Ruotsi-Suomi nimistävaltiota ei ole koskaan ollut olemassa, valtio oli nimeltään Ruotsi.
Jostakin kumman syystä Suomen historiankirjoitus on omaksunut eri version kuin naapureidemme, eli Venäjän ja Ruotsin historian opetus.
Minkätakia ja mihin tarkoitukseen tämä mystinen käsiten on luotu on minulle arvoitus, ehkä joku voisi asiaa valaista ...
Jostakin kumman syystä Suomen historiankirjoitus on omaksunut eri version kuin naapureidemme, eli Venäjän ja Ruotsin historian opetus.
Minkätakia ja mihin tarkoitukseen tämä mystinen käsiten on luotu on minulle arvoitus, ehkä joku voisi asiaa valaista ...
Vastaukset 20
Vanhimmat
tai Kaarle Kustaa-nimisiä kuninkaitakaan ei ole eikä ole ollut. Eikä Ruotsi aikoinaan luovuttanut Suomea voittoisalle Venäjälle, vaan itäiset lääninsä.
Enpä muista mainitsiko ruotsalainen historioitsija Peter Englund missään kohdin kirjassaan "Suuren sodan vuodet" Ruotsi-Suomea, mutta ainakin hän painotti sitä, että sekä Ruotsi että Suomi olivat yksi valtio. Valtakunnan itäinen osa oli Suomi. Suomi ei siis ollut mikään provinssi.
Aivan oikein, mutta kyse olikin valtion nimestä.
Miksi on jälkikäteen luotu tuollainen nimi, jota ei aikanaan sen valtion asukkaat tunteneet.
Eli pointti on siinä, että Suomlaisetkin luulivat olevansa Ruotsalaisia ...
"Eli pointti on siinä, että Suomlaisetkin luulivat olevansa Ruotsalaisia ..."
...Göötanmaalaiset-, Taalainmaanlaiset-, Närkelaiset-, Pohjalaiset-,Savolaiset-, Kainuulaiset- jne... ajattelivat olevansa osa Ruotsin valtakuntaa.
Noo tavallaan Suomalaiset olikin Ruotsalaisia, sillä Suomen maakunnat oli Ruotsin maakuntia tuohon aikaan.
Eli Ruotsalaisuus ei ollut mikään kielikysymys.
Suomi ja Ruotsi eivät olleet vuottakaan personaaliunionissa, vaan Suomi oli elimellinen osa Ruotsia. Yksi Ruotsin alueista, kuten Norrlanti, Götanmaa ja Sveanmaa. Suomi oli valtakunnan itäosaa ja sille oli oma nimityksensä, Itämaa. Mutta Itämaa ei todellakaan ollut mikään hallinnollinen kokonaisuus, vaan vain nimitys valtakunnan itäosasta, kuten Norrlanti pohjoisesta.
Ainoastaan Turun hiippakunnan alue voidaan käsittää Suomeksi, mutta ei sitäkään siis nimitetty Suomeksi, vaan Turun hiippakunnaksi.
Eri asia on suomalaisten kieli. Tämä tietysti erotti Suomen muusta Ruotsista, mutta Suomessakin virkakielenä oli vain ja ainoastaan ruotsi.
Kirkonkirjojen kielikin oli 1800-luvun lopulle asti ruotsi.
Nimitys riippuu yhteydestä. Katsokaapa tarkkaan - tieteellisestä historiaa käsittelevästä kirjallisuudesta ette Ruotsi-Suomi -nimitystä löydä (tai no löydätte, jos kaivatte jonkun isoisän aikaisen opuksen kirpputorilta).
Sen sijaan Ruotsi-Suomi -nimitys löytyy koulukirjoista - kun ottaa huomioon, että hissanopetus alkaa jo ala-asteella, on ymmärrettävää, että tuollaista nimeä käytetään, sillä pienten koululaisten on se helpompi hahmottaa. Yläasteella sama jatkuu, mutta lukion kirjoissa yleensä puhutaan jo Ruotsista, jonka osa Suomi oli.
Ongelma on se, että tuo koulukirjojen käyttämä termi jää elämään - onhan se sitä, mitä suurin osa on historianopetuksena saanut. Näin Ruotsi-Suomesta puhutaan usein esim lehdistössä.
