5. Mooseksen kirja 32:
8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.*
9 Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
10 Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä
*[Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan".]
- Apinoin nyt tämän toisaalla esiintulleen Raamatun jakeen tähän, sillä minusta tämä tekee hyvin merkittävän eron todellisen Jumalan ja Jahven (Herra) välille.
Ehkäpä jumalat, jumalan pojat, enkelit ovat sama asia kuin "kansallishaltia" tai heimojumala. Toisaalla ihmettelinkin miksi olemme luopuneet omastamme, joka olisi kaiketi Väinämöinen tai Ukko Ylijumala, kiukkuisen Jahven hyväksi. Jos itse korkein Jumala, TODELLINEN JUMALA on antanut rauhassa jokaisen heimon keskittyä heille soveliaaseen kansallishaltijaan, niin miksei tämä tilanne ole meille kelvannut?
Aivan kuten me hakkaamme metsät nurin ja istutamme tilalle pelkkää mäntyä, aivan samoin on siellä ja täällä yritetty juuria irti paikallinen hengellinen katsomus ja istuttaa tilalle yhtä ja samaa Jahven tai Allahin palvontaa. Köyhtyminen ei koske yksinomaan luontoa, vaan myös meidän mieliämme!
8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.*
9 Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa.
10 Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä
*[Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan".]
- Apinoin nyt tämän toisaalla esiintulleen Raamatun jakeen tähän, sillä minusta tämä tekee hyvin merkittävän eron todellisen Jumalan ja Jahven (Herra) välille.
Ehkäpä jumalat, jumalan pojat, enkelit ovat sama asia kuin "kansallishaltia" tai heimojumala. Toisaalla ihmettelinkin miksi olemme luopuneet omastamme, joka olisi kaiketi Väinämöinen tai Ukko Ylijumala, kiukkuisen Jahven hyväksi. Jos itse korkein Jumala, TODELLINEN JUMALA on antanut rauhassa jokaisen heimon keskittyä heille soveliaaseen kansallishaltijaan, niin miksei tämä tilanne ole meille kelvannut?
Aivan kuten me hakkaamme metsät nurin ja istutamme tilalle pelkkää mäntyä, aivan samoin on siellä ja täällä yritetty juuria irti paikallinen hengellinen katsomus ja istuttaa tilalle yhtä ja samaa Jahven tai Allahin palvontaa. Köyhtyminen ei koske yksinomaan luontoa, vaan myös meidän mieliämme!
Vastaukset 58
Vanhimmat
tulla aasinsillloissa omiin johtopäätöksiinsä. Haukotuttaa vain,että kun tuommoistakin jaksaa harrastaa.
Olisiko Joukahainen sittenkin..
Jeesus on korkein Jumala.
Jeesus on Jumalan poika. Jumala siis myös itsekin ja täytetty Pyhällä Hengellä, mutta itse Jumala on kaikista korkein. Niin sanoo Raamattu.
Jeesus on sama kuin Jumala, koska Jeesus sanoi: "minä ja Isä olemme yhtä."
Jumala oli Jeesuksessa, kun Jeesus oli maanpäällä, siksi Jumalan nimi on Jeesus.
Kuinka Jeesus voi istua itsensä oikealla puolella?
Tässä nyt on taas sorruttu saivarteluun kolminaisuudesta. Tässä ikäänkuin yritetään osoittaa kolmion ylin kulma tärkeämmäksi kuin kaksi kantakulmaa. No periaatteessa ylin kulma on tärkein, mutta samaa jumaluutta ovat kaikki Jumaluuden kolme ilmentymää.
Mutta Jeesus on nyt tällä hetkellä kuitenkin Jumala, joka juuri nyt käyttää Isä-Jumalan valtaoikeuksia, koska Hän itse sanoi näin:
Mt 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä."
Kun jollakin on NYT kaikki valta Taivaassa ja maan päällä, niin HÄNEN TÄYTYY OLLA SUURIN VALLANKÄYTTÄJÄ-JUMALA. Jeesus on myös Jumala, kuten Isä.
Samaa todistaa Jesaja 9:6 (9:5) "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas."
Tässä iankaikkisella Pojalla on SAMA NIMI KUIN ISÄ-JUMALALLA!!! Isä ja Poika ovat erottamattomasti SAMAA JUMALAPERSOONAA. Nyt tällä hetkellä POIKA-JUMALALLA ON KAIKKI VALTA TAIVAASSA JA MAAN PÄÄLLÄ JA HÄN KÄYTTÄÄ SITÄ KAIKKIVALTIAAN ISÄ-JUMALAN TÄYSILLÄ VALTAOIKEUKSILLA. Mutta palauttaa vallan Isä-Jumalalle, kuten on mainittu.
Kirjoitit:
"Jeesus ei sanonut missään/koskaan olevansa tuo kaikkivaltias Jumala. "
Vast.: Ei sanonut, mutta sanoi että "Isä on minussa" ja käytti itsestään sanaa: MINÄ OLEN eli IHVH eli JAHVE, mikä on Isä-Jumalan persoonanimi.
Joh 8:28 Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että MINÄ OLEN se, joka minä olen,"
Poika-Jumala käytti samaa nimeä kuin Isä-Jumala, joka sanoi Moosekselle näin:
Ex 3:14 Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: ‘MINÄ OLEN’ lähetti minut teidän luoksenne".
mitäpä muutakaan olisi lässytys olemattomista?
Jo tomuunkirjoitettukin vielä vastaa, muttei kauaa, kun tomuun kirjoitetaan kaikki elävästä Jumalasta luopuneet. Voi, voi, voi.
Kolminaisuuden palvojana lienet enemmän kotonasi siellä.
Pronssirintaisena vahamuseoon seuraamaan ohikulkevia. Ottaiskohan nuo sinua?
Miksi loit tämän viestin, vaikka sinulle oli jo selitetty, mitä ilmaisuilla "jumala" ja "Jumalan Poika" tarkoitetaan? (Ks. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001304&posting=22000000010241742 )
Ai niin, mutta taisitkin jo mainita muualla, että et vaihda mielipiteitäsi, vaikka niihin olisikin olemassa kumoavia perusteluja.
Sanoin jo kohdan toimittaneelle ihmiselle että tulen tuomaan tämän muuanne.
Perustelusi eivät, sori vaan, vakuuttaneet minua.
Jos uskon asialla on olemassa perustelu, se ei ole uskoa.
>> Aivan kuten me hakkaamme metsät nurin ja istutamme tilalle pelkkää mäntyä, aivan samoin on siellä ja täällä yritetty juuria irti paikallinen hengellinen katsomus ja istuttaa tilalle yhtä ja samaa Jahven tai Allahin palvontaa.
Q.
Kuka ihmeen "me", jos saan luvan kysyä? Itse sitä kun on kokenut olevansa niin radikaalisti eri, kuin ihmiskunta, kuin mikään rotu, heimo, kansallisuus, ryhmä, ismi tai kuppikunta.
Saahan sitä itsekukin ajatella jumaluudesta kuten omalletunnolle soveliaaksi kokee. Seemos on tästä esimerkki.
