MIEHEN JA NAISEN ROOLIN MUUTOS
Viime vuosikymmeninä on myös perhemalli ollut muutoksen kourissa. Monia asioita, jotka tänään ovat itsestään selvyyksiä, on syytä tarkastella hieman tarkemmin, jotta voimme ymmärtää itseämme. Taustalla on useasti selkeitä arvovalintoja, jotka pohjautuvat tiettyyn todellisuuskuvaan, mutta joita emme enää tiedosta pitäessämme asioita itsestäänselvyytenä.
Tiedämme, että nykyään perheissä ei ole enää historiallista miehen ja naisen roolimallia. Tuo historiallinen perhemalli oli sellainen, että molemmat sukupuolet pyrkivät samaan päämäärään eli toimimaan perheen hyväksi hyödyntämällä omaa erilaisuuttaan. Sukupuolet tekivät eri asioita. Näin mies ja nainen toimivat perheen hyväksi, mutta ei samoilla keinoin.
60-luvulta alkaen on kuitenkin pyritty kohti sukupuolten samanlaisuutta. Tämä on asettanut miehet ja naiset monessakin mielessä vastakkain taistelemaan siitä, mitä kumpikin sukupuoli voi ja saa tehdä niin perheessä kuin tasa-arvoisessa suhteessa. Feministisen ideologian tavoite on, että miehistä tulee feminiinimpiä ja naisista maskuliinisempia. Näin miesten ja naisten väliset erot kutistuvat ja tasa-arvo toteutuu.
Suomessa feministinen ideologia on näkynyt 1960-luvulta alkaen lähinnä seuraavasti:
- sukupuolten välinen kilpailu ja vastakkainasettelu (jatkuvat palkkavertailut, johtopaikkojen vertailut jne.)
- joka puolella vaaditaan tasa-arvoihanteen mukaista käyttäytymistä (pyrkimys samanlaisuuteen)
- parisuhteessa naisen on säilytettävä itsenäisyytensä ja erillisyytensä (on oltava miehestä riippumaton)
Lopputulos on se, että miehen ja naisen roolien suhde muistuttaa Suomessa tänä päivänä enemmän sukupuolten välistä sotaa, kuin että miehen ja naisen nähtäisiin täydentävän toisiaan ja että he molemmat toimivat perheen ja yhteiskunnan hyväksi omien ominaisuuksiensa kautta.
Tilanne juontaa juurensa juuri feministisestä filosofiasta, joka 1960 ja 1970-luvun tutkimuksillaan ja mielipidekampanjoilla pyrki vakuuttamaan ihmiset siitä, että miehet ovat vuosituhansien ajan sortaneet naista ja että tilanne pitää korjata valtaamalla ne yhteiskunnan alueet, joita mies on pitänyt vallassaan. Samalla väitettiin, että "naiset sukupuolena ovat kuuluneet orjien ja mustien kaltaiseen sorrettuun vähemmistöön", jotka tarvitsevat vapautusta kuten orjat ja mustat aikoinaan.
Miehen sanottiin yhä pitävän naista "hellan ja nyrkin välissä kotiarestissa". Näin saatiin peruste vaatia äänekkäästi parannusta naisen sorrettuun asemaan ja vaatia naissukupuolen pikaista vapauttamista. Kaikesta historiallisesta haluttiin luopua. Kenellekään ei tuntunut tulevan mieleen, että työnjaossa saattoi olla jotakin luonnollista, joka johtuu miehen ja naisen syvimmästä olemuksesta. Kaikki haluttiin nähdä ainoastaan opittuina roolimalleina, joita piti muuttaa.
Feminististen filosofioiden ydinpiirteet ja tavoitteet:
Tavoite 1: ydinperheen työnjaon muuttaminen pysyvästi
60- ja 70- luvuilla keskusteltiin voimakkaasti kotiäitiydestä ja uraäitiydestä ja niiden paremmuudesta naisen elämässä. Tiedämme tänään, että feministien kannattama uraäitiyden ihanne on osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteita, joten feministit ovat saaneet tahtonsa läpi. Kotiäitiys onkin tänään perin harvinaista. Vielä 60-luvulla "Rouva Nieminen" oli perin yleinen ammatti, kuten kotirouvia ja perheen äitejä tuolloin nimitettiin.
Kotiäitiyden arvostusta alettiin ajaa alas kampanjoimalla uutta ideologiaa. Keskeinen väittämä oli, että "kukaan älykäs ja lahjakas nainen ei saa tuhlata kykyjään ja lahjojaan ainoastaan perheen ja lasten hoitamiseen, vaan hänen tulee viedä lapsensa päivähoitoon voidakseen itse omistautua tärkeämmille, häntä itseään kehittäville asioille, kuten työuraan".
Sama ajatus kääntäen tarkoitti suurin piirtein että: "kotiäitiys on lahjojen tuhlausta. Perheen hoitaminen on riittämätön tehtävä naisen arvostuksen lähteeksi. Se on vähäarvoinen. Nainen ei saa uhrautua miehen ja perheen hyväksi, vaan hänen tulee olla itsekeskeisempi. Ammattikasvattajat osaavat kyllä hoitaa lapset paremmin kuin kotiäiti. Naisen pitää kehittää itseään nimenomaan työelämässä. Muu itsensä kehittäminen ei ole arvokasta".
Tiedämme tänään, että moni kotona oleva äiti kamppailee itsekunnioituksen kanssa. Sisäinen omatunto sanoo, että on pienten lasten hoitaminen kotona on oikein ja on arvokasta antaa aikansa perheelle ja lapsille kasvattaen heitä elämän alkuun. Samalla he tuntevat yhteiskunnan painetta siitä että eivät ole mukana työelämässä ja ansaitsemassa perheelleen ja itselleen omaa rahaa. Syyllisyydentunto tulee juuri feministisestä ideologiasta.
Tiedämme myös, että juuri 70-luvulla syntyi hyvinvointiyhteiskuntamme lippulaivoihin kuuluva päivähoitojärjestelmä, jonka tehtävänä on taata jokaisen naisen lapselle päivähoitopaikka. Tämä oli tarpeen juuri siksi, että nainen voisi olla työmarkkinoiden käytettävissä ja pääsisi tasa-arvoiseen asemaan miehen kanssa. Vielä tänäänkin ajatellaan asiasta samoin. Tosin noista päivistä tilanne on muuttunut sen verran, että päivähoito on nimetty myös lapsen ja miehen etuoikeudeksi eli "koko perheen" etuoikeudeksi. Feministisen ajattelun mukaan tämä on "oikeus" juuri siksi, että näin tasa-arvo toteutuu miehen ja naisen välillä ja se on kaikkien onni.
Tasa-arvoa edistettiin 70-luvulla myös muutoin. Esimerkiksi palkkaverotusta muutettiin "tasa-arvoisemmaksi". Sen avulla pyrittiin edistämään naisten hakeutumista työelämään eli kohti tasa-arvoihannetta. Perheverotusmallista luovuttiin ja siirryttiin puolisoiden erillis- verottamiseen toisistaan erillisinä. Niiden perheiden verotus kiristyi, joissa vain toinen puoliso kävi ansiotyössä. Päätös oli poliittinen ja perustui nimenomaan feministiseen tasa-arvoideologiaan. Näin naisia suorastaan "pakotettiin" kohti feminististä tasa-arvoa. Lopputulos tästä kaikesta on ollut se, että tasa-arvo ei enää ole ollut valinnan vapautta, vaan jossakin määrin pakottava ideologia. Hämäävää tässä on nimenomaan se, että feministinen ideologia väittää itse olevansa "tasa-arvon ja vapauden" asialla. Siksi moni ei huomaa epäillä näiden oppien sisältöä, koska nimessä lukee "tasa-arvo ja vapaus".
Viime vuosina on kuitenkin alkanut kuulua kummia lasten psykologian rintamalta. Monet psykologiset tutkimukset ovat nimittäin todenneet, että pieni lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa, kehittyäkseen normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi. Tällaisia tutkimuksia nyky-yhteiskunnassa ei ole enää haluttu kuulla. Psykologien puheet on vaiettu kuoliaaksi. Asia on Suomessa lähes tabu, josta ei saa keskustella ilman että saa otsaansa oikeuksien riistäjän ja naisen alistajan leiman.
On haluttu pitää ehdottomasti kiinni muutaman vuosikymmen ikäisestä ideologiasta. Feministisen tasa-arvoajattelun vahvassa maassa eli Ruotsissa on havahduttu siihen, että perheet (äidit) haluavat tuoda lapsensa päiväkoteihin jopa lomien aikana. Tähän reagoivat lasten psykologit. He ilmoittivat että "lapsen kuuluu saada loma päiväkodista ja viettää aikaa vanhempien kanssa". Lasten hoidon ammattikasvatuksen malli alkaa olla sisäistetty jo liiankin kanssa. Kaikki tämä johtuu siitä, että työpaineiden kasvaessa vanhemmat eivät enää tahdo jaksaa lapsiaan. Yhteiskuntamme on jatkuvasti jättänyt lapset ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Ei haluta nähdä sitä, että lapset tarvitsevat läsnä olevia vanhempia ja pienet lapset nimenomaan äitiään.
Kaikki tiedämme, että lasten mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt päiväkodeissa ja kouluissa. Siellä tikittää vailla hoivaa ja kodin turvaa kasvaneiden lasten ja nuorten joukko. Päättäjät tarjoavat ratkaisuksi pelkästään ammattiauttajien määrän lisäämistä. Ongelmaa yritetään siis ratkoa samoilla lääkkeillä, jotka ovat ongelman aiheuttaneetkin eli lasten jättäminen yhteiskunnan hoitoon. Lapsi on tunteva ihminen, joka tarvitsee rakkautta, pysyvyyttä ja turvallisuutta kehittyäkseen empaattiseksi tasapainoiseksi ihmiseksi, joka itsekin pystyy rakastamaan.
Lasten pahoinvointiongelma on alkanut suomalaisessa yhteiskunnassa suurin piirtein samaan aikaan kun feministinen tasa-arvoihanne valtasi alaa. Se on viime vuosikymmenenä vain pahentunut nyky-yhteiskunnan työtahdin kiristyessä. Nyt ovat väsyneet jo ammattikasvattajat eli opettajat. Työelämä on muuttunut vaativammaksi ja perheen äitien pitenevät työpäivät verottavat sekä aikaa että voimavaroja lasten hoivaamisesta. Vastuuta on yritetty siirtää isälle, joka ideologian mukaan on puoliksi vastuussa lapsistaan. Ei ole haluttu tunnustaa että äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde. Tämä suhde alkaa jo siitä, kun äiti synnyttää lapsensa.
Ongelman lähteeksi on osoitettu usein myös miestä ja miehen vastuun puutetta suhteessa lasten hoitoon. Äidin roolista on pidetty matalaa profiilia. Sellaisen esiinottaminen voitaisi tulkita "tasa-arvon" vastaisuudeksi. Vikaa on varmasti molemmissa sukupuolissa, mutta syvimmiltään ongelma johtuu kuitenkin siitä, että mies ei yksinkertaisesti osaa olla "äiti". Mies on biologialtaan ja sukupuolisena persoonana erilainen. Feministinen ideologia ei kuitenkaan hyväksy biologisia eroavaisuuksia miehen ja naisen välillä, vaan keskeinen väittämä on, että mies ja nainen ovat samanlaisia ja että erot on vain opittu ja ne ovat historiallista painolastia, jotka ovat tähdänneet naisen alistamiseen.
Tavoite 2: Helppo ja nopea avioero itsenäisen taloudellisen aseman turvin
Toinen keskeinen tavoite oli itsenäisyys miehestä. Esim. avioeron hakemista pyrittiin helpottamaan ja nopeuttamaan. Monet 60-70 lukujen radikaalinaiset erosivat ja alkoivat usein elää uudessa avosuhteessa, jotta olisivat saavuttaneet itsenäisen aseman suhteessa mieheen. Itsenäisyyteen kuului omat tulot, oma pankkitili, oma taloudellinen vastuu perheestä. Kaiken tarkoituksena oli tarvittaessa helpottaa suhteesta irtautumista riippumattoman taloudellisen aseman turvin. Naiselle haluttiin oikeutta itsekeskeisyyteen suhteessa mieheen ja perheeseen.
