Ketään suomalaista ei kiinnosta eikä hetkauta pätkääkään hurrikaanin jäljiltä tulvavesissä kelluvat, ehkä tuhannet ruumiit, ammuskelevat ja ryöstelevät roskajoukot tai hädässä olevat pelastajia odottelevat ihmiset.
Kun asiaa ajattelin puoli sekunttia niin totesin, ettei hetkauta minuakaan. Kun ajattelin toiset puoli sekunttia niin totesin, ettei minua hetkauttanut myöskään tsunami millään tavoin. Ymmärrä toki, että jos siellä olisi ollut omaisiani niin tilanne olisi ollut toinen.
Sodat, kansanmurhat, nälänhädät, niistä en enää viitsi edes lukea.
Viimeinen tapahtuma joka edes hiukan vaikutti itseeni oli WTC tornien sortuminen.
Ensin arvelin itseltäni kadonneen kokonaan kyvyn tuntea empatiaa mutta sekunnin mietittyäni ymmärsin ettei kyse ole siitä.
Nämä katastrofit/sodat/tappamiset muutetaan nykyisin välittömästi politiikaksi mediassa ja tapahtumista etsitään omia mielipiteitä tukevia yksityiskohtia joita sitten korostetaan voimakkaasti. Inhimillisistä kärsimyksistä kerrotaan vain sen verran ja siinä yhteydessä jossa se palvelee omia tarkoitusperiä.
Kun katastrofeista kerrotaan poliittisina tapahtumina, ei ole ihme, ettei empatiaa synny.
Asiasta poiketen mutta siihen liittyen olen miettinyt pari sekunttia sitä, miksi ihmiset eivät itse ole omatoimisesti pelastautuneet alueelta vaan ovat tyytyneet odottelemaan apaattisina. Ovatko ihmiset jo niin avuttomia, että ilman moottorivoimaa ja sileää asfalttia on liikkuminen heille mahdotonta. Osansa saattaa toki olla sillä, että ulkomuodosta päätellen nuo ihmiset eivät ole eläissään jaloillaan itseään kuljettaneet kymmentä metriä enempää kerrallaan.
Kun asiaa ajattelin puoli sekunttia niin totesin, ettei hetkauta minuakaan. Kun ajattelin toiset puoli sekunttia niin totesin, ettei minua hetkauttanut myöskään tsunami millään tavoin. Ymmärrä toki, että jos siellä olisi ollut omaisiani niin tilanne olisi ollut toinen.
Sodat, kansanmurhat, nälänhädät, niistä en enää viitsi edes lukea.
Viimeinen tapahtuma joka edes hiukan vaikutti itseeni oli WTC tornien sortuminen.
Ensin arvelin itseltäni kadonneen kokonaan kyvyn tuntea empatiaa mutta sekunnin mietittyäni ymmärsin ettei kyse ole siitä.
Nämä katastrofit/sodat/tappamiset muutetaan nykyisin välittömästi politiikaksi mediassa ja tapahtumista etsitään omia mielipiteitä tukevia yksityiskohtia joita sitten korostetaan voimakkaasti. Inhimillisistä kärsimyksistä kerrotaan vain sen verran ja siinä yhteydessä jossa se palvelee omia tarkoitusperiä.
Kun katastrofeista kerrotaan poliittisina tapahtumina, ei ole ihme, ettei empatiaa synny.
Asiasta poiketen mutta siihen liittyen olen miettinyt pari sekunttia sitä, miksi ihmiset eivät itse ole omatoimisesti pelastautuneet alueelta vaan ovat tyytyneet odottelemaan apaattisina. Ovatko ihmiset jo niin avuttomia, että ilman moottorivoimaa ja sileää asfalttia on liikkuminen heille mahdotonta. Osansa saattaa toki olla sillä, että ulkomuodosta päätellen nuo ihmiset eivät ole eläissään jaloillaan itseään kuljettaneet kymmentä metriä enempää kerrallaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinua ei kosketa toisten hätä. Päättelet sen perusteella, ettei se kosketa muitakaan. Päättelet, että kritiikki laiminlyöneitä viranomaisia ja yhteiskuntaa kohtaan on siis vain politiikkaa. Ajattelet kuin psykopaatti, joka käyttäytyy juuri noin. Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.
kuka välittää.....tuskin kukaan.
Näin minäkin nykyään ajattelen uutiskanavia seilatessani.Kaikki on tullut nähtyä jo.Tiedä sitten jos omalle kohdalle sattuisi,itkuko tulis,vai miten reagoisin.Kuolemaan suhtaudun jo hyvin realisesti,omaankin.Maailmaan synnytään ja sitten kuollaan,kuka mitenkin.
Osa näistä lihavista ei ole edes päässyt tuolista ylös,joten heille valitettavasti tuli hukkumiskuolema noin niinkuin pakosta :(