Niin, Jahve kait alunperin oli Israelilaisten heimojumala. Sotaisa. Ja inhoamasi patriarkaalinen. Sinun isäsi:
http://images.encarta.msn.com/xrefmedia/sharemed/targets/images/pho/t631/T631138A.jpg
Mutta tuo oli Jupiter, herra isä! Lisäsin kuvan vain dramatiikan vuoksi. - Jupiterissa on dramatiikkaa.
Q, kannatan feminististä eetostasi; se etenee aika johdonmukaisena kirjoituksissasi. Isää vastaan vaan Elektra-kompleksin koko vimmalla.
Q, olisiko mahdollista "pehmentää" kovan linjan panteismiasi edes hivenen persoonallisempaan suuntaan; vaikkapa polyteismiin?
http://en.wikipedia.org/wiki/Polytheism
- Hard polytheists believe that the gods are distinct and separate beings. Hard polytheists may believe in a unifying principle such as the One of the Platonists.
- Soft polytheists regard their multiplicity of gods as simply representing different aspects or facets of a single god, as many modern neopagan groups and Hinduism.
Olen havaitsevinani aurassasi halun löytää Korkein, energia tai mikälie. Näen sitä vastaan suuntautuvan halun torjua "isä". Pitääkö isä ensin "tappaa", jotta löytää isän? Ihmisen on kohdattava biologinen isänsä, ja työstettävä tuo suhde puhtaaksi, voidakseen kohdata Taivaallisen Isän. Ehkä niin; isä on "tapettava" jotta voisi löytää Isän.
Siitä tarve teilata kaikki mahdolliset ja mahdottomat isäfiguurit ja potentiaaliset auktoriteettihahmot.
Sahaja yogan mukaan Sahasraran yläpuolella on korkeampia tasoja, joista korkein on Absoluutti Ykseys, Valaya. Siitä saa mennä aika paljon alaspäin ennenkuin tulee jako mieheen ja naiseen; Sadashivaan ja Adi Shaktiin - Jumalaan ja Jumalattareen.
Shri Valaya
Shri Bindu
Shri Amruta Dayini
Shri Ardha Bindu
Shri Atma Paramatma
Shri Sadashiva Shri Adi Shakti
"After crossing the sixth centre of Agnya Chakra, the attention of the pupils (Sahaja Yogis) enters the limbic area known as Sahasrara. When this area is pierced through the top of the head (Brahamarandra) the post graduation degree is also bestowed upon the student by Shri Ganesha. This is self realisation. The entrance into the unconscious mind the higher degrees also have to be certified by Shri Ganesha. Though the post graduation is granted by the Adi Shakti the Primordial Mother herself, Shri Ganesha has to bless the pupil. On top of the human personality is the seat of Sadashiva, on his lap sits the great adorable child Shri Ganesha as He is always surrendered at the most coveted place of His parents feet. Above the seat of Sadashiva on the head of Shiva he forms the crescent moon as Ardha Bindu, from its cup the Pranava falls down on all sides. At the stage of Bindu (Point) He become absolutely subtle, that He enters inside the point which has no length or breadth as the total density of the concentrated awareness itself. Lastly he is the circular line that limits the Adi Shakti's power as Valaya or complete state (Poorna Stithi)".
http://www.valaya.co.uk/HOME.htm
Jumalaani mahtuu aivan kaikki, miksei siis myös isä ja äiti.
Ajattelen Jumalaa vähän sellaisena prosessina missä lähdetään tuntemattomasta jossa on sekä oleminen että olemattomuus. Ensin nolla, sitten ykkönen. Sitten jakautuminen kahdeksi: isä ja äiti. Sitten heidän lapsensa: koko luomakunta.
Onhan se näppärää unohtaa suurin osa kaikesta mitä olemassaoloon mahtuu, että saadaan siisti ja käsiteltävä Jumala, vaikkapa nyt Jahve. Ei tule mitään ylläreitä, kun lukee Raamatusta Jahvenkäyttöohjeet ja tietää mitä sitä kautta saa.
Jahve on aivan sama kuin Zeus, Jupiter, Indra ja mitä näitä onkaan. On aivan sama mitä nimitystä käytämme.
Kuitenkin koko maailmankaikkeuden kannalta katsoen minusta on todella surullista jos oma Jumalakuva ei pysty laajenemaan tätä Jahvea/whateveria laajemmalle. Sivistyneeltä ihmiskunnalta voisi jo odottaa muutakin kuin sodanjumalan palvontaa, vai mitä? Oletan että olemme sivistyneitä, koska yleensäkin kykenemme tässä netissä keskustelemaan, emmekä ole polttamassa toisiamme rovioilla.
>Hard polytheists believe that the gods are distinct and separate beings.
Ei tartte koko jumalien laumaa kun uskoo vain Yhteen ainoaan Jumalaan joka on lähempänä kuin arvaakaan. Olen aina joutunut jättämään vähän avoimeksi sen keissin että onko niitä jumalia vaiko eikö. Ehkä ne asuvat ja elävät vain kollektiivisessa tietoisuudessamme, ehkä ne ovat avaruuden korkeamman kulttuurin lähettiläitä. Que sera.
>Sahaja yogan mukaan Sahasraran yläpuolella on korkeampia tasoja, joista korkein on Absoluutti Ykseys, Valaya. Siitä saa mennä aika paljon alaspäin ennenkuin tulee jako mieheen ja naiseen; Sadashivaan ja Adi Shaktiin - Jumalaan ja Jumalattareen.
NO NIIN. Ette te sitten ihan sekaisin voi olla.
(Niin ja kyllä "me" hakkaamme metsät nurin; jokainen joka ei kahlehdi itseään puihin osallistuu väistämättä niiden kaatamiseen... Vaikkapa vain pyyhkimällä takalistonsa paperilla. Minäkin, Idefix. Nyyh.)
>> ... Jahvea/whateveria laajemmalle. Sivistyneeltä ihmiskunnalta voisi jo odottaa muutakin kuin sodanjumalan palvontaa... ? Oletan ... koska yleensäkin kykenemme tässä netissä keskustelemaan, emmekä ole polttamassa toisiamme rovioilla.
Oho, asiasta off: tunnen sisälläni kirkastumisen; että tie rullaantui auki. En tiedä mitä se tarkoittaa. Voisiko keskustella enemmän sisäisestä kokemisesta kuin näistä loputtomista nimistä ja hahmoista; jumaluuden projisoimisesta itsen ulkopuolelle? Minua sellainen alkaa jo väsyttämään.
>> .. joka on lähempänä kuin arvaakaan.
Valo joka lähtee sormenpäistäni, hengityksen suloisuus, tietoisuus siitä kuka olet, sisäinen näkeminen, intuition peili, moraali, omatunto, vanne joka muuttuu sädekehäksi, Ariadnen lanka joka kokoaa hämmentyneen sielun ulkoisesta melusta sisäiseen vetäytymiseen; parasympaattiseen.
