellejen" uutisoinnin alle. Nimiä ei viiti ees mainita.
Vahva markka olisi ollut Suomelle erinomainen asia, mutta sitä ei osattu johtaa. Holkerin hallitus ei osannut johtaa rahamarkkinoiden vapauttamista. yksinkertaista mutta totta.
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Juhannuksen aatonaattona 1977 valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Timo Relander,illa valtiovarainministeri Paul Paavelan luottovirkamies Raimo Sailaksella - - oli tavallista parempi syy saunomiseen: samana päivänä synnytetty paketti talouden elvytystoimista.
- - Keilaniemessä oli julkistettu viiden vuoden päähän ulottuva talousohjelma, jossa tavoitteeksi asetettiin työttömyyden painaminen alle 2,5 %, vaihtotaseen alijäämän alle 2 % ja inflaation hidastaminen ”erittäin selvästi”. Muita tavoitteita olivat veroasteen nousun pysäyttäminen ja valtion menojen todellisen kasvun pudottaminen 2 %:iin vuodessa.
- - Illan edetessä joukko keksi juhlistaa tapahtumaa leikkimielisellä symbolilla. Kaikki kirjoittivat nimensä yhden markan seteliin. Seteli ristittiin vahvaksi markaksi, ja sen kantajaksi valittiin Timo Relander.
Tulevina kuukausina ja vuosina Relander keräsi seteliin lisää nimiä. Mukaan tulivat mm. Sirkka Hämäläinen, Rolf Kulberg, Sixten Korkman, Seppo Lindblom, Heikki Pitkänen, Eero Tuomainen, Seppo Leppänen, Antero Ahtola, Matti Korhonen, - - Ahti Pekkala, Lauri Helve, Risto Ranki, Hannu Santalahti, Timo Summa, Pirkko Haavisto, Sari Kärkkäinen ja Esko Aho.”
ymmärrän, muttei kannata hehkutella siitä vielä.
Sosialidemokratismi tarvitsee äänestäjämassaksi kurjalistoa. Siksi Lipposella oli lokoiset päivät. "Olen saanut kaiken puolueelta...tirsk, tirks,nyyh...." JA LIPPONEN oli Laissez-Faire pääministeri.
Suomessa on nykyisin sellainen pääministeri, joka tuntee esim. helsinkiläisistä pitkäaikaistyöttömistä henkilökohtaisesti enemmän kuin Paavo Lipponen koskaan on työttömiä tavannut.
Siksi on alkanut työttömyysluvut tippua.
Enää ei puhuta työssä uupumisesta vaan meininki on innostava.
Täytyy sanoa, että jos pääministeri on kuullut kansaa, niin hän pystyy jotain tekemään. Presidenttinä on nykyisin Halonen, joka ei oikein pysty mihinkään.
Toisaalta on huomioitava, että presidentti on huono virka pääministeriin verrattuna.
;-))))
Vaalikauden 1983-87 keskustan johto alkoi nähdä, että sosialidemokraattien pyrkimys edelleen laajentaa julkista palvelutuotantoa ja subjektiivisia oikeuksia johtaa julkisen talouden liikakasvuun. Väyrynen samoin kuin oppositiossa olleen Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen varoittivat tästä ilmiöstä vaalikauden aikana eri yhteyksissä. Kyllä keskustajohto päätyi pyrkimään porvarihallitukseen ja sopimaan siitä muiden kanssa tuota kehitystä hillitäkseen.
17.9.-98 HS: “Mahtitalonpoika”-kirjan arvostelusta: “MTK-laiseen tapaan machiavellismi syrjäytti (Haaviston) rehellisyyden ja tarkoitus pyhitti keinot. Vastapuolta ärsytti iltalypsyt.”- (MTK:n toiminnanjohtaja Matti Uusitalo ja Haavisto): “He ajoivat viljelijöiden etuja niin tehokkaasti, että eurooppalaisella tasolla olleet tuottajahinnat etenkin viljoissa nousivat ylhäiseen yksinäisyyteen (70- ja 80-luvuilla). Liian hyvin hoidettu etupolitiikka vaikeutti suomalaisen maatalouden sopeutumista EU-jäsenyyteen;..”
27.10.2000 HS: "Politiikka on politiikkaa"
"Talous on taloutta ja politiikka politiikkaa, uskon mitä taloudesta sanotte, mutta juna meni jo, nyt on kyse poliittisesta vallasta."
Tästä lauseesta on virinnyt napakka poliittinen keskustelu. Keskustelijat ovat ihan eri mieltä siitä, onko tällaista edes koskaan sanottu.
