Raamattu on täynnä kehoituksia rakastaa vanhempia, rakastaa vihamiehiä, rakastaa lähimmäistä jne. jne. En yhtään väitä vastaan, on aivan oikein rakastaa lähimmäistään ja vihamiestäänkin.
Itse vaan huomaan miten rakkaudeton olen. Enemmän minussa on vihaa kuin rakkautta. Hyvin pienistäkin asioista minun sisimmässäni kuohahtaa viha, on vaikeaa siunata ihmistä joka saa aikaan vihan tunteita.
Sitten kun ajattelen, huomaan että monet vihastuttavat asiat ovat "pikkuasioita" joita on kertynyt monta yhteen läjään. Suututtaa jo sekin, että mitä varten täytyy vihata noin tyhmästä syystä. Jos olisi joku kauhea vääryys, niin olisi enemmän lupa olla raivoissaan!
Älkää nyt vain kukaan sanoko, että kiitä Jumalaa näistä vihan tunteista, tai minä suutun!
Room.9:20-
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty voi sanoa tekijälleen: Miksi minusta tällaisen teit?
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön.
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Itse vaan huomaan miten rakkaudeton olen. Enemmän minussa on vihaa kuin rakkautta. Hyvin pienistäkin asioista minun sisimmässäni kuohahtaa viha, on vaikeaa siunata ihmistä joka saa aikaan vihan tunteita.
Sitten kun ajattelen, huomaan että monet vihastuttavat asiat ovat "pikkuasioita" joita on kertynyt monta yhteen läjään. Suututtaa jo sekin, että mitä varten täytyy vihata noin tyhmästä syystä. Jos olisi joku kauhea vääryys, niin olisi enemmän lupa olla raivoissaan!
Älkää nyt vain kukaan sanoko, että kiitä Jumalaa näistä vihan tunteista, tai minä suutun!
Room.9:20-
Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty voi sanoa tekijälleen: Miksi minusta tällaisen teit?
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön.
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Juoksulenkki.
Nyrkkeilysäkki.
Kunnon nainti.
Mieli=ruumis.
Harjoita ruumista, niin mieli pysyy hyvänä.
Kiitos vastauksesta, mutta eivät nämä keinot oikein ole minulle sopivia.
Eikös ruumis ole kuollut?
sen tietää jokainen, joka on nälkäisenä kärttyinen.
Tiedän, ettet hakenut käytännön vastausta,vaan halusit uskonnollista keskustelua.
Oma elämänasenteeni on kuitenkin enempi käytännöllinen; jos temppu toimii, käytä sitä.
Olenkin aika leppeä ja tasapainoinen typy.
t. Paula
En minä tästä riidellä halua. Ja kyllä käytännön neuvot ovat myös ihan tervetulleita. Sehän on hyvä asia jos olet löytänyt tasapainon.
ole kunnon helluntailainen!
Nasse! En ole helluntailainen, enkä usko että haukkumalla mitään voitetaan. Vai olisiko sinulle hyödyllistä, että alan haukkumaan sinua? En tiennytkään että vastustat homoutta. Ja ei se mitään, jos olet vakavissasi harkitsemassa helluntaiseurakuntaan liittymistä, oikein hyvä juttu!
luulin että olet helluntailainen, niillähän tuo homojen vastustaminen on yksi elämän pääteemoja, ainakin mikäli tätä palstaa on uskominen.
Liikuntaa suosittelen, se piristää.
Minäkin esitän sinulle anteeksipyynnön, olen joskus vastannut sinulle aika ikävästi. Pyydän sinulta anteeksi myös helluntailaisten ja muiden halveksimiesi ryhmien puolesta, joku on varmasti kohdellut sinua väärin tai sanonut jotakin sopimatonta. En usko kuitenkaan kenenkään tarkoittaneen sinulle pahaa tosissaan. Toivon ettei sinulle jää traumoja saamistasi kolhuista?
