Kanadalainen Crerry Kingley on ollut töissä
lapsiseksikadulla 8 vuotta Vancouverissa.
Hän ei itse saanut yhtään rahaa työstään.
Kun Cherry oli 14 vuotias huijasi 18 vuotias pari hänet 'töihin' kaupunkiin.
Asiakkaita oli 8-10 päivässä, työpäivät jopa 18 tuntisia. Seksi oli usein väkivaltaista.
Pedofiilit olivat lääkäreitä, lakimiehiä,opettajia
jne. eivät mitään kammottavia pedofiileja.
Lapsipornokatujen ostajat olivat sekä turisteja että paikallisia, sotilaita, teini-ikäisiä poikia ja vanhoja vaareja.
22 vuotiaana Cherry Kingsley irrottautui lapsi- seksikadulta ja on alkanut toimia
lapsiseksiä vastaan. Hän on kirjoittanut raportin
lapsiseksikatujen lapsien kokemuksista ja osallistunut Unicefin maailmankongressiin.
Hän on ollut järjestämässä tapahtumaa, jossa 55
lapsiseksikatujen lasta on 10 eri maasta on kokoontunut.
Cherry Kingsley johtaa ICEC järjestöä, joka taistelee lapsiseksiä vastaan.
Lapset leimataan huoriksi, mutta heidän asiakkaansa jäävät kasvottomiksi.
Media ja yhteiskunta hiljaa hyväksyy lapsiseksikadut. Hallitus voi Cherryn Kingsleyn
mukaa suojata lapsia lailla ja tarjota heille suojatyöpaikkoja.
Cherry Kingsley toteaa, että mediassa lapsiseksikatujen lapsia käytetään yhä useammin viihdykkeen lähteenä. Hän korostaa ettei hän kerro tarinaansa saadakseen sääliä, vaan vaikuttaakseen asioihin.
Avainkysymys on: Miksi politiikot, edes naispolitiikot eivät ole tehneet asialle
mitään!
Miksi poliisi ei ota lapsiseksikatujen asiakkaita
kiinni ja pane kaltereiden taakse. Ei ole olemassa yhtäkään tekosyytä, jolla
lapsiseksin ostajia , sitä levittäviä tai hallussapitäviä miehiä voidaan millään tavalla puolustaa.
Luulisi internetin helpottavan pedofiilien kiinnisaamista ja onneksi useampia renkaita on jo jäänyt kiinni. Mikä on, ettei näin törkeää
rikollisuutta saada kuriin? Miksi näin on?
Kysymys on pahemmasta kuin murhasta.
Kysyn Cherry Kingsleyn tavoin, miksi yhteiskunta suojelee heitä? Miksi poliisit eivät ota lapsiseksikatujen asiakkaita kiinni ja heitä tuomita vankilatuomiolla?
lapsiseksikadulla 8 vuotta Vancouverissa.
Hän ei itse saanut yhtään rahaa työstään.
Kun Cherry oli 14 vuotias huijasi 18 vuotias pari hänet 'töihin' kaupunkiin.
Asiakkaita oli 8-10 päivässä, työpäivät jopa 18 tuntisia. Seksi oli usein väkivaltaista.
Pedofiilit olivat lääkäreitä, lakimiehiä,opettajia
jne. eivät mitään kammottavia pedofiileja.
Lapsipornokatujen ostajat olivat sekä turisteja että paikallisia, sotilaita, teini-ikäisiä poikia ja vanhoja vaareja.
22 vuotiaana Cherry Kingsley irrottautui lapsi- seksikadulta ja on alkanut toimia
lapsiseksiä vastaan. Hän on kirjoittanut raportin
lapsiseksikatujen lapsien kokemuksista ja osallistunut Unicefin maailmankongressiin.
Hän on ollut järjestämässä tapahtumaa, jossa 55
lapsiseksikatujen lasta on 10 eri maasta on kokoontunut.
Cherry Kingsley johtaa ICEC järjestöä, joka taistelee lapsiseksiä vastaan.
Lapset leimataan huoriksi, mutta heidän asiakkaansa jäävät kasvottomiksi.
Media ja yhteiskunta hiljaa hyväksyy lapsiseksikadut. Hallitus voi Cherryn Kingsleyn
mukaa suojata lapsia lailla ja tarjota heille suojatyöpaikkoja.
Cherry Kingsley toteaa, että mediassa lapsiseksikatujen lapsia käytetään yhä useammin viihdykkeen lähteenä. Hän korostaa ettei hän kerro tarinaansa saadakseen sääliä, vaan vaikuttaakseen asioihin.
Avainkysymys on: Miksi politiikot, edes naispolitiikot eivät ole tehneet asialle
mitään!
Miksi poliisi ei ota lapsiseksikatujen asiakkaita
kiinni ja pane kaltereiden taakse. Ei ole olemassa yhtäkään tekosyytä, jolla
lapsiseksin ostajia , sitä levittäviä tai hallussapitäviä miehiä voidaan millään tavalla puolustaa.
Luulisi internetin helpottavan pedofiilien kiinnisaamista ja onneksi useampia renkaita on jo jäänyt kiinni. Mikä on, ettei näin törkeää
rikollisuutta saada kuriin? Miksi näin on?
Kysymys on pahemmasta kuin murhasta.
Kysyn Cherry Kingsleyn tavoin, miksi yhteiskunta suojelee heitä? Miksi poliisit eivät ota lapsiseksikatujen asiakkaita kiinni ja heitä tuomita vankilatuomiolla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kysymyksiä. Esität ne vaan väärässä maassa. Suomalaiset
poliisit tai viranomaiset ylipäätänsä eivät paljon
Kanadan asioihin puutu.