Synnin syvin olemus

Kristitty kirkko on järjestö, jonka tarkoitus on pysyä pystyssä mahdollisimman pitkään. Käsitteet synti, Taivas, Helvetti, Jeesus, Jumala ja Saatana ovat yhä olemassa, jotta ihmisillä riittäisi pohdittavaa eikä kenelläkään kaiken sen keskellä olisi aikaa kirkon kyseenalaistamiseen.

Tänä päivänä synnin syvin olemus on siis kirkkoon kuuluminen. Se on myös Taivaan syvin olemus, samoin Helvetin, Jeesuksen ym.

Ehkä olisi syytä miettiä elämää ilman kirkkoa, laitosta, joka tekee meistä niin kapeakatseisia. Onko elämä syytä tuhlata kirkollisveroihin, "vääräuskoisten" pilkkaamiseen ja turhaan pelkoon, jonka uhkaukset Helvetistä usein aiheuttavat? Onko mukavaa, kun tietää itse pääsevänsä Taivaaseen, ei-kristittyjen Helvettiin?
Tämä on ikävän mustavalkoista ajattelua.

Entäpä kirkon eettiset arvot?
Kirkosta eroaminen ei johda moraalin tuhoutumiseen, kuten olen kuullut joidenkin sanovan. Voimme olla lyömättä toisiamme ja kunnioittaa muita ihmisiä myös ilman kirkon painostusta.

Itse asiassa epäkohteliaan käytöksen leimaaminen "synniksi" on mielestäni varsin tuomitsevaa. Vielä ikävämmältä kuulostaa kirkon sääntöjä rikkovien tuomitseminen silloin, kun kyseinen toiminta ei suoraan häiritse yksilöä. Kuten mainitsemasi piittaamattomuus pelastussanomista.