>Sahaja yogan mukaan Sahasraran yläpuolella on korkeampia tasoja, joista korkein on Absoluutti Ykseys, Valaya. Siitä saa mennä aika paljon alaspäin ennenkuin tulee jako mieheen ja naiseen; Sadashivaan ja Adi Shaktiin - Jumalaan ja Jumalattareen.
>>NO NIIN. Ette te sitten ihan sekaisin voi olla.
ÄLÄ ikinä puhu minusta monikossa, please. En samaistu mitenkään sahaja yoga organisaatioon, tai mainstream joogeihin. Olen yksittäinen sahaja yogi. Mutta ehkä äänekkäin?
>> Niin ja kyllä "me" hakkaamme metsät nurin; jokainen joka ei kahlehdi itseään puihin osallistuu väistämättä niiden kaatamiseen...
Tosi on; luontoa pitää suojella. Enemmän. Ei tämä ökykapitalismi johda kuin tuhoon; Linkola oli siinä kyllä oikeassa. Ishmael sanoi kerran ajatelleensa että olisi ollut "eco-warrior"; mutta kait sitten ajatteli että ihmiskunnan kannalta oleelisempaa on tietoisuudentilan muutos.
>> Minäkin, Idefix. Nyyh.
Olet kuin joku Medusan hahmo; välillä vastarintaa, sitten Pyhä Neitsyt, sitten vaimo, sitten vain älyä, kumminkin järkyttävän avoin koko ajan; ajattelin että niinhän se on; kärry kolisee mäkeä alas, kivet hölskyy rinteeseen sillä järkyttävällä avoimuudella kun tietoisuus rekisteröi ominaisuuksiaan. Jäljelle jää Ykseys ja Pelkkä Tietoisuus; Advaita.
Melkein tunnen jo .. Ykseyden: tarkoitan koko imiskunnan, koko ihmisen..
>Voisiko keskustella enemmän sisäisestä kokemisesta kuin näistä loputtomista nimistä ja hahmoista; jumaluuden projisoimisesta itsen ulkopuolelle? Minua sellainen alkaa jo väsyttämään.
Kyllä vain. Mietinkin juuri että tällä Jumaluus-palstalla olisi ehkä syytä puhua vaikkapa nimenomaan siitä sisäisestä jumaluudesta tai miksei jumalakokemuksestakin. Voi vaan olla että minulla ei sitten olekaan siihen juuta eikä jaata sanottavana, kun alkaa vähän ruuti loppua enivei... Mutta voinhan välillä kuunnella muita!
>ÄLÄ ikinä puhu minusta monikossa, please. En samaistu mitenkään sahaja yoga organisaatioon, tai mainstream joogeihin. Olen yksittäinen sahaja yogi. Mutta ehkä äänekkäin?
Pardon. Tuli möläytettyä...
Olen sitä ja tätä, sitä sun tätä, kaikki mitä itseeni mahtuu ja silviisii. Tällaiseen tilaan päätyy kun ei ole mitään erityistä linjausta ja pyrkii eroon tarpeista rajoihin. Periaatteessa haluan kyetä ajatuksen tasolla tarkastelemaan lähes mitä tahansa, ottamatta itseeni tai nyrpistelemättä nokkaani. Ainahan se ei onnistu, mutta joskus... Ja saa oivalluksia.
>> Voi vaan olla että minulla ei sitten olekaan siihen juuta eikä jaata sanottavana, kun alkaa vähän ruuti loppua enivei... Mutta voinhan välillä kuunnella muita!
Näen jossain itärajalla Suomen puolella kapean soratien; sille on laskeutunut Hornet. Tuo kone olen minä; kärsimättömänä suihkin kuumaa ilmaa sisuksistani, pusikko leimuaa. Kiihdytän ja alan roiskia napalmia suuttimista, keulitan "mopoa" ja lähden kiitoon, ja juuri kun kuvittelen sanallisesti mokanneeni, niin pyörä irtoaa maasta, ja olen ilmaelementissä lokkijoonatanina.
Olen jossain Kairon sivukujilla, ja turhautuneena turistina eksyn rähjäiseen napatanssipaikkaan jossa on vain paikallisia. Olen kiemurrellut pitkin kujia aivan karmean puutteen kourissa, ja olen jo valmis maksamaan tukun rahaa nähdäkseni edes vilauksen naisen ihosta... istun nurkkapöytään, siihen tulee äijä ja lataa vesipiipun; vaihdamme tervehdyksen, tsb'ulla´hell´aheir; salaam aleikum, ke´if halek? U aleikum salaam, - z´uene, alhamdulillah!
Lopulta näen heijastuksena kupruilevasta mosaiikkipeilistä josta voisi saada elohopeamyrkytksen, paitsi laskevan auringon, myös tumman kaunottaren, joka kävelee pöytien väleissä; - itseasiassa takahuoneesta valuus aliin useampia kaunottaria; toiset mustia kuin eebenpuu, ja tanssijattarista energisin sanoo ruutinsa olevan lopussa, eikö joku miehistä voisi tanssia, ja naiset katsella?
Silloin seiniä kirtävät kubistiset ornamentit alkavat tanssia omaa polkkaansa, kuin englanninlakritsit, ruskean ja okran eri sävyissä. Katsojan ja katsottavan välinen raja haihtuu; ei ole miestä eikä naista, on vain laskeva aurinko, hiekan raskas tuoksu ilmassa, savun tuoksu, ja aasien määkinä, ja saa ihminen kaikissa. Kalkki ja kitiini kitisee hampaissa, lampaanvilla tarttuu sormiin. Nappaan vahvaa kahvia kitusiin, sormet hamuaa lisää mantelikeksejä, baklavaa, rusinoita, ja ilma jota hengitän käy raskaaksi kuin tahmeaksi sokeroitu minttutee. Verhoudumme lampaantajoihin kuin afgaanit. Lupaan kaikille naisille kuun taivaalta, ja sirpin päälle; mutta myöhemmin tulen katumaan sanojani...
Sitä en vielä siinä vaiheessa tiedä, sillä ilta on vielä nuori, ja alkoholilla ei ole osuutta asiaan.
Muistan sellaisen leffan kuin BLUE VELVET; onko joku nähnyt? Kaunis musiikki, taisi olla Bobby Vinton? Juoni kertoi kauneudesta ja pahan turmelevasta vaikutuksesta.
Kun sataa. Kun kapakasta kuuluu blues, kun epätoivoinen musta laulajatar piikittää hotellihuoneen hämärässä. Kun epätoivo seisoo syvän etelän mangrovesoilla. Kun Mississippi virtaa. leveänä kymenä. Kun massa on liikkeessä; kun gunat liikkuvat.
Ajattelin tänään Dannya; siis tuota nettihenkilö BibbyCineä. Joskus lähetykset saapuvat stereofonisesti, sillä smalla hetkellä kuin Transylvanian vampyyri Danny kaivoi maasta tomahwakin ja heitti sanaisen kirveen Ishmaeliin, niin toisaalla eräs Frankie Boy puuhaili samoja juttuja.