Ja muuten, alkuun Turun hiippakunta piti sisällään koko Suomen, yli satoja vuosia ennen kuin Suomi jaettiin kahteen hiippakuntaan! Suunnilleen nykyistä Varsinais-Suomen aluetta kutsuttiin nimellä Suomi, mikä edelleen näkyy tuossa nimessä, "se varsinainen Suomi". Keskiajan lopulla tuo Itämaa-nimitys väistyi ja koko meren itäpuolella olevaa aluetta alettiin kutsua nimellä Suomi - ja syy on selvä, sillä Turku oli piispankaupunki ja keskuskaupunki (merkitykseltään eräänlainen pääkaupunki, vaikka pääkaupunkeja ei ollut keskiajalla oikeastaan vielä keksitty), joten sen alueen merkitys sai ruotsalaiset nimittämään koko aluetta tuon Turun ympäristön nimen mukaan.
Suomalaisia olivat alkujaan länsi-suomalaiset, mutta kaikki olivat ensin "veneellisiä".
Kun läntinen osa sai Ruotsin yhteydessä enemmän merkitystä ja kristillistyi, olivat he suomalaisia, ja heistä itään asuvat pakanat veneellisiä.
Kun Turun valta laajeni ja ihmiset kääntyivät kristinuskoon, he myös omaksuivat suomalaisuuden veneellisyyden tilalle.
Lopputulemassa käsite "veneelline" muuttui muotoon "venäläinen".
Lähde: Matti Klinge
Aivan, tämähän se minullakin oli se välähdyksenomainen havainto kun kuin historiaa eteenpäin ...
Mutta kysymys kuuluukin, että kun tämä valtiotermi joka on harhaanjohtava ( Ruotsi-Suomi ) luotiin 1930 luvulla, niin mikä oli tämän teon motiivi, eli miksi tämä harhautus luotiin itsenäisessä Suomessa 1930 luvulla ja kenen toimesta.
Rikostakin kun selvitetään, niin ensiksi selvitetään teon motiivi, sitten vasta tutkitaan itse rikosta ...
Tuon termin juuria täytyy kaivaa kauempaa, veikkaisin, että olisi hyvä lähteä liikkeelle 1860-luvusta ja Suomen erillisaseman korostamisen keksimisestä - tuolloin suomalaiset alkoivat kehittää ajatusta Suomesta erillisenä Ruotsin osana, Suomen erillisestä historiasta ennen Ruotsin vallan aikaa, Suomen erillisestä asemasta Venäjän osana jne.
Katso vaikka teoksesta Suomen poliittinen historia (Jussila, Hentilä, Nevakivi), siinä aikalailla koko autonomian osuus käsittelee tätä Suomi-ajatuksen muotoutumista.
Ja mitä 1930-lukuun ja tuohon itse Ruotsi-Suomi -termiin tulee, 1920-1930-luvuilla oli nationalismi muodissa niin täällä kuin muuallakin. Suomi oli vasta itsenäistynyt, joten historioitsijat olivat mukana projektissa luomassa Suomelle sen arvonmukaista historiaa - eli vääntelemässä totuutta mukavampaan muotoon.
Suomen historiankirjoituksen kehityksestä ja myös noista maailmansotien välisen ajan kiemuroista löytyy mukavasti tietoa teoksessa Menneisyyden tutkijat ja metodien vartijat (Ahtiainen, Tervonen).
Näistä varmasti motiivia löytyy ainakin alkuun.
Mistä päättelit että termi olisi keksitty jo 1860 luvulla, sain sellaisen kuvan aikanaan että termi luotiin 1930 luvulla mutta kun en muista että missä.
Voi tietnkin olla että muisti tekee tepposen näin vuosien saatossa ...
Mutta se on minustakin outoa, että itsenäisessä Suomessa olisi aikana jolloin luotin kansallista identtiteettiä luotu samalla tämä tahallisesti harhaanjohtava nimitys meidän historiastamme.
Tosin tuskin ne Suomalaiset nyt olisivat ensimmäinen kansa joka vähän parantelee kansallista itsetuntoaan luomalla itselleen edes osittaista suurvalta historiaa ...
Ehkä siinä on jopa sisäpoliittinen kytkös yhden ( kieli )ryhmän toivomaan historian kuvaan.
Ei Ruotsin vallan aikana taidettu puhua siltikään suomesta- ainakaan siinä merkityksessä kuin me sen nykysin ymmärrämme.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_historialliset_provinssit
Tuossa kartassa näkyy hyvin 1600-luvulla käytössä ollut maakuntajako.
