Alkuun lainaus nimimerkin mrx kannanotosta alempaa:
"Kerro ihmeessä poliisille jos ollaan itsemurhaankin ajettu. Mitä tiedän niin seurakunnan kanta moniin asioihin taitaa olla liika kova pala monelle jotka eivät halua tehdä parannusta. Sitten hehkutetaan miten ollaan ahdasmielisiä."
Kun yhteisö ahdistaa jäsentään vaatimalla mahdottomia, onko yhteisö vastuullinen, jos jäsen ajautuu tekemään pahaa itselleen? Tuntuu olevan muutamilla tässä asiassa ristiriita: toisaalta kehotetaan menemään poliisin puheille, toisaalta ei kuitenkaan tajuta lainkaan sitä, millaiset asiat saattavat ajaa ihmisen ahtaalle, jopa itsemurhaan. Seurakunnan asenne ja "kanta" johonkin asiaan voi olla niin "kova pala" - niin ahdistavan väärin yksilön tilanteessa - että putken päässä ei näy enää valoa.
Kuka kantaa vastuun, kun seurakunnassa ahdistetaan heikoilla olevaa? Onko lähimmäisenrakkus sittenkään enää muistissa? Onko tosiaankin mukavaa sanoa, että ihminen EI HALUA tehdä parannusta, kun hän ei muutukaan siihen suuntaan, johon haluaisitte? Mitäpäs jos vaadittekin kohtuuttomia? Olisikos hyvä testata vaatimuksia itseensä ensin?
"Kerro ihmeessä poliisille jos ollaan itsemurhaankin ajettu. Mitä tiedän niin seurakunnan kanta moniin asioihin taitaa olla liika kova pala monelle jotka eivät halua tehdä parannusta. Sitten hehkutetaan miten ollaan ahdasmielisiä."
Kun yhteisö ahdistaa jäsentään vaatimalla mahdottomia, onko yhteisö vastuullinen, jos jäsen ajautuu tekemään pahaa itselleen? Tuntuu olevan muutamilla tässä asiassa ristiriita: toisaalta kehotetaan menemään poliisin puheille, toisaalta ei kuitenkaan tajuta lainkaan sitä, millaiset asiat saattavat ajaa ihmisen ahtaalle, jopa itsemurhaan. Seurakunnan asenne ja "kanta" johonkin asiaan voi olla niin "kova pala" - niin ahdistavan väärin yksilön tilanteessa - että putken päässä ei näy enää valoa.
Kuka kantaa vastuun, kun seurakunnassa ahdistetaan heikoilla olevaa? Onko lähimmäisenrakkus sittenkään enää muistissa? Onko tosiaankin mukavaa sanoa, että ihminen EI HALUA tehdä parannusta, kun hän ei muutukaan siihen suuntaan, johon haluaisitte? Mitäpäs jos vaadittekin kohtuuttomia? Olisikos hyvä testata vaatimuksia itseensä ensin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuten monelle lahkolaiselle on käynyt, kertokaapa lahkolaiset miten olette itsellenne valitettavan tapahtuman selittäneet?
Entäpä kun toinenkin lapsenne on tehnyt itsemurhan, miten te sen selitätte?
Lauttasaari-lehdessä (24.2.90) Klaus A.J. Järvinen kertoo diabetistä sairastaneesta suku-laistytöstään. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli kesätyössä valtion virastossa. Eräänä alkukesän perjantai-iltana hän oli saanut vieraakseen viisi uskovaa tyttöä. "Nuo nuoret päättivät rukoilla niin palavasti toverinsa sokeritaudin parantumisen puolesta, että Jumalan olisi pakko heitä kuulla. Useita tunteja kestäneen rukoilun jälkeen ylioppilasneitosemme "tunsi" aivan uuden elä-män alkaneen. Kaikki oli muuttunut. Olo tuntui terveeltä ja ihanalta. Yhteinen päätös oli: Herra oli kuullut rukouksen. Nuoret lähtivät koteihinsa". Maanantaina tyttö ei tullutkaan työhönsä. Häntä lähdettiin etsimään ja löydettiin asunnostaan kuolleena. Kuolinsyynä oli insuliinin puutteesta johtunut diabeeettinen kooma ja kuolema.
Jumala otti luokseen lauttasaarelaisen tytön. Rauhaa!
Jumalan siunausta.
Kerron totuuden sinulle poikalapsi, olet Herran oma. Herran kanssa Me juhlimme Taivaassa. Hallejujahhh!!
Olet sinä mielenkiintoinen epeli poikalapsi. Joku sinun homotuttusi on tehnyt muutama vuosi sitten itsarin ja siitä syytät milloin ketäkin. Nyt on vuorossa helluntaiseurakunta. Eilen ehkä olivat lestadiolaiset sitä ennen kristillisdemokraatit. Muutama vuosi sitten syytit minua henkilökohtaisesti lähettämällä minulle syyttävän E-mailin. Harmi etten säästänyt sitä koska se taisi olla omalla nimelläsi kirjoitettu.
