Koko eilispäivä meni pohjois-Kirkkonummen Siikajärvellä, jossa oli taas jokavuotinen Siikajärvi-päivä monine oheistapahtumineen. Niihin minäkin riemurinnoin osallistuin, jopa Siikajärven ympärijuoksuun!
Kun vielä yövyinkin ystäväperheen mökillä paikkakunnalla, vasta tänään olen ehtinyt lukea kahden päivän lehdet. Paljon mielenkiintoista niissä on. Niistä eräitä kommentteja.
Keskusta on vaihtanut ministeriä, väliaikaisesti tosin. Keskustan sympaattisin (Matti Vanhasen ohella) ja varmasti fiksuin ministeri Paula Lehtomäki saa vähintään yhtä sympaattisen ja fiksun tuuraajan, ja onhan Mari Kiviniemi ulkoisesti vielä näyttävämpi. Ja sitä paitsi helsinkiläinen, uus-sellainen, kuten niin monet helsinkiläiset. Lycka till Marille!
Jospa tuollaiset Lehtomäen ja Kiviniemen kaltaiset poliitikot pystyisivät vähitellen hieman muuttamaan puoluettaankin, eikä ainoastaan sen julkikuvaa!
Eri puolueiden kannattajat ovat arvioineet puolueittensa johtajia ja antaneet niille arvosanoja. Sdp:n uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma ei näy pärjänneen kovin hyvin. Kukapa olisi voinut heti Paavo Lipposen jälkeen saada kovin korkean arvosanan. Matti Vanhanen sen sijaan näkyy saaneen hyvän arvostelun oman puolueensa kannattajilta. Kukapa kovin huonon arvosanan olisi voinut saada Anneli Jäätteenmäen jälkeen!
Ei Heinäluomasta koskaan tule uutta Väinö Tanneria tai Paavo Lipposta, ei Kalevi Sorsaakaan, kun niin erilaisia kuin Eero kaikki nuo mainitut olivat ominaisuuksiltaan. Mutta demarien ”neljään suureen” verratakseni uusi Rafael Paasio Heinäluomasta hyvinkin voi tulla. Jotkut pitivät Paasiota jahkailevana vätyksenä, mutta historiantutkimus on osoittanut, että hän oli niitä harvoja, joka ei taipunut Kekkosen edessä. Ja historiallisen suureen vaalivoittoon hän vei puolueensa 1966 vaaleissa.
On Heinäluoma jo osoittanut jämäkkyyttään kuntaremonttiasiassa tyrmäämällä toisen demarin Jukka Peltomäen ilmeisesti kepulle tilaustyönä tekemän ehdotuksen. Heinäluoma on sitä mieltä, että kuntia on liitettävä yhteen niin, että jää noin 100-120 kuntaa. Eilisessä Hesarissa hän tuo esille oman visionsa, jossa kunnat voisivat itse kerätä tarvitsemansa verotulot. Silloin riippuvuus valtiosta vähenisi ja kuntien itsehallinto vahvistuisi. (Sdp:n kuntavastaava, kansanedustaja Rakel Hiltunen sanoo samassa lehdessä, että 60-80 kuntaa riittäisi).
Tämän päivän HS:ssa keskustan kansanedustaja Antti Rantakangas näkyy kannattavan Heinäluoman ehdotusta.
Yli 80-vuotias Max Jakobson jaksaa osallistua ja kantaa huolta tulevaisuudestakin. Hänen ehdotustaan ”seitsemästä viisaasta miehestä” kommentoin jo aikaisemmin. Sen kannalla en ole, kun en pidä yhteiskunnallista tilannettamme sellaisena kuin se oli ”Korpilammen” aikoina 1977, enkä usko sen ajan lääkkeiden pätevän nykytarpeisiimme. Samaa mieltä kanssani näkyvät olevan monet parin viime päivän lehdissä, ja myös monet lehdet, joita mm. HS referoi.
