Usko on Jumalan lahja ihmiselle, ja se joka haluaa tulla uskoon mutta ei ole uskossa, anokoon sitä Jeesukselta. Uskoa ei voi ansaita töillä eikä toiminnallakaan.
totta
tämä on
31616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
>>Usko on Jumalan lahja ihmiselle, ja se joka haluaa tulla uskoon mutta ei ole uskossa, anokoon sitä Jeesukselta.
Sä et sitten varmaan uskonut tarpeeksi jonkin asian tapahtumiseen tai sitten olet sokea.
Eihän tuossa mitään siitä puhuttu, että pitää ensin uskoa asiaan tarpeeksi. Vaan piti vain anoa Jeesukselta uskoa, ja saisi sen. Jos uskoisin valmiiksi tarpeeksi, eihän minun silloin tarvitsisi lisää uskoa anoa.
Vai onko niin, että kyse kuitenkin on siitä, että ensin pitää uskoa, ja sitten alkaa näkyä todisteita niille omille uskomuksille?
Rukoilitko Jeesukselle, ja tarkoitit sitä myös? Kyllä hän sellaiset rukoukset kuulee, ja sinua on silloin kuultu.
Pitää tietää kenelle rukoilee, ei siinä tosiaankaan muuta tarvita. Ja pitää olla tosissaan, eikä leikkimielellä.(Oletko valmis menemään kirkkoon ja kuuntelemaan? Voithan avata myös radion ja kuunnella radio deitäkin, koska siellä tästä kerrotaan lisää.)
Jeesus ei käännytä etsivää pois, oletko yrittänyt vai väitätkö vain?
Kyllä se vain on.
Kaikki aikanaan. jos olet tosissasi, niin älä ole huolissasi, vaan rukoile uudestaan jos sinusta siltä tuntuu!
Tästä nyt on vähän aikaa jo, lähemmäs parikymmentä vuotta. Ehkä säännöt on sen jälkeen muuttuneet?
>>(Oletko valmis menemään kirkkoon ja kuuntelemaan? Voithan avata myös radion ja kuunnella radio deitäkin, koska siellä tästä kerrotaan lisää.)>Ja pitää olla tosissaan, eikä leikkimielellä.>Jeesus ei käännytä etsivää pois, oletko yrittänyt vai väitätkö vain?
Juuri noin tein. En saanut mitään vastausta.
Jos sinulla on kerran ollut usko, joka on ihan oikeasti ollut sitä, niin silloin sinulla pitäisi olla sitä vieläkin, siellä sydämmessä.
Muistan Raamatusta kertomuksen kylväjästä, joka heitti yhden siemenen hyvään maahan, ja se alkoi siellä kasvamaan, toinen meni orjantappuroiden sekaan ja ne tukehduttivat sen, ja kolmas meni huonoon maahan ja kuihtui itsestään.
Mikä näistä sinä olit?
Kirkkoon mennään kuulemaan Jumalan Sanaa, rukoilemaan Jumalalle ja ehkä myös tapaamaan uskovia ystäviä.
Sinne ei mennä vain koristeita ihailemaan ja tarkkailemaan ihmisten ilmeitä, mutta senhän sinä jo tiesitkin, vai mitä?
Uskovaisiakin on niin paljon erilaisia, niitä on sellaisia jotka katsovat pintaan, vaikka heidän pitäisi elää niinkuin Raamatussa sanotaan, tai teeskentelijöitä, ja niitä jotka katsovat Jumalaan.
Minulla tämä juttu itselläni on toiminut, kun pyysin Jeesukselta apua ongelmiini, ja sain apua, mutta siinä meni jonkin aikaa. En heti ymmärtänyt mitä usko on, mutta rukoilin silti Jeesukselle. Ja se kannatti. Sentakia kehoitan sinua vain rukoilemaan, koska kyllä hän kuulee ihmistä joka on tosissaan. Kuulihan hän minuakin, joka olin syntinen ja epärehellinen ihminen!
Kun minä rukoilin tuntematta Jeesusta, en saanut mitään sanallista vastausta. Kuitenkin hän auttoi minua, ja tulin uskoon vasta myöhemmin.
Minulla oli isoja ongelmia, mutta nyt olen niistä selvinnyt, ja kiitos kuuluu Jeesukselle, koska hän kaikesta huolimatta kuuli minua!
Oli minullakin välillä isoja ongelmia. Erosin kirkosta ja ratkaisin ne ihan itse. Nyt olen niistä selvinnyt.
Olen minäkin kokeillut: Tunnustin ääneen rukoillen syntini ja pyysin Jeesusta vastaamaan rukoukseeni. Olen tehnyt tuon vaikka kuinka monta kertaa, mutta mitään en ole havainnut tapahtuneen.
Jeesus pelastaa vain syntisiä.
Eivät omilla avuillaan toimeentulevat tarvitse Jeesusta.
Jos ei ole synnintuntoa ei voi pelastua. Synnintunto voi olla sitäkin, että tietää jotain olevan rikki itsensä ja Jumalan välisessä suhteessa, mutta ei tiedä mikä on vikana.
