"......
1700-luvun alkupuolella Baltiassa vaikutti Philipp Jacop Spenerin ja August Hermann Franken toimesta syntynyt Hallen pietismi , joka sai voimakkaan jalansijan Siperian sotavankileireille joutuneiden karoliiniarmeijan upseerien keskuudessa. Näillä vankileireillä vangit joutuivat olemaan jatkuvasti kasvotusten kuoleman kanssa ja tarvitsivat sellaista perustusta, joka kestää ajassa ja iankaikkisuudessa. Sen jälkeen kun nämä upseerit hävityn suursodan jälkeen Suomeen palasivat kansan suunnattoman hädän ja kurjuuden keskelle, oli tälle Hallen pietismille olemassa suoranainen sosiaalinen tilaus. "Liikkeelle joutuneille hengen kipinöille riitti sytykkeitä yllin kyllin, ja historiallisen tapahtuman tylyt tuulet vaikuttivat jättiläispalkeiden tavoin", kuvaa Holger Pohjolan-Pirhonen senaikaisia yhteiskunnallisia ja henkisiä olosuhteita.
Vaikka alkuun maahamme virrannut "uskonnollinen sotakieltotavara", Hallen pietismi, sai jalansijaa etupäässä säätyläisväestön keskuudessa ja korkeiden upseerien, kuten kenraalien Karl Gustaf Armfeldin ja Karl Gustaf Greutzin, kapteeni Adam Reinhold Brunovin ym. piirissä, levisi tämä syvähenkinen, osaltaan karukin, sotilaskristillisyys ennenpitkää myös kansan keskuuteen ja ratkaisevaa osaa pietismin leviämisessä kansan keskuuteen näyttäli Abraham Achrenius "ajan merkki ajallaan", joka nuorena vastavalmistuneena pappina oli tullut kotiopettajaksi eversti Gustaf Greutzin kartanoon, joka oli syvällisen pietismin keskuksia Itäsuomessa. Täällä suruton pappi, Achrenius, sai voimakkaita vaikutuksia pietismistä ja joutui eräänä talvisena yönä, 1726, taivaan tähdet ainoina seuralaisinaan syvälliseen hengelliseen murrokseen, joka johti vapauttavan Jumalan armon kokemiseen ja uuteen elämään. Abraham Achreniuksen, myöhemmin myös hänen poikansa Antin, elämäntyö Herran elovainioilla kantoi erittäin runsaan sadon. Mm. monet nykyisinkin käyttössäolevat virret ja hengelliset laulut, kuten Ah' saavu Jeesus seurahamme, Joutukaa sielut on aikamme kallis, O' armo ja rakkaus suur, Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on ym. ovat syntyneet heidän hanhensulkakynästään. Vaikka myöhemmin tämä syvällinen hengenliike vähitellen hiipui, pohjusti tämä kuitenkin maaperää 1800-luvun mahtaville herätysliikkeille. ........."
http://www.aretalogia.com/ajanmerkki/Ajanmerkki.4.html
1700-luvun alkupuolella Baltiassa vaikutti Philipp Jacop Spenerin ja August Hermann Franken toimesta syntynyt Hallen pietismi , joka sai voimakkaan jalansijan Siperian sotavankileireille joutuneiden karoliiniarmeijan upseerien keskuudessa. Näillä vankileireillä vangit joutuivat olemaan jatkuvasti kasvotusten kuoleman kanssa ja tarvitsivat sellaista perustusta, joka kestää ajassa ja iankaikkisuudessa. Sen jälkeen kun nämä upseerit hävityn suursodan jälkeen Suomeen palasivat kansan suunnattoman hädän ja kurjuuden keskelle, oli tälle Hallen pietismille olemassa suoranainen sosiaalinen tilaus. "Liikkeelle joutuneille hengen kipinöille riitti sytykkeitä yllin kyllin, ja historiallisen tapahtuman tylyt tuulet vaikuttivat jättiläispalkeiden tavoin", kuvaa Holger Pohjolan-Pirhonen senaikaisia yhteiskunnallisia ja henkisiä olosuhteita.