Aikaisempien sukupolvien aikana sukupuolet tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen. Uudessa individualismiin perustuvassa parisuhteessa syntyy väistämättä ristiriitoja, koska pyrkimys ei ole toisen palveleminen ja toisen sukupuolen maskuliinisten tai feminiinisten piirteiden hyväksyminen sellaisenaan. Individualismissa näkökulma on omien oikeutettujen tarpeiden tyydyttäminen ja toisen muokkaaminen oman ihanteen mukaiseksi. Feministinen parisuhdeajatus on kaukana siitä, että mies ja nainen täydentävät toisiaan erilaisuudellaan ja elävät harmoniassa toisiaan palvellen. Kun molemmat sukupuolet toteuttavat itseään parisuhteessa, jossa ei ole kuin oikeuksia, ei tuloksena voi olla kuin vastakkainasettelua. Oikeuksista taistelun ulkopuolella ovat kuitenkin perheen lapset. Heillä ei ole oikeuksia.
Tavoite 3: Seksuaalisuuden vapauttaminen
Pääargumenttina käytettiin 60-luvulla sitä, että naisen pitää saada toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan yhtä vapaasti kuten miehet. Väitettiin että tälläkin alueella naisia on kahlehdittu vuosisatoja ja että miehet ovat aina voineet tehdä mm. prostituoitujen kanssa mitä ovat halunneet. Feministit tervehtivätkin ilolla uusien ehkäisymenetelmien kehittymistä, koska siihen saakka seksin harjoittamisesta oli vastuun joutunut kantamaan yksin nainen. Vastoin odotuksia, ehkäisy ei kuitenkaan poistanut ei- toivottuja raskauksia.
Tämän vuoksi feministit lähtivät ajamaan oikeutta vapaaseen aborttiin, mikä onkin toteutettu monissa länsimaissa. Väittämänä käytettiin "naisen oikeutta omaan ruumiiseensa" eli naisen väitettiin olevan alistetussa asemassa, koska muut sanelevat (e. miehet tai yhteiskunta) onko raskauden keskeytys oikein vai väärin. Vapaan seksuaalisuuden lisäksi naisilla tuli olla täysi oikeus tehdä abortti, jos he itse niin haluavat. Asia nähtiin naisen yksinoikeutena, ei lainkaan arvovalintana.
Syntymättömälle lapselle tai miehelle ei jäänyt oikeuksia. Väitettiin että historiasta kumpuavat eettiset arvot (Raamattu ja kirkko) olivat miesten sanelemia ja keinoja alistaa naisen ruumista. Käytännössä abortti ei kuitenkaan ole naiselle(kaan) näin yksinkertainen asia. Monien omatunto soimaa tehdystä abortista koko loppuelämän. Monet ymmärtävät asian toisin kun katselevat myöhemmin syntyneitä pieniä lapsiaan. Miltä abortoitu lapsi olisi näyttänyt? Herää kysymys "oliko minulla oikeus päättää lapsen puolesta?".
Seurauksena kaikesta tästä vapautumisesta on ollut myös naisen seksuaalisuuden julkinen vapautuminen. Naisen ruumiin koskemattomuutta ei tarvinnut enää varjella tai kunnioittaa, vaan naisen seksuaalisuus vapautui myös kaupalliseen käyttöön. Naisesta oli tullut objekti, jota käytettiin kaupanteon välineenä. Vapautumisen lopputulos oli siis yllättävä. Naisellisen koskemattomuuden arvostus tosiasiassa heikkeni. Aiemmin nuoren tytön tai naisen seksuaalisen puhtauden vaaliminen korosti tämän kallisarvoisuutta, koska se oli tarkoitettu tärkeää ja hyveellistä päämäärää eli tulevaa avioelämää varten. Naisten vapautunut seksuaalinen käytös muutti myös suhtautumista naisen kehoon, sitä alettiin käyttää kaupallisesti vastaavalla mentaliteetilla. Avainsana oli aviosuhteesta irtautunut vapaa seksuaalisuus.
Tavoite 4: Nainen työelämään
Naiset ovat aina tehneet työtä. Aiemmin nainen teki työnsä kotona, mutta 70-luvulla tilanne kuitenkin muuttui. Työelämään osallistuminen muutti naisen arvostuksen mitan. Aiemmin naista määritteli äitiys ja kodinhoito. Nykyään naista mitataan oppiarvoilla, titteleillä ja maskuliinisilla suoritusarvoilla eli samoilla mittareilla kuten on miestä aina mitattu. Samalla kun nykyään perheen elanto hankitaan puoliksi, pyritään myös kotona siihen, että kotityöt tehdään työpäivän jälkeen puoliksi eli pyritään samankaltaisuuteen. Pyritään edelleen siis siihen että miehen ja naisen erityisominaisuudet ja ominaispiirteet häviävät.
Samalla naiset ovat halunneet tehdä miehistä pehmomiehiä, jotka osaavat laittaa ruokaa, siivota, hoivata ja joita nainen voi tätä kautta myös kontrolloida ja ohjailla mielensä mukaan. Kun nainen on yhä enemmän ja enemmän saanut miehet käyttäytymään haluamallaan tavalla, onkin käynyt niin että miehen arvo maskuliinisena miehenä on vähentynyt naisen silmissä ja nainen on yhä tyytymätön häneen. Aito maskuliininen mies on nykynaiselle liian suuri uhka, mutta toisaalta kontrolloimattomaan ja itsenäiseen miehiseen maskuliinisuuteen liittyy juuri se vetovoima, joka miehessä kiinnostaa naista.
Kaikki nämä alueet, jossa feminismi on lyhyessä ajassa muokannut mielipiteitämme, liittyvät perusnäkemyksiin ihmiselämästämme ja maailmankuvastamme. Mieheyden ja naiseuden käsitteet ovat muuttuneet kuin varkain ilman, että olemme edes tiedostaneet muutosten taustalla olevat arvokäsitteet. Miehen ja naisen identiteetit ovat menneet sekaisin ja monet ovat nykyään epävarmoja, mitä heiltä odotetaan miehenä ja naisena. Sisäinen tuntemus on ristiriidassa ulkoisten mallien kanssa.
Raamattu ja tasa-arvo
Nämä muuttuneet käsitykset ovat selkeässä ristiriidassa sen kanssa mitä Raamattu opettaa meille miehestä ja naisesta. Jokainen mies ja nainen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi he ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä. Tämä tasa-arvoisuus ei tarkoita samanlaisuutta, vaan se hyväksyy sukupuolten erilaisuuden ja sen toteutumisen käytännössä. Mies ja nainen on luotu täydentämään toisiaan omilla ominaisuuksillaan ja ajattelemaan toistensa parasta.
Mies ja nainen voivat kuitenkin toteuttaa sukupuolista identiteettiään sen tuomaa erilaisuuttaan monin eri tavoin. Jumala asettaa kuitenkin rajat ja muodot missä rajoissa miehistä ja naisellista identiteettiä voi toteuttaa. Vastaavalla tavalla Jumala on asettanut rajat ja muodot niin avioliitossa, seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin. Ihmisen kehittämä vapaus on vapautta ilman rajoja. Se on näyttänyt johtavan kaaokseen. Siinä kumpikin sukupuoli pyrkii itsenäisyyteen ja absoluuttiseen vapauteen. Lopputulos on itsekeskeisyyden ja vastakkainasettelun lisääntyminen perheissä.
Kummallakin puolisolla on yhä enenevässä määrin vain oikeuksia toteuttaa itseään yksilönä, mutta ei velvollisuuksia huolehtia toisistaan tai ajatella toistensa parasta. Feministisen filosofian mukaisesti on tänä päivänä edelleen kielletty erot miehisyyden ja naiseuden välillä. Nyt kumpikin sukupuoli kärsii, koska mies ja nainen eivät voi hyvällä omalla tunnolla toteuttaa sisäistä henkistä olemustaan ja saada siten hyväksyntää yhteiskunnallisesti tai edes perheen sisällä. Psykologit ovat tutkineet että miehen ja naisen seksuaalisuus on osa syvemmällä olevaa persoonallisuuttamme, jolloin fyysiset eroavaisuutemme ovat vain vertauskuva todellisista henkisistä ja psyykkisistä eroista miehen ja naisen välillä.
Onkin ehkä niin, että kun aviomies on maskuliininen, niin nainen voi kokea vapautuvansa siitä vastuusta, että joutuu kontrolloimaan ja ohjaamaan perheen asioita siinä missä mieskin. Tällöin nainen voi vapautua kaikenkattavasta vastuusta ja keskittyä hyvällä omalla tunnolla niihin asioihin, jotka sisäisesti tuntee itselleen mielekkäämmiksi. Tämä on mahdollista silloin kun nainen voi luottaa siihen, että mies tietää vastuunsa ja kantaa sen perheen päänä. Kun nainen voi olla vapautuneesti naisellinen, tuntee mies vetovoimaa ja kunnioitusta vaimoaan kohtaan, joka hoitaa perhettä naisellisella tavalla - tavalla, johon mies ei pysty. Näin mies ja nainen täydentävät toisiaan.
On tutkittu, että naisen osoittama kunnioitus ja arvostus on miehelle jopa tärkeämpää kuin muut työelämästä saadut kunnianosoitukset ja saavutukset. Vain perheessä mies saa tyydytystä olemuksensa syvimmällä tasolla, miehenä. Miehuus on siis periaatteessa olemassa vain naisellisuuden kautta eli sen vastakohtana. Mies kokee miehisen olemuksensa olevan hyväksytty ja arvokas juuri parisuhteessa. Miehen elämän ominta aluetta on toteuttaa ja hallita "asioita" ja pyrkiä kohti tavoitteita ja päämääriä. Perheessä miehen sisäinen tarve on kokea että hänen antamansa panos on arvokas ja merkityksellinen asia koko perheelle ja mies saa toimia perheen parhaaksi saavuttaessaan tavoitteita ja haasteita.
Naiseus puolestaan on yleensä omimmillaan silloin, kun nainen kykenee kokemaan täyttymystä ihmissuhteissa sekä täyttämään läheisiksi kokemiensa ihmisten tarpeita (vauva, perhe jne). Useimmat naiset ovat todenneet että he kokevat vähemmän tyydytystä ponnistellessaan kohti päämääriä kuin miehet (tosin poikkeuksiakin on). Yleensä naisen persoonallisuuden erityisalueena ovat ihmissuhteet, joiden kehittämisessä ja ylläpitämissä naisella on aivan erityiset taidot verrattuna mieheen. Useimmat naiset eivät tarvitse suoritusten saavuttamista tunteakseen täyttymystä, vaan kokevat täyttymystä enemmän ihmissuhteiden kautta.
Menestyneet korkeasti koulutetut naiset eivät ole tutkimuksissa kuvanneet identiteettiään suhteeksi työhön, oppiarvoihin tai ammatillisiin saavutuksiin, vaan enemmän esim. rooliinsa äitinä tai johonkin muuhun ihmissuhteeseen liittyvään. Tutkimuksissa naiset pitivät työelämää jopa uhkana tälle identiteetille. Miehet puolestaan näkevät itsensä enemmän erillisinä yksilöinä, jotka saavuttavat jotakin kuin persoonina, joiden identiteetti määräytyy ihmissuhteiden kautta. Osallistuminen, liittyminen ja kutsuminen luokseen kuvaa siis enemmän naisellisuutta. Mies ja nainen siis täydentävät toisiaan. Jumala antoi luomakunnan hallinnan sekä miehelle että naiselle. Mies ja nainen kuitenkin toteuttavat tätä tehtävää eri tavoilla. Kaikki tämä liittyy ydinperheeseen.
Perinteiset miehen ja naisen roolit ovat syntyneet miehen ja naisen sisäisen henkisen olemuksen pohjalta ja ne ovat siksi olleet vuosisatoja osa luonnollista työnjakoa miehen ja naisen välillä. Se että nainen tekee mielellään töitä kodin sisällä ja mies sen ulkopuolella, ei ole vääristellyn sukupuolikasvatuksen tulosta, vaan sen tulosta, että eri sukupuolet kokevat erilaiset tehtävät mielekkäämmiksi.
