Jumala yksi vai monta?

bolshevikki

Hei kaikki hindut.
Osaatte varmaan vastata minua askarruttavaan kysymykseen polyteismin ja monoteismin suhteesta hindulaisuudessa, joka on seuraava: vaisnavat sanovat olevansa yhden jumalan palvojia, siis monoteistejä. Kuitenkin heidän jumalansa on paitsi Krishna, myös Visnu tai Raama. Nämä kaikki ovat selvästi eri persoonallisuuksia, esim. Visnulla on 4 kättä, kun taas Krishnalla 2 kättä. Toisaalta siis vaisnavat palvovat useampia jumalia, eli ovat polyteistejä. Kuinka tällainen ristiriitaisuus voi olla mahdollista? Kuinka Jumala voi muka oli yksi ja kuitenkin samaan aikaan monta? Ei mahdi minun pollaan tämä oppi. Enhän esimerkiksi minä itse ole identtinen naapurin Einon kanssa, joten miten Jumala voisi olla identtinen jonkun toisen persoonan kuin itsensä kanssa, esim. kuinka Krishna voisi olla identtinen Visnun kanssa? Ja kun ei ole, silloinhan on siis kaksi jumalaa, ei yksi. Ja kuitenkin vaisnavat kehuvat itseään monoteisteiksi kuin paremmatkin kristityt.

Olen kuullut tähän muuten seuraavan selityksen. Jumala on kuin kultaa, ja on aivan sama missä muodossa kulta on, onhan se kultaa jokatapauksessa. Vaisnavien jumalat ovat siis samaa "tattvaa", samaa henkeä niinsanotusti, mutta vain eri muotoisia. Vaisnava palvoo siis kultaa, ei kullan eri muotoja, joten hän on monoteisti sittenkin.

Ihan kiva selitys, mutta miten se muka poistaa ongelman. Ei ole käsittääkseni sama palvooko Krishnaa vai Visnua, koska palvelukseen liittyvä rasa on erilainen. Vaisnavat siis ovat kuin ovatkin polyteistejä jos sanovat palvelevansa sekä Visnua että Krishnaa. Vertaus kultaan on hieman ontuva.

Vaisnavien kai pitäisi rehellisesti tunnustaa, että ihminen voi palvella vain yhtä jumalaa ja jumalan muotoa ollakseen aito monoteisti. Vai olenkohan ihan hakoteillä tässä asiassa...?

9

1100

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Madhava

      Krishnaa ja Vishnua pidetään saman yksilöjumalan hahmoltaan erillisinä mutta tietoisuudeltaan yksinä ilmentyminä, tosin kuin Shivaa ja muita hindulaisuuden jumalia.

      Vishnu, jonka tietoisuus käytännössä luo todellisuuden, ja jonka energiasta ja ilmentymästä todellisuus koostuu, ei ole hahmoltaan rajoittunut kuten naapurin Eino tai me, vaan voi olla samassa hahmossa, tai lukuisissa hahmoissa, lukemattomissa paikoissa samaan aikaan.

    • Hindulaisuutta pidetään yleisesti polyteistisenä uskontona. Kumminkin monet hindulaiset (vaisnavat ja myös muut ryhmät) saattavat käyttäytyä arjessaan monoteistien tavoin. Vaikka he tunnustavat useampien jumalien olemassaolon, he kuitenkin yleensä ajattelevat näiden kaikkien jumalien olevan pohjimmiltaan yhden Jumalan/jumaluuden ilmentymää. Käytännössä he sitten palvovat yhtä tai paria näistä jumalista. Ja tietenkin pitävät palvomaansa Jumalaa kaikkein suurimpana ja kauneimpana. Muita jumalia voidaan kutsua vaikkapa puolijumaliksi tai pitää niitä oman Jumalan palvelijoina. :)

      Lännessä (ja kristillisen viitekehyksen sisällä) olemme tottuneet hahmottamaan asioita dualistisesta perspektiivistä käsin. Näin miellämme myös monoteismin ja polyteismin lähtökohtaisesti toisensa poissulkeviksi. Tarvitseeko sen kuitenkaan välttämättä olla näin?

