18. Olivatko luonnonlait kumottu vuosina 1941-1944?
Auschwitzin kantaleiristä vierailija löytää ehjän krematorion, jonka väitetään olevan alkuperäisessä kunnossa, ja kaasukammioita; Birkenaussa neljän jäänteet, eri asteisesti tuhotut krematoriot. Kantaleirin krematoriota kutsutaan nimellä K I, Birkenaun neljä ovat K II - K V. Jälkimmäisistä parhaiten säilynyt on K II. Raunioiden edessä on taulu, joka ilmoittaa miten joukkomurhat ovat tapahtuneet: Lähes 2 000 ihmistä puristettiin "kaasukammioon" ja heidät tapettiin heittämällä Zyklon-B:tä sisälle; jonka jälkeen ruumiit siirrettiin krematorioon, joka oli "kaasukammion" yläpuolella, jossa ne poltettiin.
Jos luonnonlait olivat voimassa myös toisessa maailmansodassa eikä niitä oltu kumottu holokaustin takia, on tämä kertomus, kuten niiden kolmen todistajan tiedot, Höss, Müller ja Vrba, iso ketju mahdottomuuksia. Tässä ovat karkeimmat mahdottomuudet:
Mahdottomuus numero yksi: Yksikään arkkitehti, täydessä sielun ja ruumiin voimissa, ei olisi laittanut krematoriota samaan rakennukseen kuin kammiota, jossa tehtäisiin joukkomurhia räjähtävän kaasun avulla. Zyklon-B:llä ei ole kovinkaan korkea räjähdysvaara, mutta ajateltaessa ainoastaan piilevää räjähdysvaaraa Zyklon-kyllästettyjen ruumiiden kanssa, olisi vastaavanlainen menettely itsemurhahakuista, vielä enemmän kun tapettiin 2000 ihmistä kolmessa minuutissa (Höss), sillä silloin täytyi käyttää valtavia määriä kaasua. K I:n ollessa kyseessä, ei krematorio sijaitse "kaasukammion" yläpuolella vaan aivan vieressä. Tämä rakennus olisi ensimmäiseksi räjähtänyt ilmaan ja näin ollen kaasuttanut koko leirin, myös SS-miehet.
Mahdottomuus numero kaksi: Täidenpoistokammiot täytyi, kuten aikaisemmin jo mainittiin, lämmittää (vähintään) 25 asteeseen, jotta zyklon B haihtuisi ilmaan puolessa tunnissa. "Kaasukammiossa" ei ole sellaista lämmitysjärjestelmää. Talvella olisi kestänyt kauan, ennen kuin suurin osa kaasusta olisi haihtunut. Sitä paitsi tämä ei olisi pystynyt leviämään halkeamispisteeseen asti täytetyssä kammiossa (2000 ihmistä 210 m² suuruisella alueella!).
Mahdottomuus numero kolme: Kaikki ovet avautuvat "kaasukammioissa" sisäänpäin. Joten erikoiskomennuskunnat eivät olisi päässeet sisälle näihin kammioihin, jotka olivat viimeiseen neliösenttiin asti täynnä ruumiita. Minkälaiselle mokailijalle ja takapajula-arkkitehdille natsit antoivat tehtäväksi rakentaa heidän tuhoamislaitoksensa!
Mahdottomuus numero neljä: Supermahdottomuus, niin sanoakseni, mahdottomuuksien mahdottomuus. Erikoiskomennuskunta meni sisään kaasukammioon, Hössin mukaan puolen tunnin jälkeen, Müllerin mukaan muuta minuutti joukkomurhan jälkeen, ja heittäytyi ruumiiden kimppuun: he ottivat heiltä sormukset (Höss), riisuivat vaatteet (Müller) ja leikkasivat hiukset (Vrba). Se olisi ollut todellinen itsemurhatehtävä; yksikään erikoiskomennuskunnan jäsen ei olisi selvinnyt hengissä tästä harakiritoimesta (ajatellaanpa kuinka kunnolla amerikkalainen kaasukammio täytyy tuulettaa yhden ainoan vangin teloituksen jälkeen, ennen kuin suojapukuun ja kaasunaamariin pukeutunut lääkäri saa mennä kammioon). Auschwitzin "kaasukammioissa" oli ainoastaan alkeellinen ilmanvaihtojärjestelmä, joten ei olisi riittänyt, että erikoiskomennuskunnilla olisi ollut kaasunaamarit. Sitä paitsi myrkky olisi tarttunut murhattuihin ruumisiin, joiden kanssa erikoiskomennuskuntien väitetään työskennelleen, jolloin he olisivat kuolettavasti myrkyttyneet: kaasu tunkeutuu nimittäin ihon läpi. Kaiken kukkuraksi erikoiskomennuskunnille ei ollut kaasunaamareita: Hössin mukaan he tupakoivat, samalla kun he touhusivat hirvittävän käsityönsä parissa.