Nykypäivänä tämä luonnollinen työnjako on haluttu kumota ideologisista syistä. Seuraukset ovat olleet henkisessä mielessä huonot. Taloudellisen hyvinvoinnista kasvusta huolimatta, osa työssä käyvistä äideistä potee jaksamisongelmia ja oman tunnon tuskia perhe-elämän laiminlyönnistä. Taloudellinen hyvinvointi on kyllä lisääntynyt, mutta se ei ole tuonut tyydytystä perheiden elämään. Myös miehet ovat tuuliajolla. He yrittävät sovittaa itseään äidin rooliin. Hekään eivät löydä tyytyväisyyttä elämäänsä. Nykyään perheissä mies ja nainen taistelevat siitä, mitä tasa-arvoiseen vastuunkatoon kuuluu ja mitä kumpikin saa ja mitä kummankin pitää tehdä. Tämän kaiken keskellä lapset ovat jääneet vaille lapsuuden hoivaa ja potevat yhä enenevässä määrin turvattomuudesta johtuvia masennus- ja mielenterveysongelmia. Moni asia on muuttunut merkittävästi isovanhempiemme ajoista, joilloin avioliitot kestivät kuolemaan saakka. Nykyään parisuhteet rakoilevat nopeasti ja avioeroon päätyy suuri osa solmituista avioliitoista.
Yllä esitetty ei tarkoita sitä, että raamatullinen roolijako olisi kaikille soveltuva ratkaisu tai että se yksinään ratkaisisi parisuhde ongelmat. Sen sijaan meidän olisi syytä tutkia Raamatun kuvaa miehen ja naisen välisestä suhteesta ja pyrittävä aviosuhteissamme kohti näitä ihanteita. Raamatun mukaan miehen ja naisen parisuhteen rakentuminen alkaa siitä, että ymmärrämme mitä toinen syvimmiltään tarvitsee ja haluamme täyttää toisen tarpeet. Se ei ala siitä, että yritämme ymmärtää itseämme erillisinä ihmisinä. Eikö tämä tarkoitakin käytännössä sitä, että mitä enemmän mies oppii ymmärtämään naista, ja haluaa täyttää tämän tarpeet, sitä maskuliinisemmaksi ja puoleenvetävämmäksi mies tulee naisen näkökulmasta katsottuna. Ja päinvastoin.
On hyvä huomata, että todellista tasa-arvoa on itse määritelty valinnan vapaus. Mies ja nainen voivat itse valita vapaasti työn ja kodin väliltä, tuntematta arvottomuutta tai kohtuutonta taloudellista painetta. Kaikki eivät ole samanlaisia, joten todellista vapautta ei ole ideologiasta johdettu pakkotasa-arvo, joka pakottaa käyttäytymään ideologian mukaisesti. Kun jokin ideologia nimetään "vapaudeksi ja hyvinvoinniksi", niin silloin otetaan muilta oikeus puhua vapaudesta. Vapaudesta tulee ahdas käsite, jossa todellisia ahdasmielisiä ovatkin "virallisen vapauden" puolustajat. Suomalaisesta tasa-arvokeskustelusta tulee väistämättä mieleen entiset kommunistiset "yhden totuuden järjestelmät", jotka itsensä mukaan olivat kaikki "kansan vapauttajia ja suuria kansandemokratioita". Tosiasiassa näissä puheissa ei ollut hitustakaan vapautta eikä niitä saanut arvostella. Kysymykset eivät ole yksinkertaisia ja vähäpätöisiä. Kyseessä on ihmisten onnellisuus ja lasten hyvinvointi eli ydinperheen onnellisuus.
Ehkä meidän pitäisi tarkistaa kurssiamme myös tasa-arvo asioissa ja tutkia tarkemmin Jumalan viitoittamaa mallia, jossa miehuus ja naiseus perustuu vapaaehtoiseen haluun palvella toista. Meidän olisi tunnustettava että miehet ja naiset ovat erilaisia ja tulevat onnelliseksi erilaisista asioista. Meidät on luotu mieheksi ja naiseksi, toisiamme täydentäviksi. Ei siis samanlaisiksi, vaikka olemme samanarvoisia. Mitä Raamattu antaa ohjeeksi parisu hde-elämään? Sen tiivistää Ef 5: 21-33:
21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Raamatun elämänohje perustuu rakkauteen ja pyrkimykseen yhteisymmärrykseen ja harmoniaan. Siinä ei ole puhetta lainkaan alistamisesta, vaikka se nimeääkin miehen johtavaan rooliin perheessä. Tämä asetelma on kuitenkin käännetty päälaelleen. Tasa-arvoidelogia on usuttanut sukupuolet taisteluun toisiaan vastaan, kilpailemaan samoista asioita ja tehtävistä. Kaikki perinteinen ja luonnollinen on haluttu hylätä ideologisista syistä.
Nyt kun feminististä tasa-arvoideologiaa on toteutettu 40-vuotta, näyttää siltä, että se ei ole tuonut suomalaisille perheille lisääntyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Avioerotilastot kertovat korutonta kieltä. Näyttää siltä, etetä nainen ja mies eivät ole osoittautuneet samanalaisiksi, vaan erilaisiksi persoonallisuudeltaan. Käynnissä on kuitenkin vastakkainasettelu miehen ja naisen välillä - taustana juuri olettama että molemmat sukupuolet ovat samanlaisia. Harvat nykynaiset haluavat ottaa oppia Raamatun esittämästä mallista, jossa miehen ja naisen roolit ovat erilaiset ja miehelle on uskottu erilaista johtajuutta. Niin syvälle ovat juurtuneet uudet ideologiat, että asiasta ei yleensä haluta enää edes keskustella. Koko yhteiskuntamme on päinvastoin sisäistänyt 60-luvun feministiset radikaaliajatukset keskeisiksi ihanteiksi.
Esitetyt väitteet on uskottu tosiksi ja ne on vähitellen mielletty kritiikittömästi itsenstäänselvyyksiksi. Vaikka muutos on varmasti tuonut myös jotakin hyvää, niin se on myös vienyt ydinperheeltä jotakin.
Olemmeko kenties hävinneet jotakin sellaista, jonka aikaisemmat sukupolvet omistivat meitä paremmin. Onko sittenkin niin, että miehen ja naisen ja sitä myötä koko ydinperheen ja ihmisten elämän onnellisuus ei löydykään itsenäisyydestä tai lisääntyneistä rahavaroista? Olemmeko joutuneet uhraamaan perimmäiset ihmisen elämän onnellisuuden lähteet, joista menneet sukupolvet ammensivat elämän sisältöä meitä paremmin? Mitä naiset ja äidit ovat hävinneet uusien ideologioiden myötä? Näyttää siltä, että äitiyden ihanuus ja onnellisuus perheestä ja lapsista, on vaihtunut työelämän paineiden myötä perheen pikahuoltamiseen uupumuksen rajoilla.
Monet äidit ja isät surevat sitä, etteivät aikoinaan antaneet aikaansa lapsilleen, silloin kun nämä olivat vielä lapsia ja asuivat yhteisessä kodissa. Monet haluavat saada menneen takaisin, jotta voisivat valita uudelleen - löytääkseen sen onnellisuuden, jota ei löytynyt muualta. Jälkikäteen moni haluasi sittenkin vanhanaikaisen elämän, jossa olisi ollut aikaa iloita läheisistä ja osoittaa rakkautta ja huolenpitoa heitä kohtaan.
Mitä tapahtuisi, jos eläisimmekin enemmän toisillemme Raamatun mallin mukaisesti ja palaisimme etsimään elämämme onnellisuutta ydinperheen onnellisuuden kautta. Raamatun mukaan perhehän on annettu meille juuri siunaukseksi. Ehkä juuri siksi emme tule kokonaisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi ellemme saa aikaa elää toisistamme iloiten.
Näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea. Joudumme tekemään arvovalintoja. Näyttää myös siltä, että rakentamamme uusi perhefilosofia ei ole tuonut onnellisuutta. Ehkä onkin niin, että Luojan malli on lopulta sittenkin toimivampi kuin itse keksimämme filosofia.
Kirjoitus perustui osin psykologi Pirjo Alajoen radiohjelmaan. Lähde Radio Dei
Viime vuosikymmeninä on myös perhemalli ollut muutoksen kourissa. Monia asioita, jotka tänään ovat itsestään selvyyksiä, on syytä tarkastella hieman tarkemmin, jotta voimme ymmärtää itseämme. Taustalla on useasti selkeitä arvovalintoja, jotka pohjautuvat tiettyyn todellisuuskuvaan, mutta joita emme enää tiedosta pitäessämme asioita itsestäänselvyytenä.
Tiedämme, että nykyään perheissä ei ole enää historiallista miehen ja naisen roolimallia. Tuo historiallinen perhemalli oli sellainen, että molemmat sukupuolet pyrkivät samaan päämäärään eli toimimaan perheen hyväksi hyödyntämällä omaa erilaisuuttaan. Sukupuolet tekivät eri asioita. Näin mies ja nainen toimivat perheen hyväksi, mutta ei samoilla keinoin.
60-luvulta alkaen on kuitenkin pyritty kohti sukupuolten samanlaisuutta. Tämä on asettanut miehet ja naiset monessakin mielessä vastakkain taistelemaan siitä, mitä kumpikin sukupuoli voi ja saa tehdä niin perheessä kuin tasa-arvoisessa suhteessa. Feministisen ideologian tavoite on, että miehistä tulee feminiinimpiä ja naisista maskuliinisempia. Näin miesten ja naisten väliset erot kutistuvat ja tasa-arvo toteutuu.
Suomessa feministinen ideologia on näkynyt 1960-luvulta alkaen lähinnä seuraavasti:
- sukupuolten välinen kilpailu ja vastakkainasettelu (jatkuvat palkkavertailut, johtopaikkojen vertailut jne.)
- joka puolella vaaditaan tasa-arvoihanteen mukaista käyttäytymistä (pyrkimys samanlaisuuteen)
- parisuhteessa naisen on säilytettävä itsenäisyytensä ja erillisyytensä (on oltava miehestä riippumaton)
Lopputulos on se, että miehen ja naisen roolien suhde muistuttaa Suomessa tänä päivänä enemmän sukupuolten välistä sotaa, kuin että miehen ja naisen nähtäisiin täydentävän toisiaan ja että he molemmat toimivat perheen ja yhteiskunnan hyväksi omien ominaisuuksiensa kautta.
Tilanne juontaa juurensa juuri feministisestä filosofiasta, joka 1960 ja 1970-luvun tutkimuksillaan ja mielipidekampanjoilla pyrki vakuuttamaan ihmiset siitä, että miehet ovat vuosituhansien ajan sortaneet naista ja että tilanne pitää korjata valtaamalla ne yhteiskunnan alueet, joita mies on pitänyt vallassaan. Samalla väitettiin, että "naiset sukupuolena ovat kuuluneet orjien ja mustien kaltaiseen sorrettuun vähemmistöön", jotka tarvitsevat vapautusta kuten orjat ja mustat aikoinaan.
Miehen sanottiin yhä pitävän naista "hellan ja nyrkin välissä kotiarestissa". Näin saatiin peruste vaatia äänekkäästi parannusta naisen sorrettuun asemaan ja vaatia naissukupuolen pikaista vapauttamista. Kaikesta historiallisesta haluttiin luopua. Kenellekään ei tuntunut tulevan mieleen, että työnjaossa saattoi olla jotakin luonnollista, joka johtuu miehen ja naisen syvimmästä olemuksesta. Kaikki haluttiin nähdä ainoastaan opittuina roolimalleina, joita piti muuttaa.
Feminististen filosofioiden ydinpiirteet ja tavoitteet:
Tavoite 1: ydinperheen työnjaon muuttaminen pysyvästi
60- ja 70- luvuilla keskusteltiin voimakkaasti kotiäitiydestä ja uraäitiydestä ja niiden paremmuudesta naisen elämässä. Tiedämme tänään, että feministien kannattama uraäitiyden ihanne on osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ihanteita, joten feministit ovat saaneet tahtonsa läpi. Kotiäitiys onkin tänään perin harvinaista. Vielä 60-luvulla "Rouva Nieminen" oli perin yleinen ammatti, kuten kotirouvia ja perheen äitejä tuolloin nimitettiin.
Kotiäitiyden arvostusta alettiin ajaa alas kampanjoimalla uutta ideologiaa. Keskeinen väittämä oli, että "kukaan älykäs ja lahjakas nainen ei saa tuhlata kykyjään ja lahjojaan ainoastaan perheen ja lasten hoitamiseen, vaan hänen tulee viedä lapsensa päivähoitoon voidakseen itse omistautua tärkeämmille, häntä itseään kehittäville asioille, kuten työuraan".