      Mitä tulee Vishnun tai Krishnan inkarnaatioihin, ajattelen, että ne kuvastavat saman Jumalan eri ominaisuuksia. Eri tilanteissa Jumala näyttäytyy erilaisena sen mukaan, millainen rooli on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaisin. Ihminenkin voi erilaisissa yhteyksissä käyttäytyä hyvinkin eri tavoilla ja toisaalta muuttua hyvinkin paljon elämänsä aikana. Silti hän on sama ihminen. (Esimerkkinä tämä tosin taitaa olla yhtä kömpelö kuin tuo "kulta-vertaus", johon viittasit.)

      Kun yritetään puhua Jumalasta, joudutaan välttämättä käyttämään vertauskuvia ja likiarvoja. Kuinka Ääretön voisi olla tavoitettavissa meidän äärellisen käsityskykymme rajoissa ja monella tapaa suhteellisella kielellämme? Ehkä Vishnun neljä kättä kuvastavat sitä, että hän ei ole niin "ihmisenkaltainen" kuin Krishna kaksikätisenä on... Toisin sanoen Vishnu-hahmo on selkeästi jotakin ylimaallista ja erilaista, jotakin johon suhtaudutaan hieman muodollisemmin ja jota täytyy kunnioittaa. Krishna puolestaan on hyvinkin mutkaton suhteessa ystäviinsä, vanhempiinsa ja rakastettuihinsa. Jumalan monet muodot (ei vain Vishnuna ja Krishnana vaan myös Jehovana, Shivana, Jeesuksena jne.) kertovat Jumalan hyvyydestä. Hän ei halua pakottaa ihmistä tietynlaiseen muottiin, vaan on mahdollistanut monenlaisista "Jumalankuvista" inspiroitumisen ja luokseen tulemisen monenlaisia teitä pitkin.

      Viittaat muuten monoteismin yhteydessä kristittyihin... Muistelisin, etteivät jotkut kolminaisuusopin kummeksujat ole valmiita kutsumaan kristittyjäkään monoteisteiksi... :)

      Niin ja tämä kaikki on tosiaan ihan vain "ääneen" pohtimista ja asian äärellä ihmettelemistä. ;)

      • Krishnadasi

        Tässä asiassa on monenlaista mielipidettä, ja itse olen sitä mieltä, että ne, jotka katsovat palvelevansa vain yhtä Jumalaa ovat monoteistejä.

        Itse vaishnavana katson ehdottomasti palvelevani Jumaluuden Ylintä Persoonaa, joka on Yksi. Krishna on sama Krishna kaikissa inkarnaatioissaan.

        Voit olla kanssani vapaasti eri mieltä, mutta muista, että jos pidät kristittyjä "yhden Jumalan palvojina", mutta et vaishnavia, on järkeilyssäsi epäloogisuutta.

        Onhan kristittyjenkin Kolminaisuus Yksi.
        Siinä sinulle pähkäilemistä;-)

        Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta, mutta kuitenkin itsenäisiä Persoonia. Ehkäpä kaikki Krishnan avataaratkin ovat samaa olemusta, mutta silti omia Persooniaan;-)

        Hare Krishna!

        ps. Onko Herra Caitanya sitten kaksi persoonaa (Hän kun on Radha ja Krishna yhdessä) vai yksi persoona?

        Entäs sitten Srimati Radharani? Hän on Krishnan iloenergia (siis osa Krishnan energioita), mutta kuitenkin oma persoonansa.

        Ja voidaan myös sanoa, että me kaikki olemme osa Krishnaa, Hänen osasiaan, mutta kuitenkin olemme kaikki yksilösieluja, joilla on oma persoonansa...hmmm, mielenkiintoista. :-)


      • bolshevikki
        Krishnadasi kirjoitti:

        Tässä asiassa on monenlaista mielipidettä, ja itse olen sitä mieltä, että ne, jotka katsovat palvelevansa vain yhtä Jumalaa ovat monoteistejä.

        Itse vaishnavana katson ehdottomasti palvelevani Jumaluuden Ylintä Persoonaa, joka on Yksi. Krishna on sama Krishna kaikissa inkarnaatioissaan.

        Voit olla kanssani vapaasti eri mieltä, mutta muista, että jos pidät kristittyjä "yhden Jumalan palvojina", mutta et vaishnavia, on järkeilyssäsi epäloogisuutta.

        Onhan kristittyjenkin Kolminaisuus Yksi.
        Siinä sinulle pähkäilemistä;-)

        Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta, mutta kuitenkin itsenäisiä Persoonia. Ehkäpä kaikki Krishnan avataaratkin ovat samaa olemusta, mutta silti omia Persooniaan;-)

        Hare Krishna!

        ps. Onko Herra Caitanya sitten kaksi persoonaa (Hän kun on Radha ja Krishna yhdessä) vai yksi persoona?

