... seurakunnassa! Teesit meni jo vanhoiksi!
Luther vaietkoon...
Ja heti!
15816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...raukkaa
459 vuotta, niin että olet kehotuksinesi aika paljon myöhässä.
Se onkin jo eläkkeellä, niinkuin hänen juttunsakin pitäisi olla.
Luther kuoli Eislebenissä 18. helmikuuta 1546. Niin että eläkkeelläolosta ei voi puhua. Luterilaisuus sen sijaan on hengissä ja voi hyvin. Se, jota luterilaisuus ei kiinnosta, älköön tulko tänne, vaan menköön mieluummin niille sivuille, jotka häntä kiinnostavat. Onhan täällä valinnanvaraa vaikka muille jakaa.
Lutherin oppi ei pysynyt kauan puhtaana. Onneksi on herätysliike, jossa on sama oppi kuin Lutherilla, Kristuksella ja apostoleilla.
Oli karmeeta luettavaa Espoon piispan Mikko Heikan kirjoitus lauantain hesarissa. Hän valitti kuinka kirkkohallituksella on eri kanta kuin kirkon virallinen kanta.
On ihmeellistä, että rakkauteen vedoten kumotaan raamatun sanoma joka on varmasti myös Lutherin ymmärrys. Tähän vedoten kirkko on hyväksynyt naispappeuden, abortin, avioeron ja uudelleen vihkimisen. Ja nyt hedelmällisyys hoidot homoille.
Siis samaan vedotaan alkaneen elämän tappamisessa kuin uuden elämän alkamisessa Luojan järjestystä vastaan.
mutta hänen satunsa elävät.
Olen luterilainen ja uskon, muttei kyllä voi mielestäni sanoa, että luterilaisuudella menee hyvin. Ilmestyskirjan alussa on hyvin kuvattu yhdellä Aasian seurakunnalla luterilaisuutta: Joskus se oli mahtava seurakunta mahtavassa kaupungissa, mutta nykyään enää savikylä.
tarkoitettuja kertomuksia kuten eläinsadut, sadut prinsseistä ja prinsessoista jne. Luther ei tullut kirjoittaneeksi yhtään satua, mutta ei hätä ole tämän näköinen, onhan niitä Suomen kansan satuja ja tarinoita, Grimmin veljesten, Andersenin, Topeliuksen ym. satuja. Löydät varmaan mieleisiäsi, kun näet vähän vaivaa. Ehkäpä kirjallisuuspalstallakin osataan neuvoa.
Kun sanotaan niin kuin sanotaan, niin samalla sanotaan, ettei tunneta Lutherin laajaa kirjallista tuotantoa ensinnäkään teologiassa ja kaikessa muussa inhimillisen elämän alueissa, myös lasten saduissa.
Sanotaan olevan luterilaisia, vaan ei tiedetä mitä Luther on sanonut, tehnyt ja Sanalla taistellut opilliseen selvyyteen uskonpuhdistajana katolisesta harhaopeista ja taikauskosta. Lutherin yksi hedelmä oli Raamattu kansan kielelle.
Nyt Luterilaisessa kirkossa on painuttu takaisin syvään kuoliotilaan opillisessa ymmärryksessä, vaikka sanotaan olevansa luterilaisia.
Väitän, että Luterilaisessa kirkossa on hyvin vähän sellaisia pastoreitakaan, jotka tuntevat Lutherin opetuksia ja edes luterilaisen kirkon Tunnustuskirjaa. Valapattoja on paljon.
Alpo Ahola
Töysä
www.nic.fi/~aahola
prinssejä ja prinsessoja on oikeesti olemassa, niistä voi kirjoittaa tottakin.
Paholainen on vain saduissa, ja Luther kirjoitti paholaissatuja.
satuna, niin onhan tietenkin kaikki sinulle satua. Paholainen kuuluu kuitenkin uskontojen kontekstiin, paholaissadut taas kirjallisuuspalstalle. Varmaa on, että Luther ei kirjoittanut mitään kaunokirjallista tekstiä, ei paholaisista eikä muustakaan. Jos olet satujen ystävä, kuten väität, niin alapa tustustua satuihin, että tiedät, mistä puhut.
että paholainen olisi häirinnyt häntä useaan otteeseen, ja kerran hän olisi heittänyt paholaista mustepullolla.
Mikäli kertomus pitää paikkansa, niin Luther lienee pitänyt paholaista enemmän todellisena persoonana kuin vain uskonnolliseen kontekstiin kuuluvana juttuna.
Uskontojen kontekstiin kuuluva persoonallinen paholainen tarkoittaa luonnollisesti olentoa, jota ei reaalimaailmassa ole olemassakaan.
Lutherista on kerrottu paljon tarinoita kuten tuo mustepullolla heittäminen. Näillä sivuilla on muitakin Lutherista kerrottuja tarinoita:
http://www.luther.de/fi/legenden
Kai ihmisistä tuolloin ja myöhemminkin oli tapana kertoa asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa tai joissa oli ainakin vähän liioiteltu. Minä olin hyvin pettynyt, kun opiskellessni sain tietää, että nämä tällaiset kuuluisien henkilöiden sanomina pidetyt sanonnat on myöhemmin keksitty: Se pyörii sittenkin. Tässä seison enkä muuta voi. Enemmän valoa. Minä elän. jne. Entä minkähän verran historiallisina totuuksina kerrotut asiatkaan yleensä pitävät paikkansa?
on aina hyvä muistaa, että kertojat ovat voineet värittää entisajan henkilöiden sanomisia ja tekemisiä paljonkin.
Olen lukenut, että Luther nimitti Paavia paholaiseksi ja kirjoitti hänelle paljon, niin on epäilty mustepullolla heittämisen tarkoittavan tätä.