Turun hiippakunta ei pitänyt sisällään ihan koko Suomea, siis aluetta, jossa kansan kieli oli suomi.
Nimittäin koko Tornionjokilaakso kuului aina vuoteen 1809 Upsalan hiippakuntaan ja vasta vuonna 1809 Tornionjoen itäranta liitettiin Suomeen.
Tornionjoen ja Kalix-joen välinen ikivanha suomalaisalue kuuluu tänäkin päivänä Ruotsiin.
Eikö kuitenkin Suomen raja määritelty jo panttiläänin aikaan kulkevaksi Tornionjokea pitkin ja samalla määritelty hiippakuntaraja?
Kaakamajoki (nykyinen Kaakamojoki- laskee mereen Kemin ja Tornion puolessavälissä) määrättiin vuonna 1346 Uppsalan ja Turun hiippakuntien rajaksi.
Joo, olin epätarkka.
Tuo termin keksiminen kuulostaa juuri 1920-30-lukulaiselta, niin kuin sanoitkin. Se tulee siinä Ahtiainen-Tervosessa tarkemmin esille, mutta kirjaa ei löydy omasta hyllystä, joten en voi tarksitaa. Ja kielikysymysajatuksesi mukaankin se sopii, sillä tuolloinhan kielitaistelu alkoi lopullisesti kallistua suomenkielisten voitoksi (esim. virastoissa ja yliopistossa tms, missä taistelut olivat kiivaimpia).
Tarkoitin, että sen idean ja ideologian, joka sen Suomi-Ruotsi -termin kehittää, sen juuret on nyt ainakin siellä 1860-luvulla ja siellä syntyneissä ajatuksissa suomalaisten erillisasemasta ja suomalaisesta nationalismista.
Ja kun Suomeen heti itsenäisyyden jälkeen luotiin kansallista identiteetti, siihenhän Ruotsi-Suomi -termi juuri sopiikin! Onhan se komeamman kuuloinen, kuin pelkkä Ruotsi, ainakin suomalaisen nationalismin ja identiteetin rakentamisen kannalta.
Muutenkin, tuohon aikaan, koko 1800-luvun ja aina ainakin toiseen maailmansotaan oli oikein muotia tehdä "sopivaa" historiaa, niin Suomessa kuin muuallakin (ruotsalaiset uskoivat kovasti 1800-luvulla olevansa suoraan Nooan pojan jälkeläisiä - tuo ajatus tosin oli keksitty jo 1500-luvulla...). Kyllähän Kalevalakin aikanaan oli kova juttu, kun sillä saatiin todistettua, että suomalaiset oli kovia jätkiä ennen ruotsalaisten tuloa - näitä esimerkkejä löytyy.
Muutenkin, tuohon aikaan historiaa tulkittiin aina nykyhetkestä alkaen - eli 1920-1930-luvun tyyliin "Koska Suomi on nyt hieno itsenäinen ja valkoinen maa, koko sen historia on ollut viivasuoraa ja vääjäämätöntä kehitystä kohti tätä nykytilaa, siellä esihistoriankin Suomessa on ollut jo tämä nykyinen olemassa, nupussa ja odottamassa aukeamistaan."
Nykyään ajatellaan paremminkin, että historia on lukematon joukko vaihtoehtoja ja toisinaan varsin päätöntäkin törmäilyä vaiheesta toiseen - nykytila syntyy sattumien ja monimutkaisten valintojen kautta, eikä sitä ole suunniteltu toteutuvaksi satoja vuosia vaan se on kehittynyt ja tapahtunut.
Näinhän se on, kusetusta koko ajan.
Kielipoliitikan sairasta jatkumoa.
Ruotsista tuli Ruotsi-Suomi 1721, tai jälkeenpäin ja se aika kesti sitten Napoleoniin ja Suomen sotaan saakka.
Ei tullut missään vaiheessa, valtio oli koko ajan Ruotsi ja on yhäkin ...
Tosin Norjaa käsiteltiin erillisenä alueena ja valtiona jolla oli omat sääty-valtiopäivät, eli Ruotsi-Norja oli oikea nimitys.
Eli onko näin näreet, että Ruotsi-Suomi nimistä valtiota ei koskaan ollut, mutta oli kumminkin Ruotsi-Norja niminen valtio.