        Entäs sitten Srimati Radharani? Hän on Krishnan iloenergia (siis osa Krishnan energioita), mutta kuitenkin oma persoonansa.

        Ja voidaan myös sanoa, että me kaikki olemme osa Krishnaa, Hänen osasiaan, mutta kuitenkin olemme kaikki yksilösieluja, joilla on oma persoonansa...hmmm, mielenkiintoista. :-)

        Kun tällaisia aiheita aletaan pohtia niillä käsitevarannoilla, joita me käytämme jokapäiväisessä elämässä, tulee pakostakin ristiriitoja ja ihmettelemistä. Ihminen voidaan leimata vaikka miksi, mutta uskonnollinen kokemus ei siitä muutu, ja loppujen lopuksi lienee aivan sama mikä isti, monoteisti vai polyteisti, sitä on, kunhan saa hyvän mielen uskonnostaan.


      • Madhava

        Ei nyt kuitenkaan tehdä monoteismista ja polyteismista mustavalkoista dualismia. Kerrataan näitä teologian termejä, että saadaan parempaa pohjaa näille lokerointiyrityksille.

        Teisti uskoo jumalan tai jumaluuden olemassaoloon.

        Polyteisti palvoo useita jumalia. Henoteisti tunnustaa useita palvottavia jumalia, mutta palvoo vain yhtä.

        Monoteisti palvoo yhtä jumalaa, jonka näkee korkeimpana ja alkuperäisenä, nähden muut mahdolliset jumalat tämän vähäisempinä ilmentyminä.

        Tosin kuin monoteisti, henoteisti ja polyteisti saattavat nähdä hierarkian eri jumalten välillä, mutta eivät kuitenkaan näe yhtä muiden jumalten ja kaikkeuden lähteenä.

        Monisti ajattelee kaiken olevan yhtä. Monistinen teisti ajattelee sen kaiken olevan jumaluus. Panteisti ajattelee kaiken olemassaolevan olevan jumala.

        Panenteisti ajattelee maailman sisältyvän jumalaan, joka on maailmaa enemmän ja sen tuolla puolen.

        Deisti yleensä ajattelee jumalan olevan maailman luoja, joka ei enää vaikuta maailman asioihin.

        Diteistinen dualisti uskoo hyvään jumalaan ja tämän pahaan vastavoimaan.

        Nyansseja on teologian maailma pullollaan. Harva ylläolevista kategorioistakaan täysin sulkee toista pois. Maailma on täynnään uskontoja, joiden kirjavissa näkemyksissä yllämainitut elementit yhdistyvät eri tavoin.

        Eri Vaishnava-perinteistä löydämme yllämainittuja elemettejä vaihtelevassa määrin. Gaudiya Vaishnavien teologia pitää yllämainituista sisällään monoteismin, monismin ja panenteismin elementtejä.


      • Madhava kirjoitti:

        Ei nyt kuitenkaan tehdä monoteismista ja polyteismista mustavalkoista dualismia. Kerrataan näitä teologian termejä, että saadaan parempaa pohjaa näille lokerointiyrityksille.

        Teisti uskoo jumalan tai jumaluuden olemassaoloon.

        Polyteisti palvoo useita jumalia. Henoteisti tunnustaa useita palvottavia jumalia, mutta palvoo vain yhtä.

        Monoteisti palvoo yhtä jumalaa, jonka näkee korkeimpana ja alkuperäisenä, nähden muut mahdolliset jumalat tämän vähäisempinä ilmentyminä.

        Tosin kuin monoteisti, henoteisti ja polyteisti saattavat nähdä hierarkian eri jumalten välillä, mutta eivät kuitenkaan näe yhtä muiden jumalten ja kaikkeuden lähteenä.

        Monisti ajattelee kaiken olevan yhtä. Monistinen teisti ajattelee sen kaiken olevan jumaluus. Panteisti ajattelee kaiken olemassaolevan olevan jumala.

        Panenteisti ajattelee maailman sisältyvän jumalaan, joka on maailmaa enemmän ja sen tuolla puolen.

        Deisti yleensä ajattelee jumalan olevan maailman luoja, joka ei enää vaikuta maailman asioihin.

        Diteistinen dualisti uskoo hyvään jumalaan ja tämän pahaan vastavoimaan.