Sama ajatus kääntäen tarkoitti suurin piirtein että: "kotiäitiys on lahjojen tuhlausta. Perheen hoitaminen on riittämätön tehtävä naisen arvostuksen lähteeksi. Se on vähäarvoinen. Nainen ei saa uhrautua miehen ja perheen hyväksi, vaan hänen tulee olla itsekeskeisempi. Ammattikasvattajat osaavat kyllä hoitaa lapset paremmin kuin kotiäiti. Naisen pitää kehittää itseään nimenomaan työelämässä. Muu itsensä kehittäminen ei ole arvokasta".
Tiedämme tänään, että moni kotona oleva äiti kamppailee itsekunnioituksen kanssa. Sisäinen omatunto sanoo, että on pienten lasten hoitaminen kotona on oikein ja on arvokasta antaa aikansa perheelle ja lapsille kasvattaen heitä elämän alkuun. Samalla he tuntevat yhteiskunnan painetta siitä että eivät ole mukana työelämässä ja ansaitsemassa perheelleen ja itselleen omaa rahaa. Syyllisyydentunto tulee juuri feministisestä ideologiasta.
Tiedämme myös, että juuri 70-luvulla syntyi hyvinvointiyhteiskuntamme lippulaivoihin kuuluva päivähoitojärjestelmä, jonka tehtävänä on taata jokaisen naisen lapselle päivähoitopaikka. Tämä oli tarpeen juuri siksi, että nainen voisi olla työmarkkinoiden käytettävissä ja pääsisi tasa-arvoiseen asemaan miehen kanssa. Vielä tänäänkin ajatellaan asiasta samoin. Tosin noista päivistä tilanne on muuttunut sen verran, että päivähoito on nimetty myös lapsen ja miehen etuoikeudeksi eli "koko perheen" etuoikeudeksi. Feministisen ajattelun mukaan tämä on "oikeus" juuri siksi, että näin tasa-arvo toteutuu miehen ja naisen välillä ja se on kaikkien onni.
Tasa-arvoa edistettiin 70-luvulla myös muutoin. Esimerkiksi palkkaverotusta muutettiin "tasa-arvoisemmaksi". Sen avulla pyrittiin edistämään naisten hakeutumista työelämään eli kohti tasa-arvoihannetta. Perheverotusmallista luovuttiin ja siirryttiin puolisoiden erillis- verottamiseen toisistaan erillisinä. Niiden perheiden verotus kiristyi, joissa vain toinen puoliso kävi ansiotyössä. Päätös oli poliittinen ja perustui nimenomaan feministiseen tasa-arvoideologiaan. Näin naisia suorastaan "pakotettiin" kohti feminististä tasa-arvoa. Lopputulos tästä kaikesta on ollut se, että tasa-arvo ei enää ole ollut valinnan vapautta, vaan jossakin määrin pakottava ideologia. Hämäävää tässä on nimenomaan se, että feministinen ideologia väittää itse olevansa "tasa-arvon ja vapauden" asialla. Siksi moni ei huomaa epäillä näiden oppien sisältöä, koska nimessä lukee "tasa-arvo ja vapaus".
Viime vuosina on kuitenkin alkanut kuulua kummia lasten psykologian rintamalta. Monet psykologiset tutkimukset ovat nimittäin todenneet, että pieni lapsi tarvitsee juuri äidin hoivaa, kehittyäkseen normaaliksi tasapainoiseksi ihmiseksi. Tällaisia tutkimuksia nyky-yhteiskunnassa ei ole enää haluttu kuulla. Psykologien puheet on vaiettu kuoliaaksi. Asia on Suomessa lähes tabu, josta ei saa keskustella ilman että saa otsaansa oikeuksien riistäjän ja naisen alistajan leiman.
On haluttu pitää ehdottomasti kiinni muutaman vuosikymmen ikäisestä ideologiasta. Feministisen tasa-arvoajattelun vahvassa maassa eli Ruotsissa on havahduttu siihen, että perheet (äidit) haluavat tuoda lapsensa päiväkoteihin jopa lomien aikana. Tähän reagoivat lasten psykologit. He ilmoittivat että "lapsen kuuluu saada loma päiväkodista ja viettää aikaa vanhempien kanssa". Lasten hoidon ammattikasvatuksen malli alkaa olla sisäistetty jo liiankin kanssa. Kaikki tämä johtuu siitä, että työpaineiden kasvaessa vanhemmat eivät enää tahdo jaksaa lapsiaan. Yhteiskuntamme on jatkuvasti jättänyt lapset ja heidän henkiset tarpeensa huomioimatta. Ei haluta nähdä sitä, että lapset tarvitsevat läsnä olevia vanhempia ja pienet lapset nimenomaan äitiään.
Kaikki tiedämme, että lasten mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt päiväkodeissa ja kouluissa. Siellä tikittää vailla hoivaa ja kodin turvaa kasvaneiden lasten ja nuorten joukko. Päättäjät tarjoavat ratkaisuksi pelkästään ammattiauttajien määrän lisäämistä. Ongelmaa yritetään siis ratkoa samoilla lääkkeillä, jotka ovat ongelman aiheuttaneetkin eli lasten jättäminen yhteiskunnan hoitoon. Lapsi on tunteva ihminen, joka tarvitsee rakkautta, pysyvyyttä ja turvallisuutta kehittyäkseen empaattiseksi tasapainoiseksi ihmiseksi, joka itsekin pystyy rakastamaan.
Lasten pahoinvointiongelma on alkanut suomalaisessa yhteiskunnassa suurin piirtein samaan aikaan kun feministinen tasa-arvoihanne valtasi alaa. Se on viime vuosikymmenenä vain pahentunut nyky-yhteiskunnan työtahdin kiristyessä. Nyt ovat väsyneet jo ammattikasvattajat eli opettajat. Työelämä on muuttunut vaativammaksi ja perheen äitien pitenevät työpäivät verottavat sekä aikaa että voimavaroja lasten hoivaamisesta. Vastuuta on yritetty siirtää isälle, joka ideologian mukaan on puoliksi vastuussa lapsistaan. Ei ole haluttu tunnustaa että äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde. Tämä suhde alkaa jo siitä, kun äiti synnyttää lapsensa.
Ongelman lähteeksi on osoitettu usein myös miestä ja miehen vastuun puutetta suhteessa lasten hoitoon. Äidin roolista on pidetty matalaa profiilia. Sellaisen esiinottaminen voitaisi tulkita "tasa-arvon" vastaisuudeksi. Vikaa on varmasti molemmissa sukupuolissa, mutta syvimmiltään ongelma johtuu kuitenkin siitä, että mies ei yksinkertaisesti osaa olla "äiti". Mies on biologialtaan ja sukupuolisena persoonana erilainen. Feministinen ideologia ei kuitenkaan hyväksy biologisia eroavaisuuksia miehen ja naisen välillä, vaan keskeinen väittämä on, että mies ja nainen ovat samanlaisia ja että erot on vain opittu ja ne ovat historiallista painolastia, jotka ovat tähdänneet naisen alistamiseen.
Tavoite 2: Helppo ja nopea avioero itsenäisen taloudellisen aseman turvin
Toinen keskeinen tavoite oli itsenäisyys miehestä. Esim. avioeron hakemista pyrittiin helpottamaan ja nopeuttamaan. Monet 60-70 lukujen radikaalinaiset erosivat ja alkoivat usein elää uudessa avosuhteessa, jotta olisivat saavuttaneet itsenäisen aseman suhteessa mieheen. Itsenäisyyteen kuului omat tulot, oma pankkitili, oma taloudellinen vastuu perheestä. Kaiken tarkoituksena oli tarvittaessa helpottaa suhteesta irtautumista riippumattoman taloudellisen aseman turvin. Naiselle haluttiin oikeutta itsekeskeisyyteen suhteessa mieheen ja perheeseen.
Aikaisempien sukupolvien aikana sukupuolet tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen. Uudessa individualismiin perustuvassa parisuhteessa syntyy väistämättä ristiriitoja, koska pyrkimys ei ole toisen palveleminen ja toisen sukupuolen maskuliinisten tai feminiinisten piirteiden hyväksyminen sellaisenaan. Individualismissa näkökulma on omien oikeutettujen tarpeiden tyydyttäminen ja toisen muokkaaminen oman ihanteen mukaiseksi. Feministinen parisuhdeajatus on kaukana siitä, että mies ja nainen täydentävät toisiaan erilaisuudellaan ja elävät harmoniassa toisiaan palvellen. Kun molemmat sukupuolet toteuttavat itseään parisuhteessa, jossa ei ole kuin oikeuksia, ei tuloksena voi olla kuin vastakkainasettelua. Oikeuksista taistelun ulkopuolella ovat kuitenkin perheen lapset. Heillä ei ole oikeuksia.
Tavoite 3: Seksuaalisuuden vapauttaminen
Pääargumenttina käytettiin 60-luvulla sitä, että naisen pitää saada toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan yhtä vapaasti kuten miehet. Väitettiin että tälläkin alueella naisia on kahlehdittu vuosisatoja ja että miehet ovat aina voineet tehdä mm. prostituoitujen kanssa mitä ovat halunneet. Feministit tervehtivätkin ilolla uusien ehkäisymenetelmien kehittymistä, koska siihen saakka seksin harjoittamisesta oli vastuun joutunut kantamaan yksin nainen. Vastoin odotuksia, ehkäisy ei kuitenkaan poistanut ei- toivottuja raskauksia.
Tämän vuoksi feministit lähtivät ajamaan oikeutta vapaaseen aborttiin, mikä onkin toteutettu monissa länsimaissa. Väittämänä käytettiin "naisen oikeutta omaan ruumiiseensa" eli naisen väitettiin olevan alistetussa asemassa, koska muut sanelevat (e. miehet tai yhteiskunta) onko raskauden keskeytys oikein vai väärin. Vapaan seksuaalisuuden lisäksi naisilla tuli olla täysi oikeus tehdä abortti, jos he itse niin haluavat. Asia nähtiin naisen yksinoikeutena, ei lainkaan arvovalintana.
Syntymättömälle lapselle tai miehelle ei jäänyt oikeuksia. Väitettiin että historiasta kumpuavat eettiset arvot (Raamattu ja kirkko) olivat miesten sanelemia ja keinoja alistaa naisen ruumista. Käytännössä abortti ei kuitenkaan ole naiselle(kaan) näin yksinkertainen asia. Monien omatunto soimaa tehdystä abortista koko loppuelämän. Monet ymmärtävät asian toisin kun katselevat myöhemmin syntyneitä pieniä lapsiaan. Miltä abortoitu lapsi olisi näyttänyt? Herää kysymys "oliko minulla oikeus päättää lapsen puolesta?".
Seurauksena kaikesta tästä vapautumisesta on ollut myös naisen seksuaalisuuden julkinen vapautuminen. Naisen ruumiin koskemattomuutta ei tarvinnut enää varjella tai kunnioittaa, vaan naisen seksuaalisuus vapautui myös kaupalliseen käyttöön. Naisesta oli tullut objekti, jota käytettiin kaupanteon välineenä. Vapautumisen lopputulos oli siis yllättävä. Naisellisen koskemattomuuden arvostus tosiasiassa heikkeni. Aiemmin nuoren tytön tai naisen seksuaalisen puhtauden vaaliminen korosti tämän kallisarvoisuutta, koska se oli tarkoitettu tärkeää ja hyveellistä päämäärää eli tulevaa avioelämää varten. Naisten vapautunut seksuaalinen käytös muutti myös suhtautumista naisen kehoon, sitä alettiin käyttää kaupallisesti vastaavalla mentaliteetilla. Avainsana oli aviosuhteesta irtautunut vapaa seksuaalisuus.
Tavoite 4: Nainen työelämään
Naiset ovat aina tehneet työtä. Aiemmin nainen teki työnsä kotona, mutta 70-luvulla tilanne kuitenkin muuttui. Työelämään osallistuminen muutti naisen arvostuksen mitan. Aiemmin naista määritteli äitiys ja kodinhoito. Nykyään naista mitataan oppiarvoilla, titteleillä ja maskuliinisilla suoritusarvoilla eli samoilla mittareilla kuten on miestä aina mitattu. Samalla kun nykyään perheen elanto hankitaan puoliksi, pyritään myös kotona siihen, että kotityöt tehdään työpäivän jälkeen puoliksi eli pyritään samankaltaisuuteen. Pyritään edelleen siis siihen että miehen ja naisen erityisominaisuudet ja ominaispiirteet häviävät.
