Nyt kaikki muutkin turvonneet liimatukat solmio kaulaan ja örittämään ja pankin mersulla ajelemaan:
"Älä edes yritä"
[Kimmo Kevätsalo, Valtiot.tri 1.9.2005, 11:04]
Yhteiskunnallista menestystä havitteleville matti ja maija meikäläisille voi antaa yksinkertaisen neuvon: ei kannata ryhtyä yrittäjäksi. Viisaampaa on käydä riittävästi koulua, mennä palkkatyöhön, sijoittaa jos on sijoitettavaa ja täydentää osaamistaan jatkuvasti.
Suurituloisin prosentti väestöstä saa yli 40 % bruttotuloistaan palkkana, 52 % omaisuustuloina, mutta vain 6 % yrittäjätuloina. Koko väestön osalta yrittäjätulojen osuus vuosituloista on pudonnut 29 prosentista 6 prosenttiin vuosien 1966 ja 2002 välisenä aikana
Vuonna 2002 yrittäjäkotitalouksissa (pois lukien maatalousyrittäjät) oli käytettävissä oleva tulo henkeä kohti laskettuna noin 1000 euroa pienempi kuin ylempien toimihenkilöiden talouksissa. Ylempien toimihenkilöiden tehtäviin saa ammatillisen peruskoulutuksen jo puolet ikäluokasta. Työttömyys- ja muu sosiaaliturva ovat yrittäjillä huonompia kuin palkansaajilla.
Maatalousyrittäjien kotitalouksien tulotaso oli vuonna 2002 pienempi kuin alemmilla toimihenkilöillä tai työntekijöillä. Henkeä kohti laskettu käytettävissä oleva tulo oli jopa lähes 2000 euroa pienempi kuin eläkeläistalouksissa.
Ei ole mikään ihme, että yrittäjien määrä vähenee, vaikka valtiovalta, yrittäjäjärjestöt, työnantajajärjestöt ja monien oppilaitosten johto kovasti korostavat yrittämisen tärkeyttä. Hallituksen yrittäjyysohjelma perustuukin pääasiassa yrittäjyyttä koskeviin vuosi vuodelta harhaisempiin mielikuviin. Yrittäjätoiminta on merkitykseltään supistuva taloudellisen toiminnan muoto kapitalismin kehittyessä.
Kansainvälisissä ja muissa alueellisissa vertailuissa hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus ovat käänteisessä suhteessa yrittäjien työvoimaosuuteen. Yrittäjyys ei niin ikään useiden tutkimusten mukaan edistä, vaan pikemminkin tukahduttaa luovuutta. Innovaatiot syntyvät pääasiassa suurten yritysten tai julkisen sektorin laitosten markkinamekanismeilta suojatuissa taskuissa, kehitysyksiköissä ja yliopistoissa sekä näiden verkostoissa.
Yrittäjien osuus on suuri kehitysmaissa ja köyhissä OECD-maissa, kuten Meksikossa, Turkissa ja Kreikassa. Suomessakin yrittäjiä on suhteellisesti vähiten Uudellamaalla ja muilla vaurailla alueilla. Toisin sanoin: rikkaissa maissa ja rikkailla alueilla yrittäjien osuus työllisistä on pienempi kuin köyhillä alueilla.
Eräät yhteiskuntakehityksen globaalien trendien analyytikot pitävät nimenomaan palkkatyön, ei siis yrittäjyyden yleistymistä keskeisenä kapitalistisen kehityksen piirteenä. Tästä näkökulmasta kapitalismi siis tekee vasta tuloaan maailman talouteen, kun palkkatyö syrjäyttää luontaistaloutta, vaihdantaa, perheen voimin toteutettua maanviljelyä ja karjataloutta sekä käsityötä. Samalla siis yrittäjien osuus laskee. Tämä on vahva trendi, jota mitkään yrittäjätoimintaa suosimaan tarkoitetut lyhyen aikavälin temput, kuten yrittäjyys koulujen oppiaineena eivät voi kumota.
