Tässäpä onkin sitten oikein kunnolla syvennytty Karjalan palautuksen koko problematiikkaan. Eipä
voi syyttää tekstiä ainakaan pintapuolisuudesta.
Putinin ja Bushin ikiomat ikuisuusprojektit.
Matti-Keranen kirjoitti 14:29
28.08.2005 kello 14.45 MEK , Salla.
Tässäpä onkin oikein hyvin jäsenneltyinä kaikki Karjalamme palauttamisen tärkeät
kohdat ...
Ilmari Susiluoto
VENÄJÄ, SUOMI JA KARJALA
Lahdessa 13.11.2004 pidetty esitelmä
Arvoisat karjalaiset,
Moskovassa vietettiin 07.11.2004 viimeistä kertaa virallisesti Lokakuun vallankumouksen vuosipäivää. Sen tilalle suunnitellaan 04.11. järjestettävää uutta juhlapäivää. Tuolloin, 392 vuotta sitten, perustettiin Romanovien dynastia, suuren ”smutan”, hajaannuksen ajan, sanottiin päättyvän. Tätä nyt halutaan Moskovassa uudelleen juhlia.
Symboliikka on selvä. Toivotaan, että hajaannus olisi Venäjällä taas ohi. Meidän suomalaisten kannalta tämä uusi vapaapäivä on siitä mielenkiintoinen, että siinä juhlitaan myös ruotsalaisista ja puolalaisista saatuja voittoja.
Todellakin. Vuonna 1610 Jaakko de la Gardie, Wääksyn kartanossa kasvanut ja Kaarina Hannuntyttären kasvattama sotapäällikkö valloitti Moskovan ja asettui siellä asumaan. Sitä ei kukaan muu läntinen sotapäällikkö ole tehnyt.
Moskovasta hän siirtyi Novgorodiin ja asettui sielläkin taloksi. Vierailua Novgorodissa kesti 6 vuotta, jonka kuluessa koti-ikävää potevat sotilaat antoivat päällikölleen lempinimen Laiska Jaakko. Se tulee jälkipolvillekin säilyneestä runonpätkästä:
”Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähtent Laiska Jaakko.”
Kun de la Gardie lopulta lähti, hän suuntasi Karjalaan, jossa asettui Lahdenpohjan lähellä olevalle Kirkkomäelle joukkoineen. Sielläkin hän viipyi niin kauan, että paikka sai nimensä Jaakkima, Jaakko de la Gardien etunimen mukaan. Liekö tämä perinnetieto välittynyt läsnä olevalle Sulo Kirilloville, joka toimi virka-aikanaan Jaakkiman-Lahdenpohjan prokuraattorina, siis yleisenä syyttäjänä?
Karjalaisten kannalta Venäjän uusi juhlapäivä on erityisen mielenkiintoinen. Vaikka Romanovit nousivat valtaan, sekavuuden aika ei todellisuudessa heti päättynyt. Raja jatkoi siirtymistään itään. Vuonna 1617 solmittiin Stolbovan rauha, jossa Ruotsi sai haltuunsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Nevan rannalle alettiin rakentaa Nöteburg nimistä kaupunkia.
Noihin aikoihin toteutui myös karjalaisten ensimmäinen suuri evakkoretki. Se suuntautui tuolloin itään, Tverin kuvernementtiin, jonne ortodoksisen uskon omaksuneita heimoveljiämme lukuisin joukoin pakeni.
Se, että marraskuun 4. päivä on valittu juhlinnan kohteeksi onkin herättänyt venäläisissä patrioottisissa historioitsijapiireissä ihmettelyä: mitä juhlinnan aihetta siinä muka on, että ulkomaiset sotajoukot vielä vuonna 1612 riehuivat ympäri Venäjää? Näin kysyy mm. Aleksei Rjabtsov Nezavisimaja gazetassa 03.11.2004 julkaistussa artikkelissaan ”Kansallisen katastrofin juhlapäivä”.
Historialliset faktat todettuaan Rjabtsov ehdottaakin, että perustellumpaa Venäjällä olisi juhlia vaikka 22. lokakuuta, koska tuona päivänä, vuonna 1812 Venäjän armeija valloitti Napoleonin miehittämän Moskovan.
Vaikka venäläisten juhlapäivät eivät meille suomalaisille varsinaisesti kuulukaan, on niillä meille merkitystä. Kekkosen aikaan Leniniä juhlittiin Suomen itsenäisyyden takuumiehenä.
Sisäministeri Eino Uusitalo meni vielä pidemmälle. Hän halusi vuonna 1974 välirauhan solmimispäivän Suomen uudeksi ”itsenäisyyspäiväksi”. Juhlapäivät ovat juhlapäiviä, historia on historiaa. Edellisiin liittyy sanan mukaisesti juhlallisuutta. Historiaa kuvaa hyvin neuvostokasku:
”Tulevaisuus on varma, vain historiamme on täysin epävarma.”
Niinpä, kun Ruotsi sitten 1600-luvun alun idänretkiensä jälkeen kääntyi etelään, maille Puolan, Lützin ja Leipzigin, seurasi siitä suuria kärsimyksiä suomalaisille hakkapeliitoille ja Suomen kansalle. Rikkaudet kolmikymmenvuotisesta sodasta osattiin kyllä rahdata Tukholmaan, mutta sotaverot maksoi Suomi. Tästä Suomen ja Ruotsin erityissuhteesta syntyi talvisodan aikana sananväännös ”Finlands sak är svår”, joka perustuu sanojen vår ja svår yhdennäköisyyteen.
Suomi oli kova pala Stalinille ja laajemmin neuvostoliittolaiselle ja venäläiselle historiankirjoitukselle. Muutama vuosi sitten ilmestyneessä venäläisessä ”Lasten historiallisessa tietosanakirjassa ” on kappale talvisodasta:
”Mannerheim-linjan murtaminen olisi nykyajan sotateoreetikkojen mukaan mahdotonta – ilman ydinasetta. Kuitenkin Puna-armeija onnistui juuri tässä tehtävässään 39 asteen pakkasessa…”
Ymmärrän, että venäläislapsille täytyy joku hyväksyttävä selitys Talvisodan menetyksistä antaa.
Suomalaisen Karjala-keskustelun käännepiste on kenraali Adolf Ehnroothin testamentti 17.12.2003. Siinä hän otti voimakkaasti kantaa puolustamiensa Tarton rauhan rajojen puolesta, karjalaisten puolesta ja päätti yhteenvetonsa pateettisesti: Jumala suojelkoon Suomen kansaa!
Ehnroothin testamentin myötä kansalaismielipide on selvästi valveutunut. Siitä ovat esimerkkeinä sotahistorian uudelleenarvioinnit, Karjala-keskustelun tiedotusvälineissä saama huomio ja vaikkapa sellaiset yksityiskohdat kuin Karjala-veteraani Heikki Reenpään haastattelut TV:ssä ja Helsingin Sanomien uudenlainen avoimuus.
Psykologi Martti Siirala on puhunut paljon ”Suomen taudista”. Olemmepa Siiralan suosimasta psykoanalyysistä mitä mieltä tahansa, hänen perusteesinsä on selvä ja ymmärrettävä.
Suomalaiset ovat vuosikymmenten kuluessa joutuneet torjumaan niin monia ikäviä asioita mielestään, että on syntynyt kollektiivisia traumoja. Nyt nuo traumat nousevat esiin yhtä aikaa useilla eri tahoilla. Näitä kansakunnan kipupisteitä ovat mm.:
- sotasyyllisyyskysymys
- asekätkentä
- evakot
- vankileirit
- partisaanit
- sotalapset
- sotavangit
- luovutukset
- suojeluskunnat
- lotat
- sotakorvaukset
- menetetyt alueet
- menetetty omaisuus
Ja ehkä yhteisenä nimittäjänä tästä mitä laajimmasta asiaryhmästä: Karjalan kysymys ja Karjalan palautus.
Nämä kaikki kysymykset ovat poliittisia ja vaatisivat samanlaista käsittelyä kuin sai Suomen kansalaisuutta vailla olevien kansalaisten (mm. 8 juutalaista) luovuttaminen sodan aikana ja sen jälkeen ulkomaille. Suuruusluokka Suomelle on luettelemissamme tapauksissa vain paljon merkittävämpi kuin Wiesenthal-keskuksen aikaansaamissa tutkimuksissa.
Kiellot kumoutuvat ja tabut kaatuvat.
Samaan aikaan on huomioitava tilanne Venäjällä, ”Minne troikka kiitää”, kuten suurlähettiläs Antti Karppinen nimesi uuden kirjansa. Venäjä etsii identiteettiään paljon ahdistavammassa tilanteessa kuin Suomi. Kun menneisyyden rikokset ovat jääneet selvittämättä, niiden vaikutukset heijastuvat nykypäivään. Yhtenä esimerkkinä voi mainita kokonaisten kansojen pakkosiirrot Stalinin aikana.
Turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja Nikolai Patrushev totesi lokakuussa 2004, että maassa on tänä vuonna estetty 500 terroritekoa (terakt). Liian monta on onnistunut. Venäläiset tarkkailijat pelkäävät nyt, vain kuukautta myöhemmin, Tshetshenian kriisin laajenevan koko Pohjois-Kaukaasiaan.
Moskovalaisille koululaisille on jaettu metallisia tuntolevyjä kuin armeijan sotilaille ikään. Surgutissa, kaukana Siperian kaasualueilla, koululaisia valvotaan turvakameroilla. Nämä ovat yksittäisiä venäläisissä tiedotusvälineissä mainittuja esimerkkejä tilanteesta, jossa pelko lisää epäluuloa, epäluulo pelkoa.
