-
Lähde: kokoomuksen www.sivu
30.08.2005 12:00
Kokoomuksen eduskuntaryhmä: Suomen etu on sopia EU-maiden turvatakuista
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on asetettava selkeäksi tavoitteeksi turvatakuista sopiminen myös sellaisessa tilanteessa, että neuvoteltu Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus ei tulisi voimaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi presidentin ja hallituksen on oltava aloitteellisia EU-maiden etsiessä keinoja perustuslaillisen sopimuksen tai sen osien "pelastamiseksi". Päätökset EU:n turvatakuista tulee tehdä viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous Oulussa 30.8.2005
PASSIIVISUUS EI OLE NYT SALLITTUA:
SUOMEN ETU ON SOPIA EU-MAIDEN TURVATAKUISTA
Suomen ja sen lähiympäristön turvallisuus on Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nyt ja ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa rauhallinen ja vakaa. Suurimmat huolenaiheet liittyvät tänä päivänä Eurooppaa vakavalla tavalla koskeviin uuden tyyppisiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismiin, joukkotuhoaseisiin, ympäristökatastrofeihin sekä mahdollisiin alueellisiin kriiseihin unionin ulkorajojen tuntumassa.
Näihin uhkakuviin Euroopan unioni on vastannut tiivistämällä laaja-alaista yhteistyötä siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja terrorismin torjunnassa. Kriisinhallinnan kehittäminen nopean toiminnan joukkoineen sekä puolustusmateriaaliyhteistyö etenevät EU:n perustuslaillisen sopimuksen kohtalosta riippumatta. Suomi on täysimääräisesti mukana tässä oman turvallisuutemme kannalta hyödyllisessä yhteistyössä. Näiltä osin Suomen linjasta vallitsee maassamme laaja yksimielisyys.
Unionin kriisinhallintaa kehitetään ensisijaisesti EU:n oman alueen ulkopuolisten konfliktien hallintaan.
EU:n perustuslain turvatakuulauseke I-41.7 artikla
Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan luonteeseen.
Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Nato on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.
Euroopan unionin uuteen sopimukseen perustuslaista sisällytettiin lähinnä terrorismin torjuntaan liittyvä solidaarisuuslauseke sekä ns. turvatakuulauseke. Solidaarisuuslauseke on jo erillisellä poliittisella päätöksellä saatettu voimaan. Turvatakuulausekkeen viesti on kaksijakoinen. Ensinnäkin EU:n jäsenvaltiot auttavat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Toiseksi EU:n Natoon kuuluvat jäsenvaltiot toteuttavat yhteistä puolustusta koskevat velvoitteensa edelleen Naton kautta.
Turvatakuuartiklan myötä unionin jäsenmaat olivat halukkaita antamaan turvatakuut myös Natoon kuulumattomille EU:n jäsenmaille.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 turvatakuista todetaan seuraavaa: ”HVK:ssa joulukuussa 2003 saavutettu yhteisymmärrys avunannosta hyökkäystilanteessa vahvistaa unionin keskinäistä solidaarisuutta. Se on poliittisesti kaikkia jäsenmaita velvoittava ja ottaa huomioon niiden noudattaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Yhteisymmärrys merkitsee tärkeää integraation syventämistä ja vahvistaa myös Suomen turvallisuutta.” Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tänäkin päivänä samaa mieltä kuin yksimielinen hallitus ja eduskunta olivat tuolloin.
Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen EU:n perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuus on avoin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen kansallinen etu on toimia aktiivisesti sen puolesta, että jäsenmaiden jo kertaalleen osana perustuslakisopimusta hyväksymä turvatakuulauseke tulee joka tapauksessa voimaan jäsenmaiden välillä.
