Seurakuntien piispoja on moneen lähtöön nykyään. Osa piispoista on ns tiukan linjan miehiä, eli ovat liipasinsormi valmiina erottamaan jäseniä. Mitä mieltä olette tästä? Toisaalta ymmärrän asian, koska jo tiettyjä liittoja solmii temppelissä, niin ei saisi töppäillä. Toisaalta, parannusta voi aina tehdä. Minusta ihmisen pitää tuomita itse itsensä. Ei se herranjumala kuulu millekkään piispalle. Jos ihminen tuntee tekevänsä väärin, omatunto ohjaa parannukseen. Jos parannusta ei pysty tekemään, niin sitten on vastuussa yläkerran suuntaan. Ei joku piispa voi tietää mitä ihmisen päässä liikkuu.
Tiedän sellaisen tapauksen, jossa parannuksen kanssa kamppaileva jäsen erotetaan kirkosta. Mikä on todennäköisyys, että ko jäsen jää sitten lopullisesti pois kirkosta?
Tiedän sellaisen tapauksen, jossa piispa (tai silloin srk-johtaja) teki niin tarkan ja yksityiskohtaisen kuulustelun jäsenen huorinteon yksityiskohdista, että ko jäsen jäi pois kirkosta jo pelkän häpeänkin suhteen (tämä muuten tapahtui veli Turust'n kotikaupungissa).
Minut itseni meinattiin erottaa kirkosta kauan kauan sitten. Olin jo tuossa erotuspalaverissa kun kerroin miltä minusta itsestäni tuntuu ja miten olin kiista-asiaan suhtautunut. Tuon keskustelun jälkeen piispa unohti erotusaikeensa, mutta jos en olisi tullut paikalle ja kertonut omaa kantaani, niin ovi olisi heilahtanut.
Raamatussa sanotaan, että Pietarilla on avaimet ja oikeus sitoa ja purkaa maan päällä siten, että sama on voimassa taivaassakin. Mutta onko tavallisella ihmisellä tosiaan oikeus ja kyky tuomita tällaisissa taivaallisissa asioissa? Vastaavasti kun katolisella ihmisellä oli pannaanjulistuksella oikeus tuomita ihminen helvettiin, on map-piispalla oikeus tuomita ihminen pois kirkosta, vaikka kyseinen ihminen ei sitä haluaisikaan. Onko piispalla oikeus estää ihmisen parannuksen teko sulkemalla hänet häpeällisesti kirkosta pois? Kyllä se niin on, että erotettu ihminen ei enää kirkkoon palaa.
Tiedän sellaisen tapauksen, jossa parannuksen kanssa kamppaileva jäsen erotetaan kirkosta. Mikä on todennäköisyys, että ko jäsen jää sitten lopullisesti pois kirkosta?
Tiedän sellaisen tapauksen, jossa piispa (tai silloin srk-johtaja) teki niin tarkan ja yksityiskohtaisen kuulustelun jäsenen huorinteon yksityiskohdista, että ko jäsen jäi pois kirkosta jo pelkän häpeänkin suhteen (tämä muuten tapahtui veli Turust'n kotikaupungissa).
Minut itseni meinattiin erottaa kirkosta kauan kauan sitten. Olin jo tuossa erotuspalaverissa kun kerroin miltä minusta itsestäni tuntuu ja miten olin kiista-asiaan suhtautunut. Tuon keskustelun jälkeen piispa unohti erotusaikeensa, mutta jos en olisi tullut paikalle ja kertonut omaa kantaani, niin ovi olisi heilahtanut.
Raamatussa sanotaan, että Pietarilla on avaimet ja oikeus sitoa ja purkaa maan päällä siten, että sama on voimassa taivaassakin. Mutta onko tavallisella ihmisellä tosiaan oikeus ja kyky tuomita tällaisissa taivaallisissa asioissa? Vastaavasti kun katolisella ihmisellä oli pannaanjulistuksella oikeus tuomita ihminen helvettiin, on map-piispalla oikeus tuomita ihminen pois kirkosta, vaikka kyseinen ihminen ei sitä haluaisikaan. Onko piispalla oikeus estää ihmisen parannuksen teko sulkemalla hänet häpeällisesti kirkosta pois? Kyllä se niin on, että erotettu ihminen ei enää kirkkoon palaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Raamatussa paljon ihmisten sorvaamaa, totta lienee sen "henki" ja kertomus Jeesuksesta, mitä tusisi tulkita "pyhällä hengelle", Ken pystyy.
esitit mielenkiintoisen kysymyksen joka itselleni on elämäni varrella täysin avautunut. Yritän kehittää tuohon lyhyen ymmärrettävän vastaukseni myöhemmin. Kysymys on eräs tärkeimmistä jonka kohtaamme ja johon usein on annettu väärä vastaus.