Samalla naiset ovat halunneet tehdä miehistä pehmomiehiä, jotka osaavat laittaa ruokaa, siivota, hoivata ja joita nainen voi tätä kautta myös kontrolloida ja ohjailla mielensä mukaan. Kun nainen on yhä enemmän ja enemmän saanut miehet käyttäytymään haluamallaan tavalla, onkin käynyt niin että miehen arvo maskuliinisena miehenä on vähentynyt naisen silmissä ja nainen on yhä tyytymätön häneen. Aito maskuliininen mies on nykynaiselle liian suuri uhka, mutta toisaalta kontrolloimattomaan ja itsenäiseen miehiseen maskuliinisuuteen liittyy juuri se vetovoima, joka miehessä kiinnostaa naista.
Kaikki nämä alueet, jossa feminismi on lyhyessä ajassa muokannut mielipiteitämme, liittyvät perusnäkemyksiin ihmiselämästämme ja maailmankuvastamme. Mieheyden ja naiseuden käsitteet ovat muuttuneet kuin varkain ilman, että olemme edes tiedostaneet muutosten taustalla olevat arvokäsitteet. Miehen ja naisen identiteetit ovat menneet sekaisin ja monet ovat nykyään epävarmoja, mitä heiltä odotetaan miehenä ja naisena. Sisäinen tuntemus on ristiriidassa ulkoisten mallien kanssa.
Raamattu ja tasa-arvo
Nämä muuttuneet käsitykset ovat selkeässä ristiriidassa sen kanssa mitä Raamattu opettaa meille miehestä ja naisesta. Jokainen mies ja nainen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi he ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä. Tämä tasa-arvoisuus ei tarkoita samanlaisuutta, vaan se hyväksyy sukupuolten erilaisuuden ja sen toteutumisen käytännössä. Mies ja nainen on luotu täydentämään toisiaan omilla ominaisuuksillaan ja ajattelemaan toistensa parasta.
Mies ja nainen voivat kuitenkin toteuttaa sukupuolista identiteettiään sen tuomaa erilaisuuttaan monin eri tavoin. Jumala asettaa kuitenkin rajat ja muodot missä rajoissa miehistä ja naisellista identiteettiä voi toteuttaa. Vastaavalla tavalla Jumala on asettanut rajat ja muodot niin avioliitossa, seurakunnassa kuin yhteiskunnassakin. Ihmisen kehittämä vapaus on vapautta ilman rajoja. Se on näyttänyt johtavan kaaokseen. Siinä kumpikin sukupuoli pyrkii itsenäisyyteen ja absoluuttiseen vapauteen. Lopputulos on itsekeskeisyyden ja vastakkainasettelun lisääntyminen perheissä.
Kummallakin puolisolla on yhä enenevässä määrin vain oikeuksia toteuttaa itseään yksilönä, mutta ei velvollisuuksia huolehtia toisistaan tai ajatella toistensa parasta. Feministisen filosofian mukaisesti on tänä päivänä edelleen kielletty erot miehisyyden ja naiseuden välillä. Nyt kumpikin sukupuoli kärsii, koska mies ja nainen eivät voi hyvällä omalla tunnolla toteuttaa sisäistä henkistä olemustaan ja saada siten hyväksyntää yhteiskunnallisesti tai edes perheen sisällä. Psykologit ovat tutkineet että miehen ja naisen seksuaalisuus on osa syvemmällä olevaa persoonallisuuttamme, jolloin fyysiset eroavaisuutemme ovat vain vertauskuva todellisista henkisistä ja psyykkisistä eroista miehen ja naisen välillä.
Onkin ehkä niin, että kun aviomies on maskuliininen, niin nainen voi kokea vapautuvansa siitä vastuusta, että joutuu kontrolloimaan ja ohjaamaan perheen asioita siinä missä mieskin. Tällöin nainen voi vapautua kaikenkattavasta vastuusta ja keskittyä hyvällä omalla tunnolla niihin asioihin, jotka sisäisesti tuntee itselleen mielekkäämmiksi. Tämä on mahdollista silloin kun nainen voi luottaa siihen, että mies tietää vastuunsa ja kantaa sen perheen päänä. Kun nainen voi olla vapautuneesti naisellinen, tuntee mies vetovoimaa ja kunnioitusta vaimoaan kohtaan, joka hoitaa perhettä naisellisella tavalla - tavalla, johon mies ei pysty. Näin mies ja nainen täydentävät toisiaan.
On tutkittu, että naisen osoittama kunnioitus ja arvostus on miehelle jopa tärkeämpää kuin muut työelämästä saadut kunnianosoitukset ja saavutukset. Vain perheessä mies saa tyydytystä olemuksensa syvimmällä tasolla, miehenä. Miehuus on siis periaatteessa olemassa vain naisellisuuden kautta eli sen vastakohtana. Mies kokee miehisen olemuksensa olevan hyväksytty ja arvokas juuri parisuhteessa. Miehen elämän ominta aluetta on toteuttaa ja hallita "asioita" ja pyrkiä kohti tavoitteita ja päämääriä. Perheessä miehen sisäinen tarve on kokea että hänen antamansa panos on arvokas ja merkityksellinen asia koko perheelle ja mies saa toimia perheen parhaaksi saavuttaessaan tavoitteita ja haasteita.
Naiseus puolestaan on yleensä omimmillaan silloin, kun nainen kykenee kokemaan täyttymystä ihmissuhteissa sekä täyttämään läheisiksi kokemiensa ihmisten tarpeita (vauva, perhe jne). Useimmat naiset ovat todenneet että he kokevat vähemmän tyydytystä ponnistellessaan kohti päämääriä kuin miehet (tosin poikkeuksiakin on). Yleensä naisen persoonallisuuden erityisalueena ovat ihmissuhteet, joiden kehittämisessä ja ylläpitämissä naisella on aivan erityiset taidot verrattuna mieheen. Useimmat naiset eivät tarvitse suoritusten saavuttamista tunteakseen täyttymystä, vaan kokevat täyttymystä enemmän ihmissuhteiden kautta.
Menestyneet korkeasti koulutetut naiset eivät ole tutkimuksissa kuvanneet identiteettiään suhteeksi työhön, oppiarvoihin tai ammatillisiin saavutuksiin, vaan enemmän esim. rooliinsa äitinä tai johonkin muuhun ihmissuhteeseen liittyvään. Tutkimuksissa naiset pitivät työelämää jopa uhkana tälle identiteetille. Miehet puolestaan näkevät itsensä enemmän erillisinä yksilöinä, jotka saavuttavat jotakin kuin persoonina, joiden identiteetti määräytyy ihmissuhteiden kautta. Osallistuminen, liittyminen ja kutsuminen luokseen kuvaa siis enemmän naisellisuutta. Mies ja nainen siis täydentävät toisiaan. Jumala antoi luomakunnan hallinnan sekä miehelle että naiselle. Mies ja nainen kuitenkin toteuttavat tätä tehtävää eri tavoilla. Kaikki tämä liittyy ydinperheeseen.
Perinteiset miehen ja naisen roolit ovat syntyneet miehen ja naisen sisäisen henkisen olemuksen pohjalta ja ne ovat siksi olleet vuosisatoja osa luonnollista työnjakoa miehen ja naisen välillä. Se että nainen tekee mielellään töitä kodin sisällä ja mies sen ulkopuolella, ei ole vääristellyn sukupuolikasvatuksen tulosta, vaan sen tulosta, että eri sukupuolet kokevat erilaiset tehtävät mielekkäämmiksi.
Nykypäivänä tämä luonnollinen työnjako on haluttu kumota ideologisista syistä. Seuraukset ovat olleet henkisessä mielessä huonot. Taloudellisen hyvinvoinnista kasvusta huolimatta, osa työssä käyvistä äideistä potee jaksamisongelmia ja oman tunnon tuskia perhe-elämän laiminlyönnistä. Taloudellinen hyvinvointi on kyllä lisääntynyt, mutta se ei ole tuonut tyydytystä perheiden elämään. Myös miehet ovat tuuliajolla. He yrittävät sovittaa itseään äidin rooliin. Hekään eivät löydä tyytyväisyyttä elämäänsä. Nykyään perheissä mies ja nainen taistelevat siitä, mitä tasa-arvoiseen vastuunkatoon kuuluu ja mitä kumpikin saa ja mitä kummankin pitää tehdä. Tämän kaiken keskellä lapset ovat jääneet vaille lapsuuden hoivaa ja potevat yhä enenevässä määrin turvattomuudesta johtuvia masennus- ja mielenterveysongelmia. Moni asia on muuttunut merkittävästi isovanhempiemme ajoista, joilloin avioliitot kestivät kuolemaan saakka. Nykyään parisuhteet rakoilevat nopeasti ja avioeroon päätyy suuri osa solmituista avioliitoista.
Yllä esitetty ei tarkoita sitä, että raamatullinen roolijako olisi kaikille soveltuva ratkaisu tai että se yksinään ratkaisisi parisuhde ongelmat. Sen sijaan meidän olisi syytä tutkia Raamatun kuvaa miehen ja naisen välisestä suhteesta ja pyrittävä aviosuhteissamme kohti näitä ihanteita. Raamatun mukaan miehen ja naisen parisuhteen rakentuminen alkaa siitä, että ymmärrämme mitä toinen syvimmiltään tarvitsee ja haluamme täyttää toisen tarpeet. Se ei ala siitä, että yritämme ymmärtää itseämme erillisinä ihmisinä. Eikö tämä tarkoitakin käytännössä sitä, että mitä enemmän mies oppii ymmärtämään naista, ja haluaa täyttää tämän tarpeet, sitä maskuliinisemmaksi ja puoleenvetävämmäksi mies tulee naisen näkökulmasta katsottuna. Ja päinvastoin.
On hyvä huomata, että todellista tasa-arvoa on itse määritelty valinnan vapaus. Mies ja nainen voivat itse valita vapaasti työn ja kodin väliltä, tuntematta arvottomuutta tai kohtuutonta taloudellista painetta. Kaikki eivät ole samanlaisia, joten todellista vapautta ei ole ideologiasta johdettu pakkotasa-arvo, joka pakottaa käyttäytymään ideologian mukaisesti. Kun jokin ideologia nimetään "vapaudeksi ja hyvinvoinniksi", niin silloin otetaan muilta oikeus puhua vapaudesta. Vapaudesta tulee ahdas käsite, jossa todellisia ahdasmielisiä ovatkin "virallisen vapauden" puolustajat. Suomalaisesta tasa-arvokeskustelusta tulee väistämättä mieleen entiset kommunistiset "yhden totuuden järjestelmät", jotka itsensä mukaan olivat kaikki "kansan vapauttajia ja suuria kansandemokratioita". Tosiasiassa näissä puheissa ei ollut hitustakaan vapautta eikä niitä saanut arvostella. Kysymykset eivät ole yksinkertaisia ja vähäpätöisiä. Kyseessä on ihmisten onnellisuus ja lasten hyvinvointi eli ydinperheen onnellisuus.
Ehkä meidän pitäisi tarkistaa kurssiamme myös tasa-arvo asioissa ja tutkia tarkemmin Jumalan viitoittamaa mallia, jossa miehuus ja naiseus perustuu vapaaehtoiseen haluun palvella toista. Meidän olisi tunnustettava että miehet ja naiset ovat erilaisia ja tulevat onnelliseksi erilaisista asioista. Meidät on luotu mieheksi ja naiseksi, toisiamme täydentäviksi. Ei siis samanlaisiksi, vaikka olemme samanarvoisia. Mitä Raamattu antaa ohjeeksi parisu hde-elämään? Sen tiivistää Ef 5: 21-33:
21 Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
26 pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
27 voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.
28 Samoin aviomiehenkin velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.
29 Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan, vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin seurakuntaansa,
30 omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme.
31 "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33 Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Raamatun elämänohje perustuu rakkauteen ja pyrkimykseen yhteisymmärrykseen ja harmoniaan. Siinä ei ole puhetta lainkaan alistamisesta, vaikka se nimeääkin miehen johtavaan rooliin perheessä. Tämä asetelma on kuitenkin käännetty päälaelleen. Tasa-arvoidelogia on usuttanut sukupuolet taisteluun toisiaan vastaan, kilpailemaan samoista asioita ja tehtävistä. Kaikki perinteinen ja luonnollinen on haluttu hylätä ideologisista syistä.