Hän, joka on tyytyväinen tekemisiinsä eikä löydä itsestään mitään vikaa, ei ole vielä oppinut tutkimaan itseään rehellisesti. Häntä ei Vapahtajakaan voi vapauttaa.
Uskoon tuleminen alkaa synnintunnosta, anteeksipyytämisestä ja anteeksiannon vastaanottamisesta.
>>Jos sinulla on kerran ollut usko, joka on ihan oikeasti ollut sitä, niin silloin sinulla pitäisi olla sitä vieläkin, siellä sydämmessä.>Muistan Raamatusta kertomuksen kylväjästä, joka heitti yhden siemenen hyvään maahan, ja se alkoi siellä kasvamaan, toinen meni orjantappuroiden sekaan ja ne tukehduttivat sen, ja kolmas meni huonoon maahan ja kuihtui itsestään.
Mikä näistä sinä olit?>Kirkkoon mennään kuulemaan Jumalan Sanaa, rukoilemaan Jumalalle ja ehkä myös tapaamaan uskovia ystäviä.
Sinne ei mennä vain koristeita ihailemaan ja tarkkailemaan ihmisten ilmeitä, mutta senhän sinä jo tiesitkin, vai mitä?>Minulla tämä juttu itselläni on toiminut, kun pyysin Jeesukselta apua ongelmiini, ja sain apua, mutta siinä meni jonkin aikaa.>En heti ymmärtänyt mitä usko on, mutta rukoilin silti Jeesukselle. Ja se kannatti.
>>Eivät omilla avuillaan toimeentulevat tarvitse Jeesusta.>Jos ei ole synnintuntoa ei voi pelastua.>Uskoon tuleminen alkaa synnintunnosta, anteeksipyytämisestä ja anteeksiannon vastaanottamisesta.
Jos sinulla on kerran ollut usko, joka on ihan oikeasti ollut sitä, niin silloin sinulla pitäisi olla sitä vieläkin, siellä sydämmessä.
Et siis edes halua tulla uskoon? Olet niin ylpeä siitä että erosit kirkosta, niinkö?
Niin minäkin olen, ja olen nyt uskossa!
Pitää varmaankin kohdallasi paikkansa tämän elämäsi aikana, mutta iäisyys on pitkä aika...
Synnintunnon puuttuminen on merkki paatumuksesta tai epärehellisyydestä. Oletkohan polttamassa siltoja takanasi? Ole varuillasi.
>>Ei ole. Ja jos olisikin, niin ei ainakaan sydämessä.
No mikäs siinä sitten?>Mutta kun siinä vertauksissa sillä siemenellä tarkoitetaan ihmistä, jolle sitä sanaa julistetaan, siis sinua.>Minä tiedän, koska en olisi itse pystynyt itseäni auttamaan.>Sittenhän et tarkoita mitään jos sanot etä rukoilit tosassasi että tulisit uskoon? Oliko se vain pelkkä herja sinulta?
niin, että ihminen on perusluonteeltaan syntinen ja Jumalan kirkkautta vailla!
En minä iäisyyttä ajatellut viettää yhtään missään. En minä missään ollut ennen tänne syntymistäni, eikä ole mitään syytä kuvitella, että olisin jossain kuoltuani.
Ja parempi niin. Aivan niin kuin sanoit, iäisyys todella on pitkä aika. Mielummin jätän sen väliin.
Niin kuin sanoin, kokeilin kerran, eikä se toiminut. Hölmöhän minä olisin jos uudestaan haluaisin hakata päätäni seinään.
Jos rukoilisit tosassasi, siis niin että tarkoittaisit tosissasi, voisi tilanne olla toisenlainen. Elämässäni on ollut sellaisia ongelmia, että en olisi itse pystynyt itseäni auttamaan. Onneksi ei ole enää. Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, eikä kaikki ihmiset tule toimeen kaikkien kanssa. Kuitenkin jos elää uskossa, on tämäkin mahdollista. Silloin ihmisellä on tahto elää Raamatun mukaista elämää niin hyvin kuin pystyy. Synnitöntä ihmistä ei ole, vaan sekin mahdollisuus oman sielunsa pelastamiseen on kokonaan armoa.
Jos kerran tunnet sillä tavalla, on se sinun oma päätöksesi.
>>Elämässäni on ollut sellaisia ongelmia, että en olisi itse pystynyt itseäni auttamaan. Onneksi ei ole enää.
Kaikenlaista voi tapahtua, en minä mikään kaikkitietävä ole, vaikka uskossa olisinkin.
tai oikeastaan vain ikioma osatotuutesi.
Älä sinä yleistä oman elämäsi kokemuksia koskemaan kaikkia ihmisiä. Heillä on omat kokemuksensa ja omat osatotuutensa, Raamatulla tai ilman.
Raamatussa sanotaan että uskoa ei voi ansaita töillä tai toimilla. Siellä se kuitenkin on tehty selväksi, vai etkö ole sitten lukenut sitä kokonaan?
En kertonut mistään omista kokemuksistani tässä yhtään mitään, vaan se on viisaus Raamatusta.