DEMOKRATIAN KEHITYS EUROOPASSA

DEMOKRATIAN KEHITYS EUROOPASSA


Eurooppalainen demokratiakehitys on menossa huolestuttavaan suuntaan. Kansa ei ”äänestänyt väärin” vaan väärin perustein Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Opposition ääriainekset, media ja eräät muut tahot tekivät kaikkensa vedotakseen äänestäjien tunteisiin ja varsinaisesta äänestyksen aiheesta ei juurikaan keskusteltu. Suurista asioista päätettäessä on tärkeää, että päätöksenteossa on käytössä kaikki asianmukainen tieto ja että ratkaisu tehdään rationaalisesti ilman painostusta, pelottelua tai propagandaa. Näin ei nyt tapahtunut. EI voitti pelottelukampanjallaan ja koko Eurooppa pysähtyi. Mutta onneksi vain hetkeksi.
Edustuksellisissa demokratioissa kansa valitsee heitä edustamaan joukon parlamentaarikkoja, joiden tehtävänä on perehtyä monimutkaisiinkin asioihin ja tehdä niiden perusteella päätöksiä sekä säätää lakeja. Se on heidän työtään. He kantavat poliittista vastuuta päätöksistään ja seuraavissa vaaleissa saavat kansalta luottamuksen tai epäluottamuksen. Poliitikot pakoilevat vastuuta siirtämällä vaikeat asiat kansanäänestykseen, vaikka heidän tulisi uskaltaa tehdä johdonmukaista ja suoraselkäistä politiikkaa myös hankalissa asioissa. Poliitikot ovat asiantuntijoita tai ainakin heillä on saatavilla kaikki mahdollinen asiantuntijatieto. Kaikilla kansalaisilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ole mahdollista hoitaa huutoäänestyksin, vaikka siitä onkin voitava keskustella. Kaikkea päätöksenteon taustaksi hankittavaa luottamuksellista materiaalia ei ole tarkoitettu avoimeen reposteluun. Miten perusteltua päätöstä voi edes tehdä, jos kaikki tieto ei ole saatavissa? Näitä asioita ei voi päättää fiilispohjalta. Kuinka moni ranskalainen ja hollantilainen äänestäjä oli oikeasti lukenut perustuslaillisen sopimuksen, siihen liittyvät taustatiedot sekä asiantuntijalausunnot ja kuinka moni taas tyytyi vain kuuntelemaan populistista propagandaa, jolla selkeästi käytiin sisäpoliittista valtataistelua? Parlamentaarikot saavat kyllä tarvitsemansa asiatiedon. Mutta miten ihmeessä naapurin Pekka voisi yksinkertaisesti saada saman informaation kuin esimerkiksi ulkoasian- sekä puolustusvaliokunnissa istuva kansanedustaja? Ja miten Pekalta edes voidaan edellyttää aikaa, kiinnostusta ja ymmärrystä käsitellä tuhatsivuisia selvityksiä oman työnsä ohella? Ei ole reilua Pekkaa kohtaan. Ei ole reilua Suomea tai Eurooppaa kohtaan.
NON ja NEE –linjan kampanjoijat käyttivät alatyylisiä keinoja äänestäjien harhauttamiseksi ja keskustelua ohjattiin pois itse asiasta. Agendalla esim. Ranskassa olivat suhtautuminen globalisaatioon, maan talous- ja työllisyysratkaisuihin, Turkin jäsenyyteen ja muihin ei-voisi-vähempää-liittyä-perustuslakiin -asioihin. Kansanäänestys unionin perustuslaillisesta sopimuksesta ei voi olla paikka, jossa protestoidaan maan hallitusta tai jotain muuta maailman miljoonista asioista, joihin ei vaan satuta olemaan tyytyväisiä. Onko todellakin niin, että pelottelu ja uhkakuvien maalailu voittaa terveen järjen ja faktoihin perustuvan asioiden tarkastelun?
Perustuslaillinen sopimus on tärkeä askel kohti vahvempaa ja vauraampaa Eurooppaa, mutta populistit saivat myytyä toisenlaisen tarinan Ranskassa ja Hollannissa. Meidän on ymmärrettävä, että ympäröivän maailman muuttuessa täytyy löytää uudenlaisia ratkaisuja. Jos jäämme paikoillemme makaamaan, emme voi kohdata uusia tilanteita menestyksellisesti. On ajateltava ennakkoluulottomasti ja kauaskatsoisesti. Yksittäiset kansallisvaltiot eivät enää pysty vastaamaan kaikkiin maailman haasteisiin vaan Euroopan on seistävä yhteisenä. Se on jokaisen eurooppalaisen ja siten myös suomalaisen etu.

Ville Haavisto
opiskelija
Tampereen kaupunki