Presidentti Tarja Halonen "ei näe EU:n turvatakuille ainakaan juridista estettä" (HS 27.8.2005). Tämän passiivinen toteaminen ei ole riittävää. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen onkin asetettava selkeäksi tavoitteeksi turvatakuista sopiminen myös sellaisessa tilanteessa, että neuvoteltu perustuslaillinen sopimus ei tulisi voimaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on presidentin ja hallituksen oltava aloitteellisia EU-maiden etsiessä keinoja perustuslaillisen sopimuksen tai sen osien "pelastamiseksi". Päätökset EU:n turvatakuista tulee tehdä viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006.
Vastuullinen turvallisuuspoliittinen suunnittelu ottaa huomioon tulevaisuuden ennalta arvaamattomuuden. Emme voi tänä päivänä luotettavasti ennustaa miten lähiympäristömme turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden säteellä.
Lähde: kokoomuksen www.sivu
30.08.2005 12:00
Kokoomuksen eduskuntaryhmä: Suomen etu on sopia EU-maiden turvatakuista
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on asetettava selkeäksi tavoitteeksi turvatakuista sopiminen myös sellaisessa tilanteessa, että neuvoteltu Euroopan unionin perustuslaillinen sopimus ei tulisi voimaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi presidentin ja hallituksen on oltava aloitteellisia EU-maiden etsiessä keinoja perustuslaillisen sopimuksen tai sen osien "pelastamiseksi". Päätökset EU:n turvatakuista tulee tehdä viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous Oulussa 30.8.2005
PASSIIVISUUS EI OLE NYT SALLITTUA:
SUOMEN ETU ON SOPIA EU-MAIDEN TURVATAKUISTA
Suomen ja sen lähiympäristön turvallisuus on Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nyt ja ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa rauhallinen ja vakaa. Suurimmat huolenaiheet liittyvät tänä päivänä Eurooppaa vakavalla tavalla koskeviin uuden tyyppisiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismiin, joukkotuhoaseisiin, ympäristökatastrofeihin sekä mahdollisiin alueellisiin kriiseihin unionin ulkorajojen tuntumassa.
Näihin uhkakuviin Euroopan unioni on vastannut tiivistämällä laaja-alaista yhteistyötä siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja terrorismin torjunnassa. Kriisinhallinnan kehittäminen nopean toiminnan joukkoineen sekä puolustusmateriaaliyhteistyö etenevät EU:n perustuslaillisen sopimuksen kohtalosta riippumatta. Suomi on täysimääräisesti mukana tässä oman turvallisuutemme kannalta hyödyllisessä yhteistyössä. Näiltä osin Suomen linjasta vallitsee maassamme laaja yksimielisyys.
Unionin kriisinhallintaa kehitetään ensisijaisesti EU:n oman alueen ulkopuolisten konfliktien hallintaan.
EU:n perustuslain turvatakuulauseke I-41.7 artikla
Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan luonteeseen.
Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Naton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Nato on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.
Euroopan unionin uuteen sopimukseen perustuslaista sisällytettiin lähinnä terrorismin torjuntaan liittyvä solidaarisuuslauseke sekä ns. turvatakuulauseke. Solidaarisuuslauseke on jo erillisellä poliittisella päätöksellä saatettu voimaan. Turvatakuulausekkeen viesti on kaksijakoinen. Ensinnäkin EU:n jäsenvaltiot auttavat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Toiseksi EU:n Natoon kuuluvat jäsenvaltiot toteuttavat yhteistä puolustusta koskevat velvoitteensa edelleen Naton kautta.
Turvatakuuartiklan myötä unionin jäsenmaat olivat halukkaita antamaan turvatakuut myös Natoon kuulumattomille EU:n jäsenmaille.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa 2004 turvatakuista todetaan seuraavaa: ”HVK:ssa joulukuussa 2003 saavutettu yhteisymmärrys avunannosta hyökkäystilanteessa vahvistaa unionin keskinäistä solidaarisuutta. Se on poliittisesti kaikkia jäsenmaita velvoittava ja ottaa huomioon niiden noudattaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Yhteisymmärrys merkitsee tärkeää integraation syventämistä ja vahvistaa myös Suomen turvallisuutta.” Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tänäkin päivänä samaa mieltä kuin yksimielinen hallitus ja eduskunta olivat tuolloin.
Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen EU:n perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuus on avoin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen kansallinen etu on toimia aktiivisesti sen puolesta, että jäsenmaiden jo kertaalleen osana perustuslakisopimusta hyväksymä turvatakuulauseke tulee joka tapauksessa voimaan jäsenmaiden välillä.
Presidentti Tarja Halonen "ei näe EU:n turvatakuille ainakaan juridista estettä" (HS 27.8.2005). Tämän passiivinen toteaminen ei ole riittävää. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Suomen onkin asetettava selkeäksi tavoitteeksi turvatakuista sopiminen myös sellaisessa tilanteessa, että neuvoteltu perustuslaillinen sopimus ei tulisi voimaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on presidentin ja hallituksen oltava aloitteellisia EU-maiden etsiessä keinoja perustuslaillisen sopimuksen tai sen osien "pelastamiseksi". Päätökset EU:n turvatakuista tulee tehdä viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2006.
Vastuullinen turvallisuuspoliittinen suunnittelu ottaa huomioon tulevaisuuden ennalta arvaamattomuuden. Emme voi tänä päivänä luotettavasti ennustaa miten lähiympäristömme turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden säteellä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan täysin ei tuosta nyt avautunut se, minkä edun suomi saa turvatakuista? Käsittääkseni emme ole edes joukkotuhoaseiden, terrorismin tai ympäristökatastrofien todennäköisessä kärjessä? Enemmänkin solidaarisuuttamme mukana yhteistyössä?
Kallista lystiä, eikä juuri tällä hetkellä erityisen tarpeellista. Ehkä tosiaan sijoitus tulevaisuuteen... Jos Venäjällä joskus innostutaan liikaa.
Ei kai tuo julistus ole YYA-sopimusta kummempi - eli se ei lähtökohtaisesti maksaisi senttiäkään. Suomihan toteuttaisi puolustuksen edelleen tällä samalla linjalla. Toinen kysymys sitten on se, olisko Nato-jäsenyyskään sen kalliimpi, kuin nykyinen puolustuspoliittinen strategiamme.
Kolmanneksi: jos kerta hallitus ja eteenkin eduskunta on tuon turvalausekkeen hyväksynyt, eikä Halonenkaan sitä presidenttinä ole vastustanut, ei ko. turvalausekkeen toteuttamiseen ole poliittistakaan estettä. Ongelma on lähinnä löytää se vastapuoli neuvottelupöytään. EU:n puolustusrakenteen vuoksi voi kyllä perustellen kysyä, että miksi Nato (Nato-maat) hyväksyisi(vät) tällaisen turvatakuilla vapaamatkustamisen, ellei lopullinen päämäärä sitten olisi kaikkien EU-maiden liittyminen Nato:on.
Ydinaseita ei ole pakko ottaa maaperälleen. Terorismihan on tästä kysymyksestä täysin irrallinen kysymys ja BC-aseita tutkii Euroopan mantereella lähinnä Venäjä ja jotkit vanhat Nato-maat. Useimmilla mailla, Suomellakin, on omat tutkimustarkoituksessa jäljellejätetyt varastonsa. Vai miten luulet puolustusvoimiemme kehittäneen maailman mittapuussakin huippuluokan "ABC-haistajan"?
Suomihan käytännössä pakotettiin YYA-sopimukseen ja sitä neuvoteltaessa Suomi sai myös lievennyksiä joihin II-maailmansodan aikaisiin rauhanehtoihin. YYA-sopimusta ei kuitenkaan haluttu suomessa. Siitä myös rimpuiltiin pikkuhiljaa eroon ja viimeistään Varsovan liiton perustamisen aikoihin suomi teki puoluettomuutensa selväksi jättäytymällä ulkopuolelle. Ei siis ihan sama juttu?