Mutta kannatan Maxin esitystä turvallisuustarpeittemme perusteellisesta selvityksestä ja venkoilematonta kannanottoa Nato-jäsenyyteen. Max on harmistunut siitä, että natokeskustelua ei ilmeisesti käydä hänen toivomallaan tavalla presidentinvaalikampanjassa, kun pääehdokkaat karttelevat selvää kannanottoa asiaan. Nythän pääministeri Vanhanen (tämän päivän HS) näkyy tyrmäävän jopa turvatakuuvaatimukset EU:lta, joita kokoomus esittää. Käsittämätön kannanotto!
Eilisessä Hesarissa oli myös eräs toinen merkittävä puheenvuoro Nato-asiassa. Siitä teen kohta oman avauksensa.
Niin, tukikohtana tuolla Siikajärvellä oli upeassa maisemassa oleva Rakennusliiton hieno kurssikeskus-hotelli Siikaranta. Siis varmaan osa sitä Hagiksen punakonetta, mistä City-Keskusta vaahtoaa. Siellä kuitenkin myös sinivalkoinen kapteeni evp. eilen illalla vei valssiin muutamaa viehkoa daamia ja hieman tangoakin taivutteli, eikä politiikasta puhuttu sanaakaan!
Minua 10 vuotta nuorempi mökki-isäntäni, joka tänäkin vuonna on juossut jo monta maratonia, juoksi tuon runsaan seitsemän kilometrin mittaisen Siikajärven ympärijuoksun hieman päälle 31 minuutissa. Minä en ottanut numerolappuakaan rintaani, vaan taivalsin omaa tahtiani hieman jälkijoukoissa – en tosin ainoana enkä hitaimpanakaan niissä. Mutta vaatimattomuuttani jätän aikani ilmoittamatta.
Kun vielä yövyinkin ystäväperheen mökillä paikkakunnalla, vasta tänään olen ehtinyt lukea kahden päivän lehdet. Paljon mielenkiintoista niissä on. Niistä eräitä kommentteja.
Keskusta on vaihtanut ministeriä, väliaikaisesti tosin. Keskustan sympaattisin (Matti Vanhasen ohella) ja varmasti fiksuin ministeri Paula Lehtomäki saa vähintään yhtä sympaattisen ja fiksun tuuraajan, ja onhan Mari Kiviniemi ulkoisesti vielä näyttävämpi. Ja sitä paitsi helsinkiläinen, uus-sellainen, kuten niin monet helsinkiläiset. Lycka till Marille!
Jospa tuollaiset Lehtomäen ja Kiviniemen kaltaiset poliitikot pystyisivät vähitellen hieman muuttamaan puoluettaankin, eikä ainoastaan sen julkikuvaa!
Eri puolueiden kannattajat ovat arvioineet puolueittensa johtajia ja antaneet niille arvosanoja. Sdp:n uusi puheenjohtaja Eero Heinäluoma ei näy pärjänneen kovin hyvin. Kukapa olisi voinut heti Paavo Lipposen jälkeen saada kovin korkean arvosanan. Matti Vanhanen sen sijaan näkyy saaneen hyvän arvostelun oman puolueensa kannattajilta. Kukapa kovin huonon arvosanan olisi voinut saada Anneli Jäätteenmäen jälkeen!
Ei Heinäluomasta koskaan tule uutta Väinö Tanneria tai Paavo Lipposta, ei Kalevi Sorsaakaan, kun niin erilaisia kuin Eero kaikki nuo mainitut olivat ominaisuuksiltaan. Mutta demarien ”neljään suureen” verratakseni uusi Rafael Paasio Heinäluomasta hyvinkin voi tulla. Jotkut pitivät Paasiota jahkailevana vätyksenä, mutta historiantutkimus on osoittanut, että hän oli niitä harvoja, joka ei taipunut Kekkosen edessä. Ja historiallisen suureen vaalivoittoon hän vei puolueensa 1966 vaaleissa.
On Heinäluoma jo osoittanut jämäkkyyttään kuntaremonttiasiassa tyrmäämällä toisen demarin Jukka Peltomäen ilmeisesti kepulle tilaustyönä tekemän ehdotuksen. Heinäluoma on sitä mieltä, että kuntia on liitettävä yhteen niin, että jää noin 100-120 kuntaa. Eilisessä Hesarissa hän tuo esille oman visionsa, jossa kunnat voisivat itse kerätä tarvitsemansa verotulot. Silloin riippuvuus valtiosta vähenisi ja kuntien itsehallinto vahvistuisi. (Sdp:n kuntavastaava, kansanedustaja Rakel Hiltunen sanoo samassa lehdessä, että 60-80 kuntaa riittäisi).
