Uskonnon tunneilla minulle opetettiin, että heti ei pääse kumpaankaan paikkaan kuolemansa jälkeen, vaan on ns. välitila, ja vasta kun Jeesus tulee herättämään kuolleista niin sitten pääsemme Taivaaseen, tai joudumme helvettiin. Mutta seurakunnassa ollessani olen ymmärtänyt, että suoraan pääsee kuolemansa jälkeen kuulumaansa paikkaan. Miten on? Onko Raamatussa kohtaa, jossa olisi selvennyt ristiriitaan?
Kun on Taivaan/helvetin aika
patajan
5307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ilmestyskirja:
1:18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
6:8 Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
Kadotus oli alun perin juutalaisen apokalyptiikan käsite, joka sisältyi myös alkukristilliseen julistukseen pelastuksesta. Se esiintyy ensimmäisen kerran Raamatussa Danielin kirjassa, Dan. 12:2.
Kristillisen uskon mukaan ihminen on luotu elämään rakkauden yhteydessä lähimmäisiinsä ja Jumalaan. Luodessaan olevaisen Jumala kuitenkin antoi mahdollisuuden siihen, ettei hänen hyvää tahtoaan noudateta, vaan ihminen voi valita toisenkin tien. Kadotus merkitsee sen tien loppuun saattamista, missä ei noudateta rakkautta, hyvää tahtoa, elämän perimmäistä tarkoitusta eikä hyväksytä Jumalan armoa. Kadotus, ts. helvetti kohtaa niitä, jotka eivät ota vastaan sitä armoa, jonka Jumala Kristuksen sovitustyössä lahjoittaa
Kirkko ei ole määritellyt oppiaan tuohon asiaan liittyen. Niin uskomattomalta kun se kuulostaakin. Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, mutta toisaalta ei ole väärin sanoa esim. kuolleesta sukulaisesta, että hän on nyt taivaassa. Mutta eiköhän se selviä meille kaikille ennen pitkää.
Ajatus Helvettiin joutuvista ja Taivaaseen pääsevistä on aivan suhteeton, tätä voisi verrata nollalla jakamiseen.
Mielestäni ei millään perusteella voi jaotella ihmisiä siinä määrin, että ikuinen Helvetti tai Taivas olisivat ainoita lopullisia ratkaisuja.
Ikuinen elämä on mahdoton ajatus, mikäli ei usko samalla että olemme olleetkin olemassa ikuisesti, minun käsitykseni mukaan olemme aina olleet olemassa ja tulemme olemaankin.
Kun ihminen saisi ikuisen elämän, olisiko hänen elinaikansa lyhyempi kuin Jumalan? Kun äärettämästä luvusta on kysymys niin vertailu olisi tässäkin mahdotonta.
Jos maallisissa rangastuksissa käytettäisiin samaa suhdelukua eli nollalla jakamista, jo pienestä pieraisusta yleisissä tiloissa saisi jo kuolemanrangaistuksen.
Sheriffi yhtyy kirjoituksen ideaan.