LAHKOT. MITÄ TARKOITTAA "LAHKOLAISUUS"?
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.
Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)
Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.
Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä?
Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)
Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)
Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan.
Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.
Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)
Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit.(Ilm 18:4) Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa kaikissa maailman maissa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)
Kristittyjä pidettiin lahkona, koska he poikkesivat juutalaisuudesta, ja vallalla olevasta sen ajan uskonnollisten johtajien opetuksesta. (Apt 24:5) Kristityjenkin keskuuteen kuitenkin syntyi lahkoja kuten "judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain" oppi.
Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Hän puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa, ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16) Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. (1 Tim 3:5, Ef 2:20) Totuutta noudattavana se kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen joka on seurakunnan perusta. (Ef 4:15-16, 1:22, 4:15, 1 Kor 3:11) Seurakunta on "yksi ruumis" Kristuksessa ja (1 Kor 10:17, Gal 3:28) kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä, vaan yhdessä uskossa. (Ef 4:13-16)
Kuitenkin kristillisen seurakunnan sisälläkin saattoi ilmetä lahkolaisuuden syntiä, kun seurakuntalaiset jakaantuivat eri mielipiteiden taakse, vaikkakin kyseessä olisivat olleet arvostetutkin eri mielipiteiden esittäjät ja puhujat. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista riidoista. Joissakin seurakunnissa on nykyisin tapahtunut jakaantumista, seurakunta on saattanut jakaantua kahtia, tai useampiin eri protestiliikkeisiin, joita joskus myös herätysliikkeiksi kutsutaan. Kuitenkin näissä liikkeissä on usein varsin hyviä pyrkimyksiä, ja ne ovat tahtoneet palvella innokkaampaa hengellistä toimintaa, ja puhtaampaa Raamatun opetustakin usein.
Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Alkuseurakunnasta jäi vain rippeet jäljelle kun se lankesi pois totuudesta tekemällä sovitteluja maallisen vallan kanssa. (2 Tess 2:3-4) Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti, eikä yksikään seurakunta voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi pienten pienten ryhmien keskuudessa (mm. valdolaiset) keskiajan kristittyjen vainoista huolimatta joita katolinen maailma harjoitti. Näin ajatellen olisimme kaikki lahkojen jäseniä?
Uskonpuhdistuksen myötä syntyivät protestanttiset kirkot. Jumala on siunannut näitä seurakuntia, koska ne tahtoivat pois keskiajan katolisesta pimeydestä puhtaampaan Raamatun oppiin. Uskonpuhdistajia oli monia, ja heidän ympärilleen syntyi aina uusi kristillinen yhdyskunta, kun he löysivät Raamatusta uutta valoa. Sekä Luterilainen kirkko että Adventtikirkko mm. ovat näitä uskonpuhdistusliikkeitä alunperin. Adventtikirkon rooli ja merkitys uskonpuhdistajana säilyy aikamme loppuun asti. (Ilm 14:12, 12:17, 19:10)
Poikkeaminen oikean seurakunnan opista on "lihan teko" jossa ihmisen oma tahto vetää halunsa mukaiseen oppiin. (Gal 5:19-20, Room 8:4-8) Lihan tahto ei alistu Jumalan lakiin. (7) (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, 1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3)
Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana, sekä Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, Hebr 8:10, 1 Kor 12) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on kiinnostunut mitä kirjoitettu on. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:17, Ilm 1:3) Oikea kristillisyys ei pyri määräämään omantunnon asioita, vaan kysyy vapaaehtoisuutta kuten Jumalakin pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan.
Niinpä oikea kristittykin rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta opista ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista. (1 Piet 5:8) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta rakkauden keinoin pyrkien voittamaan sieluja elämän Herralle pelastukseen totuudessa.