He polttivat! Räjähtävän kaasun keskellä!
Mahdottomuus numero viisi: Niin kuin ilmenee säilyneistä piirustuksista, ei "kaasukammiosta" krematorioon ollut muuta tietä kuin hissillä, jonka pohjapinta-ala oli 2,1m x 1,35m; Tämä pystyi kuljettamaan neljä ruumista hissinkäyttäjän lisäksi. Oli komennettu siirtää mahdollisimman nopeasti ruumiit krematorioon, koska seuraava joukko kuolemankandidaatteja odottivat jo "suihkun" edessä (alkukesästä 1944 lähes 12 000, toisten "historioitsijoiden" mukaan jopa 24 000 ihmistä kaasutettu päivittäin). Sitä ettei suihku ollutkaan oikea, eivät nämä tyhmät reppanat huomanneet. Heidän käsiinsä oli laitettu saippuoita (toisten "silminnäkijöiden" mukaan valesaippuaa) ja froteepyyhkeitä (vai olivatko ne vale-froteepyyhkeitä?). Sillä välin kun he kärsivällisesti odottivat, hissipoika meni viisisataa kertaa edestakaisin kaasukammion ja krematorion välillä ja käsitteli taukoamatta Zyklonilla kyllästettyjä ruumiita zyklonpitoisessa ympäristössä ilman mitään seuraamuksia!
Mahdottomuus numero kuusi: Krema II:ssa ja Krema III:ssa on kummassakin 15 polttouunia, muissa krematorioissa vähemmän. Ruumiin krematoiminen kestää useimmissa moderneissa krematorioissa puolitoista tuntia ja se ei onnistunut nopeammin myöskään vuonna 1944. Jos kuuden tunnin jälkeen 15 uunia on polttanut 60 ruumista, niin oli vieläkin jäljellä 1940 "suihkussa" murhattua, ja seuraavat 2000 kuolemantuomittua odottivat malttamattomina päästä sinne!
Krematorioista: Raul Hilbergin standarditeoksessa Die Vernichtung der europäischen Juden (Fischer Taschenbuch Verlag, vuoden 1990 painos, s. 946) löydämme jokaiselle neljälle krematoriolle Birkenaussa tarkat tiedot käyttöajoista.
Modernit krematoriot, niin kuin Baselissa, pystyvät polttamaan 23 ruumista päivässä per uuni. Koksikäyttöisissä krematorioissa Birkenaussa oli yhden päivän maksimikapasiteetti asiantuntijoiden (kuten I. Lagacén, Calgaryn krematorion johtajan) mukaan viisi ruumista päivässä. Jos Birkenaun krematoriot olisivat toimineet moitteettomasti (ja asiakirjojen mukaan tiedämme, ettei näin ollut), niin oltaisiin voitu polttaa korkeintaan 150 000 ruumista.
Missä poltettiin ne jäljellä olevat 850 000 ruumista (miljoona juutalaistahan murhattiin?)
Kansanmurhaan uskovien mukaan kuopissa! Tämä tarina on toivotonta vallattomuutta, koska hapenpuutteen takia on mahdotonta polttaa ruumiita kuopissa ja Birkenaussa se on sitä paitsi mahdotonta korkean pohjavesitason takia.