Yrittäjien määrä Suomessa on laskenut jo yli puoli vuosisataa, aluksi tietysti ennen muuta esikapitalistisessa maa- ja metsätaloudessa. Vielä viime vuosinakin yrittäjien määrä on supistunut eniten juuri tällä toimialalla. Kapitalismin esiasteet elävät kuitenkin Suomessa edelleen vahvoina siinä mielessä, että yrittäjiä on eniten maa- metsätaloudessa, 88 000 henkeä, sekä kaupan toimialalla, 52 000 henkeä.
Vuodesta 1998 vuoteen 2003 yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä laski 13 000 henkeä. Laskua tapahtui maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan eli kapitalistisen kehityksen varhaisvaiheita edustavilla toimialoilla yhteensä 28 000 henkeä. Yrittäjien määrä kasvoi kypsää kapitalismia edustavien rahoitus- ja vakuutustoiminnan sekä palveluiden toimialoilla 9000:lla. Lisäksi rakennusalalle tuli 6 000 uutta yrittäjää johtuen talouskasvusta ja toimintojen verkottumisesta.
Haaveet odotettavissa olevista suurista tuloista on yksi houkutin yrittäjäksi ryhtymiseen. Esitetyn valossa edustavat kuitenkin väistyvää kehitystä niin työläisestä yrittäjämiljonääriksi noussut Jorma Lillbacka, toisen sukupolven yrittäjä Eero Lehti kuin kolmen sukupolven yrittäjyyden tuloksia hyödyntävä Antti Herlin.
Mainittuja herroja voisi jopa kadehtiakin, mutta ei keskivertoyrittäjää. Hän on vuosi vuodelta selvemmin samassa asemassa kuin ne palkansaajat, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään tai suostuneet toistaiseksi jatkuvaan palkkatyösuhteeseen. Yhtäläisyys korostuu entisestään, kun epätyypilliset työsuhteet yleistyvät myös ylempien toimihenkilöiden keskuudessa.
Yrittäjyys ei siis kapitalismin kehittyessä lisäänny. Sen sijaan kasvaa niiden osuus, jotka vapaaehtoisesti tai pakosta ovat yrittäjämäisessä suhteessa palkkatyöhönsä. Uuden aikakauden työelämän suhteita edustavat menestyneet palkansaajat, kuten vielä tätä kirjoitettaessa Nokian pääjohtajana, tulevaisuudessa mm. Shellin hallituksen puheenjohtajana toimiva Jorma Ollila tai "pätkätyötä" pääministerinä tekevä Matti Vanhanen. He eivät ole edenneet asemiinsa yrittäjinä, vaan vapaaehtoisesti yrittäjämäisesti toimineina palkkatyöläisinä.
Suurin ryhmä, joka puolestaan on pakotettu yrittäjämäisyyteen, ovat nk. pätkätyöläiset ja muut epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät. Heitä on jo nyt enemmän kuin yrittäjiä, tulevaisuudessa paljon enemmän. Yrittäjäkoulutuksen asemesta he tarvitsevat turvattua toimeentuloa koulutuksensa täydentämiseen ja yrittäjämäisen palkkatyöläisyyden opiskeluun.
http://www.metallitekniikka.fi/doc.te?f_id=764258&s=u&wtm=te-01092005
"Älä edes yritä"
[Kimmo Kevätsalo, Valtiot.tri 1.9.2005, 11:04]
Yhteiskunnallista menestystä havitteleville matti ja maija meikäläisille voi antaa yksinkertaisen neuvon: ei kannata ryhtyä yrittäjäksi. Viisaampaa on käydä riittävästi koulua, mennä palkkatyöhön, sijoittaa jos on sijoitettavaa ja täydentää osaamistaan jatkuvasti.
