Kuulin tänään mielenkiintoisen asian rakkaudesta.
Tieteellä yleensä selitetään kaikki asiat nykyään. Mutta on yksi asia, jota ei pystytä selittämään. Se on rakkaus. Rakkautta on ainakin kolmen laista: jumalallista, veljellistä ja eroottista, mutta lisäisin siihen vielä äidin rakkauden. Miten selitätte rakkauden? Mistä se tulee? Mikä saa sen aikaan?
Jos maailmassa olisi vain vahvemman oikeus kehittyä ja vain vahvimmat jäsivät eloon, ei rakkauden tekoja olisi. Kukaan ei uhrautuisi toisen puolesta, kukaan ei tekisi mitään toisen puolesta, kukaan ei antaisi toiselle mitään. Jokainen vain ajattelisi itseään ja sitä, mitä minä tästä saan. Näin vain vahvimmat selviäisivät.
Jokainen teistä lukijoista kuitenkin tietää, että on olemassa rakkaus, joka vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen. Se saa aikaan merkittäviä tekoja ihmisten elämässä. Sen voimasta ovat valtakunnat kaatuneet tai nousseet. Se avulla on tehty merkittäviä keksintöjä. Sen avulla toimintaamme tulee mielekkyyttä ja iloa. Rakkaus on ollut ja tulee olemaan ikuista.
Mistä se on tullut?
Otan vain kaksi Raamatun paikkaa vastaukseksi. Ensimmäinen on 1. Moos. 1:27: "Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän heidät loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Toinen on 1. Joh. 4:8: "...sillä Jumala on rakkaus"
Tässä tuli vastaus kysymyksemme. Jumala loi ihmisen ja sivutuotteena hän antoi ihmiselle rakastavan sydämen, joka tuntee jumalallisesti, rakastaa jumalallisesti, toimii jumalallisesti, kun on kysymys toisesta ihmisestä, joka on ihmiselle rakas tai jostain asiasta, joka on hänelle tärkeä ja merkityksellinen. Rakkautta löytyy, vaikka kohdekaan ei olisi niin merkittävä.
Muistan kertomuksen äidistä, jolla oli vammainen lapsi. Lapsi oppi tekemään monia asioita, mutta aina ne piti sanoa, ennenkuin lapsi ymmärsi tehdä ne. Joku kysyi, mitä tämä äiti eniten haluaisi lapsensa oppivan tekemään. Äiti vastasi kyynelsilmin: "Olisin maailman onnellisin ihminen, jos hän joskus sanoisi: ´Kiitos, äiti.´" Rakkaudesta äiti teki kaiken lapselleen vuosikausia, mutta koskaan hän ei saanut palautetta, joka olisi kertonut, että lapsikin rakastaa äitiä. Tällaista voi olla rakkaus, jota tiede ei voi meille selittää, ja jota vain inhimillinen ihminen voi kokea, pyyteetöntä toivottomassakin tilanteessa.
Jatketaan keskustelua rakkaudesta, sillä siitä riittää kirjoittamista koko loppuelämäksi, eikä se vielä iäisyydessäkään lopu, sillä Jumalan valtakunta on täynnä rakkautta.
Tieteellä yleensä selitetään kaikki asiat nykyään. Mutta on yksi asia, jota ei pystytä selittämään. Se on rakkaus. Rakkautta on ainakin kolmen laista: jumalallista, veljellistä ja eroottista, mutta lisäisin siihen vielä äidin rakkauden. Miten selitätte rakkauden? Mistä se tulee? Mikä saa sen aikaan?
Jos maailmassa olisi vain vahvemman oikeus kehittyä ja vain vahvimmat jäsivät eloon, ei rakkauden tekoja olisi. Kukaan ei uhrautuisi toisen puolesta, kukaan ei tekisi mitään toisen puolesta, kukaan ei antaisi toiselle mitään. Jokainen vain ajattelisi itseään ja sitä, mitä minä tästä saan. Näin vain vahvimmat selviäisivät.
Jokainen teistä lukijoista kuitenkin tietää, että on olemassa rakkaus, joka vaikuttaa tekemisen ja tahtomisen. Se saa aikaan merkittäviä tekoja ihmisten elämässä. Sen voimasta ovat valtakunnat kaatuneet tai nousseet. Se avulla on tehty merkittäviä keksintöjä. Sen avulla toimintaamme tulee mielekkyyttä ja iloa. Rakkaus on ollut ja tulee olemaan ikuista.
Mistä se on tullut?