Jumalan kansa onkin tänään (v.2005) vielä jakaantunut eri kristillisiin piireihin yksilöinä. Näiden yksilöiden tuntomerkkinä on että he ovat vilpittömiä sille valolle minkä ovat saaneet. (Luuk 12:47-48)
Jumala kuitenkin kutsuu kansaansa pois totuudesta luopuneista uskonnollisista yhdyskunnista sinne missä ilmenevät lopun ajan seurakunnan tuntomerkit.(Ilm 18:4) Ilm 14:12, opettaa ketkä lopun aikana ovat pyhiä ihmisiä. "He noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen." Heidän keskuudessaan toimii profetian Hengen lahja, (Ilm 19:10, 12:17) ja tämä seurakunta tekee lähetystyötä tietysti koko maailmassa kaikissa maailman maissa! (Matt 28:18-20, Mark 16:15-16) He palvelevat yhdessä Herraa lähimmäistensä hyväksi, ja välttyvät lahkolaisuuden synniltä pysymällä yhdessä. (Room 12:5, 1 Kor 12:12, Ef 4:16)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja joidenkin käsityksen mukaan lahkolaisuus on pikatie helvettiin.
Voin kuitenkin teitä lohduttaa, jumalaanne eikä helvettiänne ole olemassa, ellette itse itsellenne sellaista luo.
...kaikki pyrkimykset erottaa oma kannattajajoukko opettamalla heitä omaksumaan muista ryhmistä poikkeavia uskonnollisviritteisiä käyttäytymistapoja joiden varsinainen tarkoitus on toimia kynnyksenä ihmisryhmien välillä.
Mainitsit valdolaiset. M. Markkanen piti valdolaisista luentosarjaa jossa hän tahtoi osoittaa heidän edustaneen jokseenkin puhdasta "alkuseurakuntaa" sapatinviettoineen.Heillä oli kuitenkin tapoja joita me emme pidä kristillisinä.Näitä ei tietenkään mainittu esitelmän yhteydessä.Heidän varsinainen oppinsa ei tullut myöskään ilmi muilta osin kuin adventismin näkökulmia tukevilta osin.Kristinuskon alistuminen Rooman vallan alle lopetti alkuseurakunnan perinteet lopullisesti eikä uskonpuhdistus ole näkyvältä osin palauttanut totuutta esiin alkuperäiseen muotoon.Lahkolaisuutta voimme torjua vain omassa itsessämme huolehtimalla omasta hengellisestä raittiudestamme.
eriseuroja on kaikki kirkkokunnat ...niin vapaat kuin muutkin....ne on ihmisten perustamia ei Jeesuksen...
Jumalan seurakunta on hengestä syntynyt.....
lahkot on syntyneet lihan voimasta...joko maan hallinnollisella taholla tai sitten joidenkin "uskonnollisten"ihmisten toimesta on perustettu uskonnollinen yhdistys...
kyllä ihmiset yrittää matkia Jumalaa ja Jumalan seurakuntaa kaikessa...tulokset puhukoon puolestaan....hedelmistä puu tunnetaan...mitkä asiat näyttäisi olevan tärkeitä niihin kuuluvilla jäsenillä....
ovatko he nöyriä ja vähään tyytyväisiä..mielistyneet pilkkaan ja vainoon..onko Herra Jeesus heille tärkeämpi kuin mikään tässä maailmassa...vai onko velkaa rajattomasti kun pitää saada maailmasta parasta mitä on tarjolla....onko ihmisten kehut ja tarjolla oleva kunnia ja maine niitä tärkeitä asioita...
miettikää
Joh. 8:44
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä
Vaan ihan ison Juutalaisen seurakunnan kaikkein
parhaimmasta oikeaoppisesta seurakunnasta.
Tämä ainen josta Jeesus näin sanoi oli tosivanhurskaita jotka olin Sen ajan Juutalaisuuden selkäranka.
Siunausta
Antti '
Melkoinen satusetä.
Kun ei Jeesuksen määritelmä lahkolaisista kelpaa.
Lahkolaiset ovat uudestikastajia.
"yksi kaste" (Ef.4:5)
1. Joh. 3:4
Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.
Matt. 7:23
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
Ystävä hyvä
Haluaisin kertoa Sinulle mistä on kysymys tässä uudesti kastamisen kysymyksessä.
Ef 4:5 tarkoittaa luonnollisesti oikeata kastetta.
Selitys: - Siihen aikaan oli lukuiia erilaisia "pesoja" pesuja, eli kasteita joita suoritettiin mitä erilaisimpiin tarkoituksiin.
Luonnollisesti Paavali tarkoitti oikeata uskon kastetta missä kadutaan synnit, otetaan vastaan
Jeesus, tehdään parannus ja eletään Herrassa.
Ystävävä hyvä.
Ymmärrä tämä:
- Kysymys ei ollut järjestysluvusta !
Minä kerron Sinulle vielä:
- Minut on kastettu lapsena tavalliseen tapaan valelemalla otsaa eli "ristiäiset" oiden tarkoitus kaiketi oli antaa minulle nimi.
Uskosta ei kysymys ollut.
Raamatun aikaan lapsia siunattiin.
Sitten otin uskonkasteen Jeesusken ja Raamatun esimerkin mukaisesti upotuskastessa.
Lankesin pois uskosta 1,5 vuoden kuluttua (loukkaannuin ihmiseen seurakunnassa)
Palasin uskon tielle kun krapulassa eräänä aamunja Henki kuiskasi korvaani "Seurakuntasi tarvitsee Sinua."
Halusin vahvistaa uuden vahvemman uskonratkaisuni
kasteella ja meni toistamiseen uskon upotuskastelle.
En minä ole kasteissa syntiä tehnyt, enkä väärin, vaan tietenkin lankeemus oli ainoa syntini tässä.
Minut on kuitenkin kastettu "yhdellä kasteella ja yksi on usko"
En ole ottanut erilaisia pesoja joita toki ei enää suoritetakaan.
Lapsena en itse voinut vaikuttaa asiaan.
Jos Raamattua luet, ymmärrät ettei kukaan voi päättää toisen puolesta kastetta.
Siunausta
Jari LUE:
KASTEET PERHEKUNNITTAIN. KASTETTIINKO SYLIVAUVAT?
Raamattu kertoo että kasteita suoritettiin myös perhekunnittain. (1 Kor 1:16, Apt 16:14-15, 18:8)
Usko on aina henkilökohtainen ratkaisu, jota ei voi toisen puolesta tehdä missään olosuhteissa. Usko on myös kokonaan vapaaehtoinen asia. Omantunnon asioissa ei voi, ja on mahdotonta pakottaa ketään.
Oli iloinen asia kun koko perhekunta tuli uskoon ja kastettiin. Kuitenkin on hyvin mahdollista että perhekunnassa oli epäiljöitä jotka eivät kasteelle tulleet. Olivathan perheet hyvin suuria joihin saattoi kuulua UT:n aikana myös palvelijat perheineen. Näin "perhekunta" ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilöä tarkalleen. Kuitenkin jos osakin perheestä tuli uskoon, heidän vaikutuksensa aiheutti että sanaa perhekunnassa julistettiin, ja myös muut seurasivat Herraa kasteelle myöhemmin henkilökohtaisessa uskossaan. (1 Kor 7:12-16, Apt 11:14, 16:31)
Kasteeseen liittyy aina Raamatun opetuksen mukaan ensin usko ja evankeliumin kuulemisen vuoksi uudestisyntyminen Hengestä on alkanut. (1 Piet 1:23, Room 10:14-17, Mark 16:15-16) Ennen perhekuntien kastamista Raamatussa edelsi aina evankeliumin kuuleminen, katumus, kääntymys, ja syntien hylkääminen. (Matt 28:18-20, Apt 2:38-39, 8:35-39)
Raamatun esimerkki on aina luotettava. Raamattu kertoo kuitenkin avoimesti suurtenkin uskonmiesten lankeemuksistakin, joita tietenkään ei pidä seurata. Sylivauvojen ja hiukan vanhempienkin lasten kohdalla on lisäksi mielenkiintoinen asia että sen ajan roomalais-kreikkalaisen kulttuurin tapojen mukaan perhekuntiin luettiin juridisesti vain oikeustoimikelpoiset henkilöt. Holhottavat eivät ole oikeustoimikelpoisia, vaan vasta tietyssä iässä. Ehkäpä tapa johtui korkeasta lapsikuolleisuudesta? Voitaisiin sanoa että koko perhe kävi äänestämässä vaaleissa, mutta lapset eivät tietenkään äänestäneet?
Raamatun opetuksen mukaan on ilman muuta selvää ettei Jumalan tarkoitus ole missään tapauksessa että seurakunnassa on kastettuja jäseniä jotka eivät uskossa ole, eivätkä pyhityksen tietä kulje. Sellainen olisi vastoin kaikkia kristillisyyden ja seurakunnan tarkoituksen periaatteita. (1 Tim 3:15) Kuinka monta prosenttia lapsena kastetuista jää uskon tielle?
Oikeudenmukaisen Jumalan edessä vastataan teoista ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48) Lapsi ei voi vastata Jumalan edessä, esim. että lyö toista poskelle. Lapsi vastaa ratkaisuistaan Jumalan edessä vasta tultuaan kypsään ikään tehdä ratkaisuja seuraako perhekunnassa vanhempien tietä puoleen tai toiseen. Seuraako Jeesusta vai paholaista. Ennen syntien armahtamista edeltää katumus. Pikkulapsi tuskin pystyy katumaankaan syntiään. Lapsi on Raamatun opetuksen mukaan vanhempiensa pyhittämä, tai vanhempiensa mukaan kadotuksen tiellä siihen saakka kunnes Jeesus odottaa häneltä omia ratkaisuja.
(1 Kor 7:14, Ps 21:11, Snl 11:21) Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat. (1 Tim 2:4, 2 Piet 3:9) Jumalan armosta maa on täynnä varoitusmerkejä lähestyvästä lopusta. (Matt 24:3-14, 29, 32-33, 37-44)
KOSTAAKO JUMALA ISIEN PAHAT TEOT LAPSILLE?
KASTAMATTOMIEN LASTEN KOHTALO?
"Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni." (2 Moos 20:6)
Samassa yhteydessä Jumala lupaa kostaa aina neljänteen polveen, ja panna lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, ja vaatii tilille ne jotka Häntä vihaavat. (20:5)
Aadam ja Eeva lankesivat syntiin ja siitä lähtien ymmärretään että ihmiskunta on ollut "perisynnin" alainen. (1 Moos 3:13-19)
Raamattu opettaa, että jokainen vastaa omista teoistaan. (5 Moos 24:16, Jer 31:29-30, Hes 18:2-4)
"Perisynti" kulkee myös tapatottumuksina. Koti jossa juodaan alkoholia ja tupakoidaan, näkyy tavallisesti ja usein myös lasten tavoissa ennenpitkää.
Toisin tapahtuu kun ihminen ottaa uskossa vastaan Jeesuksen, ja uudesti syntymisen myötä rakkaudessa Jumalaan hylkää syntinsä. (Joh 3:3-8)
Usko tuottaa Hengen hedelminä kypsymisen tuloksena kokonaan uuden luonteen joista vanhat perityt tavat ovat poissa. (2 Kor 5:17, Room 7:22, Gal 5:22-26)
Uudestisyntynyt kristittykin erehtyy, mutta Jeesus ylipappina taivaallisessa pyhäkössä on katuneen ja kääntyneen erehtyjän puolustaja. (Hebr 8, 1 Joh 2:1, 3-5)
Aivan erilaisessa asemassa on katumaton ja kääntymätön, jonka siveyslain rikkominen on jatkuvaa , tahallista ja harkittua kapinaa Jumalaa vastaan. Kääntymättömänä hän on tuomion alainen. (Room 6:23, Ilm 22:12)
Jeesus rakasti lapsia ja siunasi heitä. Hän opetti "Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kun lapsi, hän ei sinne pääse." (Mark 10:13-16)
Juutalaisten tapana oli että lapsia siunattiin. Lapsia ei kastettu. Lapset ovat herkkiä vastaanottamaan evankeliumia ja vanhemmilla on suuri vastuu. Kun lapsi tulee ikään jossa hän on Jeesuksen arvion mukaan kypsä tekemään itse päätöksensä lapsi vastaa päätöksistään itse. Siihen saakka lapsi on vanhempiensa pyhittämä ja lapsi on puhdas. Heillä ei ole lapsena ymmärrystä "perisynnin" vuoksi riittävästi tehdä valintojaan ja vastata niistä itse.
On huomioitava aina kaikessa synnin erehdyksessä Raamatun opetus että oikeudenmukainen Jumala rankaisee ihmistä ihmisen ymmärryksen mukaan. (Luuk 12:47-48)
Jumala ei vaadi lasta tilille jos lapsi lyö toista koska lapsi ei ymmärrä tekoaan.