Suurituloisin prosentti väestöstä saa yli 40 % bruttotuloistaan palkkana, 52 % omaisuustuloina, mutta vain 6 % yrittäjätuloina. Koko väestön osalta yrittäjätulojen osuus vuosituloista on pudonnut 29 prosentista 6 prosenttiin vuosien 1966 ja 2002 välisenä aikana
Vuonna 2002 yrittäjäkotitalouksissa (pois lukien maatalousyrittäjät) oli käytettävissä oleva tulo henkeä kohti laskettuna noin 1000 euroa pienempi kuin ylempien toimihenkilöiden talouksissa. Ylempien toimihenkilöiden tehtäviin saa ammatillisen peruskoulutuksen jo puolet ikäluokasta. Työttömyys- ja muu sosiaaliturva ovat yrittäjillä huonompia kuin palkansaajilla.
Maatalousyrittäjien kotitalouksien tulotaso oli vuonna 2002 pienempi kuin alemmilla toimihenkilöillä tai työntekijöillä. Henkeä kohti laskettu käytettävissä oleva tulo oli jopa lähes 2000 euroa pienempi kuin eläkeläistalouksissa.
Ei ole mikään ihme, että yrittäjien määrä vähenee, vaikka valtiovalta, yrittäjäjärjestöt, työnantajajärjestöt ja monien oppilaitosten johto kovasti korostavat yrittämisen tärkeyttä. Hallituksen yrittäjyysohjelma perustuukin pääasiassa yrittäjyyttä koskeviin vuosi vuodelta harhaisempiin mielikuviin. Yrittäjätoiminta on merkitykseltään supistuva taloudellisen toiminnan muoto kapitalismin kehittyessä.
Kansainvälisissä ja muissa alueellisissa vertailuissa hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus ovat käänteisessä suhteessa yrittäjien työvoimaosuuteen. Yrittäjyys ei niin ikään useiden tutkimusten mukaan edistä, vaan pikemminkin tukahduttaa luovuutta. Innovaatiot syntyvät pääasiassa suurten yritysten tai julkisen sektorin laitosten markkinamekanismeilta suojatuissa taskuissa, kehitysyksiköissä ja yliopistoissa sekä näiden verkostoissa.
Yrittäjien osuus on suuri kehitysmaissa ja köyhissä OECD-maissa, kuten Meksikossa, Turkissa ja Kreikassa. Suomessakin yrittäjiä on suhteellisesti vähiten Uudellamaalla ja muilla vaurailla alueilla. Toisin sanoin: rikkaissa maissa ja rikkailla alueilla yrittäjien osuus työllisistä on pienempi kuin köyhillä alueilla.
Eräät yhteiskuntakehityksen globaalien trendien analyytikot pitävät nimenomaan palkkatyön, ei siis yrittäjyyden yleistymistä keskeisenä kapitalistisen kehityksen piirteenä. Tästä näkökulmasta kapitalismi siis tekee vasta tuloaan maailman talouteen, kun palkkatyö syrjäyttää luontaistaloutta, vaihdantaa, perheen voimin toteutettua maanviljelyä ja karjataloutta sekä käsityötä. Samalla siis yrittäjien osuus laskee. Tämä on vahva trendi, jota mitkään yrittäjätoimintaa suosimaan tarkoitetut lyhyen aikavälin temput, kuten yrittäjyys koulujen oppiaineena eivät voi kumota.
Yrittäjien määrä Suomessa on laskenut jo yli puoli vuosisataa, aluksi tietysti ennen muuta esikapitalistisessa maa- ja metsätaloudessa. Vielä viime vuosinakin yrittäjien määrä on supistunut eniten juuri tällä toimialalla. Kapitalismin esiasteet elävät kuitenkin Suomessa edelleen vahvoina siinä mielessä, että yrittäjiä on eniten maa- metsätaloudessa, 88 000 henkeä, sekä kaupan toimialalla, 52 000 henkeä.
Vuodesta 1998 vuoteen 2003 yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten määrä laski 13 000 henkeä. Laskua tapahtui maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan eli kapitalistisen kehityksen varhaisvaiheita edustavilla toimialoilla yhteensä 28 000 henkeä. Yrittäjien määrä kasvoi kypsää kapitalismia edustavien rahoitus- ja vakuutustoiminnan sekä palveluiden toimialoilla 9000:lla. Lisäksi rakennusalalle tuli 6 000 uutta yrittäjää johtuen talouskasvusta ja toimintojen verkottumisesta.