Kyseinen teksti löytyy täältä:
http://www.kansallissosialismi.com/tarkastelussa.php
Auschwitzin kantaleiristä vierailija löytää ehjän krematorion, jonka väitetään olevan alkuperäisessä kunnossa, ja kaasukammioita; Birkenaussa neljän jäänteet, eri asteisesti tuhotut krematoriot. Kantaleirin krematoriota kutsutaan nimellä K I, Birkenaun neljä ovat K II - K V. Jälkimmäisistä parhaiten säilynyt on K II. Raunioiden edessä on taulu, joka ilmoittaa miten joukkomurhat ovat tapahtuneet: Lähes 2 000 ihmistä puristettiin "kaasukammioon" ja heidät tapettiin heittämällä Zyklon-B:tä sisälle; jonka jälkeen ruumiit siirrettiin krematorioon, joka oli "kaasukammion" yläpuolella, jossa ne poltettiin.
Jos luonnonlait olivat voimassa myös toisessa maailmansodassa eikä niitä oltu kumottu holokaustin takia, on tämä kertomus, kuten niiden kolmen todistajan tiedot, Höss, Müller ja Vrba, iso ketju mahdottomuuksia. Tässä ovat karkeimmat mahdottomuudet:
Mahdottomuus numero yksi: Yksikään arkkitehti, täydessä sielun ja ruumiin voimissa, ei olisi laittanut krematoriota samaan rakennukseen kuin kammiota, jossa tehtäisiin joukkomurhia räjähtävän kaasun avulla. Zyklon-B:llä ei ole kovinkaan korkea räjähdysvaara, mutta ajateltaessa ainoastaan piilevää räjähdysvaaraa Zyklon-kyllästettyjen ruumiiden kanssa, olisi vastaavanlainen menettely itsemurhahakuista, vielä enemmän kun tapettiin 2000 ihmistä kolmessa minuutissa (Höss), sillä silloin täytyi käyttää valtavia määriä kaasua. K I:n ollessa kyseessä, ei krematorio sijaitse "kaasukammion" yläpuolella vaan aivan vieressä. Tämä rakennus olisi ensimmäiseksi räjähtänyt ilmaan ja näin ollen kaasuttanut koko leirin, myös SS-miehet.
Mahdottomuus numero kaksi: Täidenpoistokammiot täytyi, kuten aikaisemmin jo mainittiin, lämmittää (vähintään) 25 asteeseen, jotta zyklon B haihtuisi ilmaan puolessa tunnissa. "Kaasukammiossa" ei ole sellaista lämmitysjärjestelmää. Talvella olisi kestänyt kauan, ennen kuin suurin osa kaasusta olisi haihtunut. Sitä paitsi tämä ei olisi pystynyt leviämään halkeamispisteeseen asti täytetyssä kammiossa (2000 ihmistä 210 m² suuruisella alueella!).
Mahdottomuus numero kolme: Kaikki ovet avautuvat "kaasukammioissa" sisäänpäin. Joten erikoiskomennuskunnat eivät olisi päässeet sisälle näihin kammioihin, jotka olivat viimeiseen neliösenttiin asti täynnä ruumiita. Minkälaiselle mokailijalle ja takapajula-arkkitehdille natsit antoivat tehtäväksi rakentaa heidän tuhoamislaitoksensa!
Mahdottomuus numero neljä: Supermahdottomuus, niin sanoakseni, mahdottomuuksien mahdottomuus. Erikoiskomennuskunta meni sisään kaasukammioon, Hössin mukaan puolen tunnin jälkeen, Müllerin mukaan muuta minuutti joukkomurhan jälkeen, ja heittäytyi ruumiiden kimppuun: he ottivat heiltä sormukset (Höss), riisuivat vaatteet (Müller) ja leikkasivat hiukset (Vrba). Se olisi ollut todellinen itsemurhatehtävä; yksikään erikoiskomennuskunnan jäsen ei olisi selvinnyt hengissä tästä harakiritoimesta (ajatellaanpa kuinka kunnolla amerikkalainen kaasukammio täytyy tuulettaa yhden ainoan vangin teloituksen jälkeen, ennen kuin suojapukuun ja kaasunaamariin pukeutunut lääkäri saa mennä kammioon). Auschwitzin "kaasukammioissa" oli ainoastaan alkeellinen ilmanvaihtojärjestelmä, joten ei olisi riittänyt, että erikoiskomennuskunnilla olisi ollut kaasunaamarit. Sitä paitsi myrkky olisi tarttunut murhattuihin ruumisiin, joiden kanssa erikoiskomennuskuntien väitetään työskennelleen, jolloin he olisivat kuolettavasti myrkyttyneet: kaasu tunkeutuu nimittäin ihon läpi. Kaiken kukkuraksi erikoiskomennuskunnille ei ollut kaasunaamareita: Hössin mukaan he tupakoivat, samalla kun he touhusivat hirvittävän käsityönsä parissa.
