Sattumalta eksyin tänne palstalle kun etusivulla oli kohdassa "Uudet viestit" yksi tämän alueen viesti.
Itse en ole ateisti mutta en missään nimessä uskovainenkaan. Olen kai jonkinlainen agnostikko, mukaansotkettuna sekalainen joukko erilaisia uskomuksia. Jumalan ja saatanan olemassaolo on minulle epävarmoja tekijöitä (en täysin usko mutta en kyllä ole myöskään päinvastaisesta varma), mutta sen sijaan uskon että on olemassa kuolemanjälkeistä elämää, enkeleitä ja sen sellaista.
Mieheni sen sijaan on puhdas ateisti, ollut sitä jo 14-vuotiaasta asti. Hän on perusluonteeltaan erittäin pragmaattinen, ns. tiedeihminen, ja hän kertoi että hänen äitinsä luki hänen kanssaan aina iltarukouksen ja kirkossakin käytiin silloin tällöin. Sitten hän yhdessä vaiheessa alkoi ajatella asiaa ja sitä pitkään pohdittuaan ja mietittyään tuli siihen tulokseen ettei Jumalaa ole, eikä mitään kuolemanjälkeistä elämää. Kirkosta hän erosi heti kun se oli itsenäisesti mahdollista (vanhemmat eivät suostuneet kirjoittamaan alaikäisen eropaperia).
Puhumme aika usein näistä asioista; minä kerron omia näkemyksiäni kuten sitä että uskon siihen että on joku paikka missä kuolleet meille rakkaat ihmiset ovat, ja sitten kun mekin kuolemme pääsemme näkemään heidät. Hän taas on horjumatta sitä mieltä että kuolema on kaiken loppu ja kuolleet ihmiset elävät elävien muistoissa, siinä kaikki.
Minusta hän on henkisesti käsittämättömän vahva ihminen kun kykenee uskomaan noin. Mm. isoisäänsä hänellä oli erittäin hyvä ja läheinen suhde, ja silti hän on valmis siihen että isoisä on kuollut ja se siitä. Minun taas on pakko uskoa että kun esim. oma äitini joskus kuolee, niin hän pääsee taivaaseen ja sieltä pilven reunalta voi seurata meidän elämäämme, ja pitää meistä huolta enkelinä. Se antaa minulle suurta lohtua. En pystyisi olemaan niin vahva että uskoisin kuten mieheni. Siinä mielessä nostan kyllä hattua kaikille ateisteille.
Itse en ole ateisti mutta en missään nimessä uskovainenkaan. Olen kai jonkinlainen agnostikko, mukaansotkettuna sekalainen joukko erilaisia uskomuksia. Jumalan ja saatanan olemassaolo on minulle epävarmoja tekijöitä (en täysin usko mutta en kyllä ole myöskään päinvastaisesta varma), mutta sen sijaan uskon että on olemassa kuolemanjälkeistä elämää, enkeleitä ja sen sellaista.
Mieheni sen sijaan on puhdas ateisti, ollut sitä jo 14-vuotiaasta asti. Hän on perusluonteeltaan erittäin pragmaattinen, ns. tiedeihminen, ja hän kertoi että hänen äitinsä luki hänen kanssaan aina iltarukouksen ja kirkossakin käytiin silloin tällöin. Sitten hän yhdessä vaiheessa alkoi ajatella asiaa ja sitä pitkään pohdittuaan ja mietittyään tuli siihen tulokseen ettei Jumalaa ole, eikä mitään kuolemanjälkeistä elämää. Kirkosta hän erosi heti kun se oli itsenäisesti mahdollista (vanhemmat eivät suostuneet kirjoittamaan alaikäisen eropaperia).
Puhumme aika usein näistä asioista; minä kerron omia näkemyksiäni kuten sitä että uskon siihen että on joku paikka missä kuolleet meille rakkaat ihmiset ovat, ja sitten kun mekin kuolemme pääsemme näkemään heidät. Hän taas on horjumatta sitä mieltä että kuolema on kaiken loppu ja kuolleet ihmiset elävät elävien muistoissa, siinä kaikki.