Olen jotenkin tyrmääntynyt, että minä ja Ishmael. Aina vaan minä ja Ishmael combona. Mitä, kuuleeko Jumaluus?
Jos kuuntelee, mitä sisäinen kokemus sanoo? Hän sanoo: just ignore the Trolls.
Kaikki eivät jaksa kulkea tietä, jotkut iskevät perseensä maahan ja sanovat että tähän jään, tämän uskon. Olkoon näin.
Monta kertaa olen halunnut jäädä noiden takalistonsa hautojien tykö, mutta aina vain matka jatkuu. Tavoittelen koko ajan jotain sellaista mitä en ymmärrä. Joudun olemaan kärsivällinen, vaikka en sitä ole. Monta kertaa kadun sanomisiani, mutta sitten huomaan että piti sanoa jotta kuulisi tietyn asian jotta voi sanoa tietyn asian, ad infinitum. Elämä on oivallusta.
Pelkäsin että minulla ei ole mitään kerrottavaa Jumalasta sisälläni. Paljon on minulla teorioita ja vertauskuvia, geometrisia kuvioita ja leegopalikoita pinossa. Mutta onko niissä henkeä? Miltä Jumala tuntuu?
Voiko sitä kuvata? Jos koen että voin, vastaan itselleni omaan kysymykseeni. Vielä kun olen kahdenvaiheilla, minä vaikenen. Jumala ON. Tai ei ole.
Minulle opetettiin että se mitä ihmiset kutsuvat nimellä "Jumala", käytännössä lähinnä olisi sama kuin ajatukseton tietoisuus, minkä voi kokea esim. meditaatiossa, tai muussa huippukokemuksessa.
Itse olen kokenut Jumaluuden Sahasrarassani, ja tälläkin hetkenä, sellaisena viileänä, voimakkaana tuulena, johon liittyy ruumiillinen mielihyvä koko kehossa. Mutta huomio on päälaen päällä, aika tiiviisti, pisteessä, ehkä Shri Bindussa?
Siellä on Lingam.... jäälingam.
http://www.sics.se/~piak/yoga/yantra/chakra/png/Sahasrara.png
>"Jumala", käytännössä lähinnä olisi sama kuin ajatukseton tietoisuus, minkä voi kokea esim. meditaatiossa, tai muussa huippukokemuksessa.
Juuri tuon takia minä täällä korostan korostamasta päästyäni ettei se paukkuvalla ja savua tuprahtelevalla värkillä vuorenhuipulta vuorenhuipulle hiihtelevä Jahve ole SE Jumala joka on läsnä kaikessa elämässä/elävässä. Ajatus erillisestä jumalasta joka vieläpä syyllistyy kovin inhimillisiin tempauksiin ei vaan mahdu minun pirtaani.
Ehkäpä senkin takia että minun ihanteeni on tavoitella jotain muodotonsa, abstraktia. Mitä vaikeammin jostakin saa otteen, sitä todellisempi se minusta on. Ihmisjumala Jahven voi koska tahansa potkia alas vuoreltaan jos vain on jo teknisesti kehittynyt samalle tasolle kuin tuo avaruuden uhvomies. Vaan taitaapa jo olla kuollut ja kuopattu koko ukko.
Sen takia en häntä niin kauheasti jaksa arvostaa kun en usko että hän tosissaan mitään erikoisempaa teki ihmiskunnan hyväksi. Minulle Jahve on aina sama kuin Enlil, jumala joka halusi että ihmiskunta heittäisi veivinsä. Sitten kun ei nirri lähtenytkään, havaitsi hän että otetaanpa ihmiset hyötykäyttöön...
Voihan tietysti kaikki tuo Mesopotamian tarustosta löytyvä olla pelkkää satua, mutta niin se voi sitten olla se Enlil/Bal/Jahvekin.
Pikkuhiljaa elämässäni olisin kuitenkin kiinnostunut jättämään em. piruparan arvostelun ja etenemään tiellä poispäin tuomitsemisesta. Siihen nähden kuinka ihanteenani on neutraali ja abstrakti henkinen olemassaolo (jota ei tietenkään voi olla ainakaan nyt heti) vietän aivan liian paljon aikaa punnitsemalla jumalain edesottamuksia. Jumalien (Kreikka, Mesopotamia, ehkä Intiakin - en ole niin perehtynyt) olemus vaikuttaa olevan "jumalallinen" nimenomaan sen vuoksi että he ovat kehittääneet egonsa niin äärimmilleen kuin sen suinkin voi kehittää.
"Minun" Jumalani ei tarvitse kerskua, heitellä vasamia niskaan tai hukuttaa koko maailmaa...
>>> Siihen nähden kuinka ihanteenani on neutraali ja abstrakti henkinen olemassaolo (jota ei tietenkään voi olla ainakaan nyt heti) vietän aivan liian paljon aikaa punnitsemalla jumalain edesottamuksia. Jumalien (Kreikka, Mesopotamia, ehkä Intiakin - en ole niin perehtynyt) olemus vaikuttaa olevan "jumalallinen" nimenomaan sen vuoksi että he ovat kehittääneet egonsa niin äärimmilleen kuin sen suinkin voi kehittää.
... tätä juuri. Olin kaupungilla, ja ostin alesta sen viime vuona ilmestyneen Huovisen "Konsta Pylkkänen etsii kortteeria", jossa on kaunis metsänvihreä kansi ja Seppo Polameren piirros syksyn lehdistä. Voisiko Jumaluus ilmetä kaunokirjallisuudessa?
Mietit tosiaan hirveästi Jumalaa uskonnolliselta kantilta.
Mun mielestä panteistisiä fiiliksiä; siis suoraa ja herkistynyttä olevaisuuden aistimista vailla Välittäjiä esiintyy paljonkin kirjailijoilla...
Sielun suhde kosmokseen...
"... Hankia rakastan, joissa syttyy sininen tuli,
lumisalamia, hankien valkeita pakkas-salamia rakastan,
harmaata taivasta koko suomalaisella
lumenrakastaja-sydämelläni,
pakkasenrakastaja-järjelläni,
pimeän yön ja valkean kuun sydämelläni. ..."
- Helvi Hämäläinen, Lumimaisema
Olen täällä aina välillä vinkunut siitä kuinka minusta piti tulla kirjailija... Yhden fantasiaromaanin kirjoitinkin, mutta sitten siinä kävi niin että melko pian kun olin saanut sen valmiiksi, tv:stä tuli sarja jossa matkan varrella käsiteltiin oikeastaan kaikki asiat mitkä ovat kirjassanikin. Olin ilmeisesti "ilmasta" vetäissyt samoja ideoita kuin sen sarjan tekijä! (Mutta en halua puhua tästä pettymyksestä tämän enempää.)
Jossakin vaiheessa luovuuteni nuupahti pois. Siirryin tänne nettiin kirjoittelemaan kiihkeästi loputtomia aivoituksiani, ja tiedän koko ajan että haaskaan itseäni toisarvoiseen asiaan. Ei minun tarkoitukseni tässä elämässä ollut pyrkiä älyllisiin voittoihin, ainakaan pelkästään, vaan tarkoitukseni oli LUODA, olla kanavana jollekin mikä purkautuu olemassaoloon kauttani.