Tohtori Risto Ranki kertoo tuoreessa väitöskirjassaan, että lauseen sanoi vuoden 1990 lopulla oppositiojohtaja Esko Aho (kesk) ja kuulijana oli pääministeri Harri Holkeri (kok). Tämä oli Holkerin ja Rankin mukaan Ahon vastaus, kun hallitus pyysi opposition apua niin sanottujen säästölakien läpiviemisessä.
Aho kiistää käyneensä tällaista sanailua Holkerin kanssa. Ahon mukaan hän ei keskustellut tuon vuoden aikana kertaakaan säästölaeista Holkerin kanssa. Torstaina Aho toisti kantansa avoimessa kirjeessään Rankille. Kirje on päivätty Belmontissa 26. lokakuuta.
Säästölait olivat vuonna 1990 kuuma poliittinen teema. Tuolloin oli voimassa valtiosääntö, jonka mukaan valtion lakisääteisiä menoja leikkaavat lait voidaan äänestää lepäämään yli seuraavien valtiopäivien, jos kolmasosa kansanedustajista niin haluaa. Tämä oli suuri ongelma hallitukselle. Talouden syöksykierre paheni ja valtion menojen leikkauksilla oli kiire – ei ollut aikaa makuuttaa lakimuutoksia. Nopeisiin ratkaisuihin tarvittiin siis opposition tuki.
Tuen antamista keskustaoppositio pohti Varkaudessa marraskuun lopulla 1990 puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
Valtuuskunnalle Aho kertoi, että hallitus on ottanut häneen yhteyttä säästölakien tekemiseksi. Hän ei suostunut kertomaan, kuka tämä yhteyden ottaja oli.
Varkaudessa Aho paalutti ehdot, joiden täytyttyä keskusta voisi tukea säästölakien hyväksymistä. Ensimmäinen oli se, että säästöjä ei saa tehdä lainmuutoksilla kansalaisten perusturvaan, asumiseen tai aluepolitiikkaan. Toinen oli, että postien toimipaikkaverkostoa ei saa karsia. Kolmas, että lihan alkutuotevähennystä ei saa laskea. Neljäs, että säästölakien hyväksymistä ei saa helpottaa pysyvästi valtiosääntöä muuttamalla.
Ehdot olivat mahdottomat, ja Aho tiesi sen.
Vuosi vierähti. Aho oli noussut pääministeriksi ja talous sukelsi entistä pahemmin. Marraskuussa 1991 Aho kävi jo tiiviitä neuvotteluja oppositiopuolue Sdp:n kanssa siitä, että valtiosääntöä on muutettava siten, että säästölakeja voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Tavoite oli siis sama, jonka Aho vuotta aiemmin oli oppositiossa tyrmännyt – siis Varkauden kokouksen neljäs ehto.
Puuttumatta mitenkään siihen, ovatko Holkeri ja Aho tavanneet, ja onko Aho kiisteltyä väitettä sanonut, säästölakien kanssa keskusta ja Aho toimivat tavalla, jolle voisi antaa seuraavanlaisen moton:
"Talous on taloutta ja politiikka politiikkaa. Kyse oli poliittisesta vallasta."
..kuin avaaja. Mutta olipahan taas pitkä sitaatti. Hoi-hoi.
...
... porvaripuolueiden puheenjohtajien sopimus siitä, että vaalien jälkeen perustetaan porvarihallitus, mikäli vaalitulos sen sallii, ei ollut mitenkään epädemokraattinen. Se salli, mutta asia ei sopinut Koivistolle ja Sorsalle, vaan nämä junailivat pystyyn Holkerin hallituksen ja Suominen petti heti em. sopimuksen. Se oli paremminkin epädemokraattinen teko, kun ei otettu huomioon vaalin tulosta ja enemmistön muodostaneen kolmen porvaripuolueen kaavailua.
Holkerin hallituksen pahin virhe oli erityisesti Koiviston ja Holkerin Suomen pankin taustasta tulevan vahvan markan politiikan jatkaminen. Väyrynen vaati devalvointia jo -85. Eihän vahvan markan Koivisto voinut mitenkään päästää Väyrystä pääministeriksi.
Kun sitten Holkerin hallituksen loppuaikana maa ajautui vuosisadan lamaan, saavutti Keskusta -91 suuren vaalivoiton. Oli luonnollista perustaa kepujohtoinen hallitus. Mutta Koivistopa vaati siltäkin vahvan markan politiikan jatkamista. Aho, hallituksen jäsenenä oleva Väyrynen ja Viinanen saattoivat antaa Koiviston ymmärtää, että sitähän jatketaan, kun hyvin tiesivät että se ei tule enää onnistumaa.
