Hei! Olen ihan tavallinen luterilainen, mutta jo vuosia olen lukenut itselleni tärkeiden hengellisten opettajien W. Stinissenin ja Thomas Mertonin kirjoja. Niissä riittää pureskeltavaa ja opittavaa loppuiäksi.
Ilokseni äskettäin on suomennettu Mertonin päiväkirjoista koostettu teos Hiljainen elämä. Kuka teistä ihkaoikeista katolisista lukee em. opettajia? Minulle heidän kirjansa ovat aarre.
Ilokseni äskettäin on suomennettu Mertonin päiväkirjoista koostettu teos Hiljainen elämä. Kuka teistä ihkaoikeista katolisista lukee em. opettajia? Minulle heidän kirjansa ovat aarre.
Vastaukset 11
Vanhimmat
aikojen alussa Seven Storey Mountainin. Mielelenkiintoinen, mutta nyt täytyy sanoa että ei siitä kuitenkaan hirvittävästi ole minulle apua ollut. Tosin löytyy se edelleen kirjahyllystäni, jos rupeaa luetututtamaan.
Kirja, joka minulle on jäänyt erityisesti mieleen, on Carlo Maria Martinin Due pellegrini per la giustizia. Elikkä suomeksi 2 pyhiinvaeltajaa oikeuden puolesta. En tiedä löytyykö sitä suomeksi tai englanniksi, mutta jos vastaan tulee niin kannattaa lukea.
Itse tykkäsin aikoinaan paljon Katariina Sienalaisen Dialogi kirjasta. Sitä saa ainakin englanninkielisenä Studiumista lainaan.
myös lukenut tuon 7 storey mountainin. Ihan Ok vaikka ei mikään tajunnan räjäyttävä.
Sen sijaan tuo Martiinin 2 pellegrini per la giustizia on huippu hyvä. Olen lukenut myös toisen Martinin kirjan joka keroi San Paolosta, siis Paavalista, mutta tähän hätään en muista sen nimeä. Sekin oli hyvä vaikkei ihan niin timanttinen kuten tuo aikaisemmin mainittu.
Tuo 2 pellegrini per la giustizia kertoo Joosefista (Jaakobin pojasta) ja Iganatius Loyolasta. Kannattaa lukea.
Kiitoksia vastaajille, mukava tietää ettei ole yksin maailmassa Mertoninsa kanssa. Hän kirjoitti todella myös kaunokirjallista tekstiä, mutta itse olen tähän asti lukenut hänen hengelliseen opetukseen keskittyyvää kirjaansa Tie sisäiseen todellisuuteen. Suosittelen muuten sitä lämpimästi. Se on sellaista hitaasti märehtien luettavaa, vahvaa ravintoa.
Niin, ja tämä Stinissen. Teillä katolisilla on syvällisiä opettajia nykyäänkin. Katolinen tiedotuskeskus on julkaissut kauan sitten Stinissenin kirjan Kristillinen syvämietiskely. Jos ette ole tutustunut, on kyllä sen arvoinen.
Myöhempiä hänen kirjojaan ovat sitten kustantaneet muut, esim. Kirjapaja.
Nämä hengelliset opettajat ovat lisänneet sympatiaani katolista kirkkoa kohtaan. Ikävää, että teillä on niin akuuttina tämä mielipiteitä jakava piispa-asia.
Martinin kirjan nimi on Le confessioni di San Paolo. Tarkistin sen kotona. Se ketoo Paavalin elämästä aina kääntymyksestä viime metreille. Täytyy sanoa, että Martini on todella nero kirjoittamaan. Todella harmi, että hänestä ei tullut paavia.
Jesuiittojen kuuluu olla paavin ystäviä, ei paaveja! On minullakin yksi Martini, ihan hyvä; Kirkko uudella vuosituhannella (jos nyt muistan nimen oikein).
Rukoillaan Benedictuksen puolesta, eiks niin?
Pitäisi kyllä hommata lisää Martinia, mutta kun ei ole aikaa lukea. Sellaisia kirjoja kun ei lueta bussissa työmatkalla, vaan niihin kannattaa varata aikaa rutkasti ja miettiä mitä luki.
Sain muuten vihdoin David Copperfieldin loppuun. Kävin viime viikolla ostamassa R. L. Stevensonin Mr. Jekyl and Mr Hyden, D.H. Lawrencen Rainbown ja C. Dickensin Pickwick Papersin. Onpan lukemista vähäksi aikaa.
Joo. Kyllä Bene on varmaan parempi kuin Tetta olisi ollut. Siitä kiitos Jumalalle.
se avioton poika, jonka hän oli siittänyt ennen kuin innostui luostariin menosta. maksoi aina rahalla pojan ja äidin hiljaiseksi, mutta ei pitänyt mitään yhteyttä eikä ollut isänä tai edes ystävänä siittämälleen. Poika on ollut tästä katkera ja kärsinyt monin tavoin, tuntenut itsensä halveksituksi ja hylätyksi. Olen toisinaan pohdiskellut, olisiko Merton ehkä kypsyyden aikoinaan halunnut kantaa mentorina ja tukijana vastuun aikuistuvan pojan rinnalla kulkijana, kirjeenvaihtotoverina tms. siis muulla kuin kylmällä rahalla hiljaisuutta ostaen, mutta oliko kyseessä sääntökunnan ja luostarin apotin määräys? oliko Mertonin oma halu sama vai joutuiko hän kärsien alistumaan määräykseen? Noin kipeiden asioiden eteen joutuvat kuitenkin elämässä myös hienot hengelliset opettajamme. Kukapa osaa antaa oikean vastauksen todella vaikeisiin kysymyksiin. Mertonkin osoittaa, että helpompi on kirjoittaa kauniisti kuin elää oikein ja rakentavasti.
tiedä mitä apua nyt 7 storey mountainista pitäisi olla? Ei kai se mikään vuoristokiipeilyn ohjekirja ole!
varsinaisesti mikään vuoristokiipelykirja olekkaan. Siinä Merton vaan kertoo oman tarinansa.
Merton itsekkin mainitsee kirjassaan, että hänellä oli poika. Mutta mikäli oikein muistan hän itse mainitsee, ettei kuullut pojasta ja äidistä Lontoon pommitusten jälkeen yhtään mitään. Voin tosin olla väärässä sillä siitä on tosi kauan kun luin tuon kirjan.
Mistä löysit tuollaista tietoa?
Kalevi,
kuulisin mielelläni, mistä olet saanut tuon tiedon. En ole epäilemässä sitä, mutta tietolähde kiinnostaa.
Olen lukenut Hiljaisuuden päiväkirjaa vasta kolmanneksen. Mertonin Jumala-kaipuu on valtava. Luostarisääntöihin hän tuntuu alistuvan Jumalan tahtona: mitä häneltä vaaditaan tai kielletään, on hänen ajattelussaan sillä hetkellä oikein hänelle. Silti tuntuu pahalta, jos hän on alistunut tai itse päätynyt sellaisen ratkaisuun että ei pidä yhteyttä poikaansa. Pojan mielipahan ymmärrän täysin.