Nato-jäsenyyshän tulisi puolustusvoimien omien selvitysten mukaan kalliimmaksi kuin nykyinen systeemi. Parempaakaan selvitystä ei ainakaan mulla ole, joten luotan omaa lehmää ojassa pitäviin.
Se mitä kyseenalaistin ei kuitenkaan ollut turvatakuiden esteet tai mahd. haitat. Mietin vain miksi? Joku voisi sanoa, että Sveitsi ja Ruotsi on puolueettomina pärjänneet kohtuullisen hyvin. Suomi kun ei myöskään ole luonnonvaroiltaan tai strategiselta sijainniltaan sen arvoinen, että aletaan sotimaan.
Mielestäni koko NATO/turvatakuu asiasta on tehty aivan liian suuri asia. Sen edut ja haitat nykytilanteeseen verrattuna ovat molemmat melko pieniä.
YYA-sopimus oli voimassa Neuvostoliiton viimeiseen päivään asti. Vielä 70-luvulla Neuvostoliitto koitti painostaa Suomea YYA-takuiden vuoksi (siis olisi tilanteen kärjityessä todennäköisesti vaatinut neuvostoarmejan yksiköiden siirtämistä Suomen maaperälle). Elimme silloin Breznevin-Kekkosen aikaa. Ajasta käytetään myös sanaparia "vaaran vuodet". Zavidovo-vuoto, EEC-kauppasopimus jne. liittyvät kiinteästä tähän aikakauteen.
Nato:n kalleudesta: 300 milj. euroa. Onko se puolustusbujetin kohdalla suuri lisä? Vertailuksi kelvannee maamiinakysymyksen ratkaisun taloudeellinen puoli (200 milj. eur.). Nämä yhdistämällä/korvaavan järjestelmän Nato-yhtensopivuus varmistaen säästyisi jo 200 milj. eur.
Viittasit ilmeisesti tähän tutkimukseen:
http://www.defmin.fi/chapter_images/1866_liittoutumiselvitys_raportti.pdf
Huom (Nato-alennukset):
"Sen sijaan kustannukset, jotka liittyvät Suomen joukkotarjoukseen ja jäsenyyden toteutumisen jälkeiseen puolustuskyvyn kehittämiseen, selviäisivät tarkemmin vasta NATO-jäsenyydestä neuvoteltaessa.
Yleisesti voidaan kuitenkin arvioida, että NATO-jäsenyydestä aiheutuvat menot voitaisiin kattaa pääsääntöisesti nykyisen tasoisesta puolustusbudjetista kohdentamalla osittain uudelleen toimintamenoja ja materiaalihankintasuunnitelmia."
Siis: Nato-jäsenyyden ei voida katsoa olevan merkittävästi kalliimpi, kuin itsenäinen puolustus.
"NATO ei aseta puolustusmenoja koskevia vaatimuksia jäsenmailleen. Puolustusmenojen tason määrittäminen on viime kädessä aina kansallinen päätös. Kahden prosentin BKT-osuutta pidetään viitteellisenä tavoitetasona niille parhaillaan NATO-jäsenyyteen valmistautuville maille, joiden puolustusjärjestelmät vaativat kokonaisvaltaista rakenneuudistusta."
"Kustannukset materiaalihankinnoista olisivat vuositasolla näin ollen noin 25 miljoonaa euroa."
"Näistä (JOKE) tehtävistä aiheutuisi arviolta yhteensä noin 10 miljoonan euron vuosikustannukset."
Taulukko, s. 17:
"Yhteensä
45 milj. euroa." (/vuosi)
Jossa säästyneitä osuuksia (esim. kriisinhallintaan käytettävä osuus) ei ole otettu huomioon. Puolustusvoimien tämän hetkiset JOKE-investoinnitkin ovat merkittävät, mutta JOKE-järjestelmä tulee usittavaksi taas 10-20 vuoden päästä. Suomi voisi myös myydä Nato-maihin sotilasteknistä tietotaitoaan helpommin, kuin liittoutumattomana.