Hyvin pian Ahon hallituksen tultua valtaan jouduimmekin ns. pakkodevalvaatioon. Markan ylisuureen kurssiin vain ei enää yksinkertaisesti ulkomailla uskottu. Saattoipa olla, että Ahon hallitus ei pahemmin pyrkinytkään torjumaan tuota devalvoitumista. Sitten markka pantiin kellumaan ja se devalvoitui lisää, yhteensä noin 30 %.
Tähän pysähtyi talouden alamäki ja BKT:n muutos pienempään suuntaan jo -91 loppupuolella. Mutta kun oltiin jo miinus 7 prosentin vuotuisessa vauhdissa, kesti -93 puoliväliin, kunnes päästiin BKT:n muutoksessa nollaan. Siihen saakka siis BKT pieneni siitä eteenpäin alkoi kasvu. Kun Aho lopetti oltiin päästy jo 6 prosentin kasvuun.
Tästä tapahtumasta olen usein julkaissut seuraavan linkin:
http://www.etla.fi/suhdanne/Gif/t02a.gif
...
..., että -87 muodostettiin Holkerin sinipuna. En tosin ymmärrä, mikä viesti tuohon sisältyy. Niin kuin muutkin "Otsikossa hymiö"-nimimerkin viestit ovat usein käsittämättömiää.
...
..että -87 hallituksen rungon muodostivat suurimman vaalivoiton saanut Kokoomus ja toinen pärjääjä SDP. Hallituksen kokoonpano vastasi erinomaisesti kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa.
...
Oiva on kirjoittanut monesti vuoden 1987 vaaleista ja siitä, miten väärin Koivisto menetteli, kun ei antanut pääministeriyttä Väyryselle.
Samalla Oiva pysyy visusti hiljaa vaalituloksesta, jolla sentään oli silloisessakin systeemissä jonkinmoinen merkitys hallitusta muodostettaessa.
Kassakaappisopimuksen demokraattisuudesta voi olla montaa mieltä. En tunne kokoomusta kovin hyvin, mutta veikkaukseni on, että jos Ilkka Suominen olisi ennen vaalleja vienyt esim. eduskuntaryhmään ajatuksen menosta hallitukseen Väyrysen apupojiksi, olisi saattanut tulla lunta tupaan. Etenkin kun kaikki gallupit lupasivat kokoomukselle selkeästi suurempia kannatuslukuja kuin kepulle.
Kun SDP sai vaaleissa jotain 15 - 16 paikkaa enemmän kuin kepu, ja kokoomus vain muutaman paikan vähemmän kuin SDP, on vaikea nähdä Väyrysen kärsineen vääryyttä.
On jotenkin omituista, että Oiva syyttää Koiviston menetelleen väärin ja kansanvallan vastaisesti, kun Koivisto määräsi haluamansa henkilön hallituksen muodostajaksi. Se oli sen aikaisessa järjestelmässä presidentin velvollisuus.
Ei pääministereitä Kekkosenkaan aikana millään huutoäänestyksellä valittu.
... mielessä epädemokkraaattinen, vaan sen synty oli surkea.
Suurten porvaripuolueiden johtajat olivat sopineet ennen vaaleja muodostavansa kaksikolmannekseltaan porvarilliseen maahan vihdoinkin porvarihallituksen. Vaalit lisäsivät roimasti näiden puolueiden kannatusta. Mutta tämä ei sopinut Koivistolle ja niinpä hän runnoi Holkerin sinipunan, joka sitten osottautui historian tuhoisimmaksi hallitukseksemme.
Vaikka silloisen valtiosäännön mukaan presidentti pystyi määräämään hallituksen pääministerin ei silloisissa normaaleissa oloissa olisi pitänyt lähteä peukaloimaan eduskunnan suuren porvallisen enemmistön tahtoa. Porvaripuoolueet sopivat siitäkin, että pääministeri voi olla Holkerikin, mutta tämäkään ei sopinut Koivistolle. Inhottavaa oli myös se nokkeluus, millä Kokoomuksen puheenjohtaja Suominen petti sopimuksensa ja lähti Koiviston ja Sorsan kelkkaan.
... että vaalituloksen ja Kokoomuksen suuren vaalivoiton selvittyä, nämä porvari puolueiden puheenjohtajat sopivat, että pääministeri voi olla kokoomukselainen Holkeri. Tämäkään ei kelvannut Koivistolle, hän oli peruskepukaunainen ja näki tässä tilaisuutensa.
Kekkosen aikana, kylmän sodan oloissa ja meidän kuuluessa N-liiton etupiiriin, ei pääministeriksi, muukaan ministeri eikä puolue, joka oli avoimesti neuvostovastainen, voinut olla hallituksessa sanoipa vaalitulos mitä hyvänsä. 1987 ei presidentillä enää ollut noita syitä lähteä ohjailemaan hallituksen muodostamista.