Miten epäreilu onkaan historian Jumalatar. Epätahtiin käyvät hänen askeleensa. Kun Venäjä oli valmis 1991, Suomi fundeerasi. Ja kun hidas tsuhna lopulta valmistautuu (mahdollisesti, ehkä, tietyillä varauksilla) kosintaan toistakymmentä vuotta myöhemmin, Venäjä-morsian on jo valinnut toisen.
Vakavasti puhuen, Venäjällä suhtaudutaan nyt, vuoden 2004 lopulla, varauksellisesti regionaalisiin ohjelmiin. Iskusanoja ovat keskittäminen, vertikaalinen valta, ”federaalit ja silovikit”, joilla tarkoitetaan keskusvallan edustajia ja voimaministeriöitä, kuten armeijaa ja FSB:tä.
Pohjoinen ulottuvuus ja lähialuepolitiikka käsittelevät Venäjän alueita eriarvoisesti ja herättävät Moskovan suunnalla tiukkenevia kysymyksiä.
Baltian mailla ja entisen Itä-Euroopan mailla ei ollut vuonna 1991 tilaisuutta ”fundeerata”. Kaikkialla vallitsevana ideologiana oli nopea irtaantuminen idästä ja liittyminen länteen. Suomi reagoi toisin. Perustettiin komiteoita miettimään, miten idänkaupan taso saataisiin säilytettyä ja ”gateway-asema” hyödynnettyä. Vanha yhteistyön ideologia jatkui, vaikka Neuvostoliitto oli lakannut olemasta. Tähän kuvioon ei Karjala mahtunut.
Mitä siis nyt, historiasta oppineina, olisi tehtävä? Keskustelin asiasta kollegani ulkoasiainneuvos Alpo Rusin kanssa, jolla on minusta poiketen globaalisia visioita. Jotkut niistä voin toki hyväksyä oikopäätä:
1. Kukaan muu kuin Suomi ei tule ottamaan Karjalan kysymystä esiin.
2. Normalisoituminen Euroopassa ei ole suinkaan päättynyt, vaan alkanut. Tämä koskee etnisiä, vähemmistö- ja rajakysymyksiä Balkanilla, Unkarin ja Romanian suunnalla, Ukrainassa ja koko IVY-alueella.
3. On mietittävä Karjalan kysymystä myös kansainvälisessä kontekstissa, EU:n, NATO:n ja ETYJ:in puitteissa.
4. Venäjän suuntaan dialogin on oltava avointa ja monitasoista. Nöyristely pois, eikä syyttelykään paranna tilannetta.
5. Kansalaisdiplomatiaa on jatkettava. Mieleeni tulevat Kirvun pitäjän entisten asukkaiden toimet omilla pyhillä paikoillaan, luonnonsuojelualueiden perustaminen, Petroskoin ja Joensuun yliopistojen arvokas yhteistyö Vienassa ja koko Karjalassa ja toimet entisten omien tilojen haltuun saamiseksi, mitä tässä tilaisuudessa on tähdentänyt myös naapurimme ja asianajajamme Sulo Kirillov.
Kävipä hankkeissamme niin tai näin, hyvin tai huonosti, Karjalasta puhuminen, Karjalan muistaminen, on meille itseisarvo. Koko Suomi on saanut karjalaisilta uutta verta, uutta henkeä. Ja toisaalta Karjalassa, kuten Kalevalassa, kiteytyy Suomen kansan identiteetti.
voi syyttää tekstiä ainakaan pintapuolisuudesta.
Putinin ja Bushin ikiomat ikuisuusprojektit.
Matti-Keranen kirjoitti 14:29
28.08.2005 kello 14.45 MEK , Salla.
Tässäpä onkin oikein hyvin jäsenneltyinä kaikki Karjalamme palauttamisen tärkeät
kohdat ...
Ilmari Susiluoto
VENÄJÄ, SUOMI JA KARJALA
Lahdessa 13.11.2004 pidetty esitelmä
Arvoisat karjalaiset,
Moskovassa vietettiin 07.11.2004 viimeistä kertaa virallisesti Lokakuun vallankumouksen vuosipäivää. Sen tilalle suunnitellaan 04.11. järjestettävää uutta juhlapäivää. Tuolloin, 392 vuotta sitten, perustettiin Romanovien dynastia, suuren ”smutan”, hajaannuksen ajan, sanottiin päättyvän. Tätä nyt halutaan Moskovassa uudelleen juhlia.
Symboliikka on selvä. Toivotaan, että hajaannus olisi Venäjällä taas ohi. Meidän suomalaisten kannalta tämä uusi vapaapäivä on siitä mielenkiintoinen, että siinä juhlitaan myös ruotsalaisista ja puolalaisista saatuja voittoja.
Todellakin. Vuonna 1610 Jaakko de la Gardie, Wääksyn kartanossa kasvanut ja Kaarina Hannuntyttären kasvattama sotapäällikkö valloitti Moskovan ja asettui siellä asumaan. Sitä ei kukaan muu läntinen sotapäällikkö ole tehnyt.
Moskovasta hän siirtyi Novgorodiin ja asettui sielläkin taloksi. Vierailua Novgorodissa kesti 6 vuotta, jonka kuluessa koti-ikävää potevat sotilaat antoivat päällikölleen lempinimen Laiska Jaakko. Se tulee jälkipolvillekin säilyneestä runonpätkästä:
”Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähtent Laiska Jaakko.”
Kun de la Gardie lopulta lähti, hän suuntasi Karjalaan, jossa asettui Lahdenpohjan lähellä olevalle Kirkkomäelle joukkoineen. Sielläkin hän viipyi niin kauan, että paikka sai nimensä Jaakkima, Jaakko de la Gardien etunimen mukaan. Liekö tämä perinnetieto välittynyt läsnä olevalle Sulo Kirilloville, joka toimi virka-aikanaan Jaakkiman-Lahdenpohjan prokuraattorina, siis yleisenä syyttäjänä?
Karjalaisten kannalta Venäjän uusi juhlapäivä on erityisen mielenkiintoinen. Vaikka Romanovit nousivat valtaan, sekavuuden aika ei todellisuudessa heti päättynyt. Raja jatkoi siirtymistään itään. Vuonna 1617 solmittiin Stolbovan rauha, jossa Ruotsi sai haltuunsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Nevan rannalle alettiin rakentaa Nöteburg nimistä kaupunkia.
Noihin aikoihin toteutui myös karjalaisten ensimmäinen suuri evakkoretki. Se suuntautui tuolloin itään, Tverin kuvernementtiin, jonne ortodoksisen uskon omaksuneita heimoveljiämme lukuisin joukoin pakeni.
Se, että marraskuun 4. päivä on valittu juhlinnan kohteeksi onkin herättänyt venäläisissä patrioottisissa historioitsijapiireissä ihmettelyä: mitä juhlinnan aihetta siinä muka on, että ulkomaiset sotajoukot vielä vuonna 1612 riehuivat ympäri Venäjää? Näin kysyy mm. Aleksei Rjabtsov Nezavisimaja gazetassa 03.11.2004 julkaistussa artikkelissaan ”Kansallisen katastrofin juhlapäivä”.
Historialliset faktat todettuaan Rjabtsov ehdottaakin, että perustellumpaa Venäjällä olisi juhlia vaikka 22. lokakuuta, koska tuona päivänä, vuonna 1812 Venäjän armeija valloitti Napoleonin miehittämän Moskovan.
Vaikka venäläisten juhlapäivät eivät meille suomalaisille varsinaisesti kuulukaan, on niillä meille merkitystä. Kekkosen aikaan Leniniä juhlittiin Suomen itsenäisyyden takuumiehenä.
Sisäministeri Eino Uusitalo meni vielä pidemmälle. Hän halusi vuonna 1974 välirauhan solmimispäivän Suomen uudeksi ”itsenäisyyspäiväksi”. Juhlapäivät ovat juhlapäiviä, historia on historiaa. Edellisiin liittyy sanan mukaisesti juhlallisuutta. Historiaa kuvaa hyvin neuvostokasku:
”Tulevaisuus on varma, vain historiamme on täysin epävarma.”
Niinpä, kun Ruotsi sitten 1600-luvun alun idänretkiensä jälkeen kääntyi etelään, maille Puolan, Lützin ja Leipzigin, seurasi siitä suuria kärsimyksiä suomalaisille hakkapeliitoille ja Suomen kansalle. Rikkaudet kolmikymmenvuotisesta sodasta osattiin kyllä rahdata Tukholmaan, mutta sotaverot maksoi Suomi. Tästä Suomen ja Ruotsin erityissuhteesta syntyi talvisodan aikana sananväännös ”Finlands sak är svår”, joka perustuu sanojen vår ja svår yhdennäköisyyteen.
Suomi oli kova pala Stalinille ja laajemmin neuvostoliittolaiselle ja venäläiselle historiankirjoitukselle. Muutama vuosi sitten ilmestyneessä venäläisessä ”Lasten historiallisessa tietosanakirjassa ” on kappale talvisodasta:
”Mannerheim-linjan murtaminen olisi nykyajan sotateoreetikkojen mukaan mahdotonta – ilman ydinasetta. Kuitenkin Puna-armeija onnistui juuri tässä tehtävässään 39 asteen pakkasessa…”
Ymmärrän, että venäläislapsille täytyy joku hyväksyttävä selitys Talvisodan menetyksistä antaa.
Suomalaisen Karjala-keskustelun käännepiste on kenraali Adolf Ehnroothin testamentti 17.12.2003. Siinä hän otti voimakkaasti kantaa puolustamiensa Tarton rauhan rajojen puolesta, karjalaisten puolesta ja päätti yhteenvetonsa pateettisesti: Jumala suojelkoon Suomen kansaa!
