täällähän on mainittu ainakin liberaali teologit, mitä tai ketä he sitten ovat, mitä arvomaailmaa he edustavat?. Mitä muita teologeja on, mitkä ovat heidän periaatteensa, miten ne poikkeavat "liberaaleista".?
Mikä teologi sinä olet?
teologit sekaisin
141173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jolla on vain ja ainoastaan se alkuperäinen ainutlaatuinen apostoliseltaajalta peritty tietämys kaikesta. Jos luulette, että sen teille vajavaisille paljastan, petytte. Etsikää edelleenkin Jumalan valtakuntaa, jospa se teillekin annetaan.
He ovat kiinnostuneita kristinuskon tutkimisesta, mutta kieltävät kaikki tai useimmat uskontotuudet.
liberaali teologit?
vaikka ortodoksisia, katolisia, luterilaisia ym teologeja. Teologia tutkii kristinuskoa ikään kuin sisältä päin. Siinä jokainen myöntää oman sitoutuneisuutensa johonkin tunnustukseen.
Liberaaliteologi kieltää tämän, ja on oikeastaan sitoutunut materialismiin ja rationalismiin eikä kristinuskoon.
Täällä liberaaliteologi-nimitys on heitetty solvauksena allekirjoittanutta ja muun muassa sellaisia arvostettuja nykypäivän ortodoksiopettajia kuin isä Anthony (Bloom) ja isä Kallistos (Ware) kohtaan.
Tässä Wikipedian artikkeli liberaaliteologiasta (suora lainaus, koska on pyydetty välttämään linkkejä):
Liberaaliteologiaksi kutsutaan teologian suuntausta ja siihen liittyvää uskonnollista ajattelua, joka syntyi valistusajattelun myötä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella. Liberaaliteologian kuuluu keskeisenä epädogmaattinen lähestymistapa uskonnollisiin kysymyksiin. Aivan kuten poliittinen liberalismi, myös uskonnollinen liberalismi korostaa yksilökeskeisyyttä ja yksilön arvoa.
Liberaaliteologia sai alkunsa 1700-luvun lopussa, ja levisi laajalle uusissa protestanttisissa tulkinnoissa ja vapaassa juutalaisuudessa. Vastaavia roomalais-katolisen kirkon virtauksia on kutsuttu modernismiksi.
Friedrich Daniel Ernst Schleiermacheria kutsutaan usein liberaaliteologian isäksi. Hän esitti, että uskonnolliset kokemukset ovat introskeptiivisiä (itseään havainnoivia), ja että todellinen ymmärrys Jumalasta koostuu "absoluuttisesta riippuvuuden tunteesta". William Ellery Channing kritisoi kolminaisuusoppia ja kirjallisten auktoriteettien asemaa, ja suosi rationaalisempia ja enemmän historiaan tukeutuvia lähestymistapoja.
Liberaaliteologia kehittyi edelleen 1800-luvun kuluessa, ja sai uutta tukea uudesta raamattukritiikistä ja nykyaikaisesta eksegetiikasta. Se muotoutui lopullisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sellaisten teologien kuin Albrecht Ritschlin ja Adolf von Harnackin toimesta. He halusivat siirtää kristinuskon polttopisteen Jeesuksen opetuksiin, pois Jeesusta ja uskoa koskevista monimutkaisista tulkinnoista.
Liberaaliteologiasta tuli teologian valtavirta useissa kirkoissa 1900-luvun loppupuolella, mutta 2000-luvun alkupuolella se on jonkin verran hiipunut. Tämä johtuu liberaaliteologiaa vastaan syntyneestä voimakkaasta reaktiosta, erityisesti ns. dialektisen teologian piiristä. Kritiikki on kohdistunut siihen, että liberaaliteologien raamatuntulkinta on ollut liian oikaistua, että se on laittanut sivuun liian suuren osan keskeisistä kristinuskon opinkohdista ja että sen eettinen ideaali perustuu 1800-luvun porvarilliseen elämäntyyliin. Uudelle sukupolvelle liberaaliteologiasta tuli tavallaan kirosana.
Liberaaliteologiaa on arvosteltu erityisesti siitä, että laittaessaan yksilön kaiken mitaksi se itse asiassa luopuu kaikista uskonnollisista pysyvistä totuuksista, jolloin ihmiset eivät enää edes tiedä, mihin heidän tulisi uskoa. Tämän vuoksi liberaaliteologiaa on jopa syytetty kirkon rappiosta ja kirkosta eroamisista.
Liberaaliteologian periaatteita
Liberaaliteologia on individualistista, ja siten arvostaa henkilökohtaista ja subjektiivista uskonnollista kokemusta enemmän kuin doktriineja, kirkon auktoriteettia tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa.
Liberaaliteologia esittää, että uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella.
Liberaaliteologia esittää, että vaikka Jumala onkin muuttumaton, ihmisten teistiset suhteet ja ymmärrys hänestä muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta.
Raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi. Uuden testamentin sisältö on usein typistetty vain "Jeesuksen helppotajuiseksi opetukseksi", moraaliseksi tulkinnaksi yleisinhimilliseltä pohjalta.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaaliteologia
Makarios
....sinulle, joka näytät ottavan kantaa aktiivisesti.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla tämä rationalismiin perustuva "tieteellinen metodi" hallitsee ortodoksista pappiskoulutusta, tai yleensä ortodoksista ajattelua kokonaisuudessaan, vai onko se mm. Joensuun yliopistossa poissuljettu vaihtoehto?
Alunperin kysyin tätä nimimerkki "efesolaiselta".Hän ei kuitenkaan vastannut. Ehkä hänellä oli kiireitä. Koko teksti löytyy keskutelupalstalta kohdasta "päivän evankeliumi", jossa otan kantaa luterilaisen kirkon pappien nykyisiin käsityksiin kristinuskon perustotuuksista.
"Täällä liberaaliteologi-nimitys on heitetty solvauksena allekirjoittanutta ja muun muassa sellaisia arvostettuja nykypäivän ortodoksiopettajia kuin isä Anthony (Bloom) ja isä Kallistos (Ware) kohtaan."
Lainaamasi Wikipedian artikkelihan ilmaisee asiasta juuri olennaisen.
Bloom ja Ware nimenomaan toimivat sellaisen ideologian ohjaamina, joka "arvostaa henkilökohtaista ja subjektiivista uskonnollista kokemusta enemmän kuin doktriineja, kirkon auktoriteettia tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa."
Samanlaisia käsityksiä olet itsekin pyrkinyt probagoimaan.
Viestisi on täyttä höpinää. Piispa Kallistos ja edesmennyt piispa Anthony eivät todellakaan edusta mitään liberaaliteologiaa.
en osaa vastata kysymykseesi ainakaan suoralta kädeltä. En ole perehtynyt tieteenfilosofiaan. Enkä tietenkään tunne kaikkia teologisia oppiaineita.
Olen hiukan vain perehtynyt kirkkohistoriaan, jota opiskelen jatko-opiskelijana edelleen. Kirkkohistoria on vain yksi historian tutkimuksen aloista, ei sen kummempaa, ja siinä käytetään tavallisen historiantutkimuksen metodeja. Teologiset perustiedot ovat tietysti kirkkohistorian tutkijalle tarpeen, koska tutkimuskohde on kirkko.
...ovat kertakaikkisen mauttomia. Voit, hyvä xyz, hyökätä minua kohtaan henkilönä niin paljon kuin se sinulle iloa tuottaa, mutta kehotan jättämään arvostetut isät rauhaan.
Minä olen edelleenkin huolissani siitä, millaisen kuvan muille uskostamme tällainen telaketjuortodoksisuus antaa. Joku voi olla sitä mieltä, että asia on yhdentekevä. Siinä olen jyrkästi eri mieltä. Minusta meistä jokainen on uskomme elävä edustaja ja esimerkki.
Makarios
Hei vaan. Käyn jossakin vaiheessa katsomassa, että mitä oikein kysyit. Mutta sitä ennen on ehkä hyvä mainita, että minä en ole teologi. Minulla on tekninen peruskoulutus ja uskonto on minulle vain harrastus. Toki olen lukenut Raamattuni muutamaan kertaan ja muutaman hyllyllisen muita alan kirjoja. Mutta päivääkään en ole Yliopiston luentoja kuunnellut.
miltä me näytämme Jumalan silmissä. Jos lähdetään maailman miellyttämisen tielle, niin meille voi käydä kirkkona huonosti.
Isistä Anthony Bloom ja Kallistos Ware olen samaa mieltä kuin sinä. Minusta he eivät ole liberaaliteologeja, vaan mystikkoja. Myös mystikot korostavat henkilökohtaisen kokemuksen merkitystä enemmän kuin oikeata oppia, mutta he eivät ole rationalisteja (ihmeiden kieltäjiä) niin kuin liberaaliteologit.
Liberaaliteologit ovatkin yleensä protestantteja. En usko, että ortodoksisia liberaaliteologeja onkaan olemassa.
...vaan siivoa käyttäytymistä. Ihan niin kuin olemme kansakuntamme, asuinpaikkamme, perheemme, ryhmämme jne. edustajia, edustamme myös uskontoamme. Tästä on kyse. Onhan se myös lähetystyötä: tule ja katso.
Makarios
Ortodoksisessa kirkossa vain kolme henkilöä on ansainnut teologi nimityksen ja lisäksi on kolme kokomaailman opettajaa, joista yksi kylläkin on myös teologi. Eli viisi opettajaa tai teologia voisi meillä olla.
Teologit ovat: pyhä apostoli ja evankelista Johannes Teologi (1. vuosisata), pyhä Gregorios Teologi eli Gregorios Naziansilainen, joka oli Basileios Suuren hyvä ystävä (300-luku), ja lopuksi pyhä Simeos Uusteologi (1000-luku).
Maailmanopettajat ovat: Edellämainittu Gregorios Teologi, pyhä Basileios Suuri (300-luku) ja pyhä Johannes Krysostomos (300-400-lukujen taite).
Me muut olemme vain teologian opiskelijoita tms. haparoivaa. Tämäkin meidän olisi hyvä muistaa jyrkkiä lausuntoja antaessamme.