Se oli todellakin elämäni onnellisin hetki. Oli melko pimeää, takan tuli ja muutamat kynttilät valaisivat mökkiä. Vaikka mökki oli täynnä ihmisiä ja puheen sorinaa, en nähnyt tai kuullut ketään. Tuntui kuin muut olisivat olleet jossain kaukana… Silmiä poltti, olin varmaan tunnin jo tuijotellut takkaa. Käänsin katseen ja näin sukulaisteni istuvan ja juttelevan kahvipöydässä.
Tästä on aikaa varmaan jo lähes 20 vuotta, mutta silti tuntuu kuin voisin vain silmäni ummistaen palata tuohon aikaan ja hetkeen. Tuntea takan lämmön, tuoreen kahvin tuoksun nenässäni ja kuulla jostain kaukaisuudesta puheen sorinan. Silloin vielä olin viaton ja tietämätön elämän julmuudesta.
Kun voisinkin oikeasti palata tuohon hetkeen… Lapsen viattomaan mieleen vailla suurempaa huolta huomisesta. Tai jos edes hetken voisin kokea sen turvallisuuden, rauhan ja onnellisuuden tunteen uudelleen.
Tästä on aikaa varmaan jo lähes 20 vuotta, mutta silti tuntuu kuin voisin vain silmäni ummistaen palata tuohon aikaan ja hetkeen. Tuntea takan lämmön, tuoreen kahvin tuoksun nenässäni ja kuulla jostain kaukaisuudesta puheen sorinan. Silloin vielä olin viaton ja tietämätön elämän julmuudesta.
Kun voisinkin oikeasti palata tuohon hetkeen… Lapsen viattomaan mieleen vailla suurempaa huolta huomisesta. Tai jos edes hetken voisin kokea sen turvallisuuden, rauhan ja onnellisuuden tunteen uudelleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... voi kun saisi joskus kokea sen tunteen...