        Nyansseja on teologian maailma pullollaan. Harva ylläolevista kategorioistakaan täysin sulkee toista pois. Maailma on täynnään uskontoja, joiden kirjavissa näkemyksissä yllämainitut elementit yhdistyvät eri tavoin.

        Eri Vaishnava-perinteistä löydämme yllämainittuja elemettejä vaihtelevassa määrin. Gaudiya Vaishnavien teologia pitää yllämainituista sisällään monoteismin, monismin ja panenteismin elementtejä.

        Melko kattava lista, Madhava! *Arvostavaa nyökyttelyä... :)*

        Tuohon voisi vielä lisätä ateistin, joka ei usko jumaliin, mutta näkee silti tarpeelliseksi määritellä itsensä nimenomaan suhteessa niihin. (a-teisti!) :)

        Henkilökohtaisesti tykkään käsitteillä leikittelystä ja myös arvostan analyyttisyyttä ja käsitteellistä puhtautta. Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että käsitteet ovat vain ja ainoastaan ymmärtämisen välineitä. Ne eivät ole itsetarkoitus.

        En tarkoita, että järki ja luokittelut pitäisi unohtaa kun siirrytään uskonnolliseen keskusteluun. Päinvastoin. Viitataanhan Bhagavad-Gitassakin useissa kohdissa siihen, miten älyn avulla voi palvella Jumalaa. Ja hindu-teologit ne vasta luokittelun mestareita tuntuvat olleenkin. :)

        Silti määrittely- ja luokittelukykyinen äly on "vain" aineellisen kehomme osa. Yksinään se on tietyllä tapaa kylmä voima ellei sitä yhdistetä älyä korkeampiin ideaaleihin: sydämen hyvyyteen ja rakkauden voimaan.

        Meillä lännessä (mustavalkoinen yleistys tietysti tämäkin) on viimeisimpien vuosisatojen aikana arvostettu älyä todella paljon. Valistus-filosofia kitki kristinuskosta pois huomattavan paljon mystisiä elementtejä. Vaikka tämä kehitys on kääntynytkin monipuolisempaan ja tilaa-antavampaan suuntaan kohti viime vuosituhannen loppua, väitän että älyä (ja nimenomaan analyyttistä älyä) arvostetaan kulttuurissamme edelleen "liikaa" suhteessa mystisiin kokemuksiin tai vaikkapa käytännöllissuuntautuneeseen lahjakkuuteen.

        Erityisesti uskontojen piirissä vaaditaan jatkuvaa itsereflektiota sen suhteen, minkä aseman annamme älylle uskonnonharjoituksessamme ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tukeeko äly oman sydämemme pehmenemistä, avartumista ja nöyrtymistä vai tekeekö se meistä ylpeitä omasta tietäväisyydestämme?

        Lopuksi vielä lainattuja sanoja. Lähdettä en valitettavasti ole kirjannut ylös... "Nimilappuja on maailma täynnä ja niitä on myös helppo liimailla. Tärkeämpää kuin luokitelu ja määrittäminen on kuitenkin ymmärtämisen ja löytämisen ilo."

        Rauhaa ja rakkautta, vapautta ja onnellisuutta itsekullekin! :)


      • pälli868865
        Vrinda kirjoitti:

        Melko kattava lista, Madhava! *Arvostavaa nyökyttelyä... :)*

        Tuohon voisi vielä lisätä ateistin, joka ei usko jumaliin, mutta näkee silti tarpeelliseksi määritellä itsensä nimenomaan suhteessa niihin. (a-teisti!) :)

        Henkilökohtaisesti tykkään käsitteillä leikittelystä ja myös arvostan analyyttisyyttä ja käsitteellistä puhtautta. Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että käsitteet ovat vain ja ainoastaan ymmärtämisen välineitä. Ne eivät ole itsetarkoitus.

        En tarkoita, että järki ja luokittelut pitäisi unohtaa kun siirrytään uskonnolliseen keskusteluun. Päinvastoin. Viitataanhan Bhagavad-Gitassakin useissa kohdissa siihen, miten älyn avulla voi palvella Jumalaa. Ja hindu-teologit ne vasta luokittelun mestareita tuntuvat olleenkin. :)

        Silti määrittely- ja luokittelukykyinen äly on "vain" aineellisen kehomme osa. Yksinään se on tietyllä tapaa kylmä voima ellei sitä yhdistetä älyä korkeampiin ideaaleihin: sydämen hyvyyteen ja rakkauden voimaan.

