Logotherapy

Lähtökohta

Ranskalainen Nobel-kirjailija Albert Camus (1913-60): "On vain yksi todella vakava filosofinen ongelma: itsemurha. Kun arvioidaan, onko elämä elämisen arvoinen vai ei, vastataan filosofian peruskysymykseen."

Itävallanjuutalainen psykiatri Viktor E. Frankl (1905-97) joillekuille potilailleen: "Mikä on se asia joka estää Teitä tekemästä itsemurhaa?" "Juuri siinä on elämänne tarkoitus"

Perustaja Viktor E. Frankl (1905-97)
Syntyi Wienissä, kansallisuudeltaan ja uskonnoltaan juutalainen, ei ortodoksinen mutta uskova juutalainen
Piti lukiolaisena yhteyttä wieninjuutalaiseen psykoanalyysin perustajaan Sigmund Freudiin (1856-1939)
Piti 16-vuotiaana lukiolaisena elämän mielekkyydestä esitelmän, joka hahmotteli logoterapian päälinjat
Sai lääkärin koulutuksen Wienissä
Irtautui wieniläisen individuaalipsykologian perustajan Alfred Adlerin ajatuksista 1926-27
Keskitysleirissä Auschwitzissa ja Dachaussa
Wienin yliopiston psykiatrian ja neurologian professori, logoterapian professori Kaliforniassa
Vuoteen 1989 mennessä Franklin kirjoja oli julkaista 26, ja niitä oli käännetty 18 kielelle, suomeksi 6-7 v:na 1979-87. Frankl vieraili Suomessa 1980-luvun alkupuolella
Logoterapiasta on syntynyt psykoterapeuttinen koulukunta

Avoin todellisuudenkäsitys
Todellisuus on tai vähintään voi olla enemmän kuin... (eläimen maailma, ihmisen maailma): on tai voi olla kaiken kattava ylimaailma/ylitodellisuus
Ihminen on enemmän kuin ...(eläin, yhteiskunnallinen olio): ruumis & sielu & henki
"Enemmän kuin" on vastakohta reduktionismille "ei mitään muuta kuin"
Tulevaisuus on avoin, täynnä mahdollisuuksia
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja ainutkertainen - ja häneen on asennoiduttava sellaisena

Moniulotteinen ihmiskäsitys

Logoterapia perustuu ihmiskäsitykseen.
Ihminen on
ruumis: determinismin = lakien alainen
sielu: tiedostava
henki: mielekkyyden (Sinn = meaning) ulottuvuus, josta avautuu kattava mielekkyys (Übersinn) vastoin (psykoanalyysin ja behaviorismin) (pan)determinismiä, esineellistämistä ja välineellistämistä = manipuloimista ja nihilismiä. Ihminen on vapaa ja vastuullinen vastakohtana mielihyvän ja tasapainon (= homeostaasin) tavoittelulle. Ihminen voi ja ihmisen tulee suuntautua pois itsestä (mm. onnen etsimisestä) itsensä tarkoituksen eli olemassaolonsa funktion toteuttamiseen

Frankl: "Jumala ei ole isä-imago vaan isä on Jumalan imago. Meille isä ei ole kaiken jumaluuden perikuva, pikemminkin täsmälleen päinvastoin: Jumala on kaiken isällisyyden perikuva. Vain ontogeneettisesti, biologisesti, biografisesti isä on ensimmäinen - ontologisesti Jumala on kuitenkin ensimmäinen. Psykologisesti lapsi-isä-suhde on ensisijainen ihminen-Jumala-suhteeseen verrattuna, mutta ontologisesti se ei ole esikuvallinen vaan jäljennös. Ontologisesti katsoen minun luonnollinen luojani on vain koko luomakunnan yliluonnollisen luojan symboli ja tavallaan sen imago." (Vrt. Ef 3:14-15; 1 Moos 1:26-27.)

Frankl: "Parantumattomasti psykoottinen yksilö voi menettää hyödyllisyytensä mutta silti säilyttää ihmisolennon arvokkuuden. Tämä on psykiatrinen uskontunnustukseni. Ilman sitä en pitäisi psykiatrina olemista vaivan arvoisena. Miksi näkisin vaivaa? Korjaamattomaksi vaurioituneen aivokoneiston tähdenkö? Ellei potilas olisi todellakaan mitään muuta, eutanasia olisi oikeutettu."

