Miten vartalonne on palautunut synnytyksen jälkeen ennalleen? Itselläni on synnytyksestä kulunut 3 viikkoa, vatsa on tietysti jo laskeutunut, mutta raskauden ajalta "rasvoja" on kertynyt vatsan seudulle . Auttaako tuohon jumppa, vai vetäytyykö vatsa itsekseen ennalleen ajan kanssa. Muutoin painoni on laskenut lähes ennalleen. Lähtöpaino oli 58, ja nyt se on 60kg.
synnytyksen jälkeinen vatsa
italo
16
16555
Vastaukset
- roosa
repiviä vatsalihas liikkeitä saa tehdä vasta 6kk kuluttua synnytyksestä.. odota rauhassa siis, sulla vielä lyhyt aika synnytyksestä
- eve
Oon about samanpainoinen kuin sä. Synnytyksestä on nyt puoli vuotta ja ongelmana alkaa olla ...liika laihtuminen!
Synnytyksen jälkeen palauduin kans muutamassa viikossa tohon "pari kiloa plussalla" tilanteeseen. Noin 4kk:n imetyksen jälkeen (luulen, että tää siis on se syy) paino alko taas pudota itsekseen ja nyt se on jo pudonnu liikaakin. Kun ylipainoa mulla ei siis oo edes ollu. Vatsa kiinteytyi tässä samalla itsekseen. Tai no, ei kyllä kiinteytynyt vaan kutistui vaan :)
Laihduttanu en oo enkä edes juuri liikkunu. Syön kuin hepo, herkkuja varsinkin.
En suosittele laihduttamista tai rajua liikuntaa ennen kuin oot kunnolla toipunu synnytyksestä, vaikka kilojen kertyminen / katoaminen onkin TOSI yksilöllistä. Varsinkin jos imetät, "kiinteytyminen" voi tapahtua myös näin itsekseen :) - vieläkin
Toisilla palautuu toisilla ei. Itselläni on jäänyt pysyvät raskausarvet n.1cm leveät ja niitä on paljon...(toki haalistunut ajan myötä) ja vatsa on kuin todella iäkkäällä vanhuksella ryppyinen ja löysä, ja lisäksi roikkuu ikävästi. Vuosikausia yritin jumpata ja saada vatsan pienemmäksi... tuloksetta. painoa on nyt noin 70 kiloa ja jos tästä laihduttaisin esim 10 kg (mitä olen kokeillut) vatsani olisi vielä kauheamman näköinen. Niin ja se oleellinen....viimeisestä raskaudesta on kuitenkin jo 9 vuotta. Vuosia meni että itseni opin hyväksymään, mutta nyt en ajattele edes enää koko asiaa...ajattelen vain että olen saanut kolme lasta ja kannan koko elämäni muistona "rakkauden" arpia
- myös
Niin,joillakin käy myös noin!Mielettömän hienosti olet loppujen lopuksi asian ajatellut!Jospa minustakin tuntuisi samalta sitten 4v. kuluttua :)
- kangaRoopi
Hei! Minulla synnytyksestä 5 vuotta. Paino lähti hyvin pian synnytyksen jälkeen, imetyksellä tässä kai tärkeä osa. Minulla on tuo samainen kengurupussi. Painoni on n.56kg. Lapseni oli syntyessään hyvin suurikokoinen, ja vatsanahka venyikin kunnolla. arvet on isoja ja niitä on paljon. Kaiholla muistelen entistä mahaani jossa napakin näkyi, nyt se jää tuonne nahkan sisään.
Pinnallisia asioita joita mietttii vaan silloin tällöin. Olen saanut lapsen, ja se on kaikkein arvokkain.
Mielenkiintoista minusta on se, että lapsen saannin, äidiksi tulon jälkeen, itsetuntoni on kasvanut valtavasti. liekkö sillä merkitystä että minulla on viimein merkitys, jokin tarkoitus elämälläni, olla äiti. Lapsen rakkaus on pyyteetöntä ja ihanaa. Sen rinnalla joku roikkuva nahka navan seudulla tuntuu kovin mitättömältä! Vanhetessa sitä kyllä alkaa sitten kaikilla roikkua paikka jos toinenkin, oli lapsia tai ei. Se kuuluu elämään! Nainen on nainen kaikkine arpineen ja löysine nahkoineen, ei mammat masennuta, eihän? ;)
- ulkonäöstä?
Luin jostain odotusaikanani, että lapsen synnyttyä äidin ei tarvitse kantaa omasta kropastaan yhtään huolta lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Se kuuluu lapselle ja kroppa palautuu synnytyksestä. Vasta vuoden kuluttua synnytyksestä voisi ajatella jotain pientä. Synnytyksestä toipuminen, äidin kunnosta riipuen, voi kestää jopa 2 vuotta (kuten minulla, krooninen sairaus). Annoin itselleni aikaa 3 vuotta synnytyksestä toipumiseen ja se ihan ok MINUN kohdalla. Nyt taas hoikka, vaikka tuntui toivottomalta ensimmäiset 3 vuotta. Ihan itku pääsi, kun peiliin katsoi. Tosin nyt toinen lapsi harkinnassa. Eli itkun paikka taas - mutta mitä siitä. Palkkiona uusi elämä! Muuten, imetys parasta rasvanpolttoa!!!
Itse en ymmärrä sitä, että äidin täytyy kyetä suurin piirtein punttisalille mahdollisimman pienen vauvan kanssa, mielellään vasta 2-viikkoisen kanssa.
Itse toivon takaisin sitä "lapsivuodeaikaa", jolloin suvun naiset hellivät synnyttänyttä naista "vuoteeseen" ja äiti sai rauhassa toipua synnytyksestä antaen vauvelille vierihoitoa 24 h/vrk. Nyt heti kotiin tultua ensimmäinen itkun paikka, kun huomaa, että mies vain sotkenut... Ja pitäisi siivota, vaikka kovin väsynyt...- Synnyttänyt
jos sais vaatteet mahtumaan päälleen, edes osan niistä. Ei tässä välttämättä olla ulkonäön perään vaan jo taloudellisista syistä olis mukava palautua suurinpiirtein vanhoihin mittoihin. Ei ole kiva kulkea säkki päällä koko ekaa vuotta. Johan tässä melkein 10kk sai kulkea erinäisissä teltoissa!
- 2 kk sitten synnyttänyt
Ulkonäöstäkin ihan pikkiriikkisen huolehdin, tosin en paljon, koska kasvoiltani olen kuulemma ruma, niin turha vartaloakaan viilailla ihan viimeiseen asti. Huvittaisi kuitenkin jumpata, koska olen tottunut siihen ennen raskautta, ja ennen kaikkea haluan parantaa kuntoani. Lapsen nostelu rasittaa selkää ja muutenkin pysyy reippaampana kun vähän kuntoilee. En ole muuta liikkunut kuin kävelylenkkejä tehnyt ja venyttelyjä, koska varoitellaan hypyistä ja vatsalihaksista. Tosiaanko 6 kk pitää odotella...:( Kuinkahan ne jotkut pamelaanderssonit ja victoriabeckhamit sitten ovat olleet hyvässä kunnossa myös vatsoiltaan heti synnytyksen jälkeen? Olisi mielenkiintoista tietää.
Neuvolasta saadussa oppaassa oli jumppaliikkeitä, myös vatsalihaksille. Niitä neuvottiin tekemään heti. Ristiriitaista! - ainakin olen
nk. helposti lihovaa sorttia. Väittäisin, että jos en kantaisi yhtään huolta ulkonäöstäni vuoteen, olisin vuoden kuluttua todella ylipainoinen, mikä on ensinnäkin epäterveellistä ja vaarallista ja toisekseen varsin vastenmielisen näköistä. Jatkuvalla huolehtimisella ulkonäöstäni saan painoni pysymään normaalilukemissa. Kaikille ei siis tosiaankaan sovi sellainen retuperälle jättäytyminen.
Itse en tosiaankaan halua itkeä joka kerta kun peiliin katson - mieluiten en koskaan.
Ei äidin tarvitsekaan kyetä punttisalille kaksiviikkoisen kanssa. Mutta jos haluaa ja pystyy menemään, niin mikäs estää? Ei ensimmäisenä tarvitse ajatella, että sellainen äiti ei kestä heikkouttaan jäädä kotiin lepäämään. Toiset voivat viihtyä punttiksilla ja haluavat sinne siksi nopeasti taas.
Itse kärsin suunnattomasti siitä, että jouduin sairaalassa makaamaan vuoteessa kokonaista kolme päivää, eikä oikein mitään saanut tehdä, paitsi tuijottaa nukkuvaa vauvaa. En todellakaan haluaisi sitä samaa enää kotiin paluun jälkeen. Suvun naiset ovat tervetulleita, kunhan antavat minunkin liikkua ja tehdä kaikkea. Toisen lapseni kanssa olin sairaalassa vain yhden yön ja sekin oli liikaa.
Koska muuten tällainen tapa on ollut? Itse kuulen vain niitä juttuja, että suoraan saunasta synnyttämästä lypsylle.
Silti, kyllä se mies voisi edes jälkensä siivota kotona ollessaan, eikä siivoominen muutenkaan ole asia, minkä kanssa täytyy stressata vasta synnyttäneen. Ei ne sotkut mihinkään katoa, vaikka jättäis siivoomattakin välillä.
Ja tarkoitukseni ei mitenkään ole arvostella niitä, jotka eivät katso tarpeelliseksi huolehtia suunnattomasti ulkonäöstään (ehkä se ei kaikille olekaan tarpeellista), mutta me ollaan niin erilaisia. Jos mielestäsi kaikki on ihan hyvin juuri näin, niin elä juuri näin. Jos taas toivot asiaan muutosta, tee muutoksia.
- äitskyliini
Sit ku lapsi puolen vuoden niin voi alkaa pikkuhiljaa vatsalihaksia treenaan!Vatsalihakset joutuvat koetukselle,venyvät odotuksen ja synnytyksen aikana joten ne ovat normaalia kauempana toisistaan!Eli jos nyt aloitat jumppaamaan niitä niin ne kiinteytyvät "väärään paikkaan" eli se väli jää liian leveäksi koska eivät ole kerenneet palautua viel oikealle paikalleen!Odottelehan vähän aikaa viel ni pääset sit treenailemaan :)
Tosin ei saa olla liian kriittinen itseensä koska monesti synnyttäneellä naisella voi jäädää ns. löysää nahkaa venymisen vuoksi ja sitä ei laihduttamalla ja jumpalla saa edes pois!:(
Sit viel tuohon,et miks ulkonäöstä jutskataan ku joku palstalla siit kirjoitti!
Tottakai se on parempi ku alkaa kiinnittämään huomiota omaan kroppaansa hetimiten synnytyksen jälkeen jos haluaa,että palautuminen ei vie vuosia!
Eri asia tietenkin on jos on jokin sairaus mikä estää!Mut eihän se mikään pakko ole huolehtia itsestään ja se on jokaisen oma valinta mitä itsensä kanssa tekee ja kuin nopeaa synnyt. jälkeen!
Itse kuitenki pidän huolen itestäni ja minua taas tympäsee ne äidit jotka eivät ole panostaneet itseensä ja sit katsellaan pitkin nokan vartta trendikkäästi pukeutunutta ja laitettua äitiä!
Kaikilla on siihen mahdollisuus(lukuunottamatta jos sairaus estää)joten ei pitäisi silloin olla inhottava laitettua kohtaan.
En minäkään tuomitse ja katso ihmistä halveksuen jos vetää meneen nuutuneet verkkarit ja kolitsipaita päällä!Minulle se on aivan sama!
Joten vähän suvaitsevaisuutta tuohonkin asiaan :) - viikko...
ja mahduin tavallisiin housuihini. Tässä raskaudessa pidin kyllä huolta siitäkin, että turhia kiloja ei tule. Painoa on vielä puolitoista kiloa enemmän kuin ennen raskautta.
Siis ulospäin kaikki näyttää tavalliselta. Sektioarpi näkyy vielä vuosia, samoin ekassa raskaudessa tulleet arvetkin.- botafoca
Ihailen niitä äitejä, jotka eivät murehdi raskauskiloja ja nauttivat vauva-ajasta stressaamatta ulkonäköään! Te priorisoitte hienosti vauvan ja se ei ole helppoa psyykkisesti. Itse taas olen yrittänyt väkisin palata takaisin omaan vaatekaappiin synnytyksen jälkeen huonoin tuloksin. Vaikken lihonut pahasti synnytyksen aikana ja täysimetän nyt, enkä ole alkanut "syödä kahdelle" nytkään, niin paino on noussut ja housut eivät vaan yksinkertaisesti mene kiinni ilman tuskaa. En halua siirtyä isompaan kokoon (46), koska koen että silloin luovuttaisin itseni kanssa. Pidän liikuntapäiväkirjaa ja meidän kaapissa eivät sokeri, eivätkä voi asu. Minulla tämä kaikki aiheuttaa ahdistusta, inhoan kroppaani ja mieheni (jolle kelpaisin mainiosti näinkin) joutuu kärsimään, kun en kestä läheisyyttä. OLISINPA semmoinen äiti, joka ymmärtäisi, ettei tässä ole hätää, eikä kiirettä pudottaa kiloja. Silloin meidän perheessä kaikki voittaisivat.
Ja te kauniit, onnistuneet hoikka-äidit! Ei se ole nenänvartta pitkin, vaan yritämme vain piilottaa kaksoisleukamma kurottelemalla. Eiköhän jokainen meistä ole turhan hanakka arvaamaan muiden ajatuksia itsestä. Minäkin pelkään, että minua kokoajan vahdataan läskiksi.
- .......
Raskausaikana hormonien ansiosta rasvaa kertyy naiselle suhteessa enemmän juuri vatsan ja lantion alueelle. Ja tosiasiahan on, että se rasva ei sitten yhtään se tehokkaammin kuitenkaan näiltä alueilta katoa. Rasvanpoltto ja muu jumppa kun poistaa rasvaa samassa suhteessa ympäri kroppaa, ei koskaan vain tietyltä alueelta. Eli laihdutus auttaa yleisesti, muttein pelkästään tietyille alueille. Jos esim haluaa sixpackin esiin, pitää kaikki rasva olla vatsan alueelta poissa. Ja jos rasvaa on vatsan päällä enemmän kuin muualla kropassa, on tehtävä aika lailla mahdoton.
Vatsa vetäytyy jonkin verran, mutta siihen kertynyttä ylimääräistä rasvaa ei valitettavasti aina saa pois.
Itsekin olin pian lähtöpainossani (50kg) ja kuitenkin vatsassa on läskiä jä löllöä huomattavasti kun muu kroppa kuitenkin on hoikka, niin kuin ennenkin. Samoin lantion ympärys on kasvanut, koska vanhat housut eivät sovi. - JoJoC
Itselläni oli jo ennen raskautta jonkin verran ylipainoa, joten ei vatsakaan mikään timmi ollut. Nyt 2kk synnytyksestä ja paino pudonnut alle lähtöpainon. Tottakai, kun on mistä lähteä. En ole tehnyt asian eteen mitään erityistä. Vatsa on tietysti kamalan näköinen arpineen ja hiukan roikkuvana(ennen ei sentään roikkunut vaan oli suht pinkeä). Ajattelin myös odotella ajan kanssa itsekseen palautumista ja palata asiaan myöhemmin. Terveyssyistä lapseni on ensimmäinen ja viimeinen, joten käytän mielummin aikani vauvan kasvun seuraamiseen. Itseäni ehdin hoitaa myöhemminkin. Mutta olenkin aika laiska tapaus.
Perhetuttuni rupesi muutaman viikon päästä synnytyksestä rajusti jumppaamaan ja panikoi nahoista ja läskeistä. Juoksenteli ympäriinsä saleilla ja halleissa ja syynäsi ruokansa tarkkaan. Maidontulo häneltä lakkasi melkein heti ja jälkeenpäin harmitteli kun vauva olikin huomaamatta yhtäkkiä 1v. Hyvä tietysti itsestään on huolta pitää, mutta kohtuudella tätäkin. - www.minajamuud.blogspot.
http://minajamuud.blogspot.fi/2014/07/minu-keha-ja-kaal-enne-ja-parast.html
Tien kuvia itsestäni raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Mun blogista löydät kuvat kuvat myös esim. 1 kuukausi synnytyksen jälkeen ja myös 8kk myöhemmin.
Blogi saa lukea myös suomeksi, sivulta löydät Google Translate,
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1396639
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1495719- 1234891
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.434480Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?523882- 623061
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.522956Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242392- 352248
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢152187