He polttivat! Räjähtävän kaasun keskellä!
Mahdottomuus numero viisi: Niin kuin ilmenee säilyneistä piirustuksista, ei "kaasukammiosta" krematorioon ollut muuta tietä kuin hissillä, jonka pohjapinta-ala oli 2,1m x 1,35m; Tämä pystyi kuljettamaan neljä ruumista hissinkäyttäjän lisäksi. Oli komennettu siirtää mahdollisimman nopeasti ruumiit krematorioon, koska seuraava joukko kuolemankandidaatteja odottivat jo "suihkun" edessä (alkukesästä 1944 lähes 12 000, toisten "historioitsijoiden" mukaan jopa 24 000 ihmistä kaasutettu päivittäin). Sitä ettei suihku ollutkaan oikea, eivät nämä tyhmät reppanat huomanneet. Heidän käsiinsä oli laitettu saippuoita (toisten "silminnäkijöiden" mukaan valesaippuaa) ja froteepyyhkeitä (vai olivatko ne vale-froteepyyhkeitä?). Sillä välin kun he kärsivällisesti odottivat, hissipoika meni viisisataa kertaa edestakaisin kaasukammion ja krematorion välillä ja käsitteli taukoamatta Zyklonilla kyllästettyjä ruumiita zyklonpitoisessa ympäristössä ilman mitään seuraamuksia!
Mahdottomuus numero kuusi: Krema II:ssa ja Krema III:ssa on kummassakin 15 polttouunia, muissa krematorioissa vähemmän. Ruumiin krematoiminen kestää useimmissa moderneissa krematorioissa puolitoista tuntia ja se ei onnistunut nopeammin myöskään vuonna 1944. Jos kuuden tunnin jälkeen 15 uunia on polttanut 60 ruumista, niin oli vieläkin jäljellä 1940 "suihkussa" murhattua, ja seuraavat 2000 kuolemantuomittua odottivat malttamattomina päästä sinne!
Krematorioista: Raul Hilbergin standarditeoksessa Die Vernichtung der europäischen Juden (Fischer Taschenbuch Verlag, vuoden 1990 painos, s. 946) löydämme jokaiselle neljälle krematoriolle Birkenaussa tarkat tiedot käyttöajoista.
Modernit krematoriot, niin kuin Baselissa, pystyvät polttamaan 23 ruumista päivässä per uuni. Koksikäyttöisissä krematorioissa Birkenaussa oli yhden päivän maksimikapasiteetti asiantuntijoiden (kuten I. Lagacén, Calgaryn krematorion johtajan) mukaan viisi ruumista päivässä. Jos Birkenaun krematoriot olisivat toimineet moitteettomasti (ja asiakirjojen mukaan tiedämme, ettei näin ollut), niin oltaisiin voitu polttaa korkeintaan 150 000 ruumista.
Missä poltettiin ne jäljellä olevat 850 000 ruumista (miljoona juutalaistahan murhattiin?)
Kansanmurhaan uskovien mukaan kuopissa! Tämä tarina on toivotonta vallattomuutta, koska hapenpuutteen takia on mahdotonta polttaa ruumiita kuopissa ja Birkenaussa se on sitä paitsi mahdotonta korkean pohjavesitason takia.
Kyseinen teksti löytyy täältä:
http://www.kansallissosialismi.com/tarkastelussa.php
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etkö ole ottanut selville sitä metodia, jolla polttokaivannot kaivettiin. Ruumiita ei suinkaan viskottu mihinkään kasaan, vaan kasattiin isoiksi, kerrosvoileipää muistuttaviksi kasoiksi joissa oli ruumiita ja polttoainetta limittäin. Polttoaineen lisäksi käytettiin helposti syttyviä nesteitä apuna.
Komennuskunta, jonka karmeana tehtävänä oli hakea ruumiit oli uhrattavissa. He olivat epätoivoisia, elämään takertuvia ihmisiä, jotka alistuivat hirmuiseen työhön jäädäkseen eloon. Lisäksi heidän varusteisiinsa kuuluivat kaasunaamarit, kumisaappaat ja koukut joilla he käsittelivät ruumiita.