Tuttuasi en ole ikinä edes tavannut. Ihminen itse valitsee ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuut ja siitä on turha syyllistää ketään. Yksikään seurakunta ei ole syyllinen kenenkään itsareihin.
syyttelyä
Anteeksi nyt, mutta en ihan taatusti ole koskaan lähettänyt sinulle ainuttakaan sähköpostiviestiä, en muutama vuosi sitten enkä sen jälkeenkään. Minusta sinun olisi kyllä reilua nyt pyytää minulta tuota syytöstäsi anteeksi.
Kyllä minä sen olen tajunnut, että te ette kanna vastuuta puheistanne. Ihminen tekee itse ratkaisunsa. Ahdingossa olevan ratkaisuun voi kuitenkin asiallinen asenne ympäristössä AINA vaikuttaa. Asiaton asenne saattaa umpikujaan. Kun kyseessä ovat nuoret ihmiset, heitä tulee tukea. Ei heille pidä eheytys- ja muilla valheilla lisää paineita kasata.
Jos se et ole sinä, niin anteeksipyyntö tulee tässä. Mutta olen melko varma, että se olet sinä. Tyyli oli jo silloin sama. Mieti mikä sinua ja homokavereitasi ärsytti muutama vuosi sitten aivan tavattomasti ja kenelle päätit purkaa kiukkusi.
ei kannattais lähteä syyttelemään ja leimaamaan, varsinkin kun oma historiasi löytyy netistä.
Kaikki nettiin heitetty kama löytyy sieltä luultavasti ikuisesti.
Kun oma lapsesi tai lapsenlapsesi onkin yllättäen homoseksuaali, hänen on varmaan kiva lukea valistuneita mielipiteitäsi asiasta.
Tai ajattele jos joskus haet uutta työpaikkaa, minkälaisen kuvan kirjoituksesi antavatkaan työnantajalle?
Sain siis EHDOLLISEN anteeksipyynnön, koska et usko, että minulla ei ole sinun vuosientakaisten kahnaustesi kanssa mitään tekemistä. No, ei kai sinulta voi muuta odottaa, sinähän oletkin ritariksi itsesi ylentänyt helluntailainen. Olen pahoillani siitä, että olet kai sitten vähäsen vainoharhainen.
Enpä usko, että tunnet ketään minun kavereitani - sen enempää homo- kuin muitakaan. Kerrohan tapauksesta lisää. Pöotsikos sinä jo silloin uudestisyntynyt eheytystaikauskoon?
Otan kantaa vain seuraavaan:
"Ihminen itse valitsee ratkaisunsa ja kantaa niistä vastuut ja siitä on turha syyllistää ketään. Yksikään seurakunta ei ole syyllinen kenenkään itsareihin."
Olen asiasta osittain eri mieltä. Seurakunnalla on suuri vastuu opetuksesta, suhtautumisesta ihmisiin ja ilmapiirin luomisesta. Jos ilmapiiri on ihmisiä rakasta, hyväksyvä ja tukeva, niin kaikki voivat tuntea itsensä arvostetuiksi ihmisinä.
Syyllistävä, lainalainen ja osoitteleva suhtautuminen voi johtaa heikot epätoivoisiin tekoihin.
Tähän ei kovin suurta psykologian tuntemusta tarvita; pelkkä järki riittää asian toteamiseksi. Vielä parempi, jos mukana on edes yritystä empatiaan ja toisen taakkojen kantamiseen.
Tosiasiallisesti meillä kaikilla on vastuu toistemme hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Jos pidämme lähtökohtaisesti toisen hyvää yhtä tärkeänä kuin omaamme, niin olemme itse onnellisemmat ja samalla luomme onnellisuuden edellytyksiä toiselle ja koko yhteisölle.
Sanoohan Sanakin, että meidän tulee katsoa, ei vain omaa parastamme, vaan muidenkin parasta.
Vain kantamalla toisten kuormia täytämme Kristuksen lakia.
Individualistinen elämänmalli ei ole raamatullinen malli. Yhteisöllisyys on Jeesuksen opetuksen mukainen, ja siihen meidän tulisi pyrkiä. Yhteisön, seurakunnan, sisällä olisi hyvä muistaa Paavalin opetus heikkojen holhoamisesta, ei tuomitsemisesta.
"Hyväksykää yhteyteenne myös heikot".
Vastuuta ei seurakunnan tarvitse kantaa yhtään mistään.
Tutkimukset ja tosiasiat voi sivuuttaa aina kun ne eivät tue jotain uskomuksia. "jumalallehan kaikki on mahdollista" on mieluisa selitys.
Jos joku epäonnistuu niin selitys on seuraava "et uskonut tarpeeksi" tai "motivaatiosi oli heikko"
Syrjiminen on aina sallittu jos "perusteet" löytyvät "jumalan sanasta"
Synnit tulee viedä Herran eteen ja tunnustaa ne sinne eikä seurakuntaan! Seurakunta ja siellä olevat ihmiset eivät koskaan voi ratkaista mitään. pelastuminen tapahtuu ihmisen ja Jumalan välillä ei ihmisen ja seurakunnan välillä. Seurakunta ei ratkaise uskosi laatua etkä tule tekemään viimeisellä tuomiolla tiliä seurakunnan edessä vaan Herran. Elävä Jumala on ratkaisu ongelmiisi ei kukaan toinen uskova pappi pastori tai piispa tai paavi ja hänen mielipiteensä. On vain sinä Jumala ja Raamatun sana.