Nyt kun feminististä tasa-arvoideologiaa on toteutettu 40-vuotta, näyttää siltä, että se ei ole tuonut suomalaisille perheille lisääntyvää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Avioerotilastot kertovat korutonta kieltä. Näyttää siltä, etetä nainen ja mies eivät ole osoittautuneet samanalaisiksi, vaan erilaisiksi persoonallisuudeltaan. Käynnissä on kuitenkin vastakkainasettelu miehen ja naisen välillä - taustana juuri olettama että molemmat sukupuolet ovat samanlaisia. Harvat nykynaiset haluavat ottaa oppia Raamatun esittämästä mallista, jossa miehen ja naisen roolit ovat erilaiset ja miehelle on uskottu erilaista johtajuutta. Niin syvälle ovat juurtuneet uudet ideologiat, että asiasta ei yleensä haluta enää edes keskustella. Koko yhteiskuntamme on päinvastoin sisäistänyt 60-luvun feministiset radikaaliajatukset keskeisiksi ihanteiksi.
Esitetyt väitteet on uskottu tosiksi ja ne on vähitellen mielletty kritiikittömästi itsenstäänselvyyksiksi. Vaikka muutos on varmasti tuonut myös jotakin hyvää, niin se on myös vienyt ydinperheeltä jotakin.
Olemmeko kenties hävinneet jotakin sellaista, jonka aikaisemmat sukupolvet omistivat meitä paremmin. Onko sittenkin niin, että miehen ja naisen ja sitä myötä koko ydinperheen ja ihmisten elämän onnellisuus ei löydykään itsenäisyydestä tai lisääntyneistä rahavaroista? Olemmeko joutuneet uhraamaan perimmäiset ihmisen elämän onnellisuuden lähteet, joista menneet sukupolvet ammensivat elämän sisältöä meitä paremmin? Mitä naiset ja äidit ovat hävinneet uusien ideologioiden myötä? Näyttää siltä, että äitiyden ihanuus ja onnellisuus perheestä ja lapsista, on vaihtunut työelämän paineiden myötä perheen pikahuoltamiseen uupumuksen rajoilla.
Monet äidit ja isät surevat sitä, etteivät aikoinaan antaneet aikaansa lapsilleen, silloin kun nämä olivat vielä lapsia ja asuivat yhteisessä kodissa. Monet haluavat saada menneen takaisin, jotta voisivat valita uudelleen - löytääkseen sen onnellisuuden, jota ei löytynyt muualta. Jälkikäteen moni haluasi sittenkin vanhanaikaisen elämän, jossa olisi ollut aikaa iloita läheisistä ja osoittaa rakkautta ja huolenpitoa heitä kohtaan.
Mitä tapahtuisi, jos eläisimmekin enemmän toisillemme Raamatun mallin mukaisesti ja palaisimme etsimään elämämme onnellisuutta ydinperheen onnellisuuden kautta. Raamatun mukaan perhehän on annettu meille juuri siunaukseksi. Ehkä juuri siksi emme tule kokonaisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi ellemme saa aikaa elää toisistamme iloiten.
Näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea. Joudumme tekemään arvovalintoja. Näyttää myös siltä, että rakentamamme uusi perhefilosofia ei ole tuonut onnellisuutta. Ehkä onkin niin, että Luojan malli on lopulta sittenkin toimivampi kuin itse keksimämme filosofia.
Kirjoitus perustui osin psykologi Pirjo Alajoen radiohjelmaan. Lähde Radio Dei
Vastaukset 40
Vanhimmat
Erittäin mielenkiintoinen, erittäin mielenkiintoinen kertomus.
Jos Raamattu otetaan kirjoituksesta pois ym. psykologiset höpinät, niin kirjoituksesta, kirjoituksesta löytyi...
Mitä?
Jos vertaan tuota tekstiä omiini. Löytyykö yhtään samankaltaisuutta, edes hieman?
Miten se on mahdollista?
Kyselee M135.
Nainen on siis nainen vain kun hän palvoo ja ihailee miestään? Näin mies voi arvostaa ja suojella hentoista ja haurasta vaimoaan. Tuon mukaan vaimo ei ole edes ihminen vaan olemassa vain miestään varten ja miehensä kautta. Ei oma yksilönsä olleenkaan.
Venäjällä naiset ovat erittäin naisellisia ja onnettomia, miehet korruptoituneita alkoholisteja. Täältäkö otat mallia?
Suomessa asuvat maailman itsenäisimmät ja menestyvimmät naiset ja siksi Suomi onkin tällä hetkellä maailman kilpailukykyisin ja teknisesti edistynein maa. Suomi ei pärjäisi enää, jos naiset esimerkiksi jäisivät pois työelämästä. Nykyinen muutos on tullut jäädäkseen, menneeseen on turha haikailla.
luit tuon kaiken?! Wau! Olet joko hyvin päättäväinen tai sitten äärettömän ikävystynyt :)
"Nainen on siis nainen vain kun hän palvoo ja ihailee miestään?"
Niinkö siellä sanottiin? Luin raamattuosiota lukuunottamatta läpi enkä tuollaista huomannut.
Ja haluaisitko itsellesi miehen jota et arvostaisi?
Kaikenkaikkiaan argumentaatiosi lähtee juuri tuosta feministisestä filosofiasta, jossa täydentävä yhteiselo nähdään vankilana. Se miten itse ymmärsin kirjoituksen:
-Älkää hankkiko lapsia, jos ette niistä aio huolehtia itse.
-Perheen kasvattaminen ei ole itsensä tuhlaamista, vaan arvostettava ura siinä missä jokin muukin. Se ei ole itsensä alistamista miehelle.
-Yrittäkää hyväksyä miehen ja naisen periaatteelliset erilaisuudet ja hyödyntää niitä elämässä ja parisuhteessa
-Ei tasa-arvoa vain tasa-arvon vuoksi, vaan järkevyyttä ja oikeudenmukaisuutta
Eikä kai tarkoitus ollut, että kaikkien naisten pitäisi jättää työnsä ja palata hellan ääreen. Niille jotka haluavat ison perheen ja lapsilleen rakastavan kasvuympäristön pitäisi kuitenkin tuollainen mahdollisuus sallia ilman yhteiskunnan syyllistämistä.
Naisilla ei ole mitään tekemistä kilpailukyvyn ja teknisen kehityksen kanssa. Enimmäkseen he ovat jarruja em. asioissa. Valehtelet itsellesi ja muille.
Suomessa naiset menestyvät miesten antamilla eväillä. Jos siis muka suomalaiset naiset ovat menestyviä.
Oikeastaan joka asia tekstissäsi oli liioittelua tai valhetta joten et ansaitse tämän kummempaa vastausta.
Jäisin itse mielelläni kotiin hoitamaan lapsia. Tosin sillä edellytyksellä, että elintasomme ei tipahtaisi. Tällöin mieheni bruttopalkka tulisi olla lähellä 9000 euroa kuussa. Ei taida Suomessa olla mahdollista.
Sota-aikaan naiset ottivat hoitaakseen miesten tehtävät sillä aikaa, kun miehet olivat rintamalla. Ilman naisia Suomi ei olisi itsenäinen, kuten ei ilman miehiäkään. Naiset kykenevät hoitamaan samat tehtävät kuin miehetkin. Sota-ajasta meillä on muistona vahva perinne naisten työssäkäynnistä. Naiset ovat nykyisin koulutetumpia kuin miehet ja kymmenen vuoden sisällä naisia on johtotehtävissäkin miehiä enemmän.
Suomalaisen naisen erityispiirteitä muihin maihin verrattuna ovat korkea koulutustaso, eteenpäin pyrkiminen.
Nykyisin naiset rakentavat teknolgiaa eteenpäin, koska he eivät ole enää sidottuina kotiin ja lastenhoitoon. Aikaisemmin nämä jarruttivat naisen vaikuttamista teknologiseen kehitykseen ja siksi teknologia on miesten rakentamaa, naisia ei otettu vakavasti eikä heille annettu mahdollisuutta.
Siksi olemme joutuneet todistamaan kykymme ja valloittamaan miehiltä alat joille emitä ei vapaaehtoisesti päästetty. Esimerkiksi korkean teknologian aloilla on jo lähes yhtä paljon naisia kuin miehiäkin.
Onko siis ihme, ettei kodin hoito ja lasten teko kiinnosta, jos se on naisen tehtävä vain koska nainen ei miehen(sinun) mukaasi muuhun pysty?
Meillä on vielä todistettavaa ja siksi työ on nykynaiselle kotia ja perhettä keskeisemmällä sijalla.
Ehkä vuosikymmenten päästä kun voitte myöntää meidät kykeneviksi, älykkäiksi ja tasavertaisiksi kanssanne, voimme hyvällä omallatunnolla palata takaisin entisiin tehtäviimme kotiin ja lasten pariin. Tällöin voimme olla teille tasavertaisia kumppaneita molemmat sukupuolet omissa tehtävissämme.
"
Suomi onkin tällä hetkellä maailman kilpailukykyisin ja teknisesti edistynein maa.
"
Joskus mietityttää, että onkohan tuo hyvä asia? Mitä kaikkea sen eteen on pitänyt uhrata?
"
Muuten: minkä johtopäätöksen voimme heti tehdä siitä, että jokaista simpanssia kohti on 20 000 ihmistä? Mielestäni ainakin sen, että nykymaailmassa jokaisen simpanssin henki on hyvinkin 20 000 ihmishengen arvoinen. Näen kyllä jo sieluni silmin, miten humanistit nieleskelevät ja kieltelevät: onhan jokainen sameapäinen kaduntallaajatollo tai ahnesuinen pikku kakara toki maailmankaikkeuden kannalta arvokkaampi ja tarpeellisempi kuin jokin karvaisista köyryselkäserkuistamme, jotka eivät supermarketeista eivätkä taidenäyttelyistä mitään ymmärrä.
"
http://perikato.blogspot.com/
Uhrata? Kuten mitä?
Sinulta viimeiseksi odottaisin kommentteja naisen paikasta kotona työelämän sijasta. Varsinkin kun tiedän, ettet paljon pullamössölomalaisia arvosta, luulin että olet aivan tyytyväinen työssäkäyviin lisääntymättömiin suominaisiin. Vai oletko viimeaikoina muuttanut mieltäsi?
"
Esimerkiksi korkean teknologian aloilla on jo lähes yhtä paljon naisia kuin miehiäkin.
"
Totta.
Tosin yllättävän moni loppuunpalanut insinöörismies suunnitteleekin alan vaihtoa ja ressaamisen lopettamista.
Minusta on ihan OK, että naisetkin pääsevät nauttimaan projektien ja hankkeiden ihanuudesta. Kustannusvastaavuuksineen ja sakkopykälineen. Olkaa hyvä vain. :) Minä lähen verkon laskuun.
Ei työstä kenenkään kannata itselleen elämänsisältöä rakentaa, rahan takia minäkin työtäni teen. Työ voi olla välillä raskasta ja inhottavaa paskaa, mutta siitä maksetaan yli tuplasti enemmän kuin esimerkiksi sairaanhoitajan tai kampaajan tai muiden naisvaltaisten alojen edustajille.
Ja rahalla saa kaikkea kivaa elämäänsä, vaikkapa sen mökkipalstan, jossa voi sitten verkkokalastaa=)
Naisista työelämässä en puhunut mitään. Lähinnä kehtasin epäillä teknologiauskontoa.
Välillä mietin, että onko tekniikka meitä varten vai me tekniikkaa varten.
Minä kyllä ihan pidän työstäni.
Mutta työ ei saa olla ainoa asia ihmisen elämässä. Siinä olet oikeassa.
Asiahan on niin, että luoja on käskenyt ihmisen työtä tekemään muttei sillä itteään tappamaan.
Arvaappa kekä pääsi viimeinkin kesälomalle. :)
Noh alkusyksy on kaunista aikaa lomailla, luontokin vaihtaa väriä.
Itse en ole oikein ehtinyt koko kesänä lomailemaan, pahimmilla helteillä tein kyllä lyhyempää viikkoa, mutta aika hyvin saanut hoideltua nyt rästihommat kuntoon, kun muut ovat lomailleet:)
Psykologian opintoihin täytyisi todellakin lisätä yhteiskuntatieteitä ja miksei myös sosiologian peruskurssi, jotta nämä tuulesta temmattut väitteet vähenisivät.