Ehnroothin testamentin myötä kansalaismielipide on selvästi valveutunut. Siitä ovat esimerkkeinä sotahistorian uudelleenarvioinnit, Karjala-keskustelun tiedotusvälineissä saama huomio ja vaikkapa sellaiset yksityiskohdat kuin Karjala-veteraani Heikki Reenpään haastattelut TV:ssä ja Helsingin Sanomien uudenlainen avoimuus.
Psykologi Martti Siirala on puhunut paljon ”Suomen taudista”. Olemmepa Siiralan suosimasta psykoanalyysistä mitä mieltä tahansa, hänen perusteesinsä on selvä ja ymmärrettävä.
Suomalaiset ovat vuosikymmenten kuluessa joutuneet torjumaan niin monia ikäviä asioita mielestään, että on syntynyt kollektiivisia traumoja. Nyt nuo traumat nousevat esiin yhtä aikaa useilla eri tahoilla. Näitä kansakunnan kipupisteitä ovat mm.:
- sotasyyllisyyskysymys
- asekätkentä
- evakot
- vankileirit
- partisaanit
- sotalapset
- sotavangit
- luovutukset
- suojeluskunnat
- lotat
- sotakorvaukset
- menetetyt alueet
- menetetty omaisuus
Ja ehkä yhteisenä nimittäjänä tästä mitä laajimmasta asiaryhmästä: Karjalan kysymys ja Karjalan palautus.
Nämä kaikki kysymykset ovat poliittisia ja vaatisivat samanlaista käsittelyä kuin sai Suomen kansalaisuutta vailla olevien kansalaisten (mm. 8 juutalaista) luovuttaminen sodan aikana ja sen jälkeen ulkomaille. Suuruusluokka Suomelle on luettelemissamme tapauksissa vain paljon merkittävämpi kuin Wiesenthal-keskuksen aikaansaamissa tutkimuksissa.
Kiellot kumoutuvat ja tabut kaatuvat.
Samaan aikaan on huomioitava tilanne Venäjällä, ”Minne troikka kiitää”, kuten suurlähettiläs Antti Karppinen nimesi uuden kirjansa. Venäjä etsii identiteettiään paljon ahdistavammassa tilanteessa kuin Suomi. Kun menneisyyden rikokset ovat jääneet selvittämättä, niiden vaikutukset heijastuvat nykypäivään. Yhtenä esimerkkinä voi mainita kokonaisten kansojen pakkosiirrot Stalinin aikana.
Turvallisuuspalvelu FSB:n johtaja Nikolai Patrushev totesi lokakuussa 2004, että maassa on tänä vuonna estetty 500 terroritekoa (terakt). Liian monta on onnistunut. Venäläiset tarkkailijat pelkäävät nyt, vain kuukautta myöhemmin, Tshetshenian kriisin laajenevan koko Pohjois-Kaukaasiaan.
Moskovalaisille koululaisille on jaettu metallisia tuntolevyjä kuin armeijan sotilaille ikään. Surgutissa, kaukana Siperian kaasualueilla, koululaisia valvotaan turvakameroilla. Nämä ovat yksittäisiä venäläisissä tiedotusvälineissä mainittuja esimerkkejä tilanteesta, jossa pelko lisää epäluuloa, epäluulo pelkoa.
Miten epäreilu onkaan historian Jumalatar. Epätahtiin käyvät hänen askeleensa. Kun Venäjä oli valmis 1991, Suomi fundeerasi. Ja kun hidas tsuhna lopulta valmistautuu (mahdollisesti, ehkä, tietyillä varauksilla) kosintaan toistakymmentä vuotta myöhemmin, Venäjä-morsian on jo valinnut toisen.
Vakavasti puhuen, Venäjällä suhtaudutaan nyt, vuoden 2004 lopulla, varauksellisesti regionaalisiin ohjelmiin. Iskusanoja ovat keskittäminen, vertikaalinen valta, ”federaalit ja silovikit”, joilla tarkoitetaan keskusvallan edustajia ja voimaministeriöitä, kuten armeijaa ja FSB:tä.
Pohjoinen ulottuvuus ja lähialuepolitiikka käsittelevät Venäjän alueita eriarvoisesti ja herättävät Moskovan suunnalla tiukkenevia kysymyksiä.
Baltian mailla ja entisen Itä-Euroopan mailla ei ollut vuonna 1991 tilaisuutta ”fundeerata”. Kaikkialla vallitsevana ideologiana oli nopea irtaantuminen idästä ja liittyminen länteen. Suomi reagoi toisin. Perustettiin komiteoita miettimään, miten idänkaupan taso saataisiin säilytettyä ja ”gateway-asema” hyödynnettyä. Vanha yhteistyön ideologia jatkui, vaikka Neuvostoliitto oli lakannut olemasta. Tähän kuvioon ei Karjala mahtunut.
Mitä siis nyt, historiasta oppineina, olisi tehtävä? Keskustelin asiasta kollegani ulkoasiainneuvos Alpo Rusin kanssa, jolla on minusta poiketen globaalisia visioita. Jotkut niistä voin toki hyväksyä oikopäätä:
1. Kukaan muu kuin Suomi ei tule ottamaan Karjalan kysymystä esiin.
2. Normalisoituminen Euroopassa ei ole suinkaan päättynyt, vaan alkanut. Tämä koskee etnisiä, vähemmistö- ja rajakysymyksiä Balkanilla, Unkarin ja Romanian suunnalla, Ukrainassa ja koko IVY-alueella.
3. On mietittävä Karjalan kysymystä myös kansainvälisessä kontekstissa, EU:n, NATO:n ja ETYJ:in puitteissa.
4. Venäjän suuntaan dialogin on oltava avointa ja monitasoista. Nöyristely pois, eikä syyttelykään paranna tilannetta.
5. Kansalaisdiplomatiaa on jatkettava. Mieleeni tulevat Kirvun pitäjän entisten asukkaiden toimet omilla pyhillä paikoillaan, luonnonsuojelualueiden perustaminen, Petroskoin ja Joensuun yliopistojen arvokas yhteistyö Vienassa ja koko Karjalassa ja toimet entisten omien tilojen haltuun saamiseksi, mitä tässä tilaisuudessa on tähdentänyt myös naapurimme ja asianajajamme Sulo Kirillov.
Kävipä hankkeissamme niin tai näin, hyvin tai huonosti, Karjalasta puhuminen, Karjalan muistaminen, on meille itseisarvo. Koko Suomi on saanut karjalaisilta uutta verta, uutta henkeä. Ja toisaalta Karjalassa, kuten Kalevalassa, kiteytyy Suomen kansan identiteetti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mielestäni on käsittämätöntä, että v1991 kun Baltian maat saivat itsenäisyytensä takaisin, Suomi ei edes ottanut esille Karjala-kysymystä. Samaa sotasaalistahan Baltian maat ja Karjala olivat.
Muutenkin, tässä Karjala-kysymyksessä kulminoituu omituinen suomalainen kyykyssäolemisen mentaliteetti. Pidetään viisautena vaieta menneistä vääryyksistä.
Itse olen sitä mieltä, että olisi parempi olla jonkinlainen välivaihe ennen palautusta, aika jolloin alueelle muuttaisi suomalaisia mutta eihän sinne suomalaisia muuta koska se alue on niin rapistunut. Kuitenkin alueen, jonka suomalaisuusaste on tällä hetkellä 0%, liittäminen Suomeen ei liene viisasta. Mutta Karjala tulee palautumaan Suomelle. Ei ensi vuonna, ei vielä 10v päästäkään mutta kenties 25-30v, kenties 50v päästä mutta se aivan varmasti tulee palautumaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000010759895
Matti Keränen II Salla
E - Mailini on : [email protected]
Kännykkäni N:o : 0408763938
Matti-Keranen kirjoitti 27.08.2005 klo 12:00 .
Miksi NL ei valloittanut Suomea
Matti-Keranen kirjoitti kello 12:04
27.08.2005 kello 12.15 Matti Keränen , Salla.
Talvisota ei ollut vältettävissä
Hiljattain on ilmestynyt venäläisen tutkijan, Petroskoin yliopiston dosentin, Juri Kilinin väitöskirja, joka käsittelee talvisotamme taustoja ja siihen johtaneita syitä nojautuen uusiin venäläislähteisiin, joita ei aiemmin ole ollut tutkijoiden käytettävissä. Kilinin tutkimustuloksia selosti Suomi-Viro-seuran ja liittomme yhteisesti järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä 14. toukokuuta 2002 Joensuun yliopiston dosentti Antti Laine runsaslukuiselle kuulijakunnalle.
Dosentti Juri Kilinin tutkimustulokset voidaan lyhyesti kiteyttää seuraavasti.
Talvisota olisi syttynyt joka tapauksessa, vaikka Suomi olisikin myöntynyt kaikkiin NL:n neuvotteluissa esittämiin vaatimuksiin. Stalin halusi tehdä Suomesta puna-armeijan tukialueen taistelussa Saksaa vastaan, koska hän oli varma yhteenotosta Saksan kanssa. Taistelu piti siis käydä meidän eikä NL:n maaperällä. Leningradin suojaaminen ei ollut todellinen syy. Talvisodan valmistelut aloitettiin jo noin puolitoista vuotta ennen sodan syttymistä. Mainilakin mainitaan rajaselkkauspaikkana jo noin puoli vuotta ennen, kuin neuvottelijamme kutsuttiin Moskovaan. Siellä käydyt neuvottelut olivatkin vain pelkkää teatteria.