Minusta hän on henkisesti käsittämättömän vahva ihminen kun kykenee uskomaan noin. Mm. isoisäänsä hänellä oli erittäin hyvä ja läheinen suhde, ja silti hän on valmis siihen että isoisä on kuollut ja se siitä. Minun taas on pakko uskoa että kun esim. oma äitini joskus kuolee, niin hän pääsee taivaaseen ja sieltä pilven reunalta voi seurata meidän elämäämme, ja pitää meistä huolta enkelinä. Se antaa minulle suurta lohtua. En pystyisi olemaan niin vahva että uskoisin kuten mieheni. Siinä mielessä nostan kyllä hattua kaikille ateisteille.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ateisitit ovat vahvoja ja selviäjiä vimpanpäälle.
Suomen robinssonissakin olisi sellaselle käyttöä.
jos yksikin poikkeus löytyy, tuo ei pidä paikkansa...
Ei ole yhtään heikkoa attea.
että minä tiedän useita?
tarkoittaen suurinta osaa ryhmästä, ei tarvitse olla jokaikinen...
siitä ei ole minkäänlaisia todisteita...
sitten kun on, voitte tulla tuon väitteen kanssa hihhuloimaan uudestaan.
siihen asti........
Itseasiassa epäuskoa ei ole olemassakaan.
Universumissa on vain kaksi asiaa:
RAKKAUS/USKO - PELKO
Kummalla puolella olet?
Kummalla puolella haluat olla.
Rakkaus/usko on asia no 1. siitä tulee kaikki hyvä.
Pelko on no.2. siitä tulee kaikki paha.
Tiedän nämä asiat koska olen erään ystäväni kanssa näitä analysoinut todella paljon. Hän luki yhdenkin kevään aikana 250 hengellistä kirjaa. Paljon kirjoja sielunhoidosta.
Epäusko on todellisuudessa pelkoa. Ateistit ja muut epäilijät ovat siis TODELLA heikkoja ihmisiä.
Uskovainen on kaikkien yläpuolella, hän kuuluu kuninkaalliseen papistoon.
Pelosta seuraa esim. VIHA, KATEUS, MUSTASUKKAISUUS, ja monet muut kielteiset asiat.
Vain usko/rakkaus akseli voi murtaa nämä pimeät asiat.
Jeesus on sovittanut syntimme ja antaa meille elämän.
Ei minunkaan ala-aste opettajani uskonut Jumalaan, mutta nyt minun käy häntä sääliksi.
Vahva ihminen kantaa rohkeasti Kristuksen pilkkaa, eikä häpeä vapahtajaansa.
Jos tyttäreni raiskattaisiin ja raiskaaja tarjoaisi hyvityksenä maksua, teidän uskonnollisten sääntöjen mukaan, niin minua siis pelottaisi?
Mitä tekemistä kateudella on pelon kanssa? Kateus on ihmiselle elintärkeä jaa saa tämän yrittämään parhaansa. Täytyy myöntää, että olen kade asioista. Niin myös sinäkin, eikä sillä ole mitään tekemistä pelon kanssa. Varmasti sinäkin ajattelet, että hittolainen, kylläpä tuo hengellinen mies tietää paljon uskon asioista. Noh, munkin pitää vaan tsempata ja lukea enemmän. Vai tietääkö kukaan sinua enempää uskon asioista? Jos tietää, etkö haluaisi tietää yhtä paljon? Se on kateutta. Ei kateus tarkoita veljesmurhia ja varastamista. Kaikkea ei tarvitse viedä äärimmilleen.
Rakkaus, usko ja pelko ovat SANOJA, jotka kuvaavat tunnetilojamme. Väite, että ne olisivat absoluuttisia jumalolentoja on matelijanaivojemme pyhittämistä ja palvontaa.
Hyvä ja paha ovat sanoja, adjektiiveja, jotka kuvaavat sitä, kuinka koemme asiat suhteessa itseemme ja/tai rakkaisiimme (eli itseemme). Joko uskot, että sanat ovat jumaluuksia tai sitten et ole vaivautunut asiaa pohdiskelemaan. Ai,mutta kirjoitatkin: "Tiedän nämä asiat koska olen erään ystäväni kanssa näitä analysoinut todella paljon. Hän luki yhdenkin kevään aikana 250 hengellistä kirjaa. Paljon kirjoja sielunhoidosta." Okei. Minun jutusteluni taitavat niin sanotusti heilahtaa hilsettä sipaisematta.
