Onko kukaan koskaan miettinyt, että miten tietoisuus voi yksinkertaisesti "sammua" ruumiillisessa kuolemassa? Minusta ajatus siitä, että olen nyt, mutta kohta en, on mahdoton, jos oikein syvällisesti ajattelee asiaa...Siis miten on mahdollista, että en olisi enään olemassakaan kuoleman jälkeen...
Pistä silmät kiinni ja yritä ajatella, että sinua ei ole enään olemassakaan, eli olisit "kuollut"...
Eikö tunnukin mahdottomalta?!
Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus on erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty.
Pistä silmät kiinni ja yritä ajatella, että sinua ei ole enään olemassakaan, eli olisit "kuollut"...
Eikö tunnukin mahdottomalta?!
Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus on erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Pistä silmät kiinni ja yritä ajatella, että sinua ei ole ollut aina olemassa, eli olisit jo joskus ollut tavallaan "kuollut"...
Eikö tunnukin mahdottomalta?!
Tietoisuuden syntyminen (varhaisina lapsuusvuosina) ja loppuminen (kuolema tai paha aivovaurio) ovat yhtä luonnollisia asioita.
ennen syntymää olemassakaan,ei siis ollut mitään tietoisuutta. Tietoisuus alkoi vasta raskauden aikana tai alkaessa. En minä kykene ainekaan ajattelemaan, että tietoisuus voisi sammua, kun se kerran on syntynyt.
Tiedän, että tämä kuulostaa ehkä hullulta ja tyhmältä, mutta tuon tällaisena pohdiskelijana ajatukseni esille.
Jos jotain voi syntyä, niin sammuminen on aivan yhtä luonnollista.
Niin, jos hätäisesti vain ajattelee asian noin, niin siltähän se tuntuu.
Vaikeaa selittää, mutta tuntuu ihan eri asialta syntyä, kuin kuolla... syntymisessä syntyy jotain uutta...
Vaikka kuinka yrittää "sammuttaa valot" itseltään ja kuvitella, että myös tietoisuus katoaisi, niin se ei onnistu, aina vaan tuntuu siltä, että se jää jonnekin...
Elämästä luopuminen on vaikeaa. On vaikea hyväksyä sitä, että minä itse lakkaan olemasta. Eräänä päivänä minun muistoni, tunteeni, ajatukseni vain hiipuvat pois. Tietoisuuteni sammuu.
Mutta onneksi on uskonnot. Näillä voi helpottaa kuoleman pelkoaan ja uskoa ettei kuolekaan. Sitten on kiva taas elää, kun ei pysty hyväksymään itseään avuttomaksi luonnon kiertokulun edessä.
Jos tarkoitit kristinuskoa, niin olet ymmärtänyt täysin väärin.
En minä pode kuolemanpelkoa.
Tosin, en minä vielä haluaisi kuollakaan.
Kuolemanpelkoa se on, kun ei voi hyväksyä kuolemaa loppuna kaikelle.
ei ole niinkään se että pelkää kuolemaa, vaan se että pelkää elämää
Leikkauksessa sinut nukutetaan uneen jossa ei näe unia, kuvittelisin että kyseinen tila on aika lähellä sitä mitä kuoleman jälkeen tuntee = ei mitään.
että leikkauksessa ei näe unia? En minäkään näe joka yö unia, tai siis en ainekaan muista nähneeni...
"kuvittelisin että kyseinen tila on aika lähellä sitä mitä kuoleman jälkeen tuntee = ei mitään."
Jos tuntee "ei mitään", tavallaan voisi kuvitella, että onhan sekin jotain... :) Se on varmaan sitä tietoisuutta...
Olin leikkauksessa ja muistan kun olin leikkauspöydällä ja minua alettiin nukuttaa. Seuraava muistikuva minulla on kun heräsin heräämössä, täydellinen black-out, olo oli kuin olisi herännyt kuolleista, ei mitään muistikuvia unista tai "nukkumisesta". En muista nähneeni leikkauksen aikana mitään unia.
..lääkärit oli ihmeissään kun kerroin mitä minulle oli leikkauksen aikana tehty ja keitä oli ollut leikkaussalissa. Muisto asioista ei kuitenkaan säilynyt niin pitkään että olisin omassa huoneessani seuraavana päivänä pystynyt kertomaan lääkärille enää mitään.Olinko ollut unessa vai valveilla???
Minkälaisessa leikkauksessa olit ja mistä syystä jos saa kysyä?
Näistä tapauksista on paljon esimerkkejä muitakin, johon tiede ei ole pystynyt varmaa vastausta antamaan.
>>Muisto asioista ei kuitenkaan säilynyt niin pitkään että olisin omassa huoneessani seuraavana päivänä pystynyt kertomaan lääkärille enää mitään.
Nuorena miehenä ollessani olin leikkauksessa jossa korjattiin oik jalkani nilkka.Molemmat nuppiluut olivat irronneet ja nivesiteet olivat venyneet jalkapöydän oltua säären jatkona liukastuttuani niin että putosin kantapääni päälle varpaat taaksepäin suuntautunena.Operaatio kesti vajaat 2 tuntia.
--Jotain erikoista oli myös seuraavan leikkauksen nukutuksessa, mutta sen keskustelun muistaminen on hävinnyt muististani vielä tarkemmin.
Muisti häviää tapahtuman jälkeen samaan tapaan viiveellä kuin tapahtuu joidenkin unien kanssa.
Ainakin nuo tapaukset antavat aiheen olettaa että me olemme mahdollisesti tietoisia ainakin joskus ja jossain määrin niiden aikojen välilläkin jolloin olemme täysin valveilla.
että joskus tosiaan muistaa, että yöllä herätessään on pohtinut, että mitä ihmeen unta se äskeinen taas oikein oli, mutta aamulla ei kuitenkaan enään muista, että mitä siinä unessa tapahtui...
Asiasta toiseen...
Myös tutkijat, jotka tutkivat kuoleman rajatapauksia, ovat pohtineet, että miksi kaikilla kuoleman rajalla käyneillä ei ole näitä kokemuksia, pitävät mahdollisena sitä, että herätessään kaikki eivät muista niitä...
Ei ole yksinkertaisesti edes tapahtunut, tuliko se mahdollisuus mieleesi?
Kuoleman rajalla käyneiden ruumiista irtautumiskokemuksista...
Muistan normaalisti sen tilanteen ,kun lääkäri oli kiinnostunut heräämössä kertomastani tarinasta.Hänellä olisi ollut paljon kysymyksiä mutta minulla oli vähän vastauksia.Lääkäri kertoi minulle kaiken mitä hän oli kuullut heräämön hoitajalta, jolle olin puhunut, yrittäen siten auttaa minua muistamaan mahdollisimman paljon.Kuten sanoin,tapahtuma kulki samoin kuin unienkin unohtamisessa käy. Tämänhetkinen muistaminen alkaa vain tilanteesta jossa kerron leikkauksen aikaisia tapahtumia,mutta sitä mitä puhuin en lainkaan muista.
mutta on tapauksia, joita ei ole pystytty järjellä selittämään... ja näitä ovat tutkineet ihan puolueettomat tutkijat...miten evolutionistit nyt heitä kutsuvatkaan...("oikeat tutkijat")
Että mites sinä nyt uskot niitä maailmanlaajuiseen evoluutiosalaliittoon TM (Heh) kuuluvia tieteentekijöitä? Eivätkös ne ole kaikki valehtelevia antikristuksen kätyreitä?
>>yrittäen siten auttaa minua muistamaan mahdollisimman paljon.>mutta sitä mitä puhuin en lainkaan muista.
Tuskin... ;)
Tässä asiassahan ei tutkita sinänsä mitään evoluutiota, sanoin vain, että kyseessä ovat "oikeiksi tutkijoiksi" kutsutut tutkijat.
Eikä oikeastaan ole mitään mihin tulokseen uskoa, koska hehän vain eivät pystyneet selittämään, että mistä nämä kokemukset johtuivat... eli mitään tutkimustuloksia ei ole saatu. Näitä vain ei järjellä ole kyetty selittämään, on paljon oletuksia, mutta ne oletukset eivät selitä näitä tapauksia.
Siis hoitaja oli kertonut lääkärille mitä Long Nose oli puhunut tälle hoitajalle ja lääkäri oli kiinnostunut asiasta ja tuli kysymään Long Noselta itse tarkempia tietoja, mutta ne olivat kerennyt jo unohtumaan...
Miksi lääkäri tai hoitaja olisi valehdellut, mitä Long Nose oli kertonut?
Minut on nukutettu kolme kertaa ja kahdesti näin nukutuksen aikana täsmälleen saman unen, jonka vieläkin muistan. Kolmannella kerralla oli valitettavasti video vaihdettu, mutta silloinkin näin unia.
"Kolmannella kerralla oli valitettavasti video vaihdettu, mutta silloinkin näin unia."
Tais olla mukavia unia kahdella ensimmäisellä kerralla, koska valitettavati oli video vaihdettu kolmannella kerralla?
Osa ???
Pienen hiljaiselon jälkeen on taas mukava rupatella, vaikka vähän samoistakin asioista...
Ehkä olen vähän höpöttäjä, mutta eikös täällä ole tarkoituskin höpötellä? ;)
Ei omia ajatuksiaan viitsi aina pitää omana tietona, vaan on välillä kiva jakaa niitä muillekin.
"Siviilissä" ei aina tule tilaisuutta jutella henkevistä asioista, mutta täällä se on helppoa.
mitä tapahtuu kun lyödään pesäpallomailalla helvetin lujaa takaraivoon?
Mitäpä en olisi pohtinut...?!?!
Siinä on monta vaihtoehtoa...
1. Voi tehdä hiukan kipeää ja tulla kuhmu päähän.
2. Voi tehdä hiukan kipeämpää ja menettää tajun, jolloin unet pääsevät taas valloilleen ja sitten herätessään voi yrittää muistella niitä unia.
3. Voi tehdä niin kipeää, että ei enään koskaan tunne kipua, mutta tietoisuus jää silti, siihen ei sattunut.
Koekaniiniksi? Jos et, niin miksi? Kristinuskon mukaanhan tämä elämä on vain mitättömän lyhyt välivaihe ennen sitä iänkaikkisuutta.
Mitäpä merkitystä tällä maallisella elämällä olisi?
Tarkoitus löytyy raamatun mukaan vasta kuoleman jälkeen.
Voihan siinä käydä niinkin, että vaihtoehdot yksi tai kaksi ovat ne kuinka minulle käy... ;)
"Mitäpä merkitystä tällä maallisella elämällä olisi?"
Sillä on suurikin merkitys. Esim. tämän elämäni perusteella selviää olenko ansainnut taivaspaikkani vai en.
En minä halua kuolla, koska sitä uskomaani hyvää, joka meille on "kuoleman"jälkeen luvassa ei voi tässä liharuumiissa ymmärtää, ennenkuin sen kokee.
Voi ainoastaan yrittää pohtia ja kuvitella.
Lisäksi haluan nähdä kun lapseni kasvaa ja nauttia elämästä ihan niinkuin kaikki muutkin ihmiset.
Ei meitä ole tarkoitettu elämään kuollaksemme...
Juuri tuossahan on yksi uskonnon "suosion" syistä.
Ajatus kaiken loppumisesta tuntuu liian julmalta ja pelottavalta, joten ei uskalleta kohdata totuutta vaan turvaudutaan paratiisiin ja jumalaan.
Uskominen iankaikkiseen elämään on myös seurausta ihmisen itserakkaudesta. Ajatellaan, että ollaan liian tärkeitä ja ainutlaatuisia kuolemaan. Eikä haluta/uskalleta myöntää, että kuolema on kaiken loppu.
, että kuolema on kaiken loppu.
Osa meistä jää elämään... lapsissamme! :)
Uskonnosta olen kanssasi samaa mieltä, Tietämättömyyteen ja pelkoon nojaavaa aivopesua!
"Ajatus kaiken loppumisesta tuntuu liian julmalta ja pelottavalta, joten ei uskalleta kohdata totuutta vaan turvaudutaan paratiisiin ja jumalaan. "
Onneksi on kuitenkin joku johon voi turvata, kun aidosti uskoo siihen. Tosin en minä uskoon tullut kuoleman pelon seurauksena...en edes ajatellut kuolemaa kun tulin uskoon.
Ja tuo totuuden kohtaaminenhan selviää sitten kun selviää, että onko se totuus. Minä uskon, että tarkoittamasi totuus ei ole totuus. Toiset uskovat toiset eivät, eihän siinä mitään väärää ole.
Vaikka leikittäisiin, että en olisi uskossa niin siitä huolimatta tietoisuuden sammuminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Jos sinulla on lapsia, sinusta jää pitkien aikojen kuluttua korkeintaan vain muutamia geenejä jäljelle. Jos teet kulttuurievoluutiossa jotain merkittävää, voit meemeinä elää yhtä kauan kuin on olemassa näiden meemien säilyttämiseen ja eteenpäin siirtämiseen kykeneviä olentoja.
on unelma ikuisesta elämästä, kuolemattomuudesta. Ei haluta tunnustaa sitä, että joskus elämä loppuu. On toiveita elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen muodossa tai toisessa. Niin, kun oikein syvällisesti asiaa alkaa ajattelemaan ...
että elämä joskus loppuu.
Eri asia on mitä tarkoittaa Jeesukseen uskomattomien kuolema. Onko se sitä, että tietoisuus vain sammuu, mutta luulisi sen olevan yhtä mahdoton ajatus heillekin...ehkä heidän tietoisuus joutuu kirjaimellisesti helvettiin, niinkuin raamattu kuvaa...pystytkö sinä kuvittelemaan sen, että tietoisuutesi tosiaan sammuu, kun ajattelet asiaa ihan vakavasti?
En tiedä mistä johtuu, että en kykene kuvittelemaan kuolemaa ja tietoisuuden sammumista. Johtuuko se uskosta vai onko kaikilla samanlaisia tuntemuksia?
...koska itselläni ei ole mitään ongelmia tajuta sitä että tietoisuus on vain aivokemiaa.
mitä ilmeisemmin uskosta ja uskonnon opettamasta ajattelu tavasta.
"Minusta ajatus siitä, että olen nyt, mutta kohta en, on mahdoton, jos oikein syvällisesti ajattelee asiaa...Siis miten on mahdollista, että en olisi enään olemassakaan kuoleman jälkeen..."
___________________
Mitä väliä on sillä, mitä pystyt kuvittelemaan ja mitä et? Mielikuvituksen määrällä ei ole merkitystä sen kannalta mitä kuolemassa tapahtuu. Luonnonlait eivät tottele ihmisen mielikuvitusta.
t.Paula
pelkkiä ajatuksia vain uskomuksistani.
Samalla pohdin näitä kuoleman rajalla käyneitä joilla on selittämättömiä kokemuksia, joiden ei pitäisi olla mahdollista...eli tietoisuus on irronnut ruumiista ja he ovat kertoneet mitä ovat nähneet ja kuulleet sinä aikana kun aivotoiminta on lakannut. (esim. mitä leikkaussalissa on puhuttu ja tapahtunut)
Käsittääkseni uskottavia tuloksia tästä ei ole saatu. Kokeita on järjestetty, mutta luotettavia todisteita ruumiista irtautumisesta ei ole onnistuttu saamaan.
Näille kaikkialla kiertäville anekdooteille en panisi kovin paljon painoa. Tarinoita kerrotaan, se kuuluu ihmisluontoon. En ottaisi kaikkea todesta.
On myös pidettävä mielessä, että nukutuksessa ihminen ei ole _kuollut_, ts. hänen aivotoimintansa ei ole lakannut. Tässä on ero todelliseen kuolemaan. Ihminenhän aistii yhtä sun toista vaikka olisikin näennäisesti kanttuvei, mutta sitä tilaa ei voi verrata kuolleen ihmisen tilaan.
Itse ajattelen, että paras tapa suhtautua kuolemaan on luopumisen harjoittelu. Yritän opetella pääsemään eroon itserakkaudestani, joka väittää minulle, että olen liian erinomainen kuolemaan. Kyllä minä kuolen, ihan niin kuin kaikki muukin mikä on syntynyt.
Mutta jokainen tyylillään. Ajatus ikuisesta elämästä varmaan auttaa monia selviämään kuolemanpelosta.
Ei aivotoiminta lakkaa nukutuksen aikana.
Ainoa tilanne jossa elävän ihmisen aivotoiminta lakkaa, on uskoontulo :D
kertomuksia, mitä kuoleman rajalla käyneet(en tarkoita nukutuksessa olevia), siis kliinisesti kuolleet ovat kertoneet, että mitä on tapahtunut sinä aikana kun he ovat maanneet kliinisesti kuolleina leikkaussalissa. Ei pitäisi olla mahdollista nähdä eikä kuulla mitään, silloin kun aivotoiminta on lakannut. Tästä on tullut tv:stä dokumenttikin.
Hae vaikka googlesta tietoa hakusanalla rajakokemukset.
että aivotoiminta lakkaa nukutuksen aikana. Aivotoiminta kyllä lakkaa, kun on kliinisesti kuollut.
Et kai sinä katso TV:tä? Sehän on saatanasta, tiedä vaikka ykskaks näyttäisivät jotain kretu-vastaista luontodokumenttia....
Tietoisuuden kannalta keskeisin elin on aivot. Jokaikisen muun elimen voi vaihtaa ilman muutoksia ihmisen tietoisuudessa, paitsi aivoja.
Tietoisuus on aivotoiminnasta johtuva ilmiö. Se vaatii energia ja materiaa, joita se saa ravinnosta, toimiakseen. Ilmiö häviää, kun sitä kannattava infrastruktuuri häviää. Tässä tapauksessa aivotoiminta. Aivotoiminta taas häviää, kun aineenvaihdunta ja sen tarjoama materia ja energia häviävät.
Mielipiteitä
Jossa elävän ihmisen aivotoiminta lakkaa kokonaan, on uskoontulo aikuisiässä!
"Tietoisuuden kannalta keskeisin elin on aivot. Jokaikisen muun elimen voi vaihtaa ilman muutoksia ihmisen tietoisuudessa, paitsi aivoja."
Niinpä. Aivot taitavat suurelta osin olla "mysteeri" tänäkin päivänä...
"Tietoisuus on aivotoiminnasta johtuva ilmiö. Se vaatii energia ja materiaa, joita se saa ravinnosta, toimiakseen. Ilmiö häviää, kun sitä kannattava infrastruktuuri häviää. Tässä tapauksessa aivotoiminta. Aivotoiminta taas häviää, kun aineenvaihdunta ja sen tarjoama materia ja energia häviävät. "
Asiaa on tutkittu ja tutkimuksiin kelpuutettiin vain todella kliinisesti kuolleet, joiden sydän oli pysähtynyt sekä hengitys ja aivotoiminta lakanneet. Aivospesialisti ja neuropsykiatri Peter Fenwick'in mukaan aivojen sähköinen toiminta lakkaa jo noin 8 sekunnin kuluttua sydänpysähdyksestä. Hän toteaa:
"Tiedämme, ettei kokemusta synny ilman toimivia aivoja, joten kun aivotoiminta lakkaa, myös kokemukset lakkaavat. Jos näin ei jostain syystä käy, se viittaa vahvasti siihen, että aivot ja tietoisuus ovat erillään."
Mahtava viesti. Yksinkertaisuudessaan täydellinen.
Viimeksi kun nauroin näin oli kun luin yhden kristityn viestin.
on selvästi alle 100 miettiminen on vaikeaa.
Minun Äoni on alle 60, Mielestäni ymmärrän silti kaiken joka asiasta!
Minäkö tyhmä? nyt en kyllä ymmärrä....
Selittää jutun tai pari...
on sata.
lannenhunttarin pointtia/vitsiä... ;)
Ymmärrys ja uskoontulo ovatkin toistensa vastakohtia..
Tosissaan hän vaikutti olevan.
ole sisaltoa,se on yhta tyhja kun paasi[kumisee]
ala lainaa minun nimim. kun et siihen pysty..
l-h..se orikinelli..
pidin asiaa vitsinä... ;)
"Minusta ajatus siitä, että olen nyt, mutta kohta en, on mahdoton, jos oikein syvällisesti ajattelee asiaa..."
Kuvittele valveilla virkeänä ollessasi, vaikka autoa ajaessasi, nukkuvasi...
Ei kannata. Silti nukut joka päivä. Silloin kun pitää olla valveilla, et saakaan nukkua.
Elossa oleva ei voi tietää kuolemasta.
Päivä ei tunne yötä. Silti se tulee.
Elossa oleva ei voi tietää kuolemasta////
uskovan elamankaari kulkee painvastoin. me kuljemme illasta aamuun,tuohon ihanaan paivankoittoon.tuo on Raamatun mukainen jarjestys..tule mukaan ,viela kerkiat.Han odottaa..