Meillä on jossiteltu talvisodan syistä melkeinpä jatkuvasti koko sotiemme jälkeisen ajan. On yritelty todistella, että olisimme voineet välttää sodan, jos silloinen poliittinen johtomme olisi ollut taitavampi ja hieman taipuisampi. Sen olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon NL:n muka oikeutetut vaatimukset eikä lähteä "yltiöisänmaallisen" hengen ajamana sotaan. Koko itsenäisen Suomen ulkopoliittinen linja ennen talvisotaa oli virheellinen. Tämäntyyppisissä itsesyytöksissä täällä on suorastaan piehtaroitu. Ilmeisesti dosentti Kilinin tutkimustulokset panevat lopultakin pisteen tälle jossittelulle.
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/talvi39.htm#ylos
Keskustelun yhteydessä esitetyt viittaukset Hautamäen kirjaan " Suomi myrskyn silmässä " ovat myöskin täysin tosia ja aiheellisia tähän teemaan liittyvinä huomioina.
Itse olen lukenut Hautamäen kirjan sekä Vilho Tahvanaisen alkuperäiset teokset 1970 - luvulta. V. Tahvanainenhan joutui silloin maatamme hallinneen K - Linjan kirkonkiroukseen , jossa häntä näytetään pidettävän edelleenkin kuolemansa jälkeenkin.
Stalin ehkäisi Suomen hyökkäyksen N-liittoon hyökkäämällä itse Suomen kimpuun v 1939. Talvisota oli aivan omaa syytämme.
Kuka sitten soti Jatkosodassa? Suomen haamu? Lapsi, joka syntyi ehkäisyvälineiden ohi?
Hauskaa, että joukossamme on olemassa kaltaisiasi jumalallisen nerouden kipinöitä, Nasu.
Tuohon ei voi muuta sanoa, kuin olisipa isäsi käyttänyt kondomia.
29.08.2005 kello 17.00 Matti Keränen , Salla.
LUOVUTETTUJEN ALUEITTEMME NYKYTILASTA MITÄ KATTAVIN ESITYS - LUKEKAA JA KAUHISTELKAA !
21.05.2002
Markus Lehtipuu
NYKYINEN KARJALA ON UMPIKUJA
Missä päin Eurooppaa on enemmän raunioita kuin Kabulissa? Missä Euroopan alueella suuret joukot paikallisia asukkaita elää luontaistaloudesta? Missä on paikka, jossa harvat eloon jääneet lehmät hakevat suojaa vandalisoidun navetan raunioista?
Neuvostoliiton ottamalla Suomen alueella, Karjalassa. Alue on kuin sodan jäljiltä: Kuusaan hovi, diplomaatti Madame Kollontain´n lapsuudenkoti, on tuhottu ja sitä ympäröineet neuvostoaikaisen lastenleirin kaikki yli 20 rakennusta on rikottu raunioiksi. .....
Konevitsan luostarisaari oli Neuvostoliiton torpedokeskus. Nyt räjähdysvalmiit torpedot makaavat lahoavissa puulaatikoissa.
Soanlahden pitäjän kaikki kylät tyhjennettiin ja keskuskylään perustettiin kollektiivitila. Nyt se on raunioina ja asukkaita on kourallinen, kaikki huonokuntoisten hiekkateiden eristäminä. Vuonna 1939 täällä asui 2.156 suomalaista ja seudulla oli kuusi oppilaitosta ja tuhansia kotieläimiä.
Suojärven pitäjän kirkonkylä Varpakylä oli 1930-luvulla Suomen idyllisimpiä kyläkokonaisuuksia. Neuvostoliitto tyhjensi koko kylän ja rakensi kirkon raunioiden päälle armeijan rakennuksen. Nyt sekin on rikottu ja raunioina.
Viipurissa, Suomen kakkoskaupungissa, on kymmeniä rauniotaloja, joita ei enää koskaan voi korjata. Niiden pohjakerroksia peittää lähes puolen metrin kasa jätteitä, pulloja ja hylättyjä vaatteita. Näimme myös kuolleen koiran raadon ja huumeruiskuja. Lattiat ovat romahtaneet ja ullakoilla kasvaa jo pieniä puita!
Karjalan pakkoluovutus Suomelta oli osa Stalinin Neuvostoliiton maailmanvalloitusohjelmaa. Stalin ihaili Hitleria ja omaksui opin ”elintilasta”. ”Berliinin turvallisuudesta” tuli Stalinille ”Leningradin turvallisuus”, vaikka todellisuudessa Stalin aikoi liittää kaikki Suomen alueet maahansa samaan tapaan kuin se liitti Viron, Latvian ja Liettuan.
Hyökätessään Suomeen 30.11.1939 Stalin oli liittoutunut Hitlerin Natsi-Saksan kanssa, ja hän toteutti omaa versiotaan fasismista: haki elintilaa Suomen alueelta, vainosi vähemmistöjä, perusti vanki- ja keskitysleirejä ja piti omia ja muiden kansalaisia orjatyössä. Jotkut venäläiset kutsuvat koko Neuvostoliiton aikaa ”punafasismiksi”.
Kun 14 valtiota itsenäistyi 1991 ja irtautui Venäjästä, Karjala jäi edelleen vääriin käsiin.
Missään muualla en ole tavannut vastaavaa raunioiden määrää kuin Karjalassa. Kun vierailin Ugandassa 1986, maassa oli useita sodan runtelemia rakennuksia. Sen sijaan Karjalassa toistuu sama näkymä jokaisessa kylässä: navetat, tuotantolaitokset, tehtaat, asumukset, betonikopit, kaupat, pioneerileirit, suomalaiset rakennukset, kirkot … kaikki ovat raunioina, rikottuina, hylättyinä! Useimmat on rikottu vasta sotien jälkeen, viime vuosina.
Esimerkiksi Karjalan kannaksella on enää hyvin vähän taloudellista toimintaa:
- Noin 18 tehdasta, joista suurimmat ovat ulkomaisessa omistuksessa (United Paper, Luhta ja IKEA). Vuonna 1939, ennen Suomen teollistumista, Kannaksella oli 124 teollisuuslaitosta. Näistä tehtaista yli 90 % on tuhottu, hylätty tai raunioina.
- Noin 35 maatalouden tilaa, joista osa on enää lehmien säilytyspaikkoja ilman kaupallista toimintaa. Vuonna 1939 alueella oli pelkästään viljelytiloja 20.187.
- Noin 275 kylää, joista vain noin 130 tarjoaa mitään palveluja, yleensä yhden pienen kaupan tai kioskin. Suomen kaudella alueella oli noin 840 kylää, joissa oli 359 kansakoulua ja noin tuhat kauppaa. Suurimpien kaupunkien ulkopuolella emme ole nähneet yhtään toimivaa koulua.
Pitäjä Nimetyt
kylät Tehtaat Maatilat Hotellit Kaupat Kaupat ² Indeksi-
arvio
Antrea 13 2 1 0 5 3 7
Äyräpää 3 0 0 1 1 0 2
Heinjoki 5 0 0 0 5 1 2
Jääski 8 1 2 2 20 3 11
Johannes 8 1 2 1 10 4 10
Käkisalmi 1 2 0 4 20 8
Kanneljärvi 7 0 2 1 3 3 7
Käsisalmi mlk 9 1 1 1 3 6
Kaukola 7 1 0 2 2 1 5
Kirvu 9 0 1 0 3 1 3
Kivennapa 15 1 1 2 10 5 11
Koivisto 1 0 0 0 10 2
Koivisto mlk 10 1 0 3 4 8
Kuolemajärvi 9 2 2 3 3 6 14
Metsäpirtti 6 0 0 2 3 1 4
Muolaa 20 1 2 1 3 8 13
Pyhäjärvi 22 0 3 2 5 6 12
Räisälä 10 0 2 1 5 4 8
Rautu 9 0 4 0 20 4 11
Säkkijärvi 8 0 2 1 3 3 7
Sakkola 17 1 1 5 2 9 17
Terijoki 7 0 1 12 20 6 22
Uusikirkko 26 0 1 10 5 12 24
Vahviala 9 1 1 0 2 4
Valkjärvi 9 0 1 7 10 5 16
Viipuri mlk 20 1 2 1 4 8
Vuoksela 5 0 0 2 3 1 4
Vuoksenranta 1 0 0 0 0 0 0
Yhteensä 274 16 32 64 171 99 n/a
Suomen aika 842 124 20 187 n/a n/a 948 n/a
Nimetyt kylät:
Venäläisin nimin nimettyjä kyliä entisissä suomalaispitäjissä. Suomen luku on vuodelta 1939. Lähde: "Sellainen oli Karjala", 2. p/1960
Tehtaat:
Tehtaat, kivimurskaamot, sahat ja muut tuotantolaitokset. Suomea koskeva luku: "Sellainen oli Karjala".
Maatilat:
Eläinfarmit, turkistarhat sekä navetat, joissa on lehtiä ja/tai heiniä. Suomen luku (viljelmät): "Suomenmaa 5.1923".
Hotellit:
Varsinaiset hotellit, lomakeskukset (osa auki vain venäläisille)
Kaupat:
Pitäjän nykyisen keskuskylän kauppojen lukumäärä, karkea arvio
Kaupat²:
Niiden kylien lumumäärä, joissa on kauppa keskuskylän ulkopuolella. Suomen luku (viljelmät): "Suomenmaa 5.1923".
Indeksi:
Luvuista on laskettu indeksi, jossa keskuskylän kauppojen määrästä saa 1, 2 tai 3 pistettä kauppojen määrän perusteella. Muut luvut lasketaan yhteen. Mitä pienempi indeksi-luku, sitä todennäköisemmin alueen voidaan arvioida muuttuneen elinkelvottomaksi. Indeksiä EI pidä tulkita suoraviivaisesti.