Korjaan muutamia ääliömäisyyksiä:
Sukupuoliroolit nykyisessä muodossa ovat pitkälti opittuja ja vieläpä historiallisesti katsottuna lyhytaikaisia. Kyseessä ei siis ole biologiaan perustuva käytäntö - luonnon järjestyksestä puhumattakaan. Tämän asiantilan voi todentaa tutkimalla alkukantaisten kulttuurien työnjakoa; naiset ovat aina työskennelleet perheensä elannon hyväksi. Kotirouvainstituutio on ollut hyvin lyhyt ajanjakso. Tämä pikkuporvallinen työnjaon malli on mahdollinen ainoastaan kehittyneiden maiden keskiluokassa.
Sukupuolten välinen kilpailu on luonnollinen seuraus naisten kouluttautumisesta ja työelämään siirtymisestä. Vallan käsittämätöntä olisi, etteivät naiset pätevyydestään huolimatta voisi urallansa edetä.
Tasa-arvoisuus ei ole tasapäistämistä vaan samanlaisten mahdollisuuksien antamista.
Riippumattomuus toisesta on aika luonnollinen tarve vapauteen tottuneelle ihmiselle. Riippuvuus pitää sisällään alisteisuuden.
Naisten työssäkäyminen on kehittyvän yhteiskunnan edellytys. Pienen kansantalouden BKT ei kestä kovinkaan suurta "tuottamattomien" ihmisten joukkoa. Naisten koulutustason noustessa on luonnollista, että heidän osaamistaan myös hyödynnetään. Feministit eivät voi kantaa kaikkea "kunniaa" nykyisestä kehityksestä, koska kyseessä ovat taloudelliset realiteetit.
Palkkaverotuksen muutoksen syynä oli tasa-arvoisuus, ei kuitenkaan sukupuolten välinen, vaan perheverotuksen senaikainen malli suosi suurtuloisia. Yhteiskunnallisesti koettiin epäoikeudenmukaisena se, että pienituloiset perheet (joissa molempien työssäkäynti oli välttämätön) kantoivat suhteettoman suuren verotaakan.
Toimiva päivähoito on todella koko perheen etuus. Avainkaulalapset eivät sitä olleet.
Ajatus, että miesten onnellisuuden edellytys on naisten alistuneisuus, on sekä miestä halventava että tyrmistyttävä väite. Miehilläkin on kyky tasavertaiseen suhteeseen ja uskollisen ihailijan roolin voi hoitaa esim. koira.
Yhteiskunnan muutosvauhti on ollut valtava. Kehittyvä markkinatalous on muuttanut asenteita huomattavasti enemmän kuin feministit olisivat koskaan pystyneet. Vaatimustaso työelämässä ja jatkuvan oppimisen idea aiheuttavat valtavat yksillölliset paineet -sukupuolesta riippumatta. Epävarmuus on myös tämän päivän todellisuutta, koska varmaa tietoa tulevaisuudesta ei ole. Ihmiset ovat ymmärettävistä syistä epävarmoja. Työelämässä olevat muutokset heijastuvat yhteiskuntaan hyvin laajasti.
"Yhteiskunnan muutosvauhti on ollut valtava. Kehittyvä markkinatalous on muuttanut asenteita huomattavasti enemmän kuin feministit olisivat koskaan pystyneet. Vaatimustaso työelämässä ja jatkuvan oppimisen idea aiheuttavat valtavat yksillölliset paineet -sukupuolesta riippumatta. Epävarmuus on myös tämän päivän todellisuutta, koska varmaa tietoa tulevaisuudesta ei ole. Ihmiset ovat ymmärettävistä syistä epävarmoja. Työelämässä olevat muutokset heijastuvat yhteiskuntaan hyvin laajasti. "
Toisaalta itsehän me olemme omilla arvovalinnoillamme ajaneet yhteiskuntaamme ja koko maailmaa tähän suuntaan. En mitenkään syytä asiasta feminismiä tai oikeastaan muutakaan ismiä. Ihmisestä on kehittynyt eritavalla ahne ja itsekäs - ihan sukupuolesta riippumatta. Ne valinnat jotka teemme tänään ja ne arvot jotka valitsemme tänään kantavatkin hedelmää vasta vuosien päästä.
Nykyinen lapsien huonovointisuus johtuu mielestäni niistä 70luvulla tehdyistä valinnoista, joiden mukaan kuitenkin yksilö on kaikkein tärkein - ei perhe, suku tai muu lähiympäristö. Uhrautuminen toisen eteen on marttyyrileikkiä.
Feminismi yksistään ei tähän ole pystynyt vaikka niin moni asian haluaa niin nähdä. Tuollainen ajattelutapa on vain nykyaikaa. Syy on aina jossain muussa kuin itsessään. Tosin samaan sortuu feminismikin - muiden syyttelyyn. Peiliä ei enää käytetä itsensä tarkasteluun vaan ehostamiseen niin miesten kuin naistenkin keskuudessa...
vanhan kyläpapin kynästä. Kiesus sentään.
kyläpapin kynästä. Kiesus sentään mitä hölynpölyä ja täynnä asiavirheitä.
"Tiedämme, että nykyään perheissä ei ole enää historiallista miehen ja naisen roolimallia."
Arvot on tässä maailmassa jo niin sekaisin että tämän seurauksena minä en aio saattaa tämmöiseen sekasortoon yhtään lisää ihmisiä kärsimään, mietin itsekin mikä tarkoitus koko yhteiskuntajärjestelmillä, kehityksellä ja feminismillä on kun kaiken tuon seurauksena tavallisilla ihmisillä arkielämä on jatkuvasti yhä viheliäisempää ja sietämättömämpää! KUKAAN ei ajattele mitä nuo päätökset jne. aiheuttavat tavallisen kansalaisen elämään, lähes kaikki muutokset ja uudistukset tarkoittavat muutosta huonompaan tavallisen kansalaisen kannalta, ehkä joku virkamies työllistää itsensä tekemällä tuommosia päätöksiä mutta siihenpä ne positiiviset vaikutukset jääkin.
Esimerkiksi työvoimaviranomaiset, valtio on itse tuhonnut suomesta työpaikat, valtion päätösten seurauksena työpaikat ovat paenneet kiinaan mutta valtio ei suostu kantamaan vastuutaan päätöstensä seurauksista. Vastuunkantona pitäisin tosiasioiden tunnustamista ja kansalaisten toimeentulosta huolehtimalla esim. kansalaispalkan muodossa.
Raukkamainen valtio kuitenkin pistää pään pensaaseen ja haluaa uskotella ettei mikään ole muuttunut ja syyllistää työttömiksi joutuneita työttömyydestään, eivät muka halua töitä!
Olemattomia työpaikkoja on vaikea saada tai sitten olis muutettava työn perässä kiinaan...
Nyt taisin jo eksyä aiheestakin...
"Revin" oman perheen tähän keskusteluun mukaan, koska meidän perhemallia revitään täällä.
Ikävähän se on käyttää tuota sanaa.
Meidän perheessä olen minä töissä, vaimo kotona.
Minun tulot elättävät meidän perheen, meillä ei ole muita tuloja. Emme ota valtion tukia.
Eli meikäläisen palkka on ainoa tulon lähde.
Minun palkka-tuloista menee veroihin se mikä menee.
Valtio näillä näkymin antaa meille rahana, korostan rahana, meille meidän eläkkeet. Olen laskenut, että elämme sitten eläkkeellä aivan kohtuullisesti. Emme kuitenkaan tahdo ottaa enempää kuin mitä olemme valtiollekin maksanut veroina.
Muu osa maksamistani veroista menee tasaisesti tämän hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.
Meillä ei ole vielä lapsia. Mutta tarkoitus olisi tulla toimeen myös ilman lapsilisiä.
Kysyn. Olemmeko riesa Suomelle?
Anteeksi meni viestini väärään osoitteeseen. Laitoin sen heti perään oikeaan. Jos ylläpito osaisi poistaa tuon väärään osoitteeseen menneen ja tämän.
Anteeksi.
Toivottavasti et ole joutunut työttömäksi.
Perustelusi kansalaispalkalle alkaa ehkä ollakin aivan perusteltu. Nyky-yhteiskunnassa.
Feministithän sanovat että he tahtovat kantaa miehistä huolta.
Näyttäisivät nyt sitten asiat käytännössä.
(mutta armeijassa feministit omaan yksikköön, tai sitten kokonaan hommat heille)
Yksi asia vielä. Tämä on minun mielipide, mutta älä ihmeessä luovuta vielä tuossa naisen etsinnässä. Kyllä hyviä naisia vielä on.
"Revin" oman perheen tähän keskusteluun mukaan, koska meidän perhemallia revitään täällä.
Ikävähän se on käyttää tuota sanaa.
Meidän perheessä olen minä töissä, vaimo kotona.
Minun tulot elättävät meidän perheen, meillä ei ole muita tuloja. Emme ota valtion tukia.
Eli meikäläisen palkka on ainoa tulon lähde.
Minun palkka-tuloista menee veroihin se mikä menee.
Valtio näillä näkymin antaa meille rahana, korostan rahana, meille meidän eläkkeet. Olen laskenut, että elämme sitten eläkkeellä aivan kohtuullisesti. Emme kuitenkaan tahdo ottaa enempää kuin mitä olemme valtiollekin maksanut veroina.
Muu osa maksamistani veroista menee tasaisesti tämän hyvinvointivaltion ylläpitämiseen.
Meillä ei ole vielä lapsia. Mutta tarkoitus olisi tulla toimeen myös ilman lapsilisiä.
Kysyn. Olemmeko riesa Suomelle?
Viestisi on ilmeisesti minulle tarkoitettu? Selkeää vastausta on vaikea -yksittäistapauksessa- antaa. Onko jokin perhemalli "riesa" riippuu monesta osatekijästä. Kotiin jäävän koulutasosta, mm. korkeastikoulutetuun ihmiseen sijoitetut yhteiskunnanvarat menevät osin hukkaan, mikäli koulutusta ei hyödynnetä. Nykyisen työttömyyden vallitessa on myös hyvä, että osa väestöstä on poissa työelämästä vapaaehtoisesti.
Kotona viihtyminen ei sinänsä ole pahasta, mikäli tilanteesen ei muutosta tule. Avioero, kuolema, puolison vammautuminen tms. muuttavat tilaanteen totaalisesti. Kotona ollut jää helposti tyhjän päälle loukku ns. loksahtaa. Epävarmassa maailmassa on varauduttava yllättäviinkin tilanteisiin. Ihminen on loppujen lopuksi valinnoistaan vastuussa vain itse.
Ilman lapsilisiä eläminen on erikoinen päämäärä. Miksi ei yhteiskunnan antamia tukea voisi käyttää? Lapset ovat kuitenkin kansakunnan voimavara. Lapsiin sijoitetut yheiskunnalliset resussoinnit eivät mene hukkaan, eikä lapsiperheitä suinkaan tueta liikaa.
"
Ilman lapsilisiä eläminen on erikoinen päämäärä. Miksi ei yhteiskunnan antamia tukea voisi käyttää?
"
Ihan hyvä päämäärä. Saman päätöksen olemme tehneet mekin.
Ai että miksi ei? Siksi, että olen sitä mieltä, että ihmisten jotka ns. 'kynnelle kykenevät' pitäisi kustantaa mahdollisimman pitkälle elämisensä. Näin vapautuisi resursseja l. rahaa vähempiosaisille.
Käyttämättä jäävät lapsilisät vähäosaisille ohjautuisivat. Tai voisihan tietenkin niin olla, minulta puuttuu vain usko ja idealismi.
Kaikille oli.
Itse olen ajatellut asiaa niin, että minun ja muiden varakkaiden tulisi käyttää yksityisiä (ja jättää kelakorvaus hakematta) tai sitten maksaa julkisistakin palveluista varojensa mukaan.
Tällä tavoin saataisiin vapautettua resursseja vaikkapa vanhusten hoitoon.
On hassua, että Audi A6:lla ajava lapsiperhe saa ilmaiseksi palveln jos heidän teuvoannelillä on 37,1°C 'kuumetta' ja mennään terveyskeskukseen ikkemään ja vaatimaan palvelua. Audi perheenä minua nolottaisi.
Samaan aikaan Lyyli 85v kansaneläkeläinen makaa paskaisissa vaipoissaan koska ei ole hoitajia.
Yhdellä Audin osamaksulla käyttäisi teuvoannelia monta kertaa yksityisellä ja hoitaja vapautuisi hoitamaan Lyyliä 85v.
Ymmärtänet pointin?