Turust
Suoritettuamme perusteellisen ja rehellisen itsetutkiskelun jossa selvitämme väärien tekojemme todellisen luonteen tunnustamme ne ITSELLEMME, Jumalalle ja jollekin toiselle ihmiselle, joka voi toki olla pappi piispa tai kuka tahansa meistä (kirkollinen termi rippi). Pääasia että osaamme valita täydellisesti LUOTETTAVAN henkilön.
Tehdyn teon osalta ripin rikkomiseen ei ole olemassa minkäänlaista syytä, ei vaikka lähimmäisemme kertoisi meille ryöstömurhasta tai mistä tahansa hänen mieltään vaivaavasta asiasta. Ripin rikkominen on aina ja kaikissa tapauksissa vakava rikkomus, paitsi ripittäytynyttä, itseämme, myös Jumalaa vastaan.
Edellä sanottu ei vielä riitä mielenrauhan saavuttamiseksi, tarvitaan myös hyvitys jossa taas tarvitaan vakavaa harkintaa. Meillä nimittäin ei ole oikeutta hyvitykseen mikäli se vahingoittaa vakavasti itseämme ja samalla estää meitä hoitamasta meille luonnostaan kuuluvat velvollisuudet.
Emme liioin voi tehdä hyvitystämme siten, että se vahingoittaa muita kolmansia osapuolia. Esimerkkinä vaikka huorinteko, mikäli olemme sekaantuneet lähimmäisemme vaimoon, hänen miehensä on tapahtumaan täysin syytön, eikä meillä ole oikeutta millään tavoin pahoittaa hänen mieltään.
Yleisesti, emme milloinkaan ole oikeutettuja tyhjentämään henkilökohtaista likasankoamme toisten niskaan. Olemme lopulta pitkälti vastuussa yksin omista teoistamme.
Piispat ja papit voivat tehdä ratkaisujaan omassa pienessä piirissään. Jumalan yhteydestä tai seurakunnasta ei kukaan ihminen ole meitä kelvollinen erottamaan. Päätös on yksin ja ainoastaan Jumalalla.
Mikäli joku tuollaista yrittää syyllistyy hän vakavaan rikkomukseen Jumalan käskyjä vastaan eikä teko jää rankaisematta. Tämä ilmenee monesta Raamatun kohdasta.
Katsotaanpa kahdeksatta käskyä:
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)
Lainsäädäntömme Suomessa estää meitä levittämästä toistemme yksityisasioita, - siitäkin huolimatta, että ne olisivat totta.
Tästä tulemme siihen, että mikäli jokin kirkkokunta suorittaa jäsenensä erottamisen siten, että se on omiaan vahingoittamaan asianosaisen mainetta kysymyksessä voi kysymyksessä olla rikosoikeudellinen teko.
Kysymyksesi on äärimmäisen vakava joka asettaa meidät kaikki tarkasti pohdittavien kysymysten eteen ja joudumme pakosta pohtimaan oikeutustamme huomattavasti helppoja fraaseja syvemmältä.
Kysyn taas vastasinko kysymykseesi vai ymmärsinkö väärin?
Turust
Tuo maineen pilaaminen / siihen vaikuttaminen on yksi puoli tässä sopassa. Toinen on tuomitseminen. Jos Jesus pyysi synnitöntä heittämään ensimmäisen kiven, niin miten srk-johtaja tms voi tuomita ihmisen jollain tavalla? Toisaalta tämä on taas sitten ristiriidassa Pietarille annetuille taivaan avaimille. Mitä Jeesus loppuviimein tarkoitti sanoessaan Pietarille että "se mitä liität tai purat täällä maan päällä on voimassa taivaassakin"? Tämänhän mukaan piista tms olisi oikeutettu tuomitsemiseen.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki tällaiset tuomitsemisasiat ovat ihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia. Omatuntonsa puhdistukseen on kieltämättä hyvä jos voi purkaa mieltään jollekin kolmannelle osapuolelle.