Tältä pohjalta Vuoksenranta on ei ole enää "asuttu". Äyräpää ja Heinjoki ovat autioitumassa. Kirvun tulevaisuus on vaakalaudalla. Uudenkirkon korkea lukema johtuu useista majoitusliikkeistä ja kylien suuresta lukumäärästä. Sen sijaan tuotannollisten työpaikkojen määrä on liian pieni, jotta alueella voisi nähdä kestävää kehitystä.
Tämän mittarin mukaan Metsäpirtti ja Vuoksela ovat menettäneet elinkelpoisuutensa.
Keskimääräinen pitäjäkohtainen indeksi vuonna 1939 Kannaksella olisi noin 760, kun nykyinen pitäjäkohtainen keskiarvo on enintään 10. Lukemat eivät ole suoraan verrannollisia, vain suuntaa antavia.
Ylläolevat tiedot eivät sisällä Viipurin kaupunkia.
Käkisalmen (Priozersk) nykyisen kaupunginjohtajan mukaan jokaista alueella syntynyttä asukasta kohti kuolee kolme. Luonnonkauniilla Hiitolan alueella työttömyysaste on 60 %, ja nuori väki muuttaa Pietariin tai Petroskoihin palaamatta koskaan Hiitolaan. Alueelta on lakkautettu sotilaskylä ja kollektiivitila. Entisen Kirvun alueella työttömyys on peräti 90 %. Kirvusta on lakkautettu ja vandalisoitu laaja sotilaskylä, jonka tykkivarikko oli rakennettu suomalaisen hautausmaan päälle.
Karjala on ollut suomalaisten asuttamaa satoja vuosia, jopa tuhat vuotta. Se liitettiin Suomen suurruhtinaskunnan alueeksi 1812, ja vuonna 1920 venäläiset ja suomalaiset sopivat ”pysyvästi” ja ”lopullisesti” alueen kuulumisesta itsenäiseen Suomen tasavaltaan.
Alueella asui noin 400.000 työtä tekevää, maata viljelevää ja sopimuksiin luottavaa Suomen kansalaista, jotka edustivat luterilaisia ja ortodoksisia kristittyjä, suomen, ruotsin ja venäjän ja muun kielisiä kansalaisia, yrittäjiä, maanviljelijöitä ja tehdastyöläisiä, vanhuksia ja lapsia. Heillä oli urheiluseuroja, yhdistyksiä, he äänestivät eri puolueita ja uskoivat tulevaisuuteen.
Suomen pakolaisongelma käsitti 420.000 ihmistä, jotka asutettiin menestyksekkäästi. He ovat kuitenkin kaivanneet kotiseutuaan tähän päivään saakka. Peräti 45 vuotta Neuvostoliitto kielsi heiltä edes näkemästä kotiseutujaan. Kotona käyminen oli rikos! Valheellisella propagandalla Suomi ja maan pakolaiset syyllistettiin sotaan, jonka Stalin itse aloitti kaksi kertaa Suomea vastaan.
Vaikka pakolaisilla oli uusi elämä läntisessä Suomessa, pelkästään oikeudenmukaisuus ei enää tee Karjala-kysymystä ajankohtaiseksi. Nyt sen tekee hirvittävä rappio, humanitäärinen ja sosiaalinen katastrofi. Siihen on puututtava korkeimmalla kansainvälisellä tasolla.
Oma ratkaisumallini on kolmen vyöhykkeen malli
Koska Karjalan historia on traaginen, aluetta ei voida sellaisenaan integroida Venäjään tai Suomeen. Karjala tarvitsee Euroopan Unionin ja Suomen hallinnon, EU:n lainsäädännön, mahdollisesti Euroopan Unionin tai Yhdistyneiden Kansakuntien tilapäisen rauhanturvaajajoukon sekä yhden valuutan, euron. Nykyiset asukkaat saavat täydet ihmisoikeudet.
Malli koostuu kolmesta vyöhykkeestä, jolla täytetään nykyinen taloudellinen ja sosiaalinen tyhjiö:
Läntinen kaupunkivyöhyke integroidaan suomalaiseen yhteiskuntaan, johon kuuluvat Viipuri, Sortavala ja muut kaupungit. Suomi jälleenrakentaa alueen yksityisin ja verovaroin.
Keskinen vyöhyke rauhoitetaan ”turvavyöhykkeeksi”, jonka alueella sallitaan biodynaaminen maatalous sekä rajoitettu turismi. Laajat luonnonmukaiset alueet suojellaan pysyvästi.
Itäinen vyöhyke muodostaa erikoistalousalueen, jonka jälleenrakentamisen rahoittavat kansainväliset ja suomalaiset investoijat. Alueelle on vapaa pääsy Pietarista ja Petroskoista ja sinne luodaan työpaikkoja, ostoskeskuksia ja muita palveluita. Alue ei ole verovapaa, vaan Suomen valtio kerää taloudellisesta toiminnasta syntyvät verot.
Suomi on pohjoisen Euroopan ainoa euroa käyttävä maa. Suomi on nyt avainasemassa pohjoisen Euroopan kehityksessä. Yhteistyössä Venäjän, Suomen ja muiden alueen maiden kanssa Suomi voi kehittää kolmen kulttuurin (skandinaavisen, suomalais-baltialaisen ja slaavilaisen) yhtymäkohdassa tulevaisuutta, johon kuuluvat täydet ihmisoikeudet, taloudellinen kasvu ja pysyvä rauha ja luottamus. Tätä tarkoitusta varten Suomi tarvitsee takaisin oman alueensa, joka on sovittu kuuluvaksi Suomelle venäläisten ja suomalaisten yhteisellä sopimuksella.
Kun kerran asut Sallassa, niin kysyisin seuraavaa.
Karjalaiset ovat kohtuullisen hyvin järjestäytyneitä Karjalanliittoon ja menetetyn Karjalan suuresta väkiluvusta johtuen on toimintaa paljon ja se on vireää.
Mutta miten on Sallasta ja Kuusamosta evakkoon joutuneiden kohdalla? Onko heillä jokin yhdistys joka ajaa heidän etujaan? Entä Petsamolaisilla?
http://personal.inet.fi/yhdistys/martti.niskala/
Amerikka ja juutalaiset pakottivat Europan sotaan, tuhoon ja bolshevismiin
Kirjoittanut: Nasu 01.09.2005 kello 08.23
Kopioitu ProKareliasta
"SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ"
Opetusneuvos, res. majuri Erkki Hautamäki on kirjoittanut kiinnostavan kirjan, Suomi myrskyn silmässä. Se tuo viime sotien ajalta esille asioita, joita ei ole tiedetty tai joista on vaiettu tai joista ei haluta kertoa mitään. Kirja muuttaa merkittävästi viime sotien historiankirjoitusta. – Toistaiseksi kysymys on hypoteesista eli siitä, mikä arvo annetaan niille papereille, joista on vain kopiot, sanoo Hautamäki.
Opetusneuvos Erkki Hautamäki
Suomi myrskyn silmässä ilmestyi ensin ruotsiksi, Finland i stormens öga –nimellä. Kirja perustuu pitkälle marsalkka Mannerheimin ns. S-32 -kansioon ja Marskin sodanaikaisen salaisen agentin Vilho Tahvanaisen kansiosta jäljentämään aineistoon.
- S-32 -kansio on Kekkosen aikaan tuhottu tai salattu perusteellisesti. Kirjan kääntäminen muille kielille on meneillään. Kirjasta julkaistaan toinen osa vuoden kuluessa. Siinä tuodaan yksityiskohtaisemmin esille todisteita ensimmäisenkin kirjan tapahtumista.
Vilho Tahvanainen oli marsalkka C.G.E. Mannerheimin luotettu erikoisagentti 1930-luvulta asti aina marsalkan kuolemaan 1951 saakka. Tahvanainen tutustui salaisten asiakirjojen sisältöihin, jotka marsalkka taltioi S-32 -merkinnällä varustettuun kansioon. Tahvanaisen teos, Erikoistehtävä, herätti syvää epäluuloa ja kirjan vahvaa tuomitsemista ilmestyessään vuonna 1970.
Erkki Hautamäen kirjan ruotsinkielisen version lähdetietojen tarkistamiseen ovat osallistuneet Uppsalan yliopiston tutkijat. Esipuheen ovat kirjoittaneet pääesikunnan koulutuspäällikkö, eversti, fil.maist Erkki Nordberg, ja Ruotsin puolustuskorkeakoulun professori Kent Zetterberg.
Erkki Hautamäki on syntynyt 1930. Hän toimi 1960-luvulla erikoistehtävässä Suomen pääesikunnassa ja Vuokatin urheiluopiston rehtorina 1970 – 1990. Hän on kansainvälisesti tunnettu urheilujohtaja ja Kekkosen ajan kriitikko ja keskustelija.
Keskeiset Suomea koskevat ja historiankirjoitusta muuttavat hypoteesit ovat kirjan pohjalta seuraavat:
- Churchill ja Stalin neuvottelivat yhteistyöstä monen rintaman sodasta Saksaa vastaan jo huhtikuusta 1939. Heinäkuussa sovittiin, että Saksan ja Neuvostoliiton hyökätessä Puolaan länsivaltojen sodanjulistus saa kohdistua vain Saksan toimenpiteisiin.
- 23.08.1939 Stalin ja Hitler solmivat ns. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen. Sen salaisen lisäpöytäkirjan ns. intressipiiri-käsite ei tarkoittanut lupaa Baltian maiden tai Suomen valloittamiseen, vaan oikeutta vaatia strategisia tukikohtia sodan varalta.
- 15.10.1939 Stalinin ja Churchillin (liittoutuneet) välillä allekirjoitettiin sopimus, jonka ytimenä oli Saksan tuhoaminen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Churchillin vanha suunnitelma Skandinavian operaatiosta hyväksyttiin.
