"Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan."
*31.5.-97 Iltasanomat: Lipponen oli saanut kirjeitä kansalaisilta, jotka olivat joutuneet syrjityiksi kepulaiskunnissa. Esimerkkejä:
"Täytyy olla kepulainen.. Kunnan työpaikat täytetään siten, että niihin valitaan ‘sopivat’ henkilöt.”
“Pyydän, että ryhtyisitte toimenpiteisiin toimenpiteisiin keskustalaisen, Suomen valtiosäännön vastaisen poliittisiin perusteisiin nojautuvan syrjinnän lopettamiseksi.”
“Kunnan tilaisuudet rauhanyhdistyksellä
- - -rauhanyhdistyksen talolla pidettävät kunnan eri hallintokuntien järjestämät tilaisuudet, joihin on kutsuttu kuntalaisia tai sitten pelkästään luottamushenkilöt. - - - näin sulkee pois koko joukon kuntalaisia ja luottamushenkilöitä ao. tapahtumasta.”
“Näin, mitä on keskustan valta
- - -Kokemuksesta sanon, että - - - keskustan ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus täällä Kainuussa yltää.”
Lipponen: “Tässä on mahdollisuus harrastaa loukkaantumisteatteria, mutta se ei poista sitä, että ongelmat ovat todellisia.” “Monet ovat kiitollisia, kun ovat terveinä selvinneet.”
*Soundi-lehti 6/97:
“Kuusrockia 70- ja 80-luvuilla järjestettäessä törmäsi poliittiseen vastustukseen. Markku Hänninen: ‘Ongelmana oli kepulainen nurkkakuntaisuus, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että järjestäjänä oli demareitten työväenyhdistys.’ “
"Puolueen toimintaa luonnehtii paikallisuus ja lähivaikuttaminen."
14.10. 2002 Turun Sanomat:
”Arvo Korsimon konstit
Maalaisliiton puoluesihteeriksi nousi vuonna 1952 Arvo Korsimo - legendaarinen persoona, joka Urho Kekkosen aseenkantajana (V.J. Sukselaisen ollessa puolueen puheenjohtaja) johti suvereenisti puolueensa politiikkaa 1950-luvulla sekä käytännön että aatteen tasolla.
Korsimon kädenjälkeä on mm. erikoislaatuinen ja yhä - paranneltuna elävä - tukimiesverkosto, mikä osaltaan selittää puolueen korkeaa kannatusta tänäkin päivänä.
Korsimo (1901-1969) oli kotoisin Sauvosta. Valtakunnallinen poliittinen ura urkeni hänelle sodan jälkeen Turusta maalaisliiton Varsinais-Suomen piirin piirisihteerin paikalta. Korsimo oli pian puolueensa keskushallinnossa ja vuonna 1947 hänestä tuli järjestösihteeri eli vaalipäällikkö. Heti vuoden 1948 vaaleissa maalaisliitto koki suuren menestyksen. Vuonna 1949 Korsimo palkittiin maalaisliiton kultaisella ansiomerkillä - ennen lukuisia veteraaneja ja ennen Kekkosta.
Korsimo valittiin puoluesihteeriksi keväällä 1952 Sotkamon puoluekokouksessa. Hän oli hoitanut tehtävää vt:nä vuodesta 1950 Martti Miettusen jälkeen tämän siirryttyä valtioneuvoston jäseneksi.
Korsimo oli henkeen ja vereen Kekkosen mies. Pääministeri Kekkonen oli vaalissa Korsimon voimakas tukija. Valinta ratkesi äänin 200-119 Johannes Virolaisen tappioksi.
Korsimosta kirjan kirjoittanut Sakari Virkkunen kertoo, että puolueen oikeisto-oppositio ja eduskuntaryhmä olivat nostaneet vastaehdokkaaksi Maaseudun Nuorten Liiton puheenjohtaja Virolaisen.