Haaveet odotettavissa olevista suurista tuloista on yksi houkutin yrittäjäksi ryhtymiseen. Esitetyn valossa edustavat kuitenkin väistyvää kehitystä niin työläisestä yrittäjämiljonääriksi noussut Jorma Lillbacka, toisen sukupolven yrittäjä Eero Lehti kuin kolmen sukupolven yrittäjyyden tuloksia hyödyntävä Antti Herlin.
Mainittuja herroja voisi jopa kadehtiakin, mutta ei keskivertoyrittäjää. Hän on vuosi vuodelta selvemmin samassa asemassa kuin ne palkansaajat, jotka eivät ole onnistuneet pääsemään tai suostuneet toistaiseksi jatkuvaan palkkatyösuhteeseen. Yhtäläisyys korostuu entisestään, kun epätyypilliset työsuhteet yleistyvät myös ylempien toimihenkilöiden keskuudessa.
Yrittäjyys ei siis kapitalismin kehittyessä lisäänny. Sen sijaan kasvaa niiden osuus, jotka vapaaehtoisesti tai pakosta ovat yrittäjämäisessä suhteessa palkkatyöhönsä. Uuden aikakauden työelämän suhteita edustavat menestyneet palkansaajat, kuten vielä tätä kirjoitettaessa Nokian pääjohtajana, tulevaisuudessa mm. Shellin hallituksen puheenjohtajana toimiva Jorma Ollila tai "pätkätyötä" pääministerinä tekevä Matti Vanhanen. He eivät ole edenneet asemiinsa yrittäjinä, vaan vapaaehtoisesti yrittäjämäisesti toimineina palkkatyöläisinä.
Suurin ryhmä, joka puolestaan on pakotettu yrittäjämäisyyteen, ovat nk. pätkätyöläiset ja muut epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät. Heitä on jo nyt enemmän kuin yrittäjiä, tulevaisuudessa paljon enemmän. Yrittäjäkoulutuksen asemesta he tarvitsevat turvattua toimeentuloa koulutuksensa täydentämiseen ja yrittäjämäisen palkkatyöläisyyden opiskeluun.
http://www.metallitekniikka.fi/doc.te?f_id=764258&s=u&wtm=te-01092005
Vastaukset 2
Vanhimmat
puhut hulluja,ja juuri sinunlaistesi sosiaalidemokraattien vuoksi suomessa on vähiten euroopassa yrittäjyyttä,kun kaikki haluaa olla orjina pienellä palkalla.Voi sitten vanhana miettiä että mitä elämässä olisi voinut saavuttaa.
tunnen paljon menestyneitä yrittäjiä ja takuulla ei niihin rahoihin pääse käsiksi työntekijänä,ellei ole joku ollila.
itse en koskaan menisi enää yrittjä elämää viettettyäni toiselle työhön,siinä ei ole mitään hohtoa.
yritykset ovat ainoa keino pitää suomi kilpailukykyisenä,ainoa tapa saada rahaa ulkomailta suomeen.
albania on hyvä esimerkki maasta jossa ei käydä liioin ulkomaankauppaa.
eikä minun tarvitse ajaa pankin mersulla,vaan ihan omalla buicilla ajan,eikä bensanhinta vielä hirvitä.
mitään en ole saanut lahjaksi vaan kaiken olen 12 vuodessa rakentanut tyhjästä ja nyt työllistän 11henkeä.jos en olisi aikanaan perustanut yritystäni,nuokin 11 olisivat työttöminä.
joten haista sinä paska
Albania on esimerkki maasta, jossa jokainen on yrittäjä. Myös poliisit, valtion virkailijat ja pankin toimihenkilöt yrittävät vetää välistä joka asiassa.
Kuten sanottu, mitä korkeampi elintaso maassa on, sitä vähemmän siellä on yrittäjiä.