- Jos se olisi toteutunut, liittoutuneet olisivat Suomen avun nimissä vallanneet Norjan ja Ruotsin, Neuvostoliiton samanaikaisesti vallatessa Suomen. Suomesta olisi tullut sotatanner ja Skandinaviasta yksi Saksan vastainen rintama. Churchill ja liittoutuneet siten myivät Suomen Venäjälle.
- Stalin pelasi samanaikaisesti Saksan ja liittoutuneiden liittolaisena. Hän tavoitteenaan oli saada liittoutuneet ja Saksa kuluttamaan voimansa keskinäiseen taisteluun ja sen jälkeen vallata heikko Eurooppa.
- Saksasta Stalin hankki ensin mekaanisen sodankäynnin uusinta aseistusta ja sen jälkeen Yhdysvalloista suunnattoman määrän sotamateriaalia Saksaa (ja Suomea) vastaan Lend-lease –tukena, jonka loppuselvitystä ei vieläkään ole tehty.
- Ruotsin ehdoton kauttakulkukielto liittoutuneiden joukoille osaltaan pelasti Suomen. Churchillin ja Stalinin sopimus salli Skandinavian ja Baltian maiden valtaamisen. Siihen liittyi pykälä, jonka mukaan rauhan tultua on vallatuille maille annettava itsenäisyys takaisin.
- Stalinin kenraalikuriirin noutaessa Churchillilta keskinäiseen sopimukseen liittyviä sotasuunnitelmia, Saksan ilmavoimat pakotti koneen laskeutumaan 09.02.1940. Miehistöä ja matkustajia kuulusteltaessa kaikki asiakirjat kuvattiin. Hitler sai tarkan tiedon liittoutuneiden hyökkäyssuunnitelmista monella rintamalla ja käynnisti mm. Norjan preventiivisen valtaussuunnitelman. Stalin ei tiennyt tietojen paljastuneen.
- Suomen talvisota ei loppunut Stalinin pelkoon länsivaltojen hyökkäysuhkasta Suomen puolustamiseksi, vaan Hitlerin maaliskuun alkupuolella.1940 Stalinille lähettämästä ukaasista, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava tai Saksa pommittaa neuvostojoukkoja ja taistelee Suomen puolesta pyytämättä. Marski sai Hitleriltä tiedon ukaasista ja Suomea koskevat kopiot länsivaltojen ja Stalinin suunnitelmasta.
- Marskin ns. miekantuppi-päiväkäsky 09.07.1941 syntyi Hitlerin ukaasista ilmaista yksiselitteisesti Suomen sodankäynnin päämäärät tai Saksa ryhtyy ottamaan Suomea hallintaansa. Marsalkka Mannerheim oli ennen jatkosotaa joutunut suostumaan Stalinin salaisesti esittämiin vaatimuksiin, että Suomi ei mene Leningradiin tai Syvärin yli, eikä häiritse Sorkasta lähtevää välirataa.
Mikä oli motivaatiosi kirjan tekemiselle, Erkki Hautamäki?
- Tutkin Vilho Tahvanaisen kirjaa, mutta asia jäi 20 vuodeksi uinumaan. Mielestäni asia kannatti tutkia ja henkilökohtaisena tuntemuksena oli syyttömän miehen rehabilitointi. Miksei asioita tutkittu, olisi ollut 50 vuotta aikaa, vaan heitettiin romukoppaan? Mitä enemmän sukelsin kansainväliseen kirjallisuutteen ja asiapapereihin, aina vain enemmän löytyi tietoa, jotka vievät painopistettä S-32 -kansion asioiden ja papereitten tueksi, ei suinkaan niitä vastaan.
Mitkä ovat viimeaikaisia tietoja, jotka tukevat hypoteeseja?
- Lähinnä arkistojen salassapito. S-32 -kansio on salattu tai tuhottu. Suomalaiset ovat käyneet Moskovassa kääntymässä, mutta kaikki Stalinin ja NKDV:n arkistot ovat kiinni, ei sinne ole päässyt kukaan tutkimaan.
- Berliinistä lähtenyt viimeinen lentokone sisälsi Hitlerin salaisen arkiston. Amerikkalaiset ampuivat koneen alas Bayerissa, mitään ei jäänyt jäljelle, kaikki tuhoutui. Hitler kuulema meni aivan kalpeaksi kasvoiltaan ja sanoi, että siinä meni hänen viimeinen mahdollisuutensa todistaa, että asiat ovat toisin, mitä voittajat tulevat esittämään.
- Minulla on käytettävissä Tahvanaisen kaikki aineisto ja olen lukenut S-32 -kansion asiakirjat moneen kertaan. Marskin arkistoissa on vain pieni osa papereista, niissä ei ole mitään uutta. Sitten alkoi tietojen metsästys ja mosaiikkitaulun täydentäminen.
- Oli valkoisia läiskiä, jotka eivät voineet pitää paikkansa, tietoa täytyi olla. Sitä rupesi löytymään kopioina. Minulla oli työryhmä Ruotsissa. Matkustin Venäjällä, Saksassa, Eestissä, hankin kirjallisuutta, keskustelin ihmisten kanssa. On löytynyt kirjallisuutta, jota ei Suomessa juuri tunneta.
- Pariisin rauhansopimusta neuvoteltaessa suomalaiset eivät saaneet esittää mitään S-32 -kansioon liittyvää tietoa. Churchillin arkistot ovat kiinni ainakin vuoteen 2017. Nürnbergissä saksalaiset eivät saaneet puolustuksessaan esittää mitään Churchill-Stalin –aineistosta, sitä tietoa ei annettu myöskään syyttäjäpuolelle.
- Englannin pääsyyttäjä antoi vuonna 1985 lausunnon, että me syytimme täysin väärin Saksaa näistä asioista ja nyt meillä on uhkana mahdoton kommunistinen, bolsevistinen Eurooppa, jota me emme kenties pysty hallitsemaan, he hylkäsimme Hitlerin epätoivoiset rauhanpyynnöt. Niitä oli muuten yhteensä yhdeksän, eikä niitä tuotu esille, koska niitä pidettiin mielipuolen hommina, jonni joutavina.
Miksi länsivallat halusivat tuhota Saksan?
- Kun katsoo Churchillin teesejä vuodelta 1934, ei jää paljon epäilyksiä. Churchillin ja Rooseveltin vastaus oli suunnilleen, että Saksa on paljon vaarallisempi, siksi liittolaiseksi valittiin Stalin. Kyse oli sotilaallisesta ja taloudellisesta uhkasta. Talouskysymys oli vaarallisempi Englannille ja Ranskalle.
- Sumner Welles kävi maaliskuussa 1940 Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Henkilöt, joita hän tapasi, sanoivat suoraan, että heidät on pakotettu sotaan, mitään rauhanehdotuksia ei hyväksytä. Sen mukaiset ohjeet annettiin Puolallekin. Kyllähän se Saksa ajettiin pakkorakoon. Jo I maailmansodan ehdot olivat järkyttävät.
Miten olisi käynyt, jos liittoutuneiden Skandinavia-suunnitelma oli toteutunut?
- Suomesta ei olisi jäänyt mitään, se olisi ollut loppu. Marskin mielestä niin valitettavia ilmiöitä kuin paikan päällä saattoi ollakin, Saksan suorittama Tanskan ja Norjan miehitys pelasti osaltaan Suomen. Ruotsi pelasti Suomen kieltämällä ehdottomasti kauttakulun.
- On väärin syyllistää ruotsalaisia, sillä he näkivät kokonaistilanteen. Kuningas Kustaa V sai henkilökohtaisesti Hitleriltä vakuutuksen, ettei Saksalla ole mitään vaatimuksia, jos Ruotsi pysyy puolueettomana ja toimittaa malmia kuten ennenkin. Kuningas sai myös tietää liittoutuneiden suunnitelmista.
Entä Karjala?
- Vuoden 1939 rajat ovat täysin selvä asia, ne pitää saada takaisin. Siinä ei ole minkään näköistä epäselvyyttä, eikä saisi olla kansainvälisesti YK:ta myöten mitään estettä. Marski joutui suostumaan Stalinin vaatimuksiin, että emme mene Leningradiin tai Syvärin yli.
- Marski kertoi valvontakomission Zhdanoville, että Suomi piti sopimuksensa Stalinin kanssa, jolloin tämä joutuu posket punaisena poistumaan ja menemään Moskovaan kyselemään, mitä Stalin on sopinut. Silloin alkoi hirttosilmukka heilua Zhdanoville.
Muuttuuko historia?
- Historian on pakko muuttua. Totuus tulee vääjäämättä, vahvistaa Erkki Hautamäki, hyvin kiinnostavan kirjan kirjoittaja. Hän on myöskin valmis kenen kanssa tahansa keskustelemaan näistä kysymyksistä.
Lukekaa kirja, se avaa uusia näköaloja. Kiinnostava yksityiskohta on se, että kirjan esipuheen on tehnyt kaksi rautaista ammattilaista. Kirjaa saa kirjakaupoista ja omistuskirjoituksella nettisivuilta www.promerit.net. Ottakaa kantaa hypoteeseihin. Karelia Klubi –lehti ottaa mielellään vastaan tiiviitä kannanottoja kirjasta ja sen hypoteeseista.
03.09.2005 kello 09.45 Matti Keränen , Salla.
" SUOMI MYRSKYN SILMÄSSÄ " - aiheen avaus eilen
02.09.2005 oli kyllä minun - nimimerkki ' Matti-
Keränen ' käsialaa ! Viittaan siis linkkiini
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000010360455
28.08.2005
ProKarelia
POLIITTINEN UUSAVUTTOMUUS
Uusavuttomuudella kuvataan aikuisia tai aikuistuvia ihmisiä, jotka eivät kykene suoriutumaan jokapäiväisistä tehtävistään. Paperiliitto-lehdessä Arvo Lehtinen puolestaan sanoo, että ”Yritysjohdon uusavuttomuus on sitä, että mieluummin lomautetaan ja lopetetaan kuin yritetään laittaa asiat kuntoon. Ei se ole aina rahasta kiinni, vaan se on monta kertaa tahdosta kiinni.”