Suomen BKT-osuus on tällä hetkellä 1,5% ja rakenne on jo osittain Nato-yhteensopiva, joten 2%:n BKT-osuuskauhuvuva on kaukana todellisuudesta. Vertailun vuoksi, vuonna 1998 tuo osuus oli 1,65% (abs. 10% suurempi).
Suomen NISP-osuus olisi 35milj. e., joka palautuisi suurelta osin takaisin.
"NATO-jäsenyyden edellyttämät välttämättömät nykyiseen puolustusjärjestelmään kohdistuvat muutokset olisivat kustannusvaikutuksiltaan kokonaisuudessaan arviolta noin 300 miljoonaa euroa,"
Jos kerta ei haittaa, niin miksi ei?
Oma huoleni liittyy itsenäisen puolustuksen uskottavuuteen seuraavan 10-20 vuoden päästä. Pienenevistä (mies)ikäluokista ei riitä tarpeeksi nostoväkeä puolustusvoimien tarpeisiin (vrt. Vuoden 2004 Puolustusseloneossa ilmoitetut tavoitemäärät). Liittoutumisen vaihtoehtona olisi tällaisessa aliresurssitilanteessa naisten asevelvollisuus. Olisitko valmis sellaisen markkinoimiseen kansalle?
EU-turvatakuut ovat yhtä turhat kuin puolustussopimus Suomen ja Namibian kesken. EU-mailla ei ole vastinetta turvatakuille. Ei ole kuljetuskalustoa eikäpä juuri kuljetettavaakaan. Rahat eivät riitä uskottavan EU-puolustuksen rakentamiseen koskaan. EU ei ole sotilasliitto eikä siitä sellaista kyetä tekemään.
Nato on vaihtoehto, mutta EU ei ole. Mutta ei anna Natokaan Suomelle turvatakuita helpolla. Pitkä maaraja itään vaatii kovan hinnan ja ydinaseet tukikohtineen maahamme. Sepä turvaa antaa, mutta maksaa maltaita.
Viisautta on pysyä sotilasliiton ulkopuolella.
YYa-sopimukseen kirjoitettiin lievempiä pukäliä kuin muiden n-liiton kanssa sopineiden itä-euroopan maiden. Suomi myös käytti tolkuttomasti energiaa vakuutellen lännelle liittoutumattomuuttaan. kokonaisuudessaan YYA-sopimuksen velvoitteet olivat aika tulkinnanvaraisia. Mannerheimin tulkinnan mukaan suomalaisia ei esim. olisi voitu lähettää sotimaan maan rajojen ulkopuolelelle (mikä muuten olisi erona tähän sopimukseen). Pääpointti oli kuitenkin se, että YYA-sopimukseen Suomi pakotettiin. Tähän olisimme menossa vapaaehtoisesti. Se tuhoaa kyllä käytännössä kaikki puheet liittoutumattomuudesta tai edes halusta olla liittoutumaton.
Ja tuo tutkimus vaikuttas olevan sama, vaikka itse olenkin lukenut siitä aikaisemmin vain 10-sivuisen koosteen. Yhä se kysymys mitä peräänkuulutan on se, miksi käyttäisimme 300 me, x me/v ja luopuisimme puoluettomuudesta? Tämä siis lähti siitä kun alkuperäinen kirjoitus otsikoitiin "suomen etu on sopia...." En vaan näe sitä suurta etua missään.
Suomen armeija on lähitulevaisuudessakin riittävän uskottava tälläisen arvottoman pikku maapläntin puolustuksen kannalta. Haitat ja kulut eivät ole valtaisia, mutta miksi niitäkään tuhlata turhaan.
Voidaanhan toki ajatella, että kun ei ole iso juttu, niin antaa mennä. En oikeastaan juurikaan välitä. Voitaisiinko kuitenkin poliittisessa keskustelussa keskittyä johonkin olennaisempaan (täällä keskustelupalstalla tähän voi toki tuhlata energiaansa näin periaatteellisena kysymyksenä)
"Suomen armeija on lähitulevaisuudessakin riittävän uskottava tälläisen arvottoman pikku maapläntin puolustuksen kannalta."
Epäilenpä, että miinakysymyksen ratkaisun jälkeen tuo 300 milj. eur. kertaerä olisi mainittua pienempi. Ainakin, jos miinat todella aiotaan korvata helikoptereilla. Toisekseen, myös se 45 milj. eur/v on todennäköisesti pienempi. Mainitsinkin jo mm. kriisinhallinta-budjetin, joka siis siirtyisi (ainakin faktisesti) UM:n momentilta Pulustusvoimien momentille. Nato-alennuksiakaan ei kuulemma tiedä ennen Natoon liittymistä.
Edelleenkin oma kantani on se, että liittoutumiseen ei tarvitse kiiirehtiä, mutta jos itsenäinen aluepuolustus-doktriini kokee jossain välissä pahan uskottavuusinflaation, liittoutumista pitää tällöin (mielummin jo ennen ko. hetkeä) harkita.
Tämän hetken ulkopolitiikasta voisi ottaa hyvinkin vastaavan esimerkin: Turkin EU-neuvottelutilanne. Mielestäni neuvottelut pitäisi aloittaa, koska Turkki täyttää ehdot. Vastaavasti Suomen liittoutumisneuvottelujen aloittamiselle ei ole mitään estettä, joten niihin voitaisiin aivan hyvin ryhtyä. Kokoomuksen kanta näyttää olevan EU:n turvatakuiden hakemien, joka ainakin minusta on loppujenlopuksi Nato-turvatakuiden hakemista ilman Nato-jäsenyyttä. Itseasiassa se olisi ainostaan materiaalihankitojen kohdalla negatiivinen ja Suomen ulkopoliittista asemaa ajatellen käytännössä neutraalein vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon toteutumien taas on täysin Nato-maiden hyväntahtoisuuden, eikä Suomen sisäpolitiikan, varassa.
Turvatakuut antavat Suomelle parempaa informaatiota mm. kansainvälisestä rikollisuudesta ja terrorismin uhkista. Paremman informaation ja EU-yhteistyön avulla voimme paremmin varautua vaikeasti etukäteen ennakoitaviin uhkiin.
Toivottavasti uhkia ei tule. Toivottavasti varautuminen on turhaa. Mutta voi sitä syyttelyä ja syyllisten hakemista, jos jokin uhka toteutuisi, emmekä olleet tehneet kaikkea voitavaa siihen varautumiseksi.
Turvatakuut on vähän niin kuin pyöräilykypärä, joka kannattaa panna päähän, vaikkei tiedossa olekaan kaatumista.
Pyöräilykypärä on mainio esimerkki. Sekin on tapaus, jossa varautumisesta kohtuvat kustannukset ja/tai vaivat eivät ole missään järkevässä suhteessa riskin suuruuteen. Samalla logiikalla kun voimme pukeutua aina ulkona michelinukon pukuun... sehän on varautumista. Kaiken voitavan tekeminen on tässä yhteydessä paradoksi. Kaiken voitavan tekeminen järkevyyden rajoissa on ok.
Riskienhallinta on varautumisen suhteuttamista uhan todennäköisyyteen ja vakavuuteen. Esimerkiksi terrorismi ei vaan ole Suomessa vakava uhka. Toki voisimme USA:n mallin mukaan tunkea kumihanskaa ihmisten perseeseen rajoilla mennen tullen, mutta mitään järkeä ei olisi siinäkään.
Suomi on mukana maailmanlaajuisessa poliisi- ja turvallisuusyhteistyössä, olemme tämmöisen yhteistoiminnan edelläkävijöitä maailmalla.
Puolueetomuutemme ansiosta meillä ei ole vihamiehiä missään päin maailmaa, joten kaikki mahdollinen informaatio kansainvälisestä rikollisuudesta on käytettävissämme.
http://www.mil.fi/puolustusvaimainkomentaja/383.dsp
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/383.dsp