Olen ajatellut nykyistä maailman menoa. Usein kuulee uskovien menevän venäjälle julistamaan Jumalan Sanaa. Kuitenkin ajattelen rakasta kotimaatani Suomea ja sen tilannetta. Ei tarvitse mennä kuin suurimpiin suomen kaupungeihin ilta-aikaan niin kadut keskustoissa ovat täynnä kaljabaareja ja ravintoloita ja terassit täynnä kansaa aamuyöhön asti. Näillä kaduilla liikuskelee katuhuoria myymässä itseään, mutta missä ovat uskovat. Ehkäpä omissa kokouksissaan ja toteavat, että kiitos Jumalalle kun en ole kuin nuo alhaiset. Onko meiltä uskovilta mennyt näky. Eikö Jumalan Taivaassa kaikkein eniten iloittaisi jos noilta kaduilta tulisi joku uskoon. Mutta miten he tulevat kun me emme enää julista kaduilla. Eikö enää niilläkään jotka itse ovat kaduilta pelastuneet ole rakkautta muita kurjia kohtaan? Eikö Jeesus kulkenut syntisten keskuudessa ja jatkuvasti pelastanut heitä? Eihän Jeesus piiloutunut pirtteihin ja vain siellä omahyväisenä katsellen senaikaista teeveetä myhäillyt tyytyväisenä. Eihän ollut näin vaan Jeesus kulki syntisten keskuudessa. Onko ketään joka tänä päivänä julistaisi Sanaa kaduilla? Mitä hyödyttää järjestää omilleen kesäkonfferensseja ja nauttia tyytyväisyyttä? Eiköhän jokaisen suvussakin ole vaikeita tapauksia ja eikö se ole väärin jos vain toteamme että se nyt on sellainen syntinen ja ei sille mitään voi. Olen ihmetellyt mitä meille ihmisille tapahtuu kun tulemme uskoon ja olemme siinä vähän aikaa ollut. Luulisi, että kaduilta pelastunut haluaisi kaikille kaltaisilleen julistaa ja viedä Jumalan Sanaa, mutta kun kaikki pakeneekin vaan omiin kokoushuoneisiin ja sitten ihmetellään kun kukaan ei tule sinne. Eihän ne syntiset katuhuorat ja puliukot edes välttämättä Kallion kaupunginosasta löydä rukoushuoneisiin ja ovatkohan ne edes aukikaan yöaikaan. Sama pätee muissakin kaupungeissa. Kyllä tänä päivänä on eloa paljon, mutta työmiehiä TODELLA VÄHÄN.
ELOA ON PALJON
TYÖMIEHIÄ VÄHÄN
4220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhut täyttä asiaa. Kunpa kaikilla uskovaisilla olisi samanlainen mieli kuin sinulla. Itsekin sai intoa alkaa pohtimaan eri tapoja evankelioida ihmisiä kaduilla. Sinun kannattaa innostaa uskovia seurakunnassasi, herätellä heitä tajuamaan oman paikkakuntasi tila. Meillä on teetupatominta jälleen aloittanut toimintansa, se on ainakin hyvä tapa evankelioida. Toivottavasti se tuottaa tulosta, mutta se ei toimi ellei uskovaiset ole täysillä mukana. Ennen kaikkea rukouksin, sillä ilman Hengen vaikutusta ei meidän häärimisellä ole mitään vastakaikua. Rukoillaan yhdessä Suomen puolesta, ja että uskovaiset saisivat näkyä hukkuvista sieluista. Ryhtyisimme yhdessä evankelioimaan ja taistelemaan taistelua, joka on jo voitettu. Ja tekisimme sen yhdessä eri kirkkokuntien kanssa. Ongelma on yhteinen, niinkuin Jeesuksen sovitustyö ja armo on tarkoitettu kaikille.
Siunausta.
Jos olen rehellinen itselleni, niin ei minusta ole siihen, että menisin viikonloppuna yöllä kadulle julistamaan evankeliumia. Ehkä löytäisin itseni hyvällä tuurilla sairaalasta, taikka sitten olisi huonompi onni -itsesuojeluvaistoa. Vähäinen on uskoni, ja työmiehenä olen surkea.
Tuntuu, että sitä on niin mukavuudenhaluinen, ettei viitsi taikka uskalla muistuttaa ihmistä, joka elää sopimattomalla tavalla, koska se on niin yleistä, että joko pidetään hulluna taikka ainakin nauretaan ja puhutaan selän takana. Tämä on kuitenkin pieni hinta, siitä mitä ihmiskunta on saanut lahjaksi, mutta jonka tämän maailman ruhtinas yrittää riistää mahdollisimman monilta. Joskus tuntuu, että olisi helpompi kuolla, kuin ottaa esille Jumalan sana tavallisessa arkipäivässä - kyllä se todella tuntuu niin vaikealta itselleni. Tiedä sitten kuinka suuri osuus saatanalla on yleisesti siihen, että se on niin vaikeaa, mutta täysillä varmasti yrittää ja kaikin keinoin vaientaa evakeliumin. Itselläni on kuitenkin se luottamus Jumalaan, että todistus armosta ja syntien anteeksi antamisesta, Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman tähden, viedään kaikille kansakunnille koko maapallolla. Nyt voin vain rukoilla asian puolesta ja sijoittaa siihen.
Oletan, että Venäjällä on vaaransa, mutta ehkä siellä on otollisempi työmaa, joten tuloksetkin voivat olla erilaisempia kuin se, jos täällä Suomessa puhuisi kuuroille korville. Luulisin, että siellä, missä hätää kärsitään ja missä ei olla ennen kuultu evankeliumia, niin siellä ihmiset ottavat sen ilolla vastaan (ainakin osa). Tähän ehkä ne, jotka elävät oman viisautensa varassa, sanovat (evankeliumista), että se on psykologista *jauhantaa, mutta kuitenkin se on totuus.
En voi siis vaatia lähimmäseltäni, että mene julistamaan, koska itsestäni siihen ei ole (ei ainakaan tänään), mutta voin rukoilla Isää, että Hän antaa voimaa niille, jotka Hän on siihen tehtävään valinnut. Se on totta, että ilman Kristusta me emme saa mitään aikaan, siis mitään sellaista, joka on mieluista Jumalalle.
Sori mutta, älä kirjota kaikkea yhteen putkeen...
Ottiko totuus koville?