Onko poliittinen uusavuttomuus korvannut suomettumisen? Mieluummin jatketaan entistä rataa, ei panosteta todellisiin muutoksiin. Esimerkkejä on useita. Meillä on selvä turvallisuusvaje, silti hoetaan neuvostoaikaista mantraa, ettei Suomella ole turvallisuusvajetta – vain Leningradilla oli legitiimit turvallisuusvaatimukset.
Venäjän kehitys on edelleenkin hyvin arvaamatonta ja sen valtiojohto on siirtynyt Stalinin ihannointiin. Suurista linjoista, esim. Nato-vaihtoehdosta ei uskalleta aidosti keskustella, mutta tyhjiä julistuksia sentään sorvataan. Entä olisiko puolustusliitto esim. Ruotsin kanssa relevantti vaihtoehto? Eihän sellaista voine harkitakaan, koska Stalin ja Churchill sen aikanaan kielsivät. Entä mitä turvaa toisi EU:n puolustusyhteistyö eri muodoissaan?
Suomen todellinen linja EU:n perustuslakikysymyksessä on jäänyt hyvin hämäräksi. Kuinka moni osaa edes sanoa, mitä se mahtaa tarkoittaa ja kuinka paljon itsenäisyyttä menetämme tai mitä kaikkea hyvää siitä voimme saada?
Poliittinen uusavuttomuus on pahimmillaan ns. sodanjälkeisissä kipukysymyksissä. Valtiojohtomme on ollut avuton puhdistamaan Suomen mainetta sotasyyllisenä. Kotimaassa ei ole saatu aikaiseksi ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden kumoamista. Avuttomuus jättää historiaan synkän kuvan suomalaista sotarikollisista, jotka tosin kunniakkaasti pelastivat maan ja tuomittiin perustuslain vastaisesti.
Poliittinen uusavuttomuus on huipussaan Karjalan palautuskysymyksessä. Ei ole kyetty edes tutkimaan aluepalautuksen vaikutuksia.
Satoja tuhansia suomalaisia koskettaa pankkilaman uhrien asema. Poliittisten päätösten ja painostusten seurauksena kymmeniä tuhansia ihmisiä ajettiin kylmästi tuhoon. Valtiojohto ei kykene järjestämään oikeudenmukaista kohtelua esim. noin 400 000 poliitikkojen ja pankkien vastuuttomasta toiminnasta kärsineelle ihmiselle.
Poliittinen uusavuttomuus, kenties sitäkin vakavampi tauti, näkyy ihmisoikeuksien suojelemisen puutteessa. Kerrotaan, että oikeuskanslerille olisi toimitettu lähes 20 000 kantelua viranomaisten, esim. tuomioistuimien, väärästä toiminnasta. Kerrotaan, että vain yksi henkilö on voittanut tapauksensa. Sellainen on jo tilastollisesti mahdottomuus, jos se on totta.
Entä se, kun tohtori Alpo Rusi väen väkisin yritettiin saada edes johonkin syylliseksi ns. Stasi-jutussa, vaikka ei löytynyt mitään. Poliittinen avuttomuus on tähän saakka estänyt asian todellisen selvittämisen ja todellisten Stasi- ja KGB-agenttien esille tuomisen.
Mitä poliittinen uusavuttomuus sitten oikein on? Voitaneen sanoa, että se on suomettumisen välitön jatko ja seuraus. Poliittista valtaa pitävät edelleen suomettuneen poliittisen kulttuurin edustajat. Näyttää siltä, ettei napanuoraa Neuvosto-Venäjään ole vieläkään katkaisu kokonaan. Vai pelätäänkö arkistojen salaisuuksien paljastumista?
Kuten presidentti Martti Ahtisaari sanoo (Suomenmaa 20.08.05), ”Suomella ja Venäjällä on yhteinen ongelma. Päästä tavalla tai toisella eroon Neuvostoliiton ajasta.” Myös kansainvälinen terrorismi tulee entistä vaikeammaksi hallita.
1970-80 -luvulla poliitikot kilvan opettelivat toimimaan ylhäältä annetun normiston mukaan. Nyt kun napanuora on osittain katkaistu, ollaankin avuttomia ratkaisemaan avoimiksi jääneitä suuria kysymyksiä. ”Se on monta kertaa tahdon asia”. Jo Gandhi sanoi, että muutos olemme me itse.
Kansalaisten on herättävä vaatimaan poliittiselta eliitiltä täysipainoista toimintaa niissä tehtävissä, joihin he ovat itse kansan palvelijoiksi voimaperäisesti hakeutuneet. Ellei valtiojohtomme kykene yhteisiä asioita hoitamaan, on sellainen johto syytä vaihtaa.
Presidentinvaaleissa tammikuussa kansalaisilla on oikeus päättää. Vai onko meidät jo lopullisesti opetettu poliittisesti uusavuttomiksi kansalaisiksi?
09.09.2005 kello 12.20 MEK , Salla.
KERRANKIN ON MEIDÄN EDUSKUNTAMME IKIOMA, KUOLEMATON,IKUISESTI NÄKYVÄ LINSSILUTEEMME BEN ZYSSE OIKEALLA ASIALLA !
Tässä suhteessa annan varauksettoman tunnustukseni tälle mediajulkisuuden virtuoosillemme !
Zyskowicz vaatii suomalaisvakoojia tilille
09.09.2005 05:14
Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) vaatii suojelupoliisin tiedossa olevia suomalaisvakoojia vastaamaan julkisesti tekemisistään. Zyskowiczin mielestä vieraan vallan hyväksi vakoilleet on paljastettava, vaikka heidän tekonsa olisivatkin rikosoikeudellisessa mielessä vanhentuneita. - Moraalisella tasolla olisi oikein, että suomalainen yhteiskunta tulisi tietämään silloisten vakoiluun syyllistyneiden suomalaisten nimet, Zyskowicz sanoo keskustalaisen sanomalehti Suomenmaan haastattelussa. Zyskowicz ei usko, että suojelupoliisi paljastaa vakoojien nimiä. Hän toivookin, että nimet selviävät historian tutkimuksen ja tutkivan journalismin avulla. (STT)
http://www.jippii.fi/uutiset/kotimaa/index.shtml?159544
Zytse tekee mitä vaan muistuttaakseen olemassa olostaan ;)
Putinin ja Bushin ikiomat ikuisuusprojektit.
Pulkka kirjoitti 6.9 19:10
Matti, milloin alkaa seuraava maailmansota???
Onko B-52 pommittaja silloin käytössä???
Läpäiseekö B-2 vihollisen tutkat???
Jyrääkö Kiinan "toinen tykistö" (tiedät varmaan mikä se on) vai USA:n ohjukset ja B-1 pommittajat...
Putinin ja Bushin ikiomat ikuisuusprojektit.
Matti-Keranen kirjoitti 11:57
14.09.2005 kello 11.50 Matti Keränen , Salla.
HIENOON KYSYMYKSEEN MIELESTÄNI PÄTEVIN VASTAUS :
" Pulkka kirjoitti 6.9 19:10 ilmianna asiaton viesti
Matti, milloin alkaa seuraava maailmansota??? ".
Tuohon nimimerkin " Pulkka " esittämään kysymykseen saadaan
parhain vastaus toteamalla , että sota on umpikujaan päättyneen globaalin valtapelin ( ns. Big Game ) jatkoa muilla keinoilla , kun
taloudelliset , diplomaattiset ja suorat poliittiset keinot on käytetty
loppuun.
Kolmannen maailmansodan todennäköisin syttymisalue on Eur -
Aasian supermanner. Mutta tällä supermantereella on joukottain eri aikoihin räjähteleviä ja eri teholla vaikuttavia syttymispersäkkeitä.
Kaikkein herkin noin poliittisella sormituntumalla lienee kolmen maanosan - Eurooppa , Aasia ja Afrikka - yhteinen mannersilta. Siis Välimeren , Punaisen meren , Persian lahden ja Intian Valtameren rajoittama islaminuskoinen , pääosin arabiankielinen alue.
Kuuman sodan puhkeamista hillitsee tällä alueella kuitenkin sotilaallisten toimijoiden huikea ero voimassa , strategiassa , sotataidossa sekä massatuhoaseissa. Alueen suurpolitiikan valtit ovat jo pitkään olleet tällä alueella USA:n ja sen aina uskollisen aseenkantajan Israelin käsissä. Alueen tärkeät energiavarat sekä strateginen sijainti takaavat näiden toimijoiden halun pysyä alueen määrääjinä ainakin öljyvarojen loppumiseen saakka.
Toinen ärhäkäntuntuinen polttopiste on Koreoiden , Taivanin ja Indonesian saaristojen yliherruus. Nämä kiistat syntyivät lähinnä toisen maailmansodan suurmaksajan - USA:n - suurpoliittisen kyvyttömyyden seurauksena. USA onkin saanut maksaa jo sukupolvien ajan yhä yltyviä kipurahoja politiikkansa tyhmyydestä.
Tärkein USA:n pöljyys kun oli Neuvostoliittoa tasapainottaneen Japanin totaalinen lannistaminen ja sen surauksena kommunismin valtaanpäästäminen näillä - nimenomaan USA:lle - tärkeillä alueilla.