Terveydenhoitomenot nousisivat varsin korkeiksi lapsiperheissä, mikäli kokonaiskustannukset täytyisi itse maksaa. Kelan tukema yksityislääkärisysteemi on kansantaloudellisesti kallis. Kallis on myös vakuutuspohjainen rahoitusmalli. Kustannukset karkaavat helposti käsistä.
Kuntien rahoitus on monimutkainen prosessi riippuu paljon arvovalinnoista, kuinka kauan Lyyli vaipoissaan makaa. Varakkaat kunnat ovat paikoin hoitaneet vanhuspalvelunsa törkeän huonosti. Köyhistä kunnista toisaalta löytyy mallikaasti hoidettuja palveluja.
Säästyneiden rahojen "loppusijoitusta" säästäjä ei voi määrätä.
Paras tapa vaikuttaa kunnallisten palvelujen laatuun on äännestyskäyttäytyminen.
"
Terveydenhoitomenot nousisivat varsin korkeiksi lapsiperheissä, mikäli kokonaiskustannukset täytyisi itse maksaa.
"
Entä sitten? Se maksaa joka hankkii.
Köyhille perheille vapautuisi enemmän resursseja kun varakkaat maksaisivat itse.
"
Kelan tukema yksityislääkärisysteemi on kansantaloudellisesti kallis.
"
Juuri tämä pitäisi lakkauttaa. Itse en ole edes tullut ajatekkeeksi hakea KELA:n korvauksia. Liian vaivalloista.
"
Paras tapa vaikuttaa kunnallisten palvelujen laatuun on äännestyskäyttäytyminen.
"
Niin, niin todellakin on.
Mikä minun mallissa mättää. Paitsi se, että se lisäisi ihmisten omaa vastuuta elämästään?
Mallisi on liian yksinkertainen. Elämäntilanteet ovat vaihtelevia. Keski varakkaaseenkin pirheeseen syntyvä diabeetikkolapsi saisi perheen talouden aivan sekaisin, mikäli yhteiskunta ei terveydenhoitoa tukisi. Yksityislääkärien käyttöpakko lisäisi vakuutuksien ottamisen tarvetta, seurauksena olisi sekä vakuutusmaksujen, että terveydenhoitomenojen nousu. Pieni kansantalous ei voi tuhlata resusseja näin.
Yhteiskunta on kokonaisuus ja sitä on myös sellaisena hoidettava, yhden osaalueen radikaali muuttaminen voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa aika yllättävästi.
Puhutaankohan me jotenkin toistemme ohi?
"
Yksityislääkärien käyttöpakko lisäisi vakuutuksien ottamisen tarvetta, seurauksena olisi sekä vakuutusmaksujen, että terveydenhoitomenojen nousu.
"
Millä tavalla terveydenhoitomenot kasvavat jos ne joilla on varaa maksavat enemmän tai käyttävät yksityisiä.
Mainitsemasi diabetes tapaus esimerkki hoidettaisiin siten, että perheen tilanne arvioitaisiin ja annettaisiin sen mukaan hoitotukea.
Ja mitä ihmeenpahaa vakuutuksissa on, minullakin on sellainen. Silloinhan jokainen saa määrittää itse hoitonsa tason.
Hämmästyttävän moni nuori pariskunta ei hoida kuntoon vakuutusturvaansa. Sen tulisi olla pakollinen viimeistään silloin, kun lapsia hankitaan.
Minä olin kotirouva mieheni kuollessa. Olin "liian nuori", en saanut eläkettä latin latia. Onneksi oli henkivakuutus, muuten olisin tosiaan ollut aivan sormi suussa.
Yleensä en sotkeudu sukulaisten asioihin, mutta silloin kysäsisin pikkusiskolta (kotirouva, kaksi pikkulasta) miten heidän vakuutusasiansa, onko henkivakuutusta. Ei ollut, mutta hankkivat välittömästi.
Puhumme hieman toistemme ohi. Minä puhun kokonaiskansantaloudesta sinä yksityisistä terveydenhuoltomenoista. Terveydenhuoltomenot leikkaavat kansantaloudesta tietyn summan aina. Mikäli terveydenhoitomenot kasvavat kohtuuttomiin mittasuhteisiin, tämä siis riippumatta siitä olisiko kyse yksityisistä tai julkisista palveluista, menot vähentävät kokonaiskansantuloa. Lyhyesti, mitä vähemmän keskituloisilla on rahaa tuhlattavaksi palveluihin, käyttötavaroihin ja ruokaan, sitä voimakkaamin kansantalous yskii. Terveydenhuoltomenojen lisääminen ei vaikuta yksittäisten ihmisten toimintana juurikaan, mutta jos toimintamallistasi tehtäisiin normi vaikutukset tuntuisivat jo kokonaistaloudessa.
Vakuutuksien ottamisesta olen samaa mieltä. Vakuutukset kyllä nostavat kokonaiskustannuksia, mutta yksityisen ihmisen mukavuutta ne lisäävät. Vakuutusmaksujen nousuun vaikuttavia asenteita on lääkärikunnassa paljon, kustannuksista ei välitetä mikäli vakuutusyhtiöt ovat maksumiehinä.
Raamatusta löytyykin kelpo ohjeita hyvälle aviosuhteelle ja samalla keinoja, miten mies voi rikastua.
Ensimmäisne Mooseksen kirjan 12. luvussa esim. kerrotaan, miten Abram (myöh. Aabraham) saapui Egyptiin vaimonsa Sarain (myöh. Saara) kanssa. Faaraon virkamiehet huomasivat Sarain kauneuden ja palatsin saatua tietää siitä, Sarai kutsuttiin palatsiin. Abram sai kovasti suosiota, kun oli luovuttanut vaimonsa, ja paljon karjaa, orjia ja orjattaria, jopa kameleita! Myöhemmin erinäisistä vitsauksista kiusaantunut faarao kiukutteli Abramille: "Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi? Miksi sanoit häntä sisareksesi, niin että minä saatoin ottaa hänet vaimokseni? Siinä on vaimosi, ota hänet ja mene matkoihisi!"
Moi!
Arvasin, että teksti aiheuttaa paljon keskustelua, mutta näin monet vastaukset yllättivät.
Hyvä, että keskustelua syntyy.
Se, mitä pohjimmiltani tässä ajoin takaa on seuraava kysymys: tarkoittaako tasa-arvo mielestänne sitä, että naisen ja miehen täytyy olla samanlaiset ollakseen tasa-arvoiset?
Minusta esim naistenlehdet pursuavat tätä ideaa-kun käyttäydyt kuin mies-ehkäpä jopa pukeudut kuin mies-annetaan sinulle samanlainen arvo. Mielestäni tällä nainen nimenomaan ITSE ALENTAA ITSENSÄ.
Raamatun mukaan nainen ja mies ovat erilaiset mutta se ei TIETENKÄÄN tarkoita että eriarvoiset.Esim. naisessa on aivan erityiset ominaisuudet-erityinen herkkyys hoitaa pientä vastasyntynyttä lastaan. Olkoon nainen siitä ylpeä!
Erilaisuus miehen ja naisen välillä on tarkoitettu nimenomaan täydentämään toisiaan-ja on tarkoitus, että nainen ja mies kunnioittavat ja arvostavat tätä erilaisuutta.
Ja sitten vielä sellainen kommentti niille, jotka väittävät, että raamattu sallii miehen alistavan naista. Päinvastoin: Raamatussa käsky miehelle on nimenomaan Rakastaa vaimoaan jopa niin, että on valmis antamaan jopa henkensä tämän puolesta.Eli vaalien naisen parasta kaikin tavoin.Tällöin vaimo myös kunnioittaa miestään.
Raamattua voi pitää Koraanin livennettynä laitoksena mitä tulee näkemykseen naisen asemaan perheessä ja yhteiskunnassa. Noin kolmesataa vuotta ajanlaskun alun jälkeen kirkonmiehet kokosivat Raamatun yhdeksi teokseksi. Samassa yhteydessä mies määritettiin naisen pääksi Kreikan filosofien käsityksiä noudattaen.
Tätä käsitystä on tulkittu varsin villisti ja väkivaltaisellakin tavalla vuosisatojen ja tuhansien saatossa.
Samoin Hesekielin kirjassa selvitetään rangaistusmenettly kuinka sääntöjä rikkovaa naista on kohdeltava. Nämä kohdat Raamatussa taitavat olla pääkohtia joita sen muu teksti tässä kysymyksessä tukee. Jos Raamattuun teoksena tutustuu, rakentellisen eriarvoisuuden voi helposti havaita.
Raamattu ja muut Pyhät kirjat ovat eri kulttuurien perustavan laatuisia kulmakiviä ja muunmuassa kansakuntien lainsäädäntö muodostuu pitkälle näiden suurteosten pohjalta.
"Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen.
22 Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,
23 sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.
24 Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
25 Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä puolesta".
Nämä sinun siteeraamasi raamatunlauseet riittänevät vastaukseksi. Alisteisuussuhde on selvä. Mitä miesten "velvollisuuteen" tulee, nykypäivänä tarve kuolla toisen puolesta on harvoin välttämätöntä. Toisen puolesta kuoleminen on muutenkin varsin mielenkiintoinen toimintaohje. Toisen puolesta kuoleminen ei takaa toisen hengissä pysymistä missään olosuhteissa. Tälläinen uhraus on toki kaunis, mutta tarpeeton.
Miesten ja naisten ei tarvitse olla samanlaisia tasa-arvoon pyrkiessään. Naisilla täytyy kuitenkin olla samanlaiset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen, kuin miehillä. Naisten ei ole tarve ryhtyä miehiksi saavuttaakseen kunnioitusta ja arvostusta. Miehisyyden korkealla arvottaminen on patriarkkaalisuuden jäänteitä. Miesten ei tarvitse vaalia itsenäisiä naisia, Miehille riitää se, että he huolehtisivat itsestään ja lapsistaan omalta osaltaan, tähän huolehtimiseen kuuluu myös osallistuminen kodin töihin.
(vanhempi käännös on parempi)
22. Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
(mitä tämä sitten tarkoittaa, mitä tuo tarkoittaa "niin kuin Herralle". Jeesuksen opetuslapset olivat hyvin ihastuneita Jeesukseen. Yksikin nojaili Jeesukseen, aivan kuten rakastavat vaimot miehiinsä. Kun ottaa huomioon Jeesuksen teot ja Isämäisyyden, muun muassa veden päällä kävelyn... Itse miehenä tuntisin hyvin suurta turvaa olla tuollaisen Isähahmon lähellä. Entä myrsky, opetuslapset pelkäsivät myrskyssä, Jeesus nukkui. Itse en nimittäin osaa veden päällä kävellä. Kun siis mies on vaimolle hyvä, on mies vaimolle myös turva.)
23. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
(millainen "pää" mies sitten on naiselle on. -Löikö Jeesus opetuslapsiaan? -Millainen Jeesus oli opetuslapsilleen? -Muuttiko veden viiniksi? -Kivittikö Jeesus huoran? -Eväsikö Jeesus opetuslapsilta leivän?)
24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
(Tahtooko seurakunta tehdä Jeesuksen tahdon vastaisesti?)
25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
(Onko tämä varsin huono elämänohje miehille kun kerrotaan miehen rakkaudesta vaimoaan kohtaan?)
26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
(kun mies ottaa itselleen naisen, mies ottaa kenet tahansa vapaana olevan naisen. Mies vetäisee itselleen naisen, joka on kävelemässä suoraan auton alle, naisen, joka on kävelemässä heikoilla jäillä, naisen, joka on hyppäämässä katolta alas. Naisen. Naisen, joka on jo menettänyt kaiken, mies ottaa. Mies kaappaa tämän naisen hartioidensa alle. Ja rakastaa tätä naista.)
27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
(Mies ja vaimo on yksi.)
28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
30. sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
33. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.
Arkisena ihmisenä arvosta miehessäni huomattavati ennemmän siivoustaitoja, kuin veden päällä kävelemistä, nykyisin kun on nuo sillat ja veneet keksitty.
Alamaisuuden vaatimus on käsittämätön edelleen. Tasavertaisuuteen perustuva suhde tukee, antaa tyydytystä ja vapauden molemille.
Sikeäunisuus on toki hyvä lahja, myrskyssä nukkuminen onnistuu moneltakin, etenkin teini ikäiset ovat tässä taitavia. En kyllä näe tässä mitään turvallisuutta lisäävää funktiota.
Oman lihan vihaaminen on varsin tavallista, sitä tuhotaan: Alkoholilla, tupakalla, tms epäterveillä elämäntavoilla.