Raamatussa uskovan kaste kuuluu ja liittyy uskoon ja kääntymykseen, jossa ihminen hautaa vanhan elämänsä ja alkaa elää uutta elämää Kristuksessa. "Joka uskoo ja kastetaan (Ensin usko ja sitten kaste) pelastuu, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen." (Mark 16:15-16)
"Mies joka ei usko on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo joka ei usko, on uskovan miehensä pyhitämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä." (1Kor 7:14)
Jumalattomien lapsista Raamattu noudattaa samaa käytäntöä, että he ovat vanhempiensa puhittämiä tai kiroamia. "Jumalattomien siemen hävitetään" (VKR: Ps 37:28)
"Heidän lapsensa Sinä hävität maan päältä, heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta." (Ps 21:11)
Jumalan valtakunnassa kuitenkin varmasti tulee olemaan sellaisiakin jotka eivät ole päässeet kasteelle. Ihmisen ymmärryksellä emme voi olla tuomareina, emmekä päätellä kenenkään pelastumista tarkkaan. Raamatussa on kuitenkin ilmoitettu tietyt periaatteet ja ehdot.
Tuomitsemiseen ei ihmisellä ole oikeutta senkään vuoksi että syntinen voi aina myöhemmin elämässään tehdä parannuksen, katua syntinsä, ottaa vastaan Jeesuksen ja pelastua.
Tämä paikka jonka annoit kuvaamaan lahkoa, jossa Jeesus itse sanoo kyykäärmeitten sikiöiksi parhaita Juutalaisen seurakunna johtomiehiä.
Kyllä Jeesus oli Lahkolainen koko elämänsä ajan. Hänhän kuolikin Nazaretilaisen lahkon päämiehenä.
Nyt kuitenkin suuret kirkkokunnat tekevät hänestä ei lahkolaista. Ystäväni ota ensin selvää asioista ennenkuin kirjoitat.
Siunausta
Antti
Rauhaa Herrassa Antille
Kysyn olenko onnistunut loukkaamaan Sinua kun ei ole mitään kuulunut?
Toki minulla on aina paljon kirjoitttamista, että toivo hirmuisia määriä postia.
Mistä päin Finlandia muuten olet kotoisin?
Jumalan siunausta
Jari
Jeesus ei ollut mikään lahkolainen. Jeesus oli juutalainen. Juutalaist on Herran valittu kansa ja pyhä heimo.
Lahkothan sikisi vasta saatanan jälkikylvönä eli lusteena hyvin paljon 1900-luvun alun amerikassa, josta ne levisivät maailmalle.
Jeesus ei ollut todellakaan lahkolainen, vaikka siksi haukuttiin. Jeesus on aikansa "tapajuutalainen" eli tapakristitty, kuten sana sanoo. Vasta noin 30 v. hän aloitti julkisen julistuksen Mooseksen lain mukaisesti.
On lähes jumalanpilkkaa väittää Jeesusta, Jumalan Poikaa oikeaksi lahkolaiseksi ja Luciferista syntyneeksi.
Luuk. 4:16
Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
hen baptisma tarkoittaa kasteiden lukumäärää, joka on yksi kaste hen=yksi, lukumäärää ilmaiseva sana
tässäkin kohtaa esität virheellistä tietoa
Oikeaa opetusta kristittyjen kasteesta:
http://koti.japo.fi/~ekallio/kaste.html
Niin kyllä, tarvitaan vain yksi uskon kaste josta Jeesus antoi esimerkin. Se riitää.
Mutta se pitää olla oikea kaste.
Siitä on kysymys.
Kaikki muut kasteet saa hyljätä mitä oli silloin käytössä erilaisia pesuja. "peso"
Tällä tavalla ei siis lukumääräkään nouse.
Jos siis on saanut kasteen joka ei ole Raamatun esimerkin ja opetuksen mukainen, ei se tarkoita sitä että ihmisen pitää ajatella että nyt on 1 kpl saatu ja en voi ottaa oikeata kastetta, kun minun pitäisi pysyä 1 kpl (järjestysluku) kasteita.
Ei tässä ole järjestysluvun pitämisestä kyse, vaan muiden kasteiden hylkäämisestä tarpeettomina ja oikean kasteen ottamisesta.