        Meillä lännessä (mustavalkoinen yleistys tietysti tämäkin) on viimeisimpien vuosisatojen aikana arvostettu älyä todella paljon. Valistus-filosofia kitki kristinuskosta pois huomattavan paljon mystisiä elementtejä. Vaikka tämä kehitys on kääntynytkin monipuolisempaan ja tilaa-antavampaan suuntaan kohti viime vuosituhannen loppua, väitän että älyä (ja nimenomaan analyyttistä älyä) arvostetaan kulttuurissamme edelleen "liikaa" suhteessa mystisiin kokemuksiin tai vaikkapa käytännöllissuuntautuneeseen lahjakkuuteen.

        Erityisesti uskontojen piirissä vaaditaan jatkuvaa itsereflektiota sen suhteen, minkä aseman annamme älylle uskonnonharjoituksessamme ja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tukeeko äly oman sydämemme pehmenemistä, avartumista ja nöyrtymistä vai tekeekö se meistä ylpeitä omasta tietäväisyydestämme?

        Lopuksi vielä lainattuja sanoja. Lähdettä en valitettavasti ole kirjannut ylös... "Nimilappuja on maailma täynnä ja niitä on myös helppo liimailla. Tärkeämpää kuin luokitelu ja määrittäminen on kuitenkin ymmärtämisen ja löytämisen ilo."

        Rauhaa ja rakkautta, vapautta ja onnellisuutta itsekullekin! :)

        Morjens, keskeytän teijän 'insidejutut' en oo hindulainen että onko shiva mies vai nainen?
        monta kättä shivalla on? monta kättä vishnulla on? onko se mies vai nainen? ganesh varmaa mieees.


      • Shivastarama!
        pälli868865 kirjoitti:

        Morjens, keskeytän teijän 'insidejutut' en oo hindulainen että onko shiva mies vai nainen?
        monta kättä shivalla on? monta kättä vishnulla on? onko se mies vai nainen? ganesh varmaa mieees.

        Mitenkäs se olikaan se pyhä kolminaisuus, isä, poika ja pyhä henki, kutakin rukoillaan erikseen,mutta kun ovat kuitenkin yksi ja sama jumala? Aivan kuten hinduillakin, sitäpaitsi kumpi olikaan vanhempi uskonto?


    • kaikille ihmisille

      Hindulaisuudessa yleisimmin ollaan sitä mieltä, että on vain yksi Jumala, kaikille, myös ei-hinduille, yhteinen Jumala. Tämä Jumalaa vain palvotaan eri tavoin. Hinduille Brahman on Jumala, ja niin pyhä, ettei sitä voi palvoa, vaan palvomisen kohteina on muuta Jumalan ilmentymät, jumaluuden erilaiset puolet.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Terveystalo paljasti yksityisen sairaanhoidon empatia puutteet

      Yksityisellä puolella raha ratkaisee, jos ei ole rahaa potilas ei saa empatiaa eikä siten apuakaan: Poliisi teki rikosi
      Maailman menoa
      140
      1415
    2. Ehdin aamulla

      ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje
      Ikävä
      139
      1215
    3. Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?

      Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-
      Maailman menoa
      168
      922
    4. Mä todella toivon että

      Sulla on nyt kaikki hyvin sun elämässä, olet sisukas nainen sen näki jo ensimmäisestä hetkestä.
      Ikävä
      29
      889
    5. Olen ollut pois täältä neljä kuukautta

      Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-
      Ikävä
      167
      789
    6. Katselimme pitkään ja se merkitsi minulle paljon

      Sinulle se ei merkannut näköjään mitään.
      Ikävä
      41
      766
    7. Laita viestiä?

      Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘
      Ikävä
      49
      752
    8. Naiselle kysymys

      Oletko rakastunut minuun?
      Ikävä
      54
      733
    9. Ymmärräthän, että sun katkeruus ajaa mut pois

      Sä olet niin itseriittoinen, ettet edes tajua mitä myrkkyä suollat ympärillesi. Olet harhaisessa päässäsi kuvittellut et
      Ikävä
      36
      635
    10. Sun pitää mies unohtaa

      Minut jo. Tiedän että se on sulle tosi hankalaa. Mut sun pitää unohtaa mut jo. Älä kirjoita mulle tänne viestejä enää.
      Ikävä
      37
      595
    Aihe