Tuohon aikaan maalaisliitossa oli jo mielenkiintoinen linjajako. Korsimo veti maalaisliittoa vasemmalle keinona lisätä kannatusta Sdp:n ja Skdl:n kustannuksella. Virolainen taas puhui sellaisten köyhien ihmisten puolesta, jotka eivät olleet tuottajia, mutta eivät hyväksyneet sosialistien ja kommunistien ohjelmia.
Korsimo käännytti maaseudun korpikommunisteja; Virolainen puolestaan etsi uusia sieluja. Kekkosen mukaan kyse oli maalaisliiton käännytystyöstä nimen omaan maaseudulla. Kaupunkikommunisteja ei voinut käännyttää.
Korsimon kuuluisa iskulause 1950-luvun alkupuolelta kuului: "On mentävä niin vasemmalle että hirvittää".
Skdl-kommunistien varpaille astuminen merkitsi valtakunnan tasolla propagandaa vasemmistoa vastaan ja kyläpolitiikassa epävarmojen äänestäjien käännyttämistä. Tämä taktiikka johti voittoon mm. vuoden 1953 kunnallisvaaleissa.
Paitsi että oltiin sotajalalla, myös yhteistyö pelasi. Virkkusen mukaan ainakin 1950 ja 1953 Kekkosen hallitus sai luottamuslauseen Skdl:n tuella. Tähän yhteistyöhön ja idän suhteisiin liittyi myös kokoomuksen eristämisen oppi.
Neuvostomyönteinen politiikka, jopa kumartelu oli myös Kekkosen ja Korsimon oppia, tietysti maan edun nimissä. Tämä vaati kovaa agitaatiota tupailloissa, jotta myös kansa käsittäisi.
Maalaisliitto meni Virolaiselle ja muille oikeistohenkisille kauhistukseksi mukaan vasemmistolaiseen rauhanliikkeeseen. Yhteys alkoi Maaseudun Nuorten Liitosta, ja muutamaa vuotta myöhemmin koko puolue oli rauhanpuolustajien jäsenjärjestö.
Korsimon suurena ansiona puolueessa pidetään todella toimivan valtakunnallisen vaaliorganisaation, tukimiesjärjestelmän eli "Korsimon kaartin" luomista sodan jälkeen.
Pyramidin huipulla oli vaalipäällikkö, kentällä olivat avainhenkilöitä kyläpäälliköt, kylätoimikunnat ja pitäjänpäälliköt.
Kylätoimikunnissa käytiin läpi äänestysalueen äänioikeutetut sielu sielulta. Erikoisesti ne tosinajattelijat otettiin seurantaan ja käsittelyyn, joihin uskottiin voitavan vaikuttaa. Korsimon Tukimiehen kirjan mukaan näitä henkilöitä puhutellaan ja valistetaan ikään kuin ohimennen ja innostetaan puhetilaisuuksiin. Kylällä tiedettiin ketä käännytettävä henkilö parhaiten uskoo, ja tämä tukimies lähetettiin asialle. Jokaista kymmentä äänestäjää kohti piti olla yksi tukimies, piiskaaja ja varmistaja.
Vaaliväittelyihin piti osallistua, jos uskoi menestykseen. Parasta oli kysyä vastapuolelta mahdollisimman paljon, ja hyvä jos sai vastustajan suuttumaan.
Vaalikyyditykset oli tärkeä asia. Kaksipäiväisissä vaaleissa seurattiin tarkkaan, ketkä eivät ensimmäisenä päivänä äänestäneet. Kaikki omat kynnelle kykenevät kyydittiin toisena päivänä äänestämään ja epäröiviin pyrittiin luomaan uutta uskoa.
Kaksoisjärjestelmästä syntyi tietysti kitkaa. Varsinaista puoluelaitosta johtivat kuntatasolla yleensä kunnianarvoisat vanhat isännät, jotka kyllä pitivät pontevia puheita, mutta eivät juuri viitsineet tehdä kenttätyötä. Vaalijärjestelmä merkitsi nopean toiminnan joukkojen liikkeellelähtöä, jolloin syrjään saattoivat jäädä paitsi isännät myös joskus puoluedemokratia.