Eiköhän näillä sanoilla tuo "yksi usko ja yksi kaste" pitäisi selvitä.
Siunausta
Jari
Vai oli Jeesus tullut oikein uskoon ennen kastettaan. Kun se on kerran esimerkki uskovien kasteesta. Höpö. Höpö.
Jeesus voideltiin kasteessa julkiseen tehtävään.
Kristillisen kasteen Jeesus asetti vasta kuolemansa jälkeen,kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen (=yksi kaste).
Vanginvartijankin perhe iloitsi yhteisestä uudesta uskosta vasta kasteen jälkeen. Ei ennen sitä.
Lyydian kastetusta perhekunnasta, johon kuuluivat ajan käytännön mukaan tietenkin lapset, ja myös palvelijat perheineen ja heidän lapsensa. Sanotaan vain Lyydian kysyneen, "jos te pidätte minua uskovaisena". Muiden kastettujen uskosta ei sanota mitään.
näkökulma.
En toki ole kenenkään kastetta halventamassa,
enkä tuomitsemassa.
Minä en ole tuomari tässä.
Kuitenkin näen että uskoon liittyy kaste tässä järjestyksessä.
Itse asiassa selvempää ilmoitusta olen itse kaivannut joskus Raamatusta kun asiaa pohdin, mutta tyydyin "joka uskoo ja kastetaan" ajatukseen.
En lähde jossittelemaan, vaan suositan tätä tuomitsematta muuta.
Muistan oman ratkaisuni kun menin kasteelle. Ajattelin etten missään tapauksessa häviä mitään, ja saan upotuskasteella varmistettua sen ettei asia jää vaivaamaan onko kasteeni riittävä.
Olin tyytyväinen kasteeni jälkeen ettei minua asia enää vaivannut.
Kuitenkin sanoisin vielä, että minulle ainakin on selvää ettei ihmistä voi ottaa seurakuntayhteyteen jos hänellä ei omaa vakaumusta ole.
Kukaan ei voi toisen puolesta päättää.
Tuloksena on että kirkko on täynnä uskoa halveksivia ja Jumalaa vihaavia ihmisiä jotka halventavat Kristuksen uhrin.
Heidän vuokseen kirkossa ei uskalleta puhua enää synnistä ja ihmisopit menevät Raamatun edelle.
Jumalako sellaista siunaisi?
Siunausta
Jari
tai ymmärtänyt, jos minulle kirjoitit.
Minulla ei ole siihen lisäämistä, eikä pois ottamista.
Siunausta
jari
Joten lue hieman paremmin mitä kirjoitat:
Kun tämä tapahtui Tällä Jeesuksella oli silloin mukanaan vain 12 toista Opetuslasta ja nelja naista joista kerrotaan Muissa historiikeissä.
Ystäväni lue ja ymmärrä myös mitä luet.
Näet jos me eläisimme nykyajassa tämän sanonnan kanssa. Ja samainen Jeesus nuhtelisi Piispoja Kirkkoherroja ja pastorita, Niin varmasti
ymmärtäisit tämänkin lauseen paremmin.
Minä neuvon sinua. Lue Raamattusi huolella ennen
kuin alat tehdä omia johtopäätöksiäsi.
Se tässä vain oli huvittavaa kun tietämättäsi
solvasit omaa Higragiasi aivan huomaamattasi.
Siunausta Antti
Mutta kaiken kukkuraksi meidän tulisi pysyä Raamatun tulkinnassa. Jeeus esiinty Kirjan oppineiden ja korkean Juutalaisen uskonnon mukaan Lahkolaisena kuolemaansa asti. Ketä
jeesu sanoi
te kyykäärmeiden sikiöt. Nämä henkilöt joista Jeesus käytti tätä nimeä. He olivat Juutalaisen seurakunnan johtajia kirjan oppineita Ja
Fariseuksia: Joten tulkintasi
on hieman väärällä linjalla. Tarkasta aina kirjoituksesi Raamatusta siellä on totuus.
En ole koskaan sanonut Jeesusta Lusiferista syntyneeksi Enkä tule koskaan sanomaan. Oletko
ymmärtänyt pienen viestini.
Siunausta sinulle