Ensimmäinen askel sisäisestä totuudestani poispäin oli ilmeisesti lopettaa runojen kirjoittaminen parikymppisenä. Sen jälkeen pikkuhiljaa luovuin novellien kirjoittamisesta - ne vain eivät koskaan valmistuneet. Vimmalla ja melkeinpä automaattikirjoituksella (suoraan mielen kuvista paperilla useita liuskoja päivässä) kyhäsin romaanini muutamassa vuodessa, pitäen välillä pitkiäkin taukoja... 600 s jossa kaikki mahdollinen ja mahdoton...
Ja sitten pai pai luovuus.
Elämä on yhtä tuskaa kun Se Tärkein loistaa poissaolollaan. Ihmiset täällä netissä eri foorumeilla ihmettelevät miksi kirjoitan niin paljon. Jotkut suutahtavat minuun koska vaikutan ylimielisestä ja omahyväiseltä, joka paikkaan nokkani änkevältä besserwisseriltä. Eivät tajua että haluan vain purkautua, tulla tyhjäksi! Jos joku saa minulta tässä loppumattomassa prosessissa edes jonkinlaisia oivalluksia tai informaatiota, sen parempi.
"Ehkäpä senkin takia että minun ihanteeni on tavoitella jotain muodotonsa, abstraktia. Mitä vaikeammin jostakin saa otteen, sitä todellisempi se minusta on."
Qadesha, hassua kyllä taidamme ajatella näistä asioista hyvinkin samalla tavalla! Sillä erotuksella vain, että minä olen kristitty. Ja uskon Jahveen, mutta en siihen yöpaita päällä pilven reunalla hilluvaan ukkeliin, joka paiskoo salamoita ihmisten niskaan. Se ukko on ihmisten mielikuvituksen tuotetta. Ja varmaan jollekin ihan hyväkin apuneuvo Jumaluuden käsittämisessä, mutta kyseinen ukko pitää vain jättää metaforan asteelle. Ettemme sorru kuvittelemaan, että tuo ukko olisi koko Jahve. Se johtaisi epäjumalan palvontaan.
Itse olen ortodoksi, luterilaisuudesta kääntynyt ja itse asiassa juuri ortodoksisuuden mystinen teologia oli se asia, mikä minua viehätti Kirkossa eniten, kun aloin siihen tutustua. Ortodoksisessa teologiassa pitäydytään määrittelemästä Jumalaa, Jumala on suuri Tuntematon ja jää käsitettäväksi ainoastaan mystisellä mietiskelyn tasolla. Tämä lähestymistapa hävitti minulta ne älylliset esteet, joista olin aikaisemmin kärsinyt ja hups vaan - minusta tuli kristitty. Tämä löytö on avannut minulle aivan uuden maailman.
minulle todiste siitä että ihmiset voivat valita mitä moninaisimpia teitä toteuttaakseen omaa itseään ja sellaista mitä nyt sitten voi nimittää Jumalaksi (johon itse liitän vielä ...itsessään). Vaikka minulle tämä Jahve onkin vain enimmäkseen negatiivinen juttu, niin ymmärrän toisaalta periaatteessa että kaikki eivät syystä tai toisesta lähde tekemään erottelua (Jahven ja Jumalan välille), ja saattavat kokea Jahven eräät kiusalliset piirteet toisin, jolloin tämä Jahvekin sulautuu sinne Jumalaan mukaan.
Yksi ja sama sana voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja eri sanat taas voivatkin olla sama asia usealle ihmiselle... Tästä muodostuu sellainen elämän leikki, kaleidoskooppimainen kuvio missä me kaikki toteutamme omaa sisintämme kukin oman ominaisen tapamme mukaan. Välillä riitelemme kaikki täällä yksityiskohdista ja asioista, välillä huomaamme toisissamme jotain samaa.
Ehkä tämä on liirumlaarumia, mutta hyvä välillä sanoa jotain tällaistakin kaiken kähinän keskellä. :)
>> Olen.. Olin.. kirjoitin.. olin..luovuuteni.. haaskaan.. aivoituksiani.. minun.. tarkoituksenani.. Luovuus, pai pai.
Herää mielikuva ihmisestä joka on vankina oman itsensä häkissä. Luovuus ja antaminen, kyllä; mutta entäpä VASTAANOTTAVUUS? Vastavuoroisuus, vuoksi ja luode? Tyhjenemisen, - kenosiksen hetket? Ja entäpä sinä? Toinen, joka on myös luova? Olemmeko kaikki vain yksinäisiä tähtiä mustassa avaruudessa, vai puuttuuko korvat, olemmeko liian suuna päänä?
Muutakin on kuin ihmisten maailma, ja siihen mielelläni vetäytyisin jos se olisi elämässäni mahdollista. Minua joskus mietityttää olenko nimenomaan omalle lajilleni velkaa niin paljon että elämän pitäisi olla pelkkää tuskaa sen vuoksi että on "pakko" olla sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Silloin kun kirjoitin fiktiota en ollut yhtään sen sosiaalisempi kuin nykyäänkään. Muuta eroa en nykytilaan verrattuna havaitse kuin että jossain vaiheessa väsyin, kyllästyin ja katkeroiduin elämässäni - pitkälti ihmisten takia, sekä liian yrittämisen.
Kuitenkin se on kai aika samantekevää olenko jalasmökissä korvessa vai nykyisellään taajamassa tallailemassa, noin luovuuteni kannalta. Se on jotain sisäistä johon minulle on pääsy mennyt tukkoon. Eipä ole niitä menneiden elämien visioitakaan varsinaisesti tullut sen 7 v putken jälkeen mitä niitä oli.
>> Muutakin on kuin ihmisten maailma, ja siihen mielelläni vetäytyisin jos se olisi elämässäni mahdollista.
Sitä kaipaa niin paljon pois ihmisten maailmasta. Vaikka demonien, nymfien, sirenien, keijujen, peikkoje maailmaan. Enkelien ja pyhimysten, autuuden, valon ja rakkauden maailmaan.
>> Minua joskus mietityttää olenko nimenomaan omalle lajilleni velkaa niin paljon että elämän pitäisi olla pelkkää tuskaa sen vuoksi että on "pakko" olla sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Kuuletko että minä kauheasti "haluan" olla tässä ihmiskunnassa tai yksin? Ishmael sanoi ettei hänkään halua, mutta tottelee sellaista kuin Jumalan tahto. Shri Mataji voihki välillä että Hänen piti kiertää puhumussa tässä hullussa maailmassa, hulluille ihmisille.
>> Muuta eroa en nykytilaan verrattuna havaitse kuin että jossain vaiheessa väsyin, kyllästyin ja katkeroiduin elämässäni - pitkälti ihmisten takia, sekä liian yrittämisen.