VELI JUNTTILA
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.”
"Sukupuolten välisen tasa-arvon on oltava suomalaisen yhteiskunnan lähtökohta."
*13.7.-97 HS: Sirkka-Liisa Anttila:
“Äänestän mieluummin Ahtisaarta kuin kokoomuslaista ehdokasta v.-99”
Pirkko-Liisa Ollila (kok): “Anttila on naisia vastaan”
"Keskustalaisille sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata välittömästi rahassa."
6.3.2003 MTVn tentti: ”Ei pidä paikkaansa.” - Anneli Jäätteenmäki OMASTA kannanotostaan, että kepun vaaliohjelma voitaisiin toteuttaa 0-kasvulla.
"Valtion on huolehdittava siitä, ettei korostunut taloudellinen tai etujärjestövalta vääristä yhteiskuntaa vahvimpien eduksi."
*13.12.-99 HS:n pääkirjoitus:
“Ei tällä tavalla
MTK järjesti EU:n huippukokouksen yhteydessä suuren mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla ja Helsingin messukeskuksen tuntumassa, jossa EU-johtajat pitivät kokoustaan.
- - -
Eniten hämmästystä herättää kuitenkin valokuva eduskuntatalon edestä. Kuvassa on kolme kepun kansanedustajaa Hannu Aho, Jari Leppä ja Lauri Oinonen. Heistä MTK:n varapj. Aho raahaa kohti eduskuntatalon portaita sianruhoa.
Kepun eduskuntaryhmässä asianomaisia nuhdeltiin maanantaina huonosta mausta. Asiaan voi suhtautua vakavamminkin: eduskunta on maan korkein valtioelin, jota tulee kunnioittaa. Kansanedustajien ei kuulu osallistua mielenosoituksiin talon edessä. Hyvän asian voi pilata monella tavalla – vai kuinka MTK.”
"Julkisen vallan yksi tärkeä tehtävä on edistää yrittäjyyttä ja huolehtia siitä, ettei kilpailuolosuhteita vääristetä."
17.9.-98 HS: “Mahtitalonpoika”-kirjan arvostelusta: “MTK-laiseen tapaan machiavellismi syrjäytti (Haaviston) rehellisyyden ja tarkoitus pyhitti keinot. Vastapuolta ärsytti iltalypsyt.”- (MTK:n toiminnanjohtaja Matti Uusitalo ja Haavisto): “He ajoivat viljelijöiden etuja niin tehokkaasti, että eurooppalaisella tasolla olleet tuottajahinnat etenkin viljoissa nousivat ylhäiseen yksinäisyyteen (70- ja 80-luvuilla). Liian hyvin hoidettu etupolitiikka vaikeutti suomalaisen maatalouden sopeutumista EU-jäsenyyteen.”
"Keskusta haluaa kehittää Suomesta yhteiskunnan, jossa maaseutu palvelee koko Suomea ja kaupungit kaikkia suomalaisia."
31.5.2002 IL: ”Minne unohtuivat helsinkiläisäänestäjät?
Esko Ahon mykkä vaalikausi
Stadin kundiksi muuntautuneen keskipohjalaisen eduskuntavaalikampanja oli poikkeuksellisen pitkä ja kallis. Hänen tuliyhdistyksensä ”Uudistuva Helsinki” poltti vaaleissa 300 000-400 000 markkaa. Panostus oli selvästi suurempi kuin kahdella muulla politiikan titaanilla, Paavo Lipposella ja Sauli Niinistöllä. (127 000 & 240 000 mk).
Mitä helsinkiläiset Ahon äänestäjät ovat äänillään saaneet? Vaalikauden saldo on tähän mennessä jäänyt hyvin laihaksi. Ahon tavoitteet ovat olleet muualla kuin vaalipiirinsä asioiden hoitamisessa.
Ennen pääministerikauttaan (1991-95), keskipohjalaisena ”siltarumpupoliitikkona” Aho oli aktiivinen tekemään eduskunta-aloitteita kotimaakuntansa parhaaksi. Oli raha-asia- ja toivomusaloitteita kulttuuripäivien tukemiseksi, maanteiden kunnostamiseksi, kalanviljelylaitoksen perustamiseksi…
Siirryttyään helsinkiläisten äänillä Arkadianmäelle kaikki tällainen aktiviteetti lopahti kokonaan.
Harvoin äänessä
Puheenvuorojaankin Aho on pihtaillut melkein yhtä tiukasti kuin mykkäkoulua eduskunnassa pitänyt Sulo Aittoniemi (alk).
Kun muilla johtavilla poliitikoilla on kertynyt kolmessa vuodessa satoja puheenvuoroja, Aho on noussut puhujapönttöön tuskin 20 kertaa. Ei ihme, että kepun ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen onkin valittanut muun puoluejohdon jättäneen hänet yksin vetämään puolueen päivänpolitiikkaa.” - - -
*31.5.-97 Iltasanomat: Lipponen oli saanut kirjeitä kansalaisilta, jotka olivat joutuneet syrjityiksi kepulaiskunnissa. Esimerkkejä:
"Täytyy olla kepulainen.. Kunnan työpaikat täytetään siten, että niihin valitaan ‘sopivat’ henkilöt.”
“Pyydän, että ryhtyisitte toimenpiteisiin toimenpiteisiin keskustalaisen, Suomen valtiosäännön vastaisen poliittisiin perusteisiin nojautuvan syrjinnän lopettamiseksi.”
“Kunnan tilaisuudet rauhanyhdistyksellä
- - -rauhanyhdistyksen talolla pidettävät kunnan eri hallintokuntien järjestämät tilaisuudet, joihin on kutsuttu kuntalaisia tai sitten pelkästään luottamushenkilöt. - - - näin sulkee pois koko joukon kuntalaisia ja luottamushenkilöitä ao. tapahtumasta.”
“Näin, mitä on keskustan valta
- - -Kokemuksesta sanon, että - - - keskustan ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus täällä Kainuussa yltää.”
Lipponen: “Tässä on mahdollisuus harrastaa loukkaantumisteatteria, mutta se ei poista sitä, että ongelmat ovat todellisia.” “Monet ovat kiitollisia, kun ovat terveinä selvinneet.”
*Soundi-lehti 6/97:
“Kuusrockia 70- ja 80-luvuilla järjestettäessä törmäsi poliittiseen vastustukseen. Markku Hänninen: ‘Ongelmana oli kepulainen nurkkakuntaisuus, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että järjestäjänä oli demareitten työväenyhdistys.’ “
"Puolueen toimintaa luonnehtii paikallisuus ja lähivaikuttaminen."
14.10. 2002 Turun Sanomat:
”Arvo Korsimon konstit
Maalaisliiton puoluesihteeriksi nousi vuonna 1952 Arvo Korsimo - legendaarinen persoona, joka Urho Kekkosen aseenkantajana (V.J. Sukselaisen ollessa puolueen puheenjohtaja) johti suvereenisti puolueensa politiikkaa 1950-luvulla sekä käytännön että aatteen tasolla.
Korsimon kädenjälkeä on mm. erikoislaatuinen ja yhä - paranneltuna elävä - tukimiesverkosto, mikä osaltaan selittää puolueen korkeaa kannatusta tänäkin päivänä.
Korsimo (1901-1969) oli kotoisin Sauvosta. Valtakunnallinen poliittinen ura urkeni hänelle sodan jälkeen Turusta maalaisliiton Varsinais-Suomen piirin piirisihteerin paikalta. Korsimo oli pian puolueensa keskushallinnossa ja vuonna 1947 hänestä tuli järjestösihteeri eli vaalipäällikkö. Heti vuoden 1948 vaaleissa maalaisliitto koki suuren menestyksen. Vuonna 1949 Korsimo palkittiin maalaisliiton kultaisella ansiomerkillä - ennen lukuisia veteraaneja ja ennen Kekkosta.
Korsimo valittiin puoluesihteeriksi keväällä 1952 Sotkamon puoluekokouksessa. Hän oli hoitanut tehtävää vt:nä vuodesta 1950 Martti Miettusen jälkeen tämän siirryttyä valtioneuvoston jäseneksi.
Korsimo oli henkeen ja vereen Kekkosen mies. Pääministeri Kekkonen oli vaalissa Korsimon voimakas tukija. Valinta ratkesi äänin 200-119 Johannes Virolaisen tappioksi.
Korsimosta kirjan kirjoittanut Sakari Virkkunen kertoo, että puolueen oikeisto-oppositio ja eduskuntaryhmä olivat nostaneet vastaehdokkaaksi Maaseudun Nuorten Liiton puheenjohtaja Virolaisen.
Tuohon aikaan maalaisliitossa oli jo mielenkiintoinen linjajako. Korsimo veti maalaisliittoa vasemmalle keinona lisätä kannatusta Sdp:n ja Skdl:n kustannuksella. Virolainen taas puhui sellaisten köyhien ihmisten puolesta, jotka eivät olleet tuottajia, mutta eivät hyväksyneet sosialistien ja kommunistien ohjelmia.
Korsimo käännytti maaseudun korpikommunisteja; Virolainen puolestaan etsi uusia sieluja. Kekkosen mukaan kyse oli maalaisliiton käännytystyöstä nimen omaan maaseudulla. Kaupunkikommunisteja ei voinut käännyttää.
Korsimon kuuluisa iskulause 1950-luvun alkupuolelta kuului: "On mentävä niin vasemmalle että hirvittää".
Skdl-kommunistien varpaille astuminen merkitsi valtakunnan tasolla propagandaa vasemmistoa vastaan ja kyläpolitiikassa epävarmojen äänestäjien käännyttämistä. Tämä taktiikka johti voittoon mm. vuoden 1953 kunnallisvaaleissa.
Paitsi että oltiin sotajalalla, myös yhteistyö pelasi. Virkkusen mukaan ainakin 1950 ja 1953 Kekkosen hallitus sai luottamuslauseen Skdl:n tuella. Tähän yhteistyöhön ja idän suhteisiin liittyi myös kokoomuksen eristämisen oppi.
Neuvostomyönteinen politiikka, jopa kumartelu oli myös Kekkosen ja Korsimon oppia, tietysti maan edun nimissä. Tämä vaati kovaa agitaatiota tupailloissa, jotta myös kansa käsittäisi.
Maalaisliitto meni Virolaiselle ja muille oikeistohenkisille kauhistukseksi mukaan vasemmistolaiseen rauhanliikkeeseen. Yhteys alkoi Maaseudun Nuorten Liitosta, ja muutamaa vuotta myöhemmin koko puolue oli rauhanpuolustajien jäsenjärjestö.
Korsimon suurena ansiona puolueessa pidetään todella toimivan valtakunnallisen vaaliorganisaation, tukimiesjärjestelmän eli "Korsimon kaartin" luomista sodan jälkeen.
Pyramidin huipulla oli vaalipäällikkö, kentällä olivat avainhenkilöitä kyläpäälliköt, kylätoimikunnat ja pitäjänpäälliköt.
Kylätoimikunnissa käytiin läpi äänestysalueen äänioikeutetut sielu sielulta. Erikoisesti ne tosinajattelijat otettiin seurantaan ja käsittelyyn, joihin uskottiin voitavan vaikuttaa. Korsimon Tukimiehen kirjan mukaan näitä henkilöitä puhutellaan ja valistetaan ikään kuin ohimennen ja innostetaan puhetilaisuuksiin. Kylällä tiedettiin ketä käännytettävä henkilö parhaiten uskoo, ja tämä tukimies lähetettiin asialle. Jokaista kymmentä äänestäjää kohti piti olla yksi tukimies, piiskaaja ja varmistaja.
Vaaliväittelyihin piti osallistua, jos uskoi menestykseen. Parasta oli kysyä vastapuolelta mahdollisimman paljon, ja hyvä jos sai vastustajan suuttumaan.
Vaalikyyditykset oli tärkeä asia. Kaksipäiväisissä vaaleissa seurattiin tarkkaan, ketkä eivät ensimmäisenä päivänä äänestäneet. Kaikki omat kynnelle kykenevät kyydittiin toisena päivänä äänestämään ja epäröiviin pyrittiin luomaan uutta uskoa.
Kaksoisjärjestelmästä syntyi tietysti kitkaa. Varsinaista puoluelaitosta johtivat kuntatasolla yleensä kunnianarvoisat vanhat isännät, jotka kyllä pitivät pontevia puheita, mutta eivät juuri viitsineet tehdä kenttätyötä. Vaalijärjestelmä merkitsi nopean toiminnan joukkojen liikkeellelähtöä, jolloin syrjään saattoivat jäädä paitsi isännät myös joskus puoluedemokratia.
VELI JUNTTILA
Kirjoittaja on Turun Sanomain toimittaja.”
"Sukupuolten välisen tasa-arvon on oltava suomalaisen yhteiskunnan lähtökohta."
*13.7.-97 HS: Sirkka-Liisa Anttila:
“Äänestän mieluummin Ahtisaarta kuin kokoomuslaista ehdokasta v.-99”
Pirkko-Liisa Ollila (kok): “Anttila on naisia vastaan”
"Keskustalaisille sivistys on itseisarvo, jonka merkitystä ei voi mitata välittömästi rahassa."
6.3.2003 MTVn tentti: ”Ei pidä paikkaansa.” - Anneli Jäätteenmäki OMASTA kannanotostaan, että kepun vaaliohjelma voitaisiin toteuttaa 0-kasvulla.
"Valtion on huolehdittava siitä, ettei korostunut taloudellinen tai etujärjestövalta vääristä yhteiskuntaa vahvimpien eduksi."
*13.12.-99 HS:n pääkirjoitus:
“Ei tällä tavalla
MTK järjesti EU:n huippukokouksen yhteydessä suuren mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla ja Helsingin messukeskuksen tuntumassa, jossa EU-johtajat pitivät kokoustaan.
- - -
Eniten hämmästystä herättää kuitenkin valokuva eduskuntatalon edestä. Kuvassa on kolme kepun kansanedustajaa Hannu Aho, Jari Leppä ja Lauri Oinonen. Heistä MTK:n varapj. Aho raahaa kohti eduskuntatalon portaita sianruhoa.
Kepun eduskuntaryhmässä asianomaisia nuhdeltiin maanantaina huonosta mausta. Asiaan voi suhtautua vakavamminkin: eduskunta on maan korkein valtioelin, jota tulee kunnioittaa. Kansanedustajien ei kuulu osallistua mielenosoituksiin talon edessä. Hyvän asian voi pilata monella tavalla – vai kuinka MTK.”
"Julkisen vallan yksi tärkeä tehtävä on edistää yrittäjyyttä ja huolehtia siitä, ettei kilpailuolosuhteita vääristetä."
17.9.-98 HS: “Mahtitalonpoika”-kirjan arvostelusta: “MTK-laiseen tapaan machiavellismi syrjäytti (Haaviston) rehellisyyden ja tarkoitus pyhitti keinot. Vastapuolta ärsytti iltalypsyt.”- (MTK:n toiminnanjohtaja Matti Uusitalo ja Haavisto): “He ajoivat viljelijöiden etuja niin tehokkaasti, että eurooppalaisella tasolla olleet tuottajahinnat etenkin viljoissa nousivat ylhäiseen yksinäisyyteen (70- ja 80-luvuilla). Liian hyvin hoidettu etupolitiikka vaikeutti suomalaisen maatalouden sopeutumista EU-jäsenyyteen.”
"Keskusta haluaa kehittää Suomesta yhteiskunnan, jossa maaseutu palvelee koko Suomea ja kaupungit kaikkia suomalaisia."
31.5.2002 IL: ”Minne unohtuivat helsinkiläisäänestäjät?
Esko Ahon mykkä vaalikausi
Stadin kundiksi muuntautuneen keskipohjalaisen eduskuntavaalikampanja oli poikkeuksellisen pitkä ja kallis. Hänen tuliyhdistyksensä ”Uudistuva Helsinki” poltti vaaleissa 300 000-400 000 markkaa. Panostus oli selvästi suurempi kuin kahdella muulla politiikan titaanilla, Paavo Lipposella ja Sauli Niinistöllä. (127 000 & 240 000 mk).
Mitä helsinkiläiset Ahon äänestäjät ovat äänillään saaneet? Vaalikauden saldo on tähän mennessä jäänyt hyvin laihaksi. Ahon tavoitteet ovat olleet muualla kuin vaalipiirinsä asioiden hoitamisessa.
Ennen pääministerikauttaan (1991-95), keskipohjalaisena ”siltarumpupoliitikkona” Aho oli aktiivinen tekemään eduskunta-aloitteita kotimaakuntansa parhaaksi. Oli raha-asia- ja toivomusaloitteita kulttuuripäivien tukemiseksi, maanteiden kunnostamiseksi, kalanviljelylaitoksen perustamiseksi…
Siirryttyään helsinkiläisten äänillä Arkadianmäelle kaikki tällainen aktiviteetti lopahti kokonaan.
Harvoin äänessä
Puheenvuorojaankin Aho on pihtaillut melkein yhtä tiukasti kuin mykkäkoulua eduskunnassa pitänyt Sulo Aittoniemi (alk).
Kun muilla johtavilla poliitikoilla on kertynyt kolmessa vuodessa satoja puheenvuoroja, Aho on noussut puhujapönttöön tuskin 20 kertaa. Ei ihme, että kepun ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen onkin valittanut muun puoluejohdon jättäneen hänet yksin vetämään puolueen päivänpolitiikkaa.” - - -
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Suvaitsevaisuus, ajatuksen vapaus ja perusarvojen kunnioitus kuuluvat keskustalaiseen arvomaailmaan."
- Niin totta!
Otetaan esimerkkinä vaikkapa Turkin jäsenyys EU:ssa. Kokoomus ja sen eurooppalaiset veljespuoleet, sekä sosialidemokraatit ovat alkaneet heitellä kapuloita liittymisneuvottelujen rattaisiin. Perusteluiksi ne vetävät aikansa eläneitä ennakkoluuloja ja pelkokuvia islamin nielaisemasta Euroopasta.
"Irak osoittaa, että demokratiaa on vaikea viedä miekan kärjessä. EU:n tapaa voi pitää hieman brutaalina sitäkin, sillä se perustuu etupäässä taloudelliseen hyötyyn, mutta keinona se on kyllä tuhat kertaa parempi."
Onneksi Turkin liittymisneuvottelujen takuumiehenä on eurooppalainen liberaali Olli Rehn. Se antaa toivoa, että nämä Eurooppaakin suuresti hyödyttävät liittymisneuvottelut saadaan hoidetuksi sivistyneellä tavalla.
Lisää liberaalia keskustalaista ajattelua:
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
...
Keskustan liberaalisuus? Se vetää helposti naaman sinipunaiseksi.
...