Otan vain kaksi Raamatun paikkaa vastaukseksi. Ensimmäinen on 1. Moos. 1:27: "Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän heidät loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." Toinen on 1. Joh. 4:8: "...sillä Jumala on rakkaus"
Tässä tuli vastaus kysymyksemme. Jumala loi ihmisen ja sivutuotteena hän antoi ihmiselle rakastavan sydämen, joka tuntee jumalallisesti, rakastaa jumalallisesti, toimii jumalallisesti, kun on kysymys toisesta ihmisestä, joka on ihmiselle rakas tai jostain asiasta, joka on hänelle tärkeä ja merkityksellinen. Rakkautta löytyy, vaikka kohdekaan ei olisi niin merkittävä.
Muistan kertomuksen äidistä, jolla oli vammainen lapsi. Lapsi oppi tekemään monia asioita, mutta aina ne piti sanoa, ennenkuin lapsi ymmärsi tehdä ne. Joku kysyi, mitä tämä äiti eniten haluaisi lapsensa oppivan tekemään. Äiti vastasi kyynelsilmin: "Olisin maailman onnellisin ihminen, jos hän joskus sanoisi: ´Kiitos, äiti.´" Rakkaudesta äiti teki kaiken lapselleen vuosikausia, mutta koskaan hän ei saanut palautetta, joka olisi kertonut, että lapsikin rakastaa äitiä. Tällaista voi olla rakkaus, jota tiede ei voi meille selittää, ja jota vain inhimillinen ihminen voi kokea, pyyteetöntä toivottomassakin tilanteessa.
Jatketaan keskustelua rakkaudesta, sillä siitä riittää kirjoittamista koko loppuelämäksi, eikä se vielä iäisyydessäkään lopu, sillä Jumalan valtakunta on täynnä rakkautta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun puhuit tieteestä, niin voin sanoa, että voit unohtaa tieteen, tiede ei tiedä mistään yhtään mitään. Olemassaolo on HENGELLINEN, ei materiaalinen.
ihan tosissaan lauseesi suhteen? Vai tuliko tuo jonkun "tositietäjän" opeista. Ilmeisesti hammaslääketiede ei sitten ole Jumalasta, joten vältä hammaslääkäriä
Hyvä viesti tuli, ihana viesti. Oikein piti kahdesti lukea. Kaikki hyvin rapakon takana, ja tulossa 9. lapsenlapsi. Vanhemmat ovat ikionnellisia esikoisen odotuksessaan. Kiitos kaiken hyvän antajalle.
Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Tunnen uskovan äidin, jolla on monivammainen poika. Äiti rakastaa lastaan valtavasti, vaikka saisi lapseltaan minkälaista palautetta, joskus jopa niin agressiivista käytöstä, että tämä uhkaa purra ja on repinyt äidin kaikki vaatteet tämän päältä. Vain Jumalalta tuleva äidin rakkaus jatkaa kaikesta huolimatta. Olen omalle äidilleni myös tavattoman kiitollinen. Oma äitini nukkui pois puoli vuotta sitten. En kadu sitä, että sain kiittää häntä kaikesta. Hän teki paljon puolestani ja kannusti aina elämässä eteenpäin. Joku on sanonut, että rakkaus muistuttaa enemmän taidetta kuin tiedettä.
Hyvän asiaan olet Annu tarttunut. Minulla oli tilaisuus kuulla perjantaina erään äidin kertomana omaa kokemustan. Hänellä on nyt jo murrosikäinen lapsi, sairas syntymästään ja useita kertoja leikattu. Kerran lapsi oli erilaisuuttaan itkenyt ja kysynyt miksi hänen täytyy olla sellainen kuin on, miksi äiti ei ollut tehnyt aborttia tietäessään että hän sairaana syntyisi. Lapsi oli joutunut olemuksensa ja erilaisuutensa kokemaan syrjintää ja huomauttelua eri tahoilta. Ja se oli tehnyt kipeää. Äiti oli sanonut lapselleen että ei hän äidille ole sairas vaan rakas ja ihana olento. Tästä on jo vuosia ja nyt lapsi on oppinut hyväksymään erilaisuuttaan ja kavereitakin on, joille lapsen erilaisuus ei merkitse mitään. Vamma on olemassa ja hoidot jatkuvat, mutta rakkaus hoitaa.
Lisäksi oli tänään mielenkiintoista kuunnella radiojumalanpalveluksia. Toinen tuli Kotkan helluntaiseurakunnasta ja toinen Vaasan ortodoksisesta. Merkillistä, että kummankin seurakunan puheessa/saarnassa oli juuri aiheena rakkaus. Rakkaus lähimmäiseen ja Jumalaan. Toivottavasti muutkin kuulivat nämä.
Maksimos Tunnustaja on todennut: " Rakkaus Jumalaan kasvattaa mielelle siivet, niin että se pyrkii aina Jumalan yhteyteen. Rakkaus lähimmäiseen taas kannustaa mieltä ajattelemaan aina hyvää toisista ihmisistä."
Niin ja siunausta myös tulevaan perheetapahtumaan.