Dualismista ylipäätään, kun nyt vauhtiin pääsin. Jurppii se, että keksitään tämmöisiä hyvä-paha käsitepareja ja leimataan tiettyjä ominaisuuksia sitten niiden mukaan. Pimeys-paha, paitsi, että muistan Bader-Manihoff ryhmäläisiä kidutetun hienostuneesti esim. siten, että koko ajan oli kirkkaat valot päällä: ei silmille lepoa hetkeksikään. Muistuu mieleeni myös komea jukkapalmuvainaani: se ei kestänyt Suomen suven auringon porotusta ja kuoli liikaan valoon viikossa.
Musta-paha, valkoinen-hyvä. Paitsi, että kaikkein hedelmällisin multa on mustaa multaa ja satoa voi höystää vielä mustilla kananpaskakikkareilla. Vot, ovat tomaatit tomeria.
Pelko-paha, rohkeus-hyvä. Paitsi, ettei mitään niin pelokasta eläjää ole, kuin kristiuskoinen, ainakin pakanauskoisiin verrattuna, olipa mittari sitten benji-hyppy, martial-arts -lajisto, esteratsastus, oikeutettu kapina alistavia systeemejä vastaan puhumattakaan rohkeudesta tarkastella omia sokeita pisteitään: pahuutta omassa itsessään. Esimerkkejä piisaa. Toisekseen, pelko varoittaa meitä tilanteista, jotka ovat meille tuntemattomia ja joissa emme ehkä osaisi toimia. Pelko on siis signaali siitä, että joko pitää olla varuillaan tai paeta tilannetta.
"Vahva ihminen kantaa rohkeasti Kristuksen pilkkaa, eikä häpeä vapahtajaansa." Niin, on yleinen harhaluulo, että kristinuskoa sinällään pilkattaisiin. Väkivaltaisten rakenteiden arvostelu ei ole pilkkaa, vaan asiallista keskustelua. Sen sijaan esiintyy kyllä lempeähköä sarkasmia joitain kristiuskoisia kirjoittajia kohtaa. Ongelma tahtoo olla, että huumorintajuttomuus kulke käsikynkässä fundamentalistisen ääliöisyyden kanssa, vai mitä mieltä olet?
Ensin sanot, että epäusko on pelkoa ja heti perään toteat, ettei epäuskoa ole olemassakaan!
Ja rakkaus ja usko eivät liity toisiinsa mitenkään.
Ja uskovaiset ovat heikkoja ihmisiä, jotka HALUAVAT uskoa satuihin, kun eivät kestä elämää ja kuolemaa!
Onkohan sulla edes osa rattaista paikallaan???
Ole selkeästi GWB:n heimolaisia. Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan, kuten GWB on niin osuvasti sanonut. Ja mitään muuta ei siinä välissä sitten ole. Sinun kannattaisi lopettaa se työpaikalla ajattelu, raamatun lukeminen ja keskittää energiasi oikeisiin töihin, jos vaikka saisit jotain ihan kunnollistakin aikaiseksi.
Ihan noin pikku vinkiksi että säälittävämpää otusta ei maanpäällä ole kuin fundamentalistinen uskovainen. On hän sitten islamisti, evlut tai hellari.
"Universumissa on vain kaksi asiaa:
RAKKAUS/USKO - PELKO"
Mitä sie höpiset taas hyvä ihminen?
"Tiedän nämä asiat koska olen erään ystäväni kanssa näitä analysoinut todella paljon."
Mistä tiedät, että olet analysoinut oikein? Ylpeys on syntiä.
Hän luki yhdenkin kevään aikana 250 hengellistä kirjaa. Paljon kirjoja sielunhoidosta."
Tekeekö se hänestä kaikki tietävän? Minäkin voisin lukea 250 hengellistä kirjaa, mutta tosin ne vain vahvistaisivat vastenmielisyyttäni uskontoa kohtaan - eivät vakuuttaisi minua mistään saduista.