Logoterapian ydinajatus

Franklin mielestä hänen aikanaan ei ihmisten ongelmana enää ollut seksuaalinen turhautuminen kuten Freudin työskennellessä eikä myöskään Adlerin kuvailema alemmuudentunne vaan elämän kokeminen turhaksi ja mielettömäksi. "Vaistot eivät enää sano ihmiselle, mitä hänen täytyy olla ja tehdä, eivätkä perinteet, mitä hänen tulee olla ja tehdä tai miksi."

Logos ‘järki, mieli, oppi, sana’ therapeia ‘palveleminen, huolehtiminen, käsittely, hoito, parantaminen’: terapiaa logoksen = mielekkyyden avulla, ei mielekkyyttä terapian avulla. "Von der Sinnleere zu einer Sinnlehre" (mielekkyyden tyhjiöstä/olemattomuudesta mielekkyyden oppimiseen).

Rajalla ihmisen pitää elämässä kiinni se, mikä antaa hänelle tarkoituksen ja mielekkyyden.

Psykoanalyysi tutkii psyykeä, eksistenssianalyysi tutkii olemassaoloa ja elämää ja niiden mieltä.

Psykoanalyysi on syvyyspsykologiaa: se etsii syitä (lat. causa) ja tiedostamatonta psyykestä ja menneisyydestä. Logoterapia on "korkeuspsykologiaa": se etsii arvoja, päämääriä ja tarkoituksia (kr. telos, lat. finis) nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Frankl: "Jos psykoanalyysille on luonteenomaista, että siinä potilaan on oltava pitkällään sohvalla ja kerrottava analyytikolle asioita, joiden kertominen on hänestä itsestään hyvin epämiellyttävää, niin logoterapiassa potilas saa istua pystyasennossa, mutta hänen on kuultava asioita, joiden kuuleminen on hyvin epämiellyttävää."

Frankl: Logoterapia on humanistista psykologiaa (mielekkyyden tahtominen) ja kolmas wieniläinen koulukunta Freudin psykoanalyysin (mielihyvän tahtominen) ja Adlerin individuaalipsykologian (vallan tahtominen) rinnalla ja jälkeen.

Arvot

1. Tekeminen = luominen

2. Kokeminen = elämys

3. Asennoituminen (erityisesti kärsimykseen)

Übersinn: mielekkyyden takana ja yläpuolella oleva perusmielekkyys ja perusarvo

Eksistentiaalinen turhautuminen, eksistentiaalinen tyhjiö ja noogeeniset, eksogeeniset (= ulkosyntyiset) neuroosit: arvoristiriidoista aiheutuvat käyttäytymishäiriöt (n. 20-25 % kaikista; nuus ‘järki, mieli’) vastakohtana endogeenisille = sisäsyntyisille ja psykogeenisille =sielusyntyisille neurooseille.

Logoterapian viisi aluetta
Käsitys ihmisestä ("logofilosofia")
Arkielämän, fatalismin, konformismin ja fanatismin aiheuttamat "kollektiiviset" neuroosit ("logoedukaatio")
Väistämätön kärsimys, esim. parantumaton sairaus, korjaamiskelvottomat olosuhteet ("logoministerium")
Eksogeeniset noogeeniset = arvo-, normi- tai mielekkyysristiriitojen aiheuttamat neuroosit ja iatrogeeniset = lääkärin aiheuttamat neuroosit ("logoanalyysi")
Psyykkisistä tai fyysisistä syistä aiheutuvat neuroosit (fobiat = kammot, obsessiot = pakkomielteet, seksuaaliset häiriöt, unihäiriöt)

"Menetelmät"

Logoterapia ei ole psykoosien vaan neuroosien hoitomenetelmä. Varsinaista "logoterapeuttista tekniikkaa" ei ole, vaan logoterapiaa muunnellaan tapausten mukaan. Se on tavallaan formaalista, ei sisällöllistä. Sillä on vahva antropologia mutta ei (muuta, esim. uskonnollista) metafysiikkaa. Se ei anna ihmiselle elämän tarkoitusta.