Nuo kaikki väitteet ovat amerikkalaisten uusnatsipaskojen kirjoittamia valheita, joille ei ole olemassa edes aihetodisteita. Kuolemanleirin kaasukammio ei ole tarkoitettu humaaniin, kontrolloituun teloitukseen, vaan tehdasmaiseen tappamiseen hirveimmän "määrä korvaa laadun"-periaatteen mukaisesti.
Tässä asiallinen, 66 eri argumenttia Holocaustiin liittyvää argumenttia perusteluineen.
http://www.nizkor.org/qar-complete.cgi
se etta taidat olla murrosiassa kipuileva huonoihoinen poika joka ulkonakonsa ja verbaalisen tuotoksensa vuoksi joutuu onanoimaan itsensa uneen.
"Tyhmat reppanat" kommentti paljasti suurinpiirtein ikatasosi ja kypsymattomyytesi. Vai koetkohan olevasi fiksumpi kuin esim. tyhma juutalainen Einstein.
Kannattaisi varmaan kayda itse paikan paalla, minut se veti kovin hiljaiseksi.
http://www.kansallissosialismi.com/auschwitz.php
asia selviäisi jos se testattaisiin. En kyllä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi ko testiin. Mutta eikö niitä kuolemaantuomittuja vielä ole jossainpäin maailmaa. ;)
Täyttä paskaahan tuo kirjoitus oli. Jokainen joka on tutustunut muihinkin lähteisiin kuin amerikkalaisten uusnatsien pseudotieteelliseen höpinään tietää että nuo väitteet eivät pidä paikkaansa.
Ottamatta kantaa todistelun aukottomuuteen olisi mielestäni kuitenkin syytä sallia kaikissa tapauksissa ns virallisen totuuden epäileminen, koska muuten demokratia tuhoutuu. Eikä sitä täsäkään tiedä, onko jotain väärin tai siinä uhrimärässä.
Epäillä aina sopii, mutta eivät tosiasioiden tietoinen vääristely uusnatsististisen propagandan hyväksi ei ole kyseenalaiseksi asettamista vaan valehtelua. Aiheesta on kirjoitettu useita tieteellisiä ja kriminologisia tutkimuksia, jotka todistavat nuo väitteet aukottomasti vääriksi.
Katselimpa minäkin jonkin videon jossa aika perustellusti käytiin noita surullisia tapahtumia läpi. Muutamien asioiden kohdalla rupesin kyllä kanssa miettimään historiallisten asioiden todenperäisyyksiä.
Kaasukammio, mikäli se siinä videossa oli aito, oli kyllä mielestäni aika surkeasti suunniteltu ja jopa vaarallinen koko leirin väelle mikäli siellä tosiaan kaasua käytettiin. Ei siis pelkästään kammiossa olleille. Toinen mikä pisti vähän epäilemään oli ruumiiden hävitys pelkällä oljytyllä koksilla niinkuin opas kertoi. Happea siinä ainakin olisi lisäksi tarvittu jotta lämpötila olisi noussut tarpeeksi korkeaksi varsinkin luiden tuhkaamiseen.
Näytettiimpä siinä jonkin leirin vapautuksen yhteydessä otettuja kuviakin niin ei ne kovin nälkiintyneiltä vangeilta näyttäneet. Oli siellä vangeille näköjään kunnon terveydenhuolto kuitenkin järjestetty rakennuksien varustelutason perusteella.
Eli rupesin kyllä vähän epäilemään ainakin historiankirjoituksissa esitettyjä lukumääriä tuolla tavalla suoritettuna. Olisikin mielenkiintoista jos joskus suoritettaisiin uudet tutkimukset nykytekniikalla- ja tietämyksellä. Voisi siinä joitakin isojakin muutoksia historian kirjoihin tulla vaikka epäilen että nykyiset tiedot sopii voittajaosapuolelle paremmin kuin hyvin.
Kun aina absoluuttisen pahuuden yhteydessä mainitaan natsit, niin löytyypä niistä jonkin verran positiivisiakin asioita.
http://www.kaltio.fi/index.php?25