Lue ihmeessä kristityn terapeutin Salme Blomsterin kirja 'Hyvä, paha viha'.
Viha EI ole väärä tai tuomittava tunne. Vihan elättely ja hautaaminen, tukahduttaminen johtavat katkeroitumiseen ja pahempiin tunnemöykkyihin!
Löytyy ainakin osoitteesta www.deikauppa.fi ja tarkemmin: http://www.deikauppa.fi/deikauppa/fi/dept_29.html
Tuo oli hyvä vinkki. Olen lukenutkin joitakin Salme Blomsterin kirjoja: "Musta, valkoinen häpeä", on ainakin hyvä kirja myös.
Rehellinen tilitys tunteista. Meissä on sielunrakenteelta jotain samankaltaista, sillä minä myös kuohahdan helposti. Painin Herrani edessä ihan samojen asioiden edessä usein kuin sinä. Viimeksi tänään lenkkipolulla kun koiraa käytin. Tämä vain tuntuu olevan elämänmittainen juttu. :D
Impulsiivisenä sanoin kerran harkitsevalle miehelle, olisimpa minäkin yhtä harkitseva. Hän vastasi; no enpä nyt tiedä onko sekään aina niin hyvä.
Niin, näyttää kaikilla olevan murheensa.
Olisin kuitenkin sitä mieltä, että kyllä sinussa uskovana Jumalan rakkautta on, mutta et itse aina sitä huomaa. Vanha sanonta, jos Hengen hedelmät huomaa, ne sitten itse myös syö.
Siunausta sun-glasses!
Kiitos rohkaisusta. Mukava kuulla, että en ole "erilainen nuori". Voin lohduttaa sinua, että varmasti koirasi ymmärtää vihastumisesi, ellet sitten potkaissut sitä. Lemmikit ymmärtävät ja vaistoavat hyvin tunnetiloja ja osaavat tarvittaessa lohduttaakin. Vai saiko koirasi sinut suuttumaan kun teki jotakin tottelematonta? Kaikkiallahan on paljon ihanaa nuuhkittavaa ja koira haluaa kiskoa sinut mukanaan...Itse en koiraa varmaan koskaan hanki, koska luultavasti hemmottelisin sen pilalle, eikä se oppisi koskaan tottelemaan minua.
Siunausta!
Enhän minä koiralleni ollut vihainen enkä kenellekään muulle. En minä noin sanonut. Tänään metsässä kun kävelin koiran kanssa niin mietin asioita ja rukoilin siinä ja huokailin Herran puoleen. Kohta tulikin vastaan muita ihmisiä ja myös koiria, niin siinä alkoi juttu kuistaa ja nauru raikaa. Koirat pelasi omaa peliään.
Sellaista.
No minä jo ajattelinkin, että ymmärsinköhän nyt aivan oikein. Näin sitä voi tehdä vääriä johtopäätöksiä. Koska harvoin suoraan puhutaan, niin on oppinut taidon "lukea rivien välistä" ja sitten sitä joskus lukee ihan mitä haluaa! Olipa tosi hyvä juttu, että koiraa ei potkittu eikä muutenkaan ärhennelty. Tämä tieto ilahduttaa minua suuresti. Siunattua lauantai-iltaa, nyt täytyykin taas kiiruhtaa saunaan.
Oletko sinä höpö, eihän Simson tuommoista kirjottanut. Ei kannata tehdä luulojen vauksi toisesta arviota.
Onko sinulla muuten Simsonia vastaan jotain?
Miksi sinua huolestuttaa minun arvioni jostakin toisesta ihmisestä? Ja miksi minulla olisi jotakin häntä vastaan? Mitäs sinulla on minua vastaan kun tulet noin epäystävällisesti minua haukkumaan? Onko nimimerkissäsi kirjoitusvirhe, tai mitä Kirkkon.Uskova:ssa tuo n tarkoittaa?
