Muutama päivä sitten täällä (vai olikohan jollain muulla saitilla?) joku ”jossitteli” ihan ajatuksia herättävästi, että ”jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen maailmasodan, toista maailmansotaa ei olisi koskaan tullut, eikä Yhdysvaltojen mahti olisi sellainen kuin nyt”. Taisi hän siinä muitakin yhtä hyviä jossitteluja esittää todeten, että kaikki on niin "pienestä kiinni".
Niin se on, myös tuossa suuressa asiassa. Voidaan hyvin uskoa, että jos keisarillinen Saksa todella olisi voittanut – mikä oli ”pienestä kiinni”, sillä eihän Saksa oikeastaan sotaa hävinnytkään, vain rauhanteon – niin Hitler ei olisi koskaan noussut valtaan Saksassa, kun siihen ei olisi ollut mitään aihetta, eikä näin ollen ainakaan hänen lietsomanaan olisi toista maailmansotaa tullut.
No, Saksan voitto ensimmäisessä maailmansodassa ei ehkä olisi estänyt Neuvostoliiton syntyä, sillä vallankumoushan tapahtui jo sodan jatkuessa. Mutta tuskin Neuvostoliitosta olisi sitten suuren Saksan varjossa tullut sellaista mahtia kuin tuli, ja tuskin Suomikaan olisi joutunut siitä sillä tavalla kärsimään.
Sir Isaiah Berlin, tunnettu englantilainen historioitsija, on haastattelussaan vuonna 1988 sanonut: ”Luulen, että ellei Churchill olisi ollut Englannin pääministerinä 1940, olisivat natsit valloittaneet Euroopan, jolloin koko maanosan historia olisi vielä enemmän poikennut siitä, mitä Karl Marx ennusti. Jos Lenin olisi kuollut tai syrjäytetty huhtikuussa 1917, ei bolshevikkivallankumous olisi onnistunut - - - Historialla on siis käännekohtansa. Tällaisissa käännekohdissa yksilöt ratkaisevat tapahtumien kulun”.
(Jörn Donner kertoo tästä piispa John Vikströmin kanssa tekemässään kirjassa ”Elämme, siis kuolemme”. Donner siinä ”jossittelee” monilla asioilla lähtien teemasta, miten pitkälle asiat ovat ikään kuin ennalta määrättyjä ja missä asioissa ja missä määrin meillä on valinnan vapautta)
Uskallammeko edes kuvitella, millainen olisi maailmamme, jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan? Heillä kun ei olisi ollut sitä vastavoimaa, mikä toisella hirvityksellä, Neuvostoliitolla oli.
Minä olen täällä joskus ”jossitellut” sillä, miten meidän asiamme olisivat kehittyneet, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. ”Kekkostutkielmassani” täällä totesin mm:
>> On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
Niin se on, myös tuossa suuressa asiassa. Voidaan hyvin uskoa, että jos keisarillinen Saksa todella olisi voittanut – mikä oli ”pienestä kiinni”, sillä eihän Saksa oikeastaan sotaa hävinnytkään, vain rauhanteon – niin Hitler ei olisi koskaan noussut valtaan Saksassa, kun siihen ei olisi ollut mitään aihetta, eikä näin ollen ainakaan hänen lietsomanaan olisi toista maailmansotaa tullut.
No, Saksan voitto ensimmäisessä maailmansodassa ei ehkä olisi estänyt Neuvostoliiton syntyä, sillä vallankumoushan tapahtui jo sodan jatkuessa. Mutta tuskin Neuvostoliitosta olisi sitten suuren Saksan varjossa tullut sellaista mahtia kuin tuli, ja tuskin Suomikaan olisi joutunut siitä sillä tavalla kärsimään.
Sir Isaiah Berlin, tunnettu englantilainen historioitsija, on haastattelussaan vuonna 1988 sanonut: ”Luulen, että ellei Churchill olisi ollut Englannin pääministerinä 1940, olisivat natsit valloittaneet Euroopan, jolloin koko maanosan historia olisi vielä enemmän poikennut siitä, mitä Karl Marx ennusti. Jos Lenin olisi kuollut tai syrjäytetty huhtikuussa 1917, ei bolshevikkivallankumous olisi onnistunut - - - Historialla on siis käännekohtansa. Tällaisissa käännekohdissa yksilöt ratkaisevat tapahtumien kulun”.
(Jörn Donner kertoo tästä piispa John Vikströmin kanssa tekemässään kirjassa ”Elämme, siis kuolemme”. Donner siinä ”jossittelee” monilla asioilla lähtien teemasta, miten pitkälle asiat ovat ikään kuin ennalta määrättyjä ja missä asioissa ja missä määrin meillä on valinnan vapautta)
Uskallammeko edes kuvitella, millainen olisi maailmamme, jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan? Heillä kun ei olisi ollut sitä vastavoimaa, mikä toisella hirvityksellä, Neuvostoliitolla oli.
Minä olen täällä joskus ”jossitellut” sillä, miten meidän asiamme olisivat kehittyneet, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. ”Kekkostutkielmassani” täällä totesin mm:
>> On vaikeaa kuvitella historiaa, mitä ei ole tapahtunut, mutta voi se olla kiehtovaa. Olisiko historiamme nyt toisenlainen, jos presidentiksi olisi vuonna 1956 valittu Kekkosen asemesta K-A.Fagerholm? Aarno ”Loka” Laitinen sanoo Lasse Lehtisen väitöskirjaa ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” – aivan mainio luettava väitöskirjaksi – arvostellessaan, että ”Jos Fagerholm olisi vuonna 1956 voittanut presidentinvaalit, Suomi olisi nopeasti kulkenut kohti länsimaista demokratiaa, sitoutunut läntisiin instituutioihin ja välttänyt kaiken sen kamaluuden, jonka aasialaisen stalinistikulttuurin kyllästämä Neuvostoliitto salakuljetti KGP:n ja Kekkosen avulla tänne” (IL 25.10.2002).
Laitinen kärjistää, mutta kärjistääkö sittenkään kovin paljon? Kyllä minäkin olen varma siitä, että historiamme olisi nyt huomattavasti erilainen, jos Kekkosesta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Ja uskon, että siinä historiassa meillä olisi vähemmän hävettävää ja enemmän ylpeiltävää ja tilanteemme ei olisi nyt missään mielessä – ei aineellisessa enempää kuin henkisessäkään – nykyistä huonompi, vaan todennäköisesti se olisi tätä parempi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi se ei käyttänyt tavallista ihon väristä kondomia. Nehän ovat halvimpia.
Mitä pahaa Hitlerin valtaannousussa oli?