Älä välitä. KAIKKI luovat ihmiset, kirjailijat ja taiteilijat ovat kurkkua myöten täynnä "tavallisia ihmisiä": - pikkuporvarillisuutta, elämän tyhjyyttä, kanssaihmisten henkistä kuolioituneisuutta. Ehkä ennen enemmän kuin tänään. Tässä ajassa en näe kovin paljon luovia ihmisiä. Ehkä he nukkuvat tai jotain? Piileskelevät limbossa?
>> Kuitenkin se on kai aika samantekevää olenko jalasmökissä korvessa vai nykyisellään taajamassa tallailemassa, noin luovuuteni kannalta.
Helsingissä on enemmän kulttuuria, mutta minun on vaikea siteää näitä ihmisiä täällä. Jos menee jonnekin korpeen, ihmiset on enempi ok, mutta sitten on sanomalehtien ja television tarjonnan varassa, ja se ei riitä. Mieluummin sitä asuisi jalasmökissä korvessa....
>> Eipä ole niitä menneiden elämien visioitakaan varsinaisesti tullut sen 7 v putken jälkeen mitä niitä oli.
Mitähän tuohon? Minusta henkinen kokemus muutaa muotoaan. Sitä odottaa samanlaista; esim. orgasmia aivoissa, tai ekstaasia sydämessä, tai samettisen hiljaista tuulta Sahasrarassa, mutta löytääkin muuta. Ja sitten taas toisinpäin. Muoto ja muodottomuus, aine ja henki leikkivät dialektisesti. Niin minä sen käsitän. EI SAISI OLLA ODOTUKSIA. Pitäisi olla viaton..
Toisaalta on sekin tullut mieleeni että se "putki" nyt oli vaan yksi vaihe, eikä välttämättä edes jotain mihin pitäisi jämähtää.
Kirjojen kirjoittamisen puolella taas ehkä en ihan vielä ollut valmis. Saatan olla sitä vasta 60-vuotiaana.
Viime vuodet jona luomisen sijasta olen keskustellut ihmisten kanssa netissä ovat olleet huomaamattomalla tavalla antoisia. Olen havainnut että mitä odottamattomimmilta tahoilta voin löytää jonkinlaisen yhteyden toiseen ihmiseen, ja taas toisaalta siellä missä kuvittelin kaikkien puhaltavan yhteen hiileen olenkin löytänyt ahdasmielisyyttä ja kapeakatseisuutta.
Aina vain enemmän minusta alkaa tuntua etten edes etsi ihmisiä sellaisessa valikoivassa mielessä - niinkuin nuorena oli tapana - että pitää olla ystäviä ja vieläpä samanhenkisiä ystäviä, vaan oikeastaan kaikki kohtaamani ihmiset ovat osasia jonkinlaisessa suuremmassa systeemissä jossa ei oikeastaan edes ole niin merkitystä että onko se nyt sitten Matti vai Maija vai Erkki vai Elina joka siellä kulloinkin ajatuksia esittää. Olen kyllä aina ollut yksilöllisyyden puolella, mutta miksi oikeastaan hakemalla hakea Niitä Oikeita ihmisiä, kun kuka tahansa voi hetken ajan olla hyvin Oikea, ja sitten taas kohta täysin väärä...
Nämä ajatukseni alkavat mennä jo vauhdilla melkeinpä itseni edelle, ne ovat jotain mitä en edes itsessäni ollut tiedostanutkaan aiemmin.
Qadesha,
Vaihdoin nimimerkiksi SahajaYogi. Kalki_Avatar alkoi tympiä; koska se oli mun taholta pelkkä reaktio joidenkin sahaja yogien mielestäni suhteettomaan pelkoon, että joku joogi alkaa kuvitella olevansa jumaluuden inkarnaatio. Sitten halusin provosioida ja repiä huumoria asiasta.
SahajaYogi on lyhyesti sitä mitä olen, eli sahaja yogi; ilman sarvia ja hampaita.
>> Viime vuodet jona luomisen sijasta olen keskustellut ihmisten kanssa netissä ovat olleet huomaamattomalla tavalla antoisia.
Jep; olen ollut sitä mieltä että esim. kirjeenvaihto on kirjoittajan kannalta antoisampaa kuin varsinaisena kirjailijana olo; jossa palaute ei ole suoraa; ja tulee kriitikoiden ym. kautta pitkällä viiveellä.
>> ..etten edes etsi ihmisiä sellaisessa valikoivassa mielessä ..
Joo. Olen tuntenut tuon; että olen tavallaan kenen tahansa ystävä, joka haluaa ja ansaitsee sen.
>> Nämä ajatukseni alkavat mennä jo vauhdilla melkeinpä itseni edelle, ne ovat jotain mitä en edes itsessäni ollut tiedostanutkaan aiemmin.
Olen tänään valokuvannut, ja kumma ilmiö, että digikameralle valottuu noita meduusan näköisiä pallukoita. Sikäli, olen usein ihan tarkoituksella etsinyt valoefektejä, kuvaamalla vasten aurinkoa, tai onton puunrungon läpi suoraan aurinkoon, niin tulee värikkäitä täpliä.
Ishmael sanoi että ne ovat shakti-kuplia... tai ei sanonut suoraan, kunhan arvuuttaa minua höpsykäistä.
Olin jotain 10:n vanha kun yksi mummo kertoili että yöllä sängyn viereen tulee "saippuakuplamiehiä", ja olin KAUHUISSANI, ja en uskaltanut nukkua moneen yöhön.
Jos ne vaikka tulee; nyt ne on tehnyt invaasion tänne asuntoon, tuo kuva on otettu puoli tuntia sitten tässä.... Minä tietokoneen äärelle kyyristyneenä, etsimässä tukea Jevtushenkon runosta...
http://www.geocities.com/starrywisdom1844/shaktibubbles.jpg
Harvemmin tosiaan kameralla saa ikuistettua juuri yhtään mitään jännempää...
Kuplista tulee tietenkin väistämättä mieleen Castanedan tarinat, ja myös Whitley Strieberin joskus lapsuudessaan kokema juttu - olikohan hän vissiin ukonilmalla nähnyt jotain palloja joissa oli ihmisiä... (Muistaakseni kirjassa Secret School.) Strieberihän on alunperin tieteiskirjailija, mutta alettuaan avoimesti puhua abduktiokokemuksistaan hän on niistäkin sitten kirjoitellut, ja muista elämänsä merkillisemmistä jutuista.
Kumppanini Frank on joskus näyttänyt minulle valokuvan isästään. Kuvassa on omituinen valoviiva, ja eipä niin kauan aikaa myöhemmin hänen isänsä kuoli. (Frank taannoin sanoi että olisi ollut jossakin asiassa samaa mieltä kanssasi ja kirjoittanut siitä jotain, mutta tuliko siinä hierkarkian rajat vastaan tai jotain... Totesi sitten muutoin että hän taitaa sopia enempi tuonne rajatietopalstoille. Kaikki eivät ole erityisen hyviä - sanoisinko... keskustelijoita. Se tiedostettakoon...)