Ihminen ei kysy elämältä sen tarkoitusta, vaan elämä kysyy ihmiseltä sen tarkoitusta. Vastaaminen on vastuullisuutta.

Frankl: "Jollei oteta huomioon peiliin katsomista, näkeekö silmä lainkaan itseään? Kaihin sumentama silmä saattaa nähdä sumuverhon - siis oman kaihinsa. silmänpainetaudissa saattaa valojen ympärillä heijastella spektri. Terve silmä ei näe itseään lainkaan - siinä toteutuu itsen transsendenssi. Se mitä kutsutaan itsen toteuttamiseksi, on ja sen on oltavakin itsen transsendenssin tahaton asivutuote. Sen asettaminen toiminnan päämäräksi on itsen pettämistä ja tuhoisaa. Onnen tavoitteleminen tekee onnellisuuden mahdottomaksi."
Paradoksaalinen intentio ("päinvastainen suuntautuminen") pakko-, pelko- ja tuskaneurooseissa, mm. huumori
Dereflektio ("uudelleensuuntautuminen") hyperreflektion ja hyperintention vastakohtana depressioissa

"Tänään on jäljellä olevan elämäsi ensimmäinen päivä."

Frankl itsemurhasta: "Itsemurhan valitseva ei pysyttele elämän pelisäännöissä. Ne eivät vaadi meitä voittamaan mihin hintaan hyvänsä, vaan ne vaativat, ettemme luovu taistelusta. Itsemurhan tekijä pelkää elämää, ei kuolemaa. Elämän tarkoitus on jo siinä, että ihminen voi sisäisesti voittaa onnettomuutensa, kasvaa sen myötä ja sen yli, osoittautua kohtalonsa mittaiseksi myös sen kieltäessä häneltä jotakin."

Logoterapia kristinuskon näkäkulmasta
Logoterapia edustaa avointa todellisuudenkäsitystä vastoin ehdotonta kausaliteettia ja determinismiä
Logoterapia kuuluu maalliseen regimenttiin ja soveltuu siinä tarkoitukseensa
Logoterapian ihmiskäsityksessä on paljon yhteistä kristinuskon kanssa (vastuullisuus, mielekkyys) mutta myös eroavaa: Raamatun mukaan ihminen on syntinen ja turmeltunut ja vain maallisissa asioissa vapaa
Logoterapia jättää arvot avoimiksi ainakin periaatteessa
Jumalaa ja uskoa häneen ihminen ei voi ottaa logoksekseen - mutta kun Jumala on tullut oikealle kohdalleen ihmisen elämässä, hän täyttää logoksen tarpeen ja paikan. Hänestä tulee ihmiselle varsinainen "Übersinn"
Logoterapia ei opasta kokemaan syyllisyyden syvyyttä Jumalan edessä eikä vastaa kielteisten, syyllisyydentuntoisten muistojen ongelmaan
Logoterapia saattaa käytännössä rohkaista ihmistä kiinnittymään liiaksi ja petollisesti omaan hyvään menneisyyteen - ja siten itsevanhurskauteen
Logoterapia ei tunne lunastuksen evankeliumia eikä opasta sen tarvitsemiseen

Viktor E. Franklin suomennetut teokset

Ihmisyyden rajalla 1979
Elämän tarkoitusta etsimässä 1980
Olemisen tarkoitus 1983
Itsensä löytäminen 1984
Tahdon voimalla terveeksi (useita muitakin kirjoittajia) 1985
Piilotajuinen Jumala 1987
Tiedostamaton Jumala 1987

Muuta suomennettua logoterapiakirjallisuutta

Günter Funke: Logoterapian mielekkyys ajassamme 1984
Elisabeth Lukas: Sinunkin elämälläsi on tarkoitus 1984
Elisabeth Lukas: Elämän voimat (Sinunkin kärsimykselläsi / Kärsimykselläsikin on tarkoitus) 1985

Saksan- ja englanninkielistä logoterapiakirjallisuutta

Walter Böckmann: Sinn-orientierte Leistungsmotivation und Mitarbeiterführung 1980
Walter Böckmann: Psychologie des Heilens 1982
Joseph B. Fabry & Reuven P. Bulka & William S. Sahakian (ed.): Logotherapy in Action 1979
Elisabeth Lukas: Auch deine Familie braucht Sinn 1981