Mitä olen lukenut aiempiakin kommenttejasi, on tullut mieleen, että olet hyvin hapan ja katkeroitunut ihminen. Olet sotkeutumassa toisten asioihin vaikka et niistä mitään ymmärräkkään. Nälvit toisia uskovaisia, itse sanot olevasi Kirkkon. Uskova?
Ei kirkko ketään pelasta ja jos kirkkoon vain uskot niin kyllä olet mennyt metsään pahemman kerran. Luovu jo harhaopistasi!
En ole katkeroitunut mitenkään. Olet lukenut huonosti tai puolueellisesti. Juuri tuossa sinä sotkeennuit minun asioihini, etkä etes ymmärrä mitään. Tiedoksi valistaja ja ehkä vuotava rippi-isä, et sinä päätä kuka pelastuu. Uskotko sinä tekojesi kautta pelastuvasi? Pahoin pelkään ribis niin.
Suutut ihan liian helposti.
Et vastannut edellä oleviin kysymyksiin. Etkö nähnyt? Pitäisköhän sinun hankkia uudet rillit? Kiitos kun vastaat ystävällisesti.
Oletko kirkon uskova, kirkkoneuvoston uskova,
kirkkonaisuskova, vai mikä ihme? Olen hyvin kiinnostunut, viitisitkö vähän valaista mitä tuo nimmarisi tarkoittaa? Vai oliko se vain kirjoitusvirhe?
Älä suutu!
Parasta on alkaa siunata niitä ihmisiä rukouksissa, jotka saavat sinut suuttumaan. Se alkaa myös muuttaa oman sydämesi asennetta heihin. Opit uuden, paremman tavan kohdata ne vaikeudet, jotka heidän kauttaan tulevat eteesi.
Kyllä minä tiedän tuon ja olen käytännössä yrittänyt toteuttaa, mutta jos vaikka olen samassa huoneessa päivittäin henkilön kanssa, joka saa minut raivon valtaan, tuntuu tuo hänen siunaamisensakin kovin voimattomalta ja ontolta.
Yritän ajatella hyvää kyseisestä henkilöstä, yritän siunata, mutta minulla on kauhea olo ja viha kalvaa sisimmässäni. Kotona sitten, kun olen vähän hänestä kauempana, on helpompi siunata.
Totta on, ettei se toisen siunaaminen sellainen taikatemppu ole, että samassa silmänräpäyksessä tapahtuisi muutos.
Jatka silti oikeaa tietä, kieltäydy vihaamasta, jatka hänen PUOLESTAAN rukoilemista. Ajan myötä saat nähdä muutosta tilanteessa, siitä olen vakuuttunut. Oma olosi helpottuu ja Jumala vaikuttaa tuossa toisessakin.
Olen huomannut nyt muutosta tunteissani tätä mainitsemaani henkilöä kohtaan. Olen rukoillut hänen puolestaan ja siunannut häntä, enkä enää koe vihaa häntä kohtaan. Kiitos Jumalalle!
http://en.wikipedia.org/wiki/Channeling_(mediumistic)
Haluaisin rakastaa ihmisiä, mutta huomaan kuitenkin, etten pysty heitä rakastamaan. Lähinnä minulla on negatiiviset tunteet vallalla, kun ajattelen ihmisiä. Se on kauheaa, kun haluaisi rakastaa, mutta tunteet ovat kuin jäätyneet, olen kuin kylmä jääkimpale. En ole pystynyt kohtaamaan ihmisiä omana itsenäni. Mietiskelin myös rakkaudettomuuttani. Olisiko syy siinä, ettei kotonani näytetty rakkauden tunteita. Oli riitaa, haukkumisia, nälvimistä ja piikittelyä. Ihmisiä kohtaan minulla on sisälläni vihaa. Eläimiä minä pystyn rakastamaan.
Kun tulin uskoon, ajattelin, että haluan rakastaa kaikkia ihmisiä ja haluaisin nytkin. Mutta, mitä voi tehdä, kun ei pysty. Ei voi muuta kuin antaa omat tunteensa Jumalalle ja pyytää Häntä antamaan rakkautta, että voisin rakastaa lähimmäisiäni niinkuin itseäni. Uskon, että Jumala voi sen muutoksen tehdä, kun minä annan Hänelle luvan.
Joskus, kun olen vihastunut jostakin pienestä asiasta, olen huomannut, että sisälläni jokin reagoi vihalla. Se ei ollutkaan tämä asia, vaan joku menneisyydestä nostaa esiin jonkin asian, joka on ollut minulle lapsena liian iso asia käsittää ja se jäi muhimaan sisälleni. Sitten tulee jokin pieni mitätön asia, joka herättää mielettömän tunnekuohon, että melkein hyökkää ihmisen kimppuun.
Monta kertaa lapsuudessa sanotut sanat tai tehdyt teot ovat meidän sisällämme tehden pahaa. Minä ajattelen, että minä teen pahaa muille ihmisille ja minulla on aina syyllinen olo. Äitini syyllisti minua ja isää, joten se on jäänyt minun sisälleni ja kannan sitä edelleenkin mukanani. Äidilleni annoin anteeksi, kun tulin uskoon. Mutta kuitenkin ne sanat ja teot, jotka ovat vahingoittaneet, ovat vaurioittaneet minun suhtautumistani ihmisiin.
Nykyään, kun reagoin vihalla johonkin asiaan, kysyn Jumalalta, miksi reagoin näin. Usein on tullut muistikuva lapsuudesta, jossa on tapahtunut jotain negatiivistä. Olen saanut nyt Jeesuksen kanssa käydä läpi sen asian.
Miniäni odottaa lasta, minun ensimmäistä lapsenlastani. Olen siitä onnellinen. Mutta kuitenkin minulla on paha olla. Kun odotin esikoistani, äitini sanoi minulle, miltä tuntuu olla isän murhaaja. Ne tunteet, jotka lähtivät silloin liikkeelle, olivat hyvin sekasortoisia. En voinut puhua kenellekkään siitä ja tunsin koko odotusaikana syyllisyyttä, että aiheutan isäni kuoleman. (Tämä johtuu siitä, että äiti oli käynyt ennustajalla, kun olin pieni. Ennustaja oli sanonut, että hän näkee äitini ja minut pienten lasten kanssa isäni haudalla. Tämä ei edes tapahtunut, koska äitini kuoli ennen isääni.) Koska en silloin odottaessani pystynyt käymään niitä tunteita läpi, minä käyn niitä nyt Jumalan kanssa. Ja siitä on kulunut 33 vuotta. Näin kauan syyllisyys on nakertanut minua.
Olen ajatellut, että minusta ei löydy rakkautta, ellei Jumala sitä minulle anna. Haluan kuitenkin ottaa Jumalan rakkauden vastaan, koska Hän rakastaa minuakin.
Olen lukenut Sef 3:17 saksalaiseta Raamatusta: "Herra, sinun Jumalasi on keskelläsi, sankari, joka tuo oikeuden. Hän iloitsee sinusta ja riemuitsee sinusta, Hän herättää eloon (elvyttää) rakkautensa sinuun, Hän riemuitsee sinusta ja iloitsee, kuin iloitaan juhlapäivänä". Luen tuota jaetta joka päivä, että voisin uskoa, että Jumala rakastaa minuakin. Vielä minun on vaikea uskoa, että Hän rakastaa tällaista. Sitten ajattelen, että Jeesus meni minunkin puolestani ristille ja kantoi minun kaikki syntini, että minulla olisi iankaikkinen elämä. Niin paljon Hän rakasti.
Itsekin koen että paljon tähän rakastamisen vaikeuteeni ja vihan tunteisiini on lähtöisin sieltä lapsuudesta. Kasvatukseen kuului ruumiillinen kuritus ja lapsen piti olla hiljaa, huomaamatta varsinkin jos tuli vieraita kylään.
Olenkin ajatellut, että olen hyvin onnistunut sen aikaisen kasvatuksen tulos. En tästä halua vanhempiani syytellä, epäilemättä heitä on myös kuritettu omien vanhempiensa toimesta. Mutta on omat vaikeutensa suhteessa heihin, kun ei ole voinut heidän kanssaan keskustella, heitä ei saa arvostella, mutta minua on tietenkin arvosteltu.
Ikävien muistojen päälle pitää laittaa laastari ja olla hiljaa. Ajatuksia on silti vaikea hallita, ne eivät aina ole julkaisukelpoisia.
Nyt vanhempani alkavat jo olla sen verran vanhoja, että kun harvoin heitä tapaan, koen että he yrittävät takertua ja ikään kuin pitävät minua "vanhempanaan". Haluaisin rakastaa heitä, mutta nuo vanhat muistot kalvavat sisimmässäni. Ja kyllä minä heitä toisaalta rakastankin, mutta viha on minussa yhtä voimakas. Kun tapaan heitä, minulle tulee kauhean paha olo, kun haluaisin tuntea oikein mutta tunnen väärin ja koen siitä syyllisyyttä.
Olen rukoillut jo vuosia näiden asioiden puolesta, mutta sisäinen parantuminen on pitkä prosessi. Luotan kuitenkin siihen, että Jumala ei jätä aloittamaansa työtä kesken. Tällaisena rikkinäisenä saan luottaa Hänen armoonsa ja rakkauteensa. Vaikka minä en osaa rakastaa, niin voin pyytää Häntä että Hän rakastaisi vanhempiani kun minä en osaa.
Se onkin ihanaa, että Jumala ei aloittamaansa työtä jätä kesken, siihenkin minä luotan. Joskus olen ajatellut, että Jumala heittää minut nurkkaan, kun en pysty paranemaan sisäisistä haavoistani tarpeeksi nopeasti. Mutta sitten olenkin tajunnut, että se olenkin minä itse, joka haluaisin parantuvani nopeammin. Jumala tietää kuitenkin paremmin aikataulun, miten Hän parantaa.
Nyt käyn syyllisyyttä läpi. Uskon, että Jumala haluaa parantaa minut väärästä syyllisyydestä ja joudun nyt käymään eri tilanteita läpi, jossa olen kokenut syyllisyyttä. Esimerkiksi, jos en ole pystynyt tekemään jotai, mitä olisi pitänyt tehdä.
Naapurini on muutamaan kertaan moittinut minua. Ei rumasti, mutta kuitenkin niin, että aloin kokea syyllisyyttä. Olen kolmen vuoden ajan karttanut häntä, ettei meidän tarvitsisi jutella, koska pelkään, että hän taas huomauttelisi minun tekemisistäni. Olen myös rukoillut hänen puolestaan ja siunannut häntä, mutta edelleen pelkään häntä. Hän on minulle kuin se äiti. jota pelkäsin ollesani pieni, pelkäsin myös aikuisenakin. En ole vielä päässyt pelostani tätä naapuria kohtaan. Kun keskustelin tämän naapurini kanssa, muutuin kuin pieneksi lapseksi. Minulla ei ollut mitään omia ajatuksia, yritin vain olla samaa mieltä hänen kanssaan.
Minullakin oli kerran työkaveri, jota pelkäsin paljon. Olen huomannut, jos jotain pelkään, alan myös helposti vihata häntä. Onko se itselle helpompaa vihata kuin pelätä ? En tiedä. Pelko estää elämästä, viha taas myrkyttää elämän.
Tässä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin luottaa Jumalan armoon ja Hänen rakkauteensa. Onneksi hän tuntee meidät, valantavikaiset ihmiset. Jeesus usein kysyi sairailta: Tahdotko tulla terveeksi ? Minä olen nykyään niin kyllästynyt olemaan kaikille niin kiltti tyttö, että haluaisin tulla aidoksi ihmiseksi, joksi Jumala minut loi. Olen sanonut Jeesukselle, että tahdon tulla terveeksi ihmiseksi, joka pystyisi tuntemaan myös rakkautta ihmisiä kohtaan. Itse en pysty siihen.
Siunausta sinulle ja luotetaan Jumalan armoon ja rakkauteen, että Hän hyväksyy meidätkin sellaisina kuin olemme.
on kuin omia ajatuksiani lukisin.
Mietimme kerran veljeni kanssa,
miten meitä oikein on kohdeltu.
Tulimme siihen tulokseen, että
kaikkensa vanhempamme ovat
varmasti antaneet. Se "kaikki"
oli valitettavasti liian vähän.
Heillä ei ollut enempää antaa,
ei ymmärryksessä, eikä rakkaudessa.
Mutta! Jeesus Kristus tuli tekemän tilaa
meissä. Prosessinsa kautta. Onneksi.
Emmehän valinneet vanhempiamme, mutta
Jeesus valitsi meidät, joten se
Taivaan Isän Rakkaus korvaa ne puutteet!
Sanoo nyt.
Rakkaus voi.
ja osaa
ja keksii keinot
Rakkaus jaksaa
ja pystyy
voittamaan vihan
Rakkaus on
eikä lopu
tuhlailtaessakaan
vaan enenee ja
tekee tilaa itselleen
suuri tila tarvitsee
vähempi itsekkäitä
oikkuja
Rakkaus on
haavoittuvaa
ja Rakastava Ihminen
antautuu haavoittuvaksi
kovat eivät uskalla rakastaa
mutta oppivat
jos heitä Rakastetaan
kuka uskaltaa ottaa vastaan
Rakkautta, sillä Jumala
muuttaa
Rakastavaksi?
Monta kertaa näiden vaikeiden tunteiden kautta olen saanut oppia uutta Jumalalta. Taidan vain olla niin vastahakoinen opetettava, että oppiminen kestää kauan. Monet ikävät kokemukset saavat herkästi pelkäämään jo etukäteen epäonnistumista sen sijaan että toiveikkaana odottaisi mitä tuleman pitää.
Jos on vaikkapa monta kertaa tavalla tai toisella joutunut hyljätyksi, niin itsekin jo hylkää itsensä varmuuden vuoksi. Jeesus ei kuitenkaan koskaan hylkää sitä, joka hänen luoksensa tulee.
Itsekin olen monta kertaa kipuillut syyllisyyden, usein aivan väärän syyllisyyden aiheuttaman murheen johdosta. Tai olen huomannut että häpeän aivan sellaisissakin tilanteissa, missä ei ole mitään hävettävää. Mutta nuo tunteet luultavasti tulevat jostain niin varhaisista kokemuksista, että en pysty itsekään niitä muistamaan.
Ja se tukahdettu viha, jota ei haluaisi myöntää itsessään olevan, tai se voi jäädä tunnistamatta jos ei ole oppinut tunnistamaan omia tunteitaan. Helposti tuo tukahdutettu viha kääntyy itsevihaksi ja haluksi vahingoittaa itseään. Murrosikäisenä kamppailin näiden tunteiden kanssa ja on Jumalan armoa, että en lähtenyt elämästä oman käden kautta; se oli monta kertaa mielessä. Silloin en ollut uskossa vielä.
Olemme rakenteilla ja keskeneräisiksi me täällä ajassa jäämmekin. Jumalalla on meissä paljon työtä, mutta hänellä riittää rakkautta ja taitoa tehdä rikkinäisestä ehjä. Itseemme ja toisiimme meidän ei kannata katsoa virheettömyyttä etsien, meissä on virheitä ja rikkinäisyyttä. Mutta jos katsomme Häneen, näemme täydellisyyttä ja rakkautta. Hänessä ei ole virheitä.
Siunausta sinulle ja annetaan Hänelle se aika, minkä Hän meidän kanssamme tarvitsee.