Onko EvLut-kirkossa tällaista rippijärjestelmää, että voi mennä jollekin kirkonisälle kertomaan murheitaan ja syntejään? Katolisessahan tämä on arkipäivää.
vaatii joskus toimenpiteitä. Lopullinen tuomio on Herralla.
Pietarilla olevat valtuudet sitoa ja päästää koskevat ennen kaikkea avioliittojen ja perhesuhteiden sinetöintejä sekä evankeliumin toimitusten pätevyyttä myös taivaassa.
ovat velvollisia ottaman ripin vastaan. He ovat myös kaikki suorittaneet teologian maisterin tutkinnon johon sisältyy nykyisin yhä enemmän myös psykiatrian alaan kuuluvia opintoja.
Myös seurakuntien diakonit ovat alalleen erikoiskoulutettuja.
Ero katolisen ja luterilaisen ripin välillä on, ettei rippi ev.lut. kirkossa ole sakramentti, kuten katolisessa kirkossa. Ehtoollinen sen sijaan on sakramentti myös luterilaisessa kirkossa.
Voimme tunnustaa syntimme Jumalalle yhteisessä jumalanpalveluksessa, henkilökohtaisessa ripissä tai hiljaisessa rukouksessa. Papille tai toiselle kristitylle voimme ripittäytyä, kun omatunto vaivaa eikä anna rauhaa. Ripin vastaanottaja on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan.
Ripissä kuulemamme anteeksiantamuksen ja lohdutuksen vakuutus kuuluu juuri meille. Synninpäästön sanat ovat varmat, sillä ne ovat Jumalan lupauksen mukaan hänen omia sanojaan. Jumala pyyhkii Kristuksen tähden kaikki syntimme pois. Hänen ehdoton armahduksensa tekee meidät vapaiksi ja antaa meille hyvän omantunnon.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (Ps. 32:5)
Jeesus puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." (Joh. 20:22–23).
Mitä kirjoitin "Jatkuu" kirjoituksessani", perustuu pitkälti omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, sopien myös suunnilleen ev.lut. opetukseen.
Tiedossani ei ole, että ketään olisi vuosikymmeniin erotettu kirkosta. Käsittääkseni se ei nykyisin ole edes mahdollista. Kirkon virasta kyllä voidaan kirkon palvelija erottaa, mutta ei palveltavia.
Pietarille annetuista valtuuksista olen soveltuvin osin yhtä mieltä minulle rakkaan veljeni Tapanin kanssa.
Turust
Minullakin on kokemuksia monesta Piispasta.
Ja heitä on todella laidasta laitaan.
"Mikä on todennäköisyys, että ko jäsen jää sitten lopullisesti pois kirkosta?"
Empä ole tutkinut enkä laskenut joten paha on mennä sanomaan.
"Onko piispalla oikeus estää ihmisen parannuksen teko sulkemalla hänet häpeällisesti kirkosta pois?"
Ei missään nimessä häpeällisesti. Ja tuta kirkosta erottamista ei esim. kuuluteta missään julkisesti. Kirkosta erottamisen tarkoituksena on toimia parannuksen teon apuvälineenä. Eli erotetun odotetaan palaavan kirkkon.
"Kyllä se niin on, että erotettu ihminen ei enää kirkkoon palaa."
Tiedämpä tapauksessa jossa on ;-)
raamatun mukaan seurakunnan vanhimmilla on se mahdollinen erottamismahdollisuus, ei jollakin yksittäisellä pietarilla.
ketään tulemasta hänen luokseen. "Tule sellaisena kuin olet." Toki hän karkotti kaupustelijat temppelin pihalta, käsittääkseni tie Hänen seurakuntaansa oli aina ja kaikille avoin.
Viimeeksi, ollessaan ristinpuulla hän hyväksyi ryövärin kanssaan paratiisiin.
Ystäväsi Turust
tarvitse Jumalaa tai Jeesusta map-kirkosta etsiä; siellä kun kaupataan koko ajan kakkosluokan uskontoa.
Kerron ja jaan oman kokemukseni siten kuin itse ymmärrän sen oikeaksi.
Tässä muutama kohta Raamatun evakeliumista:
Diotrefes ja Demetrios
9 Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa.
10 Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta.
11 Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä. Joka tekee hyvää, on Jumalasta, mutta se, joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt. [1. Joh. 3:6]
12 Demetrioksesta kaikki ovat kertoneet pelkkää hyvää; itse totuuskin on hänen puolellaan. Samoin todistamme me, ja sinä tiedät, että meidän todistuksemme on tosi.
Joh. 9:22
He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi. [Joh. 12:42, 16:2; Ap. t. 26:9-11]
Room. 8:35
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? [1. Kor. 4:9, 15:30,31; 2. Kor. 4:11]
Room. 8:39
ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Turust
Mormonien temppelissä pitää olla tietynlaiset vaatteet joita myydään temppeleiden kupeessa sijaitsevissa jakelukeskuksissa...Samoin Carmenit saa ostella sieltä...Lisäksi siellä myydään mormonikirkon kirjallisuutta, julisteita, koruja ja musiikkia jne...
Ajaisiko Jeesus ne kauppiaat myös pois?
*yskäienpä mielessäni että...ajaisi*
-Tule sellaisena kuin olet?
p.s. Onkohan tuo ryöväri jo kastettu mormonien toimesta?
Toivon itse ainakin ettei kukaan muu kuin Jumala
ja Jeesus tuomitsisi minua,silloin ainakin tuomio olisi oikea.
eikä voittoa tavoitellen.
En ole pahemmin näihin garmentti-juttuihin osallistunut viime aikoina, mutta mikä Tapani sinun näkemyksesi on siitä, miksi nuo garmentit on pakko ostaa kirkolta? Miksei niitä saa itse tehdä (eli siis merkit sopiviin alusvaatteisiin). Seurakunna sisaret voisivat niitä tehdä porukalla, yms. Nyt kun nuo vaatteet ostetaan kirkolta, niin joku automaattinen ompelukone ne merkit tekee ja se on siinä.
Tv:ssä rouvashenkilö just osti 200 dollarin puvun temppeliin!
okokokok....Eivät ole kauhean kalliita, mutta varmasti voittoa tulee jonkin verran...Pointti onkin siinä että ne on PAKKO ostaa, joten se pikku voitto tulee joka tapauksessa! Ja et ole kelvollinen jos et pidä garmentteja!
Ja nuo korut ja tilpehöörit voisi poistaa valikoimista minusta aivan surutta temppelin liepeilta...Toisaalta se kuuluu yhtä paljon asiaan kuin se että jumala ei oikeasti mokomia temppeleitä mokomia toimituksia varten edes rakennuttaisi?!
sillä ne ovat niin halpoja, mutta ei kai estettäkään ole, mutta en ole varma. Muistelen, että armeijassa voi itse tehdä merkit alusasuihin, kun vaaditaan yhtäläistä pukeutumista. Minulle ei ole tullut edes mieleen tehdä itse. Ainakin muuta temppelivaatetusta tehdään itse.
juttelin tästä aiheesta erään kirkon ihmisen kanssa. Sikäli täytyy vetää tuota alkuperäistä kommenttia takasin päin, että ei piispa noita päätöksiä vissiin teekkään vaan ns. piispakunta, eli piispa neuvonantajat ( mahdollisesti joku muukin vielä) asianomainen ihminen.
Homma menee kuulemma niin, että asianomaiselle ihmiselle annetaan ensin puhuttelu, jossa kehotetaan tekemään parannus ja annetaan jonkinlaiset aikaraamit. Jos henkilö ei suostu ehdotukseen (tai sitten jos parannus ei synny aikarajoissa), niin pidetään uusi puhuttelu, jossa sitten piispakunta äänestää yhteisestä päätöksestä. Jos päädytään erottamiseen, se ilmoitetaan asianomaiselle siten, että toivotaan jäsenen tekevän parannusta ja palaavan takaisin kirkon jäseneksi. Kaikki tämä tehdään niin, että siitä eivät tiedä muut kun piispakunta asianomainen ( todellisuudessa piispakunnan äijien vaimot ja sen jälkeen koko seurakunta :-)
Se on huomionarvoista, että jos kirkosta erotetaan, niin se ei tarkoita etteikö kirkossa saisi käydä ja kukaan ei sulje ko ihmistä sosiaalisten suhteiden tms ulkopuolelle. Valitettavasti erotettu ihminen silti itse häpeää usein tuota tilannetta, eikä kehtaa jatkaa kirkossa käyntiä koska tietää kaikkien tietävän tilanteen. Sitä se juoruaminen teettää.