niitä auki et repiä saa."
tallainen viime vuosisadan puolivälin iskelmäfraasi, rupesi pyörimään nupissani, kun tappelin muutaman tunnin virusturvaohjelman asentamisen kanssa.
josko vaikka arvet kuinka kutisevat, tai kirvelevät, niin minkäköhänlaisen hoito-ohjeen arvon palstapuoskarit, kädestäennustajat, parisuhdepatologit ja itseoppineet kallonkutistajat tarjoaisitte?
ps. ohjeita tulee kirjoitella myös muiden tietäjien kuin ylläesitytyn joukon.
paras ohje kyörätään hautausurakoitsijan montun reunalle ja äänestetään, että rovioidaanko vai balsamoidaanko ennen monttuun heittämistä
tallainen viime vuosisadan puolivälin iskelmäfraasi, rupesi pyörimään nupissani, kun tappelin muutaman tunnin virusturvaohjelman asentamisen kanssa.
josko vaikka arvet kuinka kutisevat, tai kirvelevät, niin minkäköhänlaisen hoito-ohjeen arvon palstapuoskarit, kädestäennustajat, parisuhdepatologit ja itseoppineet kallonkutistajat tarjoaisitte?
ps. ohjeita tulee kirjoitella myös muiden tietäjien kuin ylläesitytyn joukon.
paras ohje kyörätään hautausurakoitsijan montun reunalle ja äänestetään, että rovioidaanko vai balsamoidaanko ennen monttuun heittämistä
Vastaukset 22
Vanhimmat
antaa maailman parhaimman neuvon, jos siis ne arvet eivät ole henkisiä vaan ihan ruumiillisia.
Ostat kuusenkerkkävoidetta, sitä saa ainakin pohjanmaalta jossa joku ukkeli sitä valmistaa.
Se on ainoa joka parantaa kaiken, myös ne kutiavat arpiset haavat :))
Sielunhoitona en suosittele ainakaan syömään sitä - maistuu pirun pahalta...
Merkittävää on se, onko arven alusta tulehtunut ja tihkuttaa märkää tai kehittää paisetta. Silloin ei auta muuta kuin repiä rupi auki ja alkaa haavanhoito. Yleensä pohjalta joudutaan leikkaamaan (revidoimaan) tulehtunut moska pois, niin että lopulta on jäljellä vain punaisenaverestävää tervettä lihaa. Sellainen haava kasvaa umpeen granouloimalla, pohjasta käsin. Joskus on liikakasvua jota joudutaan laapistamalla poltamaan, jotta arvesta tulee siisti ja kiristämätön. Tällaisen haavan hoito vaatii sinnikkyyttä ja sitkeyttä, päivittäistä tarkastelua ja paranemisessa voi olla takapakkejakin.
Haamusärky arvissa on taas kipua jota ei kyetä aukirepimisillä parantamaan. Sen kanssa on vain opittava elämään.
On myös arpia, esim. sääskenpuremat, joita nypimme itse auki vähän väliä, vain siitä nyppimisen nautinnosta. Sellaisten arpien kohdalla ei auta kuin läppäistä nyppivää kättä, tai todeta, että itseppä olet vaivasi valinnut.
Ohejeeni onkin siis: hoito arven mukaan.
mielestäni samat hoito-ohjeet sopivat sekä sielun, että ruumiin haavojen hoitoon.
inkvisiittäjä vastauksen päällä.
eli annetaan paiseenimijän reformoida tulehtunut moska vereslihalle. (mä menen ihan pihalle)
gratinoidaan haave pohjasta umpeen. liikapaksu poltetaan kaapissa siristäen kiristäen ja tarkastellaan tapapakkeja päivittäin.
aamuisin eletään päänsäryn haamun kanssa kuin ennenkin ja läppäistään valittua puremaan sääskellänyppimisen nautinnossa.
totean, et saamarin ohje on rock
Olet pimeä sadanteen potenssiin!!!!
olla vereslihalla ja sydän karrella;))
mun potenssini on kyllä paljon pienempi, mutta valitukset jurvan kuntaan.
ps. saapukoon valo myös sinun kalloosi. amen
ja vain, myytit kulkevat talojen pihalla tyttöjen lihalla.
..toisistaan nuo sielunarvet ja ruumiiseen saadut haavat.