Tämän päivän HS:ssa keskustan kansanedustaja Antti Rantakangas näkyy kannattavan Heinäluoman ehdotusta.
Yli 80-vuotias Max Jakobson jaksaa osallistua ja kantaa huolta tulevaisuudestakin. Hänen ehdotustaan ”seitsemästä viisaasta miehestä” kommentoin jo aikaisemmin. Sen kannalla en ole, kun en pidä yhteiskunnallista tilannettamme sellaisena kuin se oli ”Korpilammen” aikoina 1977, enkä usko sen ajan lääkkeiden pätevän nykytarpeisiimme. Samaa mieltä kanssani näkyvät olevan monet parin viime päivän lehdissä, ja myös monet lehdet, joita mm. HS referoi.
Mutta kannatan Maxin esitystä turvallisuustarpeittemme perusteellisesta selvityksestä ja venkoilematonta kannanottoa Nato-jäsenyyteen. Max on harmistunut siitä, että natokeskustelua ei ilmeisesti käydä hänen toivomallaan tavalla presidentinvaalikampanjassa, kun pääehdokkaat karttelevat selvää kannanottoa asiaan. Nythän pääministeri Vanhanen (tämän päivän HS) näkyy tyrmäävän jopa turvatakuuvaatimukset EU:lta, joita kokoomus esittää. Käsittämätön kannanotto!
Eilisessä Hesarissa oli myös eräs toinen merkittävä puheenvuoro Nato-asiassa. Siitä teen kohta oman avauksensa.
Niin, tukikohtana tuolla Siikajärvellä oli upeassa maisemassa oleva Rakennusliiton hieno kurssikeskus-hotelli Siikaranta. Siis varmaan osa sitä Hagiksen punakonetta, mistä City-Keskusta vaahtoaa. Siellä kuitenkin myös sinivalkoinen kapteeni evp. eilen illalla vei valssiin muutamaa viehkoa daamia ja hieman tangoakin taivutteli, eikä politiikasta puhuttu sanaakaan!
Minua 10 vuotta nuorempi mökki-isäntäni, joka tänäkin vuonna on juossut jo monta maratonia, juoksi tuon runsaan seitsemän kilometrin mittaisen Siikajärven ympärijuoksun hieman päälle 31 minuutissa. Minä en ottanut numerolappuakaan rintaani, vaan taivalsin omaa tahtiani hieman jälkijoukoissa – en tosin ainoana enkä hitaimpanakaan niissä. Mutta vaatimattomuuttani jätän aikani ilmoittamatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehestä ei tiedetä oikeastaan mitään muuta kuin että keskenjääneet opinnot hänellä on takanaan ja pitkä ammattiyhdistysura. Lieneekö niistä toinen seurausta toiselle.
Ei häntä voi verrata Rafu Paasioonkaan, joka oli jo puolueen puheenjohtajaksi tullessaan kokenut poliitikko ja pitkäaikainen taustavaikuttaja mm. lehden päätoimittajana.
Heinäluomasta voi silti ehkä tulla hyvä ja pitkäaikainenkin pujeenjohtaja puolueelleen ja merkittävä politiikko, mutta yhtä hyvin hän voi jäädä vain yhden kauden mieheksi. Ja varmasti jää sellaiseksi, elleivät demarit saa vaalivoittoa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Siinä tapauksessa ilmeisesti vihdoinkin aukeisi paikka Tuomiojalle.
...jo yhtä ja toista tiedetään, mutta kieltämättä hieman ristiriitainen näkemys nähdystä on syntynyt monellekin, myös minulle.
Häntä on sanottu mediapelin suurmestariksi, ja saattaa sitä ollakin, mutta mitä hän ajanee tuolla viivyttelyllään hallitukseen tulostaan. Se minulle toi mieleeni verrata häntä Rafael Paasioon, jonka "hitauteen" hallituksen muodostamisessa 1966 monet hermostuivat, pahimmin kai Urho Kekkonen. Mutta siitähän Paