KOSTAAKO JUMALA ISIEN PAHAT TEOT LAPSILLE?
KASTAMATTOMIEN LASTEN KOHTALO?
"Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." (2 Moos 20:6)
Samassa yhteydessä Jumala lupaa kostaa aina neljänteen polveen, ja panna lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, ja vaatii tilille ne jotka Häntä vihaavat. (20:5)
Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja siitä lähtien ymmärretään että ihmiskunta on ollut "perisynnin" alainen. (1 Moos 3:13-19)
Raamattu opettaa, että jokainen vastaa omista teoistaan. (5 Moos 24:16, Jer 31:29-30, Hes 18:2-4)
"Perisynti" kulkee myös tapatottumuksina. Koti jossa juodaan alkoholia ja tupakoidaan, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää.
Toisin tapahtuu kun ihminen ottaa uskossa vastaan Jeesuksen, ja uudesti syntymisen myötä rakkaudessa Jumalaan hylkää syntinsä. (Joh 3:3-8)
Usko tuottaa Hengen hedelminä kypsymisen tuloksena kokonaan uuden luonteen joista vanhat perityt tavat ovat poissa. (2 Kor 5:17, Room 7:22, Gal 5:22-26)
Uudestisyntynyt kristittykin erehtyy, mutta Jeesus ylipappina taivaallisessa pyhäkössä on katuneen ja kääntyneen erehtyjän puolustaja. (Hebr 8, 1 Joh 2:1, 3-5)
Aivan erilaisessa asemassa on katumaton ja kääntymätön, jonka siveyslain rikkominen on jatkuvaa , tahallista ja harkittua kapinaa Jumalaa vastaan. Kääntymättömänä hän on tuomion alainen. (Room 6:23, Ilm 22:12)
Jeesus rakasti lapsia ja siunasi heitä. Hän opetti "Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kun lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark 10:13-16)
Juutalaisten tapana oli että lapsia siunattiin. Lapsia ei kastettu. Lapset ovat herkkiä vastaanottamaan evankeliumia ja vanhemmilla on suuri vastuu. Kun lapsi tulee ikään jossa hän on Jeesuksen arvion mukaan kypsä tekemään itse päätöksensä lapsi vastaa päätöksistään itse. Siihen saakka lapsi on vanhempiensa pyhittämä ja lapsi on puhdas. Heillä ei ole lapsena ymmärrystä "perisynnin" vuoksi riittävästi tehdä valintojaan ja vastata niistä itse.
On huomioitava aina kaikessa synnin erehdyksessä Raamatun opetus että oikeudenmukainen Jumala rankaisee ihmistä ihmisen ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48)
Jumala ei vaadi lasta tilille jos lapsi lyö toista koska lapsi ei ymmärrä tekoaan.
Raamatussa uskovan kaste kuuluu ja liittyy uskoon ja kääntymykseen, jossa ihminen hautaa vanhan elämänsä ja alkaa elää uutta elämää Kristuksessa. "Joka uskoo ja kastetaan (Ensin usko ja sitten kaste) pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
"Mies joka ei usko on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo joka ei usko, on uskovan miehensä pyhitämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1Kor 7:14)
Jumalattomien lapsista Raamattu noudattaa samaa käytäntöä, että he ovat vanhempiensa puhittämiä tai kiroamia. "Jumalattomien siemen hävitetään" (VKR: Ps 37:28)
"Heidän lapsensa Sinä hävität maan päältä, heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta." (Ps 21:11)
Jumalan valtakunnassa kuitenkin varmasti tulee olemaan sellaisiakin jotka eivät ole päässeet kasteelle. Ihmisen ymmärryksellä emme voi olla tuomareina, emmekä päätellä kenenkään pelastumista tarkkaan. Raamatussa on kuitenkin ilmoitettu tietyt periaatteet ja ehdot.
Tuomitsemiseen ei ihmisellä ole oikeutta senkään vuoksi että syntinen voi aina myöhemmin elämässään tehdä parannuksen, katua syntinsä, ottaa vastaan Jeesuksen ja pelastua.
KASTAMATTOMIEN LASTEN KOHTALO?
"Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." (2 Moos 20:6)
Samassa yhteydessä Jumala lupaa kostaa aina neljänteen polveen, ja panna lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, ja vaatii tilille ne jotka Häntä vihaavat. (20:5)
Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja siitä lähtien ymmärretään että ihmiskunta on ollut "perisynnin" alainen. (1 Moos 3:13-19)
Raamattu opettaa, että jokainen vastaa omista teoistaan. (5 Moos 24:16, Jer 31:29-30, Hes 18:2-4)
"Perisynti" kulkee myös tapatottumuksina. Koti jossa juodaan alkoholia ja tupakoidaan, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää.
Toisin tapahtuu kun ihminen ottaa uskossa vastaan Jeesuksen, ja uudesti syntymisen myötä rakkaudessa Jumalaan hylkää syntinsä. (Joh 3:3-8)
Usko tuottaa Hengen hedelminä kypsymisen tuloksena kokonaan uuden luonteen joista vanhat perityt tavat ovat poissa. (2 Kor 5:17, Room 7:22, Gal 5:22-26)
Uudestisyntynyt kristittykin erehtyy, mutta Jeesus ylipappina taivaallisessa pyhäkössä on katuneen ja kääntyneen erehtyjän puolustaja. (Hebr 8, 1 Joh 2:1, 3-5)
Aivan erilaisessa asemassa on katumaton ja kääntymätön, jonka siveyslain rikkominen on jatkuvaa , tahallista ja harkittua kapinaa Jumalaa vastaan. Kääntymättömänä hän on tuomion alainen. (Room 6:23, Ilm 22:12)
Jeesus rakasti lapsia ja siunasi heitä. Hän opetti "Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kun lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark 10:13-16)
Juutalaisten tapana oli että lapsia siunattiin. Lapsia ei kastettu. Lapset ovat herkkiä vastaanottamaan evankeliumia ja vanhemmilla on suuri vastuu. Kun lapsi tulee ikään jossa hän on Jeesuksen arvion mukaan kypsä tekemään itse päätöksensä lapsi vastaa päätöksistään itse. Siihen saakka lapsi on vanhempiensa pyhittämä ja lapsi on puhdas. Heillä ei ole lapsena ymmärrystä "perisynnin" vuoksi riittävästi tehdä valintojaan ja vastata niistä itse.
On huomioitava aina kaikessa synnin erehdyksessä Raamatun opetus että oikeudenmukainen Jumala rankaisee ihmistä ihmisen ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48)
Jumala ei vaadi lasta tilille jos lapsi lyö toista koska lapsi ei ymmärrä tekoaan.
Raamatussa uskovan kaste kuuluu ja liittyy uskoon ja kääntymykseen, jossa ihminen hautaa vanhan elämänsä ja alkaa elää uutta elämää Kristuksessa. "Joka uskoo ja kastetaan (Ensin usko ja sitten kaste) pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
"Mies joka ei usko on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo joka ei usko, on uskovan miehensä pyhitämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1Kor 7:14)
Jumalattomien lapsista Raamattu noudattaa samaa käytäntöä, että he ovat vanhempiensa puhittämiä tai kiroamia. "Jumalattomien siemen hävitetään" (VKR: Ps 37:28)
"Heidän lapsensa Sinä hävität maan päältä, heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta." (Ps 21:11)
Jumalan valtakunnassa kuitenkin varmasti tulee olemaan sellaisiakin jotka eivät ole päässeet kasteelle. Ihmisen ymmärryksellä emme voi olla tuomareina, emmekä päätellä kenenkään pelastumista tarkkaan. Raamatussa on kuitenkin ilmoitettu tietyt periaatteet ja ehdot.
Tuomitsemiseen ei ihmisellä ole oikeutta senkään vuoksi että syntinen voi aina myöhemmin elämässään tehdä parannuksen, katua syntinsä, ottaa vastaan Jeesuksen ja pelastua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mihin tahansa lahkoon on tuomittavaa.
Jos joku valitsee tiekseen hihhuloitumisen, olkoon se henkilökohtainen valinta, ei vanhempien tai yhteisön pakottamana tehty.
"lahkoissa" lapsi tekee itse valinnan ja mene tai on menemättä kasteelle.
Hänen omaa tahtoaan kysytään eikä kukaan pakota.
Kristinuskoon ei kuulu lainkaan pakkokeinot.
Jumala kysyy vapaaehtoista rakkautta ja siksi vanhemmatkaan eivät voi pakottaa vaikka verta itkisivät jos lapsi ei tahdo.
Suurin "lahko" maassamme kastaa kysymättä sylivauvana ja tulos on mitä on.
Kääntymättömiä ja katumattomia ihmisiä seurakunnan jäseninä.
"Tuomitseminen" mistäpuhut ei ole koskaan sopivaa.
Se puuha ei kuulu meille ihmisille.
Voimme vain opettaa mitä "kirjoitettu on."
Siunausta
jari
Nasse miksi jotkut viihtyvät uskontopalstoilla vaikka vakaumuksesta ei ole tietoakaan?
En mitenkään arvostele, vaan ihmettelen?
Siunausta
jarlau
osassa lahkoista tekee valinnan osassa ei.
Mitä tuomitsemiseen tulee, mielestäni sinä olet tuomitsemisen malliesimerkki. Haet sille oikeutuksen toteamalla että opetat vain mitä kirjoitettu on.
Voisin minäkin ottaa satukirjasi ja hakea sieltä sopivat palat tuomitakseni sinut, mutten sentäs satukirjan avulla rupea pelehtimään, saati harrastaisin uskismaista kaksinaismoralismia piiloutumalla noinkin naurettavien toimintatapojen taakse.
Mitä siunaus toivotuksiin tulee, sekin on eräänlaista vittuilua, ymmärtänet ateistin näkökulman.
Siispä minä toivotan sinulle Jari lämmintä matkaa helvettiin.
viihtymisen syyksi riittää kaltaistesi ihmisten toimintatapojen ja arvomaailmojen ihmettely, miten ihminen voi toimia noin.
Mitä siunauksiin tulee, tervemenoa helvettiin, sinnehän sinun uskollasi mennään.
ettei synny vääriä käsityksiä:
"En mitenkään arvostele, vaan ihmettelen"
tervemenoa helvettiin
poitsua rassaa...
""Siispä minä toivotan sinulle Jari lämmintä matkaa helvettiin.""
Olet sitten toivottomin tapaus tällä palstalla!
Tekisit kaikille ison palveluksen,jos poistuisit täältä katkerine tuomioinesi !
Miksi vainoat sellaisen Jumalan lapsia,jota ei ole olemassakaan? Tyhmäkin vielä olet?
kirjoitit, rakas pakolainen, eläkepappa, seuraavaa:
"Miksi vainoat sellaisen Jumalan lapsia,jota ei ole olemassakaan? Tyhmäkin vielä olet?"
Helppo juttu, mutta koska kyseesä on uskispalsta, jaetaan tuo helppous osiin.
1. osa:
"Miksi vainoat sellaisen Jumalan lapsia,jota ei ole olemassakaan? "
En kerro suoraan vastausta, teen vastakysymyksen:
""Miksi uskot sellaisen Jumalan olemassaoloon,jota ei ole olemassakaan? "
2. osa:
"Tyhmäkin vielä olet?""
Niin ;p
Jos kerran kokonaisia perhekuntia kastettiin, niin en usko, että se tarkottaa sitä, että lapsia ei siinä ohessa ole kastettu.
esim: Apostolien Teot 16:14-15
14 Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui, [Luuk. 24:45]
15 ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan. [Hepr. 13:2]
Terve Sinulle
Mukavaa saada tällaista ystävällistä postia.
Perhekuntien kasteet olivat sopusoinnussa niiden Raamatussa mainittujen edellytysten kanssa, joiden mukaan kastetta edeltää evankeliumi ja henkilökohtainen usko, sekä luopuminen synnistä.
(Matt 28:19, Mark 16:16, Apt 2:38-41, 8:35-39)
Näiden perheiden lapset olivat ilmeisesti siinä iässä että tulivat henkilökohtaiseen uskoon.
Saattoi kuitenkin olla myös että "perhekunnalla" tarkoitettiin vain oikeustoimikelpoisia henkilöitä? Koska sen ajan kreikkalais-roomalaiseen tapaan kuului laskea perhekuntiin vain nämä, eikä pieniä lapsia.
(Jos sanotaan että koko kylä kävi äänestämässä, on selvää etteivät lapset äänestäneet. Vain vaalikelpoiset äänestivät)
usko on aina yksilökohtainen asia. Voivathan perheenjäsenet tulla vihamieliksikin. (Matt 10:35-37)
Ensin on usko ja siten kaste, (Mark 16:16) ja lapset ovat vanhempiensa pyhittämiä kunnes Jeesus odotaa heidän tekevän itse ratkaisunsa. (1 Kor 7:14)
Ei ole Jumalan tarkoitus että seurakunassa on kastettuja ihmisiä joilla ei uskosta ole tietoakaan.
Jumalan siunausta
Jari
Jarlau korottaa valheprofeetta EGW:tä.
Jarlau on adventisti.
Lue Uskontojen uhrien tuki ry:n varoitus adventismista:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/advent7.html#alku
Turhaan eivät kai varoita.
ei ensimmäinen eikä viimeinen.
putoaa lattialle, nauraa kippurassa.
Minä, kuten kukaan muukaan ei oikeasti lue tuollaista pitkää oksennusta jossa on siteerattu raamattua mielivaltaisin ottein.
Sama kuin Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä leikattaisiin yksittäisiä kappaleita, siinähän satu menee hukkaan.
Nyt huomasin kuitenkin yhden raamatun laajennuksen, jonka hihhuli oli tehnyt:
"Koti jossa juodaan alkoholia ja tupakoidaan, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää. "
Siitäpä assosioin tilanteen, jossa vamhemmat ovat hihhuleita, tyyliin:
"Koti jossa juodaan rukoillaan ja uskotaan olemattomiin, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää. "
Taitaa olla parempi ottaa se pitkä nyt heti.
Mutta mikä pelastaisi hihhulin ja hihhulin lähimmäiset, perheen ja erityisesti lapset?
Vai pitääkö meidän hyväksyä asia annettuna tekijänä ja toimia niiden perusperiaatteiden mukaan, jota hihhulipapit itse noudattavat?
Siis pitää massa herran nuhteessa ja kantaa kymmenykset omaan taskuun?
Jos minulle kirjoitat, niin turhaan.
Luin vain ensimmäisen rivin.
Jumalan siunausta
Jari
vaikka itserakkautesi antaa itsellesi ymmärtää että kirjottaisin sinulle, kirjoitan kaikille niille jota lukevat viestini.
Todennäköisesti valtaosa lukijoista lukee sen nimimerkin, Nassen takia, eikä siksi että se on vastaus hihhulin viestiin (ja kukahan nyt on itserakkaampi :D)
Edelleen, tervemenoa helvettiisi.
Vaihdoit siis palstaa ja tulit tänne saarnaamaan. Miksi paasaat täällä? Täällä KESKUSTELLAAN, ja sinähän se et lue edes vastausviestejä läpi. Tmmärrätkös, mitä tarkoittaa KESKUSTELLA?
Voi olla, että vaikka oletkin adventisti, viigdyt täällä. Täällä on mujitakin homofoobikoita, jotka kieltävät itsensä ka jöpäjävät synnistä ja eheytyksestä mitään perustelematta.
........
Saisinko nyt pitkän kirjoituksesi jälkeen kysyä, että oletko sinä nyt sitten vauvakasteen vai uskovien kasteen puolella, kumpaan sinä siis uskot?
Jumalöan valtakunnassa on varmaan niitä jotka eivät ole päässeet tai ymmärtäneet kasteasiaa.
Minä henkilökohtaisesti ymmärrän Raamatun opetuksen niin kuin sen olen kirjoittanut, ja siis olen uskon kasteen ja Jeesuksken esimerkin puolesta siinä.
Näin uskoo paljon ihmisiä kuin olen kirjoittanut.
Protestanttiset piirit yleensä, mutta lut. kirkkokin on toki protestanttinen, mutta Luther ei ehtinyt puhdistaa uskoa tässä opissa vaikka suuren työn tekikin.
Minusta olisi hyvä jos jaksaisit mennä Raamatun kanssa pohdiskellen rauhasa kirjoitukseni läpi.
http://www.media.7/raamattuopisto
Jumalan siunausta Sinulle
Jari
Sinä se olet kuin saippuapala: et vastaa mihinkään suoraan.
No: miksi tänne tulit saarnaamaan, vaikka olet adventisti?
KASTEET PERHEKUNNITTAIN. KASTETTIINKO SYLIVAUVAT?
Raamattu kertoo että kasteita suoritettiin myös perhekunnittain. (1 Kor 1:16, Apt 16:14-15, 18:8)
Usko on aina henkilökohtainen ratkaisu, jota ei voi toisen puolesta tehdä missään olosuhteissa. Usko on myös kokonaan vapaaehtoinen asia. Omantunnon asioissa ei voi, ja on mahdotonta pakottaa ketään.
Oli iloinen asia kun koko perhekunta tuli uskoon ja kastettiin. Kuitenkin on hyvin mahdollista että perhekunnassa oli epäiljöitä jotka eivät kasteelle tulleet. Olivathan perheet hyvin suuria joihin saattoi kuulua UT:n aikana myös palvelijat perheineen. Näin "perhekunta" ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilöä tarkalleen. Kuitenkin jos osakin perheestä tuli uskoon, heidän vaikutuksensa aiheutti että sanaa perhekunnassa julistettiin, ja myös muut seurasivat Herraa kasteelle myöhemmin henkilökohtaisessa uskossaan. (1 Kor 7:12-16, Apt 11:14, 16:31)
Kasteeseen liittyy aina Raamatun opetuksen mukaan ensin usko ja evankeliumin kuulemisen vuoksi uudestisyntyminen Hengestä on alkanut. (1 Piet 1:23, Room 10:14-17, Mark 16:15-16) Ennen perhekuntien kastamista Raamatussa edelsi aina evankeliumin kuuleminen, katumus, kääntymys, ja syntien hylkääminen. (Matt 28:18-20, Apt 2:38-39, 8:35-39)
Raamatun esimerkki on aina luotettava. Raamattu kertoo kuitenkin avoimesti suurtenkin uskonmiesten lankeemuksistakin, joita tietenkään ei pidä seurata. Sylivauvojen ja hiukan vanhempienkin lasten kohdalla on lisäksi mielenkiintoinen asia että sen ajan roomalais-kreikkalaisen kulttuurin tapojen mukaan perhekuntiin luettiin juridisesti vain oikeustoimikelpoiset henkilöt. Holhottavat eivät ole oikeustoimikelpoisia, vaan vasta tietyssä iässä. Ehkäpä tapa johtui korkeasta lapsikuolleisuudesta? Voitaisiin sanoa että koko perhe kävi äänestämässä vaaleissa, mutta lapset eivät tietenkään äänestäneet?
Raamatun opetuksen mukaan on ilman muuta selvää ettei Jumalan tarkoitus ole missään tapauksessa että seurakunnassa on kastettuja jäseniä jotka eivät uskossa ole, eivätkä pyhityksen tietä kulje. Sellainen olisi vastoin kaikkia kristillisyyden ja seurakunnan tarkoituksen periaatteita. (1 Tim 3:15) Kuinka monta prosenttia lapsena kastetuista jää uskon tielle?
Oikeudenmukaisen Jumalan edessä vastataan teoista ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48) Lapsi ei voi vastata Jumalan edessä, esim. että lyö toista poskelle. Lapsi vastaa ratkaisuistaan Jumalan edessä vasta tultuaan kypsään ikään tehdä ratkaisuja seuraako perhekunnassa vanhempien tietä puoleen tai toiseen. Seuraako Jeesusta vai paholaista. Ennen syntien armahtamista edeltää katumus. Pikkulapsi tuskin pystyy katumaankaan syntiään. Lapsi on Raamatun opetuksen mukaan vanhempiensa pyhittämä, tai vanhempiensa mukaan kadotuksen tiellä siihen saakka kunnes Jeesus odottaa häneltä omia ratkaisuja.
(1 Kor 7:14, Ps 21:11, Snl 11:21) Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat. (1 Tim 2:4, 2 Piet 3:9) Jumalan armosta maa on täynnä varoitusmerkejä lähestyvästä lopusta. (Matt 24:3-14, 29, 32-33, 37-44)