Sielun arvet parantuvat aikanaan.Jos vanhat tunteet tupsahtavat pintaan, niin itkeä tirauta. Jos kiukku on vielä kirvelevänä mielessä, niin kulaus kalanmaksaöljyä saa kummasti aikaan rauhoittumisen.
Jos taas haikailee tekemättömiä tekoja tai tehtyjä tekoja , niin käsillä käveleminen on hyvin virkistävää.
HJos taas suree jonkun muun tekemiä vääryyksiä, niin suoda avomerelle ja heitä airot menemään. Joko rantaudut tai jäät meren armoille.Seikkailusta selviämisen jännitys purkaa pahimmat turhautumat.
Ruumiseen tulleet arvet on syytä jättää rupeutumaan omassa rauhassa. Rupia ei pidä mennä repimään irti ennen aikojaan. Kutinaa helpottaa, kun kieriskelee muurahaispesässä tai antaa ampiasen pistää. Ruokalusikallinen cauenepippuria saa kutinan loppumaan.
Anna arpisten haavojen olla
niitä auki et repiä saa
anna muistojen katkerain kuolla
koita kaikki pois hiljalleen unhoittaa
On särkynyt sieluni kannel
siitä kieli nyt on katkennut
sen sävel heikko ja hellä
pois iäks jo vaiennut
sielusta näköjään. eka värssy antaa ehkä hyvääkin ohjetta, mutta toisen säkeistön sanoma on kyllä tukevampaa asperiinia vaativa.
hajatelman mukaan, että kävele kilometri ahtaissa kengissä. Unohtuu muut ja saa kunnon rakot joita voi sitten sivellä vaikka kuusenkerkällä vai mitä se olikaan. Onko kerkkä sama asia kuin pihka? Kuusenpihkalla nimittäin paranee vaikka mikä haava, tai ehkä ei ihan kaikki.
eiku kuusen, kerkkä ei ole sama kuin pihka..., kuusenkerkkä on se uusi pehmeä- ja vaaleanvihreä vuosikasvu kuusenoksien päissä...pihka on taas rungon pintaan noussutta..äh tuota pihkaa...:..
niinhän se taisi olla. Tuo kilju tuppaa viemään muistin. Joka tapauksessa tuore kuusen pihka on ihan älyttömän tehokas esim. märkiviin haavoihin, ettäs tiedätte.
ei haavat parane. kait oot kokemuksesta huomant.
voin todeta, että paranee ne ... kusemisesta huolimatta...
en muuta tiedä kuin mitä olen lukenut & kuvia katsellu "kodin lääkärinkirja v. 1948."
ps. ei vaineskaa. jotain kokemusta on mukana olemisesta. psps. en pyytänyt ´"lisätikkejä."
jos oisi pitäny voijella pihkalla....:)
Oletko sinä kiltti kummitus....?
kappale...jossa on yksi elämänviisus. Vanhoja haavoja ei kannata liikaa raaputella jos ne kerran on kiinni ommeltu. Arvet jäävät muistoksi eletystä elämästä, aika ajoin ne saattavat kiristää, kutista ja kirvelläkin, voitele silloin puuduttavaa lääkesalvaa niihin ja peittele kunnolla ettei uusi lika niitä pääse tulehduttamaan. Kun kutina lakkaa..unohdat haavan tuota pikaa.Ohke soveltuu niin sielun kuin ruumiinkin vammoihin.
Niin se on, ystävä hyvä. Arvet seuraa sua vaan, matkalla maailmaan. Jos arvet ne jättää voit pois, sä et rehellinen itselles enää olla vois.
Vaali, korjaa, sitä elämääsi sorjaa. Jos ei mikään auta, mieti maailmaamme jumalauta!
:o)
Sieltä ne on hyvä kaivaa tarpeen tullen. Esimerkkinä oikein herkullinen ja nautittava riita, jossa osapuolet ovat herkutellessaan unohtaneet jo mistä oikeasti oli kysymys. Herkullisissa riidoissa yritys sen viimeisen sanan sanomiseen on suuri. Tuossa vaiheessa on kiva kipaista sinne arpisten haavojen pankkiin. Dee dee ja dee.
poskestani leikattiin luomi. Kirurgi pyysi ennen leikkauksen aloittamista hymyilemään hänelle. Hymyillessäni, nainen otti tussin ja piirsi ääriviivan. Leikkauksesta jäänyt arpi peittyy kun hymyilen, leikkausviilto tehtiin siten.
Aika paljon olen nykyään hymyillyt...