"Uskovainen on kaikkien yläpuolella, hän kuuluu kuninkaalliseen papistoon."
Joka korottaa itsensä se alennetaan vai miten se menikään.
Mielestäni ihminen tulee uskoon, koska hän pelkää elämää ja hän ei uskalla kohdata vaikeuksiaan. Myös kuolema tuntuu hänestä pelottavalta asialta. Niinpä hän tulee uskoon, koska ajatus kaikkivaltiaasta suojelijasta antaa hänelle harhan voimasta ja lupauksen iankaikkisesta elämästä.
"Epäusko on todellisuudessa pelkoa. Ateistit ja muut epäilijät ovat siis TODELLA heikkoja ihmisiä."
Höpölöpö. Suurin yksittäinen syy miksi ihmiset ovat läpi historian uskoneet Jumalaan ja Jeesukseen on nimenomaan helvetin PELKO. Jopa Darwin huhujen mukaan kääntyi kuolivuoteellaan uskovaiseksi. Syynähän tietenkin helvetin PELKO.
Ei yhtäkään perustelua! Mikä on tuon tarkoitus. Häpäistä kristillinen filosofia?
"Tiedän nämä asiat koska olen erään ystäväni kanssa näitä analysoinut todella paljon. Hän luki yhdenkin kevään aikana 250 hengellistä kirjaa. Paljon kirjoja sielunhoidosta."
Kerro toki meillekin. Se että tieto löytyy sinun päästäsi ei paljoa muita hetkauta. Se että haluaisi uskoa, ei ole perustelu uskoa.
Kuka on GWB?
Mistä kateus sitten juontuu? Osaatko tarkastella kateustunteesi rakennusaineita?
Eikö pohjalla ole pelko että sinulla ei ole jotain riittävästi?
Kaikkien uskovaisten suuri päällikkö Amerikan Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush.
Sinällään säälitävää on se että ainoa asia jota kommentoit ketjusi alla on tämä. Eikä sinulla ole mitään vastattavaa muille? vai noudatatko sinäkin uskovaisille ominaista ajattelutapaa, minä olen oikeassa koska minulla on raamatun oikeutus takana eikä minun tarvitse perustella mitenkään mitään mitä väitän.
Tämä ajattelumalli johtaa vääjäämättä siihen että tulet saamaan hyökkääviä ja halventavia vastauksia viesteihisi.
Ateistisessa maailmassa väitteet pitää pystyä perustelemaan eikä vetäytyä jumalan selän taakse piiloon.
Vo ajatella, että vaatii suuria henkisiä kykyjä ottaa se paine vastaan. Mutta ateisteilla on yksi ongelma. Kaikkea ei aina kestä. Jos jokainen sukulainen kuolisi hirvittävällä tavalla joukkumurhissa, voisi ateisti seota. Hyvin vahva agnostikko saattaisi pehmittää uskollaan iskua. Jos isku olisi pienen uskon avulla liian suuri, henkilö mitä luultavammin sekoisi kuin ateisti, tai muuttuisi pelosta uskovaiseksi. Uskovainen taasen pystyy periaatteessa ottamaan minkä tahansa iskun vastaan yksinkertaisesti vain lisäämällä kiihkoisuuttaan.
Ateisti seisoo kovana, kunnes särkyy.
Agnostikko seisoo joustavana, kunnes venyy, taittuu tai särkyy.
Uskovainen seisoo velttona, kunnes venyy tai taittuu.
minä en halua taittua. En ota sellaista riskiä. Parempi särkynyt, kun taittunut. Särkyneen voi heittää pois, taittunut on riesana, kokoajan mietitään mitä sille voisi tehdä.
..väität siis ,että ihmisellä,joka ei usko jumalaan,on suurempi mahdollisuus seota päästään kuin sillä,joka uskoo?
tuossa annettu ymmärtää että uskis on jo valmiiksi "sekaisin"
Uskovaisen on vaikeampi särkyä, koska hän on jo sen verran sekaisin, että on valmistautunut tälläisiin iskuihin. Mutta jos ateisti ei kestä jotain totuutta, hän särkyy(sekoaa täysin), uskovaisella ja agnostikolla on pakokeino tätä vastaan.