Kolmas tulikuuma polttopiste on vasta hiljakkoin alkanut lämmetä. Minä ainakin uskoisin tämän Kiinan rauhanomaisen yrityksen omien " Lebensraum " - ongelmiensa ratkaisemiseksi olevan se todellinen ja ainut oikea kolmannen maailmansodan laukaisija.
Kysymyjksessähän onkin yhä yltyvä ja rajoittumattomammaksi vyöryksi paisunut kiinalaisten illegaali , kontrolloimaton ja vastustamaton ekspansio väestöltään tyhjään Siperiaan ...
Suonkin oikein ilomielin Maapallon suurimmalle roistovaltiolle ja viimeiselle imperialistille tämän kotikutoisen ongelman hoidon , järjestelyn ja päänsäryn Kremlin petomaisille valtiaille.
Saapahan Venäjän hallitus maistaa oikein isän kädestä sitä miltä tuntuu omien ikimuistoisten alueitten menettäminen rosvolauman tavoin vyöryvälle anastajalaumalle.
Tämän kaamean kokemuksenhan saivat osakseen ne 420 000 suomalaista jotka ajettiin tuhatvuotisilta kotikonnuiltaan Talvisodan lopun evakuointikaaoksessa mieron tielle. Minua kun ei sureta tippaakaan , vaikka Siperiaa asuttavat kymmenet miljoonat venäläiset saavat lähteä lippahivoon tilalle vyöryvän kiinalaismassan jaloista.
Paikolleen jäämisestäkään ei olisi venäläisille mitään apua. Kiinalaiset kun ovat etnisen puhdistuksen jalossa taidossa vähintäänkin venäjän KGB / NKVD / GRU - nimisten organisaatioiden täysverisiä oppipoikia kommunisminsa ansiosta ...
Fuchs laskeekin kirjasessaan " Tulevaisuuden Voimasuhteet " , että kohtalokas voimasuhteitten muutos rintamilla Kiina versus Eurooppa sekä Kiina versus Venäjä tulee tapahtumaan seuraavasti :
Kiina versus Venäjä noin 2010 , Kiina versus yhtynyt Eurooppa noin 2030 sekä Kiina versus koko muu maailma noin 2050.
Epäilemättä tuo viimeisin mahdollisuu on kaikkein kauhistuttavin.
Ken elää se saa nähdä ! Valitettavasti lienen jo kuollut tuon viimeisen ajankohdan koettaessa.
27.09.2005 kello 08.50 Matti Keränen , Salla.
JO RIITTÄÄ TUO KIRJOITTELU MENETETYSTÄ
KARJALASTAMME ! ONHAN SITÄ ELÄMÄSSÄ
MUITAKIN JA TÄRKEÄMPIÄKIN ASIOITA !
Ylläolevan kaltaisia ilmaisuja ovat esittäneet Karjalan puheenvuoroistani useatkin palstamme keskustelijat.
Epäilemättä heistä jotkut lienevät kyllästyneet tähän usein toistamaani asiaan. Asiaan , joka on lyhykäisesti se , että emme voi , saa emmekä ole moraalisesti oikeu-
tettujakaan unohtamaamme moraalista vääryyttä :
" Suomi menetti syyttään , aiheettaan , viattomuuttaan ja pöljyyttään erään tärkeimmistä alueistaan - Karjalan. Sitä menetystä emme saa ikinä unohtaa ! ",
Mutta esitänpä teille Historiasta erään pätevän vasta-argumentin.
Ranskahan menetti Bismarckin yhdistämälle Saksan keisarikunnalle 1870-luvun alussa Reinin länsipuolisen rantansa.
Tämä Elsass - Lothringenin alue oli ollut Saksan ja Ranskan välistä riitamaata viimeiset tuhat vuotta.
Mutta Ranskassapa ei unohdettu Elsass - Lothringenia. Yli 40 vuotta siitä kirjoitettiin , puhuttiin , muistutettiin ja muisteltiin.
Niinpä se sitten ensimmäisen maailmansodan tuloksena saatiin takaisin.
Minun tehtävänäni on aivan sama asia. Emme saa , voi , tule , kykene emmekä toki voikaan unohtaa kokemaamme asiatonta ja
oikeudetonta alueemme loukkausta. Eräänä päivänä tuo koko Karjalamme tulee meille takaisin. Ja se voi tulla takaisin niinkin
yllättävällä tavalla , että Sallan Matilta turpaa tukkivat tahot kokevat kunnon yllätyksen.
Haluaisinkin myistuttaa teitä kaikkia Karjala - aiheestani vaivautuneita , että 1970 - luvulla koin ihania nautinnon hetkiä saadessani tukkia turvat stalinistis-maolaisilta parranpäristäjiltä. Nämä demagoogit
kun tulivat valistamaan lähihistoriastamme täysin tietämättömiä , hoopoja , nynneröitä 1970-luvun opiskelijoita punaisten lippujensa taakse.
Stalinistien turvat kun tukkeutuivat jo sillä , että vedin koko räikeydessään
esille silloin suurelle yleisölle täysin tuntemattomia kommunismin suur-
rikoksia 1900 - luvun Euroopassa. Riitti vain nostaa pöydälle esimerkiksi
Katynin , Vorkutan , Jakuutian , Solovetskin ja Tserepovetsin kaltaiset
" Arbeit macht frei " - periaatteella toimivat kuolemantehtaat ...
27.09.2005 kello 17.20 Matti Keränen , Salla.
OVATKOHAN MAAMME HERRAT TULLEET HULLUIKSI KUN
EHDOTTELEVAT MAAMME IKIVANHAN ALUEEN OSTAMISTA
ANASTAJILTA JA MAAROSVOILTA ???
Linkki :
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=668&author=10
23.09.2005
ProKarelia
SAIMAAN KANAVA JA KARJALA
Saimaan kanavan vapaa käyttö on itäisen Suomen ja Karjalan kehittämisen kannalta merkittävä tekijä. Viime sotien seurauksena Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta mm. Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan. Tällöin myös Saimaan kanavasta jäi parikymmentä kilometriä rajan taakse.
Suomi on vuokrannut kanava-alueen käyttöönsä. Nykyisen sopimuksen mukaan kanavan Venäjän puoleisen alueen vuokra-aika päättyy 26.08.2013. Päättymiseen on siten vain 8 vuotta jäljellä.
Presidentti Paasikivi ja presidentti Kekkonen yrittivät aikanaan saada Karjalaa ja ainakin Saimaan kanavaa ja Viipurin aluetta takaisin Suomelle, siinä onnistumatta. Presidentti Koiviston aikana kaikki Suomen edut unohdettiin ja siirryttiin mm. naapuruussopimukseen ja rahan lahjoittamiseen Venäjälle eli lähialueyhteistyösopimukseen.
Molemmat valtiosopimukset on tehty 20.01.1992. Sopimukset on tehty valtiosopimuksina ilmeisesti sen vuoksi, että ne voitiin valmistella täysin salassa, vain hallituksen toimesta demokratian pelisäännöt unohtaen.
Loogisena jatkona näille sopimuksille olisi ollut, että hallitus olisi Venäjän kanssa neuvotellut Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta. Viimeksi presidentti Halonen on tällaisen ajatuksenkin tyrmännyt. Kenenköhän etua presidentti tässä asiassa ajaa?
Suomalaisten viranomaisten keskinäisistä keskusteluista on tullut esille, että Suomi ja Venäjä ovat neuvotelleet Saimaan kanavan ostamisesta Suomelle. Eräät viranomaiset haluaisivat kiirehtiä päätöstä, koska he pelkäävät ostohinnan nousevan, mitä lähemmäksi vuokrasopimuksen päättymishetkeä tullaan.
Saimaan kanavan siirtyminen Suomelle on positiivinen ajatus. Porkkalan palautus vuonna 1956 oli ensimmäinen konkreettinen askel kohti kaikkien alueiden palauttamista. Prosessi jäi kesken.
Sen sijaan puheet ostamisesta ovat hyvin outoja. Suomi oli sotiin syytön, vaikka valtionhallintomme edelleen käyttäytyykin kuin sotaan syyllinen. Ovathan ns. sotasyyllisetkin edelleen "syyllisiä". Maksoimme sodista kalliit lunnaat, vaikka olimme puolustava osapuoli. Sotakorvaukset lasketaan tämän päivän kansantaloudellisena rasitteena jopa 90 mrd. euron arvoisiksi. Menetetyillä ihmishengillä ei ole hintaa. Alueluovutuksissa meni 12 % Suomen pinta-alasta.
Olisi outoa, jos Suomi demokratiaan pyrkivän Venäjän kanssa hieroisi kauppoja omien alueittensa takaisinostamisesta. Sellaiseen ei löydy kestäviä perusteita.
Neuvottelualttius Saimaan kanavan ostamisesta antaisi Venäjälle täysin väärän viestin pakkoluovutettujen alueitten osalle. Aivan kuin Suomi olisi valmis pala palalta ostamaan omat maansa takaisin. Tuntien venäläisten neuvottelutaidon ratkaisevasti tärkeitten osien lunastamisen hinta muodostuisi erittäin korkeaksi.
Karjalan alueiden ostaminen ei ratkaise maitten välistä suurta ongelmaa, luottamuksen puutetta ja sitä kautta sosiaalisen pääoman menettämistä. Se ei myöskään ratkaise ongelman syvintä tekijää eli suomalaisten kokemia ihmisyyden ja ihmisoikeuksien menetyksiä.
Ainoa tie yhteiseen positiiviseen tulevaisuuteen on sopuisa vanhojen asioitten selvittäminen, alueitten palauttaminen, hyökkääjän maksettavaksi tulevista korvauksista sopiminen ja katseen kiinnittäminen sen jälkeen molempien maitten etuihin erilaisina taloudellisina hankkeina. Palautus on win-win –perusteinen tapahtuma Suomelle ja Venäjälle.