...
...
että pääministeriä ei valita todellakaan huutoäänestyksellä, edes vieläkään. Noilla samoilla esittämilläsi perusteilla voisimme luopua suurimmasta osasta kaikkia vaaleja ja äänestyksiä: joukko "porvaripuolueiden" nokkamiehiä keskenään vaan sopisivat, kuka tekee mitäkin. Sääli vaan, että kepu ei ole porvaripuolue enää. Sehän on, kiitos annelin, vasmmistolaisempi kuin demarit, joten kepu jää rannalle.
Miksikäs Koivisto ei saanut käyttää harkintaansa pääministeristä? Niinhän Kekkonenkin teki, normaalioloissa 70-luvulla? Ja paljon repivämmin menetelmin. En ole kuullut sinun sitä arvostelevan.
N-Liitto oli ja eli 70-luvulla ja -87. Kekkonen pelasi neukku-kortilla sisäpolitiikassa. Se on fakta. Kokoomus ei enää 70-luvulla ollut "avoimesti neuvostovastainen", holkerilaiset ja kanervalaiset olivat pikemminkin k-linjan jatketta. Junnilan, Rainion ja Ilaskiven takia ei Kokoomusta tarvinnut pitää oppositiossa ja leimata neuvostovastaisiksi.
Juhani Suomi selittää asiaa niin, että kyllä Kekkonen olisi ottanut Kokoomuksen 70-luvulla hallitukseen, mutta Keskustapuolue ja SDP, SKDL:stä puhumattakaan vastustivat... Näppärä selitys, mutta valitettavasti Kokoomuksen oppositioasema sopi enemmän kuin hyvin Kekkosellekin. Osasyynä olivat vanhat traumat mm. 1968 presidentinvaaleista, joissa Kekkonen loukkaantui sydänjuuriaan myöden kun Kok. nimesi ehdokkaakseen Virkkusen Kekkosen nimenomaisesta vastustuksesta huomimatta....
Harri Holkeri (NP 29.8.-00):
"Miksi Kekkonen vierasti Kokoomusta?
-Syyt olivat menneisyydessä, vastaa Holkeri.
- Kokoomuksessa oli muisteltu erityisesti hänen toimintaansa oikeusministerinä sotien jälkeen, erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaa. 70-luvun alussa huomautin Kekkoselle, ettei hänen mielessään ollutta Kokoomusta kuitenkaan ollut olemmassakaan. Se kuului minun mielestäni menneisyyteen. Suurin osa niistä henkilöistä, joiden kanssa hän oli aikojen saatossa ollut tekemisissä, oli jo poistunut.
-Hänen kannanottonsa Kokoomusta kohtaan lievenivät 70-luvun mittaan.
- Minusta hän ei itse aktiivisesti syrjinyt Kokoomusta, mutta hänen ympärillään oli kylliksi niitä, jotka kylvivät epäilyjä Kokoomuksen suuntaan."
vaan paskantaa, muuttuu se Oivan ajatusmaailmassa mansikkahilloksi. Etkö tuota vielä ole huomannut. Oiva on tyypillisin esimerkki niistä henkilöistä, joille oikea jäsenkirja antaa oikeuden tehdä mitä tahansa.
Juuri tuollaiset tyypit ovat pilanneet puoluepolitiikan niin, ettei esim. nykynuoret ole siitä enää lainkaan kiinnostuneita.
Kun ei huolinut Kokoomusta hallitukseen sillä silloin jo olis alkanut köyhien kyykytys.
Mutta Koivisto ei ollut vaan puolusti viimeiseen asti vahvaa markkaa joka koitui köyhien turmioksi.
Kekkonen oli kaukaa viisas mies. Siis kaukaa katsottuna, mutta kun lähempää tarkasteli, oli Kekkonen "kaikessa hyvyydessään" myös kiero mies, jolla ensin oli oma etu ja jos maan etu sattui olemaan samaan suuntaan, niin silloin meni hyvin ja koko kansa tyytyväinen.
Hohhoijaa noita sun juttujas
*27.11.-98 (HS): Leena Luhtanen (sd): “Holtitonta luotonantoa harjoittaneiden säästö-, osuus- ja liikepankkien johdossa on ollut eniten, ehkä jopa puolet tai jopa 60-70% keskustalaisia ja sitten kokoomuslaisia ja rkp:läisiä.”
Tätä keskusta teki päästyään hallitukseen keväällä 91
http://www.etla.fi/kultap/valik/kp01.html
että Ahon aikainen nousu on Ahon ansiota, mutta samanlaisena jatkunut nousu Lipposen aikana tapahtui Lipposesta huolimatta? Keskustalaisen objektivismin parhaiden periaatteiden mukaisesti.