Vaikka alkuun maahamme virrannut "uskonnollinen sotakieltotavara", Hallen pietismi, sai jalansijaa etupäässä säätyläisväestön keskuudessa ja korkeiden upseerien, kuten kenraalien Karl Gustaf Armfeldin ja Karl Gustaf Greutzin, kapteeni Adam Reinhold Brunovin ym. piirissä, levisi tämä syvähenkinen, osaltaan karukin, sotilaskristillisyys ennenpitkää myös kansan keskuuteen ja ratkaisevaa osaa pietismin leviämisessä kansan keskuuteen näyttäli Abraham Achrenius "ajan merkki ajallaan", joka nuorena vastavalmistuneena pappina oli tullut kotiopettajaksi eversti Gustaf Greutzin kartanoon, joka oli syvällisen pietismin keskuksia Itäsuomessa. Täällä suruton pappi, Achrenius, sai voimakkaita vaikutuksia pietismistä ja joutui eräänä talvisena yönä, 1726, taivaan tähdet ainoina seuralaisinaan syvälliseen hengelliseen murrokseen, joka johti vapauttavan Jumalan armon kokemiseen ja uuteen elämään. Abraham Achreniuksen, myöhemmin myös hänen poikansa Antin, elämäntyö Herran elovainioilla kantoi erittäin runsaan sadon. Mm. monet nykyisinkin käyttössäolevat virret ja hengelliset laulut, kuten Ah' saavu Jeesus seurahamme, Joutukaa sielut on aikamme kallis, O' armo ja rakkaus suur, Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on ym. ovat syntyneet heidän hanhensulkakynästään. Vaikka myöhemmin tämä syvällinen hengenliike vähitellen hiipui, pohjusti tämä kuitenkin maaperää 1800-luvun mahtaville herätysliikkeille. ........."
http://www.aretalogia.com/ajanmerkki/Ajanmerkki.4.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=3000000000319735
Jeesus oli minun veljeni.
sinä olet Jumalan poika!
14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
16. Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani."
17. Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
18. ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."
Jeesuksen jumalanpoikuutta!
esille tuon Jumala meissä eikä meidän puolesta tai Kristus meissä/tai meidän puolesta (Kristus in nobis ,Kristus pro nobis ). Siis kirkko opettaa Kristus tai Jumala meidän puolesta eikä alkuperäistä Kristus tai Jumala meissä.
Tämä on kohta jossa kirkko painelee omia ratojaan opettamalla täysin vastakkaista näkemystä .Jumala meidän puolesta sopii paremmin joukkojen hallintaan . Kirkko on aina pitänyt Jumala meissä käsitettä vaarallisena koska se vapauttaa ihmisen itsenäiseen ajatteluun ja sehän on pahinta mitä kirkon tai muu valtaa pitävä eliitin mielestä voisi tapahtua. Siis kirkon tarkoitushan on pitää ihmiset nukuksissa ja helposti ohjailtavissa ja se vastustaa kaikkea kehitystä mikä johtaisi siihen että ihmiset alkaisivat kyseenalaistamaan asioita.
Alkuperäisen apostolisen uskon tarkoitus oli ihmisten tasa-arvoistaminen, henkinen kehitys ja kasvu inhimillisistä auktiriteeteista vapaaseen itsenäiseen ajatteluun.
Käytännössä tämä olisi merkinnyt samoja ongelmia kui oli silloisilla Rooman keisareilla kristittyjen hallitsemisessä - kristittyjen, jotka eivät tunnustaneet maallisia keisareita hallitsijoikseen. Niinpä keisarien piti yrittää tappaa kristityt sukupuuttoon ja hävittää koko kristinusko. Nyt kun tämä ei onnistunut, Rooman keisari Konstantinus I.n teki vuonna 380 kristiuskosta valtiouskonnon ja pääsi tällä ovelalla tempullaan hallitsemaan myös kristittyjä.
Näistä päivistä alkaen valtiokirkkojärjestelmät ovat olleet ainoastaan ja vain vallapitäjien käsikassaroita kansan alistamiseksi ja hallitsemiseksi ja valtiokirkkojärjestelmät ovat olleet ihmisten henkisen kehityksen suurimpia esteitä.
puhut,valitettavasti asia on näin.
Kirkoilla on komeat kulissit mutta ne ovat käytännössä Antikristuksen edustajia koska vastustavat Jeesuksen oppeja. Voidaan sanoa että kirkot ovat todellisuudessa Saatanan palvojia?
Vuonna 1726 silloinen Ruotsi-Suomen kuningas määräsi kuninkaallisen asetuksen, konventikkeliplakaatin, jolla kiellettiin kaikki kirkon ulkopuoliset hartaustilaisuudet. Tällä toimenpiteellä vallanpitäjät halusivat monopolisoida uskonnon itselleen käsiaseeksi kansan alistamiseksi ja tämän vuoksi Siperian sotavankileileillä voimakkaan jalansijan saanut Hallen pietismi oli ei-toivottua "sotakieltotavaraa", jota mitkään tullitarkastukset eivät pystyneet estämään. Se kun tuli vankeudesta päässeiden ihmisten sydämissä.
paljon tiedä pietismistä eiks se sittemmin näissä herännäisliikkeissä kukoistanut aika ahdasmielisestikin ,osaatko sanoa missä kirjassa on pietismiä käsitelty laajasti?
toimittaman "Kansakunnan historian" kolmannessa osassa on luku "Taivaasta maan yli tuulee" ja tässä luvussa kerrotaan mm. Herännäisliikkeen syntyvaiheista. Aapeli Saarisalo on kirjoittanut kirjan Paavo Ruotsalaisesta, sen sijaan Aabrahan Achreniuksen ja pietismin vaiheista minulla ei ole laajempaa tietoa.