Ainakin monet muut viestini on poistettu ilmeisesti sen perusteella, että ne ovat olleet
a) keskustelemaan pyrkiviä eivätkä kristinuskoa provosoivia
b) kiusallisia sheriffille, joka osoittautuu mielipiteenmuokkaajaksi ja varsin puolueelliseksi.
a) keskustelemaan pyrkiviä eivätkä kristinuskoa provosoivia
b) kiusallisia sheriffille, joka osoittautuu mielipiteenmuokkaajaksi ja varsin puolueelliseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ihmettele että viestisi poistetaan mikäli tuo oli esimerkki viestistä joka on:
a) keskustelemaan pyrkivä eikä kristinuskoa provosoiva
b) kiusallinen sheriffille, joka osoittautuu mielipiteenmuokkaajaksi ja varsin puolueelliseksi.
Ei minulla ole mitään sellaista sensuuria vastaan, joka poistaa hävyttömyydet. En kai ole sitä ennen sheriffiäkään moittinut, joten ei kai sheriffin mollaaminen voi olla malliesimerkki viestistäni ja syy viestin poistamiseen. Ei kai seuraus ole ennen syytä?
Yritin vain viestiä että aloitustasi tuskin poistetaan ainakaan mainitsemistasi syistä...
En tiedä mistä tai miten olet kirjoittanut, mutta tämä on ateismipalsta ja tarkoitus on pitää keskustelu ateismissa... Ja nimen omaan keskusteluna. Julistaminen, haukkuminen, inttäminen... No jaa, tietyssä määrin tietysti suotavia, mutta jotkut eivät aina osaa vetää rajaa kirjoituksilleen. :)
P.S. Tämä viesti ei tainnut liittyä palstan aiheeseen taas mitenkään - kuten ei avauksesikaan... Voi olla syynä mikäli tämä poistuu. :)
Aloitetaan keskustelu puhtaalta pöydältä, joten viestiketjua ei nippaista pois ainakaan tuosta ateismiin liittymättömästä kommentistasi.
Jatketaan sitten ilman provoja, jotta niistäkään kukaan ei saa tekosyytä. Tutkitaan ateismia eri kanteilta.
Tietysti voit tehdä kokeen myös itseksesi. En voi suositella, että esiintyisit kristittynä mutta voithan aina esiintyä hengellisesti värittömänä ja neutraalina. Moni pitäisi sinua kristittynä, toiset ateistina. Neutraalius ei ole varmaankaan sheriffien ampulinjalla, paitsi kunnes alat objektiivisesti tarkastelemaan vaihtoehtoja akselilla ateismi vs. teismi. Ainakin tämä on minun kokemukseni.
En usko että pystyisin objektiiviseen tarkasteluun. Miten se muuten tulisi tehdä?
Käsittääkseni teismi perustuu uskoon ja ateismi järkeen. Mikä on se objektiivinen ja kiihkoton välimuoto? Voin sanoa, ja sanonkin, että voin olla väärässä uskoessani ettei jumalia ole, mutta juuri sen kiihkottomammaksi tuskin pääsen. :)
Tarkastelen jumalan olemassaoloa (mikä kai tämän palstan yksi tarkoituksista on) mielestäni suhteellisen kiihkottomasti ja puolueettomasti, mutta ateistisesti, eli järkeen perustuen. Uskoon perustuvaa teismiä ei mielestäni voi, eikä välttämättä tulekaan, käsitellä kovin hyvin.
"Käsittääkseni teismi perustuu uskoon ja ateismi järkeen. Mikä on se objektiivinen ja kiihkoton välimuoto?"
Erilaisten ajatuksien tarkastelu on mielestäni järkevää. Saatamme olla eri puolueiden kannattajia ja siitä huolimatta ymmärtää toistemme näkökantojaa erinomaisesti. Tulkintamme ja johtopäätöksemme vain eroavat. Silloinhan meillä on kuitenkin keskusteluyhteys. Toisinaan ihmiset vaihtavat puoluetta ilman että älynlahjansa olisivat muuttuneet. Voi ihminen olla politiikan tai uskonnon tutkija ja säilyttää objektiivisuutensa.
Ajattelen, että sama pätee myös hengelliseen elämään. Jumalaan uskovia ja ei-uskovia molempia on, enkä näe järkeväksi pitää tätä äo-mittarina. Miksi uskon vs. miksi en usko -kysymykset ovat tietenkin tuttuja jokaiselle teistille. Sen takia tietenkin, että olisihan hullua olla jotakin mieltä, jos ei ole edes harkinnut vaihtoehtoa.
Itse ajattelen niin, että vaikka järkeni sotisikin jotakin asiaa vastaa, niin Jumala tietää kyllä oikean tavan menetellä minunkin suhteen. Tällä tavoin samalla myönnän että järjellä en voi saavuttaa tai todentaa Jumalaa, en sulkea pois, mutta Jumala pystyy lähestymään minua. Järkeni ei siis kokonaan sulje pois Jumalaa, vaikka kyllähän minäkin kapinoin.