Kaunis musiikki, ihmevalokuvia Shri Matajista, RealPlayer pitäisi olla tietskassa:
The Sahaja Miracle Photos and Music are in a streaming format and are copyright protected by Vishwa Nirmala Dharma Education Society International. Enjoy...
http://www.sahajayoga.ca/MiraclePhotoSlideShow/index.htm
Taidanpa tsekata joskus vuonna N kun saan uuden tietokoneen hommattua.
Jos olisin päättämässä, antaisin sinulle 10-vuotisen kirjailija-apurahan luovaan pohdintaan. Annan sen hengessä... anyway. Bandhanic anyway... Sillä onhan tämä jossain mielessä julkisempaa taidetta kuin...
Minusta tuntuukin että tämän elämäni tärkeimmät tehtävät ovat ajattelu ja luominen. Lisukkeena vielä yhteenveto menneestä...
Vaikka mussutan tuon tuostakin kuinka visioiden hana on tukossa, niin höpsis: juuri viime yönäkin näin unta joka saattoi antaa informaatiota eräästä vähemmän kiintoisasta elämästäni. Minä kun en vain "tavallisista" unista niin paljon perusta, mutta ehkäpä siinä oli jotain oleellistakin.
Löytäähän sieltä Raamatusta melkein mitä vain, jos lukee sitä "kuin piru Raamattua".
Samassa luvussa Herra toisaalta toteaa myös seuraavasti: "Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki." (jae 39).
"Jos itse korkein Jumala, TODELLINEN JUMALA..."
Ilmeisesti siis myönnät, että on olemassa yksi korkein ja TODELLINEN Jumala? Miksi siis palvoa jotain Ukkoa tai Väinämöistä, eikä suoraan sitä Korkeinta, joka on luonut kaiken, josta kaikki on lähtöisin ja johon kaikki palaa?
...pelkästään myönnä, vaan jopa julistan ja vouhotan tästä todellisesta korkeimmasta Jumalasta kaiken elävän ytimenä ja henkenä.
Jumalalla joka löytyy kaikkien sydämestä ei ole mitään tarvetta kerskailla Välimeren jumaluuksille tyypilliseen malliin erinomaisuudellaan. Tällä sisäisellä Jumalalla ei ole syytä "katua" luomistyötään, vihastua (jonkin niin mitättömän ötökän kuin ihmisen touhuista)... Kaikki tuollainen kovin inhimillinen toiminta kuulostaa enemmän ihmisen fantasialta, tai sitten se on kaikuja olennoista jotka tiesivät vähän lajiamme enemmän ja pyrkivät sitten päällepäsmäreinä määräilemään kuka mitä häh. Siinä joukossa ei ole mitään eroa millään jumalalla, enkelillä ja saatanalla, kaikki yhtä ja samaa raivopääsakkia.
Korostan, alleviivaan ja punakynällä vetelen että todellinen Jumala ei ole minulle mikään HeMan-hahmo jonka tarvitsee jatkuvasti kiusata ja piinata ihmisiä kuin Kreikan muinaiset jumalat konsanaan. Pitää tehdä selvä ero VT:n ja UT:n Jumalan välillä. VT:ssa ei vaikuta olevan mitään muuta hyvää Jumalaan viittaavaa kuin 10 käskyä, ja nämä ovat ehkä ilmenneet Moosekselle sisäisenä visiona, viestinä hänelle Jumalalta joka asuu meidän kaikkien sisällämme. (Tosin jotkut sanovat että 10 käskyä ovat luomiskertomuksen, vedenpaisumustarun yms. ohella lainaa alueen korkeakulttuureilta > Egypti, Mesopotamia.)
Täytyy sanoa, että olen kanssasi melkein yhtä mieltä. VT:n jumalakuva on tosiaan aika paljon värittynyt kirjoittajiensa näköiseksi. Raamattua lukiessa täytyy muistaa, että vaikka se kuinka olisi Jumalan hengen inspiroima, se on kuitenkin vain ihmisten kirjoittama.
VT:n ajan juutalaisilla ei ollut tapana viljellä abstrakteja käsitteitä ja siksi VT onkin niin täynnä noita nykyimiselle melkein kiusallisen konkreettisia kuvauksia Jumalan "katumisesta", "vihastumisesta" jne. Nuo kuvaukset täytyy tulkita siinä viitekehyksessä missä ne on kirjoitettukin.
Toisaalta VT sisältää myös todella hienoa viisauskirjallisuutta ja runoutta, ainakin Jobin kirjaaa, Saarnaajaaa ja Korkeassa Veisussa.
Luulenpa, että nuo eri kulttuurien Väinämöiset, Zeukset, Astartet yms. ovat syntyneet siksi, että yksnkertaisille ihmisille on ollut mahdotonta käsittää abstraktia ja määrittelemätöntä Jumalaa. Siksi he ovat kaikkina aikoina muodostaneet erilaisia itsensä näköisiä, inhimillisiä jumalahahmoja. Ja ikävä kyllä myös VT:n Jahve on ajoitattain saanut noita samoja kiusallisen inhimillisiä piirteitä.
>>Luulenpa, että nuo eri kulttuurien Väinämöiset, Zeukset, Astartet yms. ovat syntyneet siksi, että yksnkertaisille ihmisille on ollut mahdotonta käsittää abstraktia ja määrittelemätöntä Jumalaa.haukotus
En minä tarkoittanutkaan, että aiemmin eläneet ihmiset olisivat jotenkin yksinkertaisempia, kuin nykyihmiset! Ajattelen melkeinpä päinvastoin. Mutta yksinkertaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siksi usko on monelle nykyihmisellekin niin mahdoton juttu. Koko ajan kuulee esitettävän kysymyksiä, jotka paljastavat, ettei kysyjä kykene uskomaan Jumalaan, jos ei saa tätä määriteltyä oman järkensä rajoihin mahtuvaan muottiin. Kun taas itse ajattelen, että jumala, joka mahtuu ihmisjärjen rajoihin on väkisinkin ihmisjärjen tuote.
Kristinuskokin on syyllistynyt tuohon samaan yksinkertaistamiseen moneen otteeseen historiansa aikana. Eräs tyypillinen esimerkki on taivaan, helvetin, paholaisen yms. kuvaaminen melkein naurettavan käsinkosketeltavan maallisin kuvauksin. Tarkoitan siis vaikkapa keskiaikaisia tulijärviä, missä punaiset pikkupirut tökkivät ihmispoloisia hiilihangoilla. Tai Jumalan kuvaamista valkopartaisena ukkona, joka istuu yöpuku päällä pilven reunalla. Moni ihminen ajattelee, että koska nuo kuvaukset ovat hänestä naurettavia, hän ei kykene uskomaan Jumalaan, tai ei ainakaan "niin kuin kirkko opettaa". Jumalan ymmärtäminen mystiikan ja hengellisyyden, ei järjen kautta, tuntuu olevan monelle mahdoton tehtävä.
Qateissa alotti tämän säikeen emävalheella:
"5. Mooseksen kirja 32:
8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.* "
Vast.: Tarkistin juuri alkutekstistä jakeen lopun, joka kuuluu näin: "... Hän määräsi kansojen perintöosat Israelilaisten luvun mukaan." Hepreaksi:
"...jazav nachalat amim le'mispar bnei Israel."
Qateissa lisäsi siihen oman käännöksensä "..JA KULLEKIN OMAN JUMALAN." Mistä lie lainattu, mutta väärin kuitenkin.
Taitaa olla Qumranin tekstejä tulkinnut itse paholainen, kun Raamatun tekstilähteessä ei semmoista ole.
Q lainaa Raamattua silloin ja väärin, kun se tukee reinkarnaatiota, monijumalisuutta ja omia tulkintoja, jotka ovat harhaisia usean säikeen voimalla osoitettuna.
MINÄ OLEN, Jumalan erisnimi on sama korkein Jumala, joka on sellainen läpi Raamatun.
En ole IKINÄ kääntänyt Raamattua itse. Voisi kyllä olla kiintoisaa puuhaa, jos osaisi hepreaa jne.
Saat toki läpiä puhua päähäsi, mutta valehtelijaksi et mene minua haukkumaan. Lue tarkemmin Raamattusi.
Itse tarkastin asian vuoden -92 käännöksestä niin omasta Raamatustani kuin jostakin netti-Raamatustakin, ja alunperin ko. jakeet tarjoili minulle nimim. Admata osastolta Ihmeiden oppikurssi.
Josta kuulin asiasta ENSI KERRAN:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001304&posting=22000000010211146
Jossa seisoo Raamatussa:
http://www.credo.fi/raamattu/1992/5Moos.32.html#8
Minulle oli itsellenekin hieman vaikeaa löytää tuo kohta, mutta Admata neuvoi asiassa.
Jos sanot minua valehtelijaksi kun siteeraan Raamattua, silloin se on se Raamattu joka valehtelee.
Tässä on ollut tietenkin tulkinnallisia erimielisyyksiä, mutta vielä ei ole kukaan selittänyt minulle vakuuttavasti minkä vuoksi Jahve olisi sama kuin Jeesuksen Jumala. Enkä usko että tulee selittämäänkään.
-92 käännös on väärin käännetty tässä ja monessa muussa kohden, koska uskollisuus alkukielelle ei ollut käännösryhmän 1. kriteerinä, vaan ns. dynaaminen käännöstyyli, jolloin se 'maksatetaan' tarkkuudella, mikä on hyvin epäilyttävä ja vääräkin lähtökohta.
Jeesus itse on Jahve=MINÄ OLEN.
Mm. Prof. Aapeli(itämaisten kielten prof.) sanoo tämän omassa UT:n käännöksessään hyvin selvästi.
Seuraavassa kohdassa Saarisalo muuttaa kirjasinkokoa teroittaakseen Jeesuksen Jumaluutta:
Joh 8:24 Sentähden minä sanoin teille(puhui papistolle), että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka MINÄ OLEN, niin te kuolette synteihinne." Tämä sai juutalaiset suuttumaan.
Jumaluustodiste on myös Jesajan ennustuksessa Messiaslapsen syntymästä:
6 (9:5) Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Samat arvonimet, kuin Jehovalla.
...nimittäin yritän aina toistaa Raamattua (tai muita kirjoituksia) tarkkaan siten kuin siellä seisoo, tulkinnat ovat sitten asia erikseen...
Saat anteeksi.
että "Ihmeiden oppikurssi" -osastolla oli juuri debattia siitä koskiko Jesajan ennustus nimenomaan Jeesusta. En ole aivan varma oliko Jesajasta kyse, ehkä sinun pitäisi kysyä sitä sieltä. Itse en enää löytänyt ko. kohtia mistä asiasta puhuttiin.
Enivei juttu kumminkin meni niin että ennustuksessa (oli kenen hyvänsä) oli kuvailtu kohteen olevan hyljeksitty ja sairauden tuttava. Jeesushan ei mitenkään ollut hyljeksitty (itse jopa mainitsin ko. keskustelussa että hän joutui kerran menemään veneeseenkin saarnaamaan kun tuli niin paljon porukkaa rantaan), ja sairas hän ei ollut koskaan(?).
(Harmi kun on todella vaikea välillä löytää näiltä lukuisilta palstoilta lukuisista kommenteista ne missä asiaa on puitu.)
Ihminen minäkin olen, ellei foorumi vielä satu tietämään-:)
Jesaja 53 kuvaa Kärsivän Messiaan.
Jesaja 11 kuvaa Kuningas-Messiaan rauhanajan.
Nämä molemmat koskevat Jeesusta.
oli kuten Qadesha sanoi. Katsopa vanhimpia eli Qumranin tekstejä.
Jeesus on oma isänsä. Uhrasi oman itsensä kun kyllästyi itse määräämäänsä temppelikulttiin. Istuu nyt itsensä oikealla puolella taivaassa...
Jumala ei tue epäjumalia. Raamattu ilmoittaa varsin selvästi Jumalan mielen epäjumalien suhteen.
Tekstiä, jossa väitetään Jumalan antaneen kullekin kansalle oman jumalan, on valhetta ja ristiriidassa Raamatun yleisen ilmoituksen kanssa. Jos kyse on Qumranin käärön tekstistä, niin silloin on kyse vakavasta käännösvirheestä tai tekstilähde ei ole Qumranin aito.
Onpa nurja vääntelijä vai kurja.
Raamattu sanoo selvästi:2Kor. 5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Tässä vääntelyvinkki sinulle: Miten Jumala sopi Jeesukseen Kristukseen?
ja jos Jahve=Jeesus silloin Jahve tappoi itsensä, on oma isänsä ja poikansa, istuu itsensä oikealla puolella, huusi itseään avuksi kuolinhädässään jne. Missä olen väärässä? Osoita virhe sen sijaan että vääntelet nikkiäni.
Menee jo naivin saivartelun puolelle.
Joh.10:17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
Jeesus antoi vapaaehtoisesti henkensä, eikä 'Isä Häntä tappanut.'
Jeesus olisi voinut välttää koko uhrikuoleman, mutta meille olisi käynyt ikuisuudessa huonosti, nyt taas käy hyvin.(uskoville)
Kun tultiin Getsemaneen vangitsemaan, niin:
Matt.26:52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.
53 Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?
54 Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?"
Jeesus ei luistellut rakkaudenteostaan, vaikka Getsemanen rukoustaistelu oli kova. Oletko muuten vieraillut Kaikkien Kansojen kirkossa Getsemanessa?
"..ja maanpäälle tulee paratiisi"..heh:)
Jahve on korkein, sillä Hän on ainoa oikea, elävä Israelin Jumala, joka on luonut kaiken.
Kaikki muut kivi-puu-metalli-pensas ym aurinkojumalat ovat KUOLLEITA EPÄJUMALIA, jotka eivät mitään voi, vaan kaatuvat kyljelleen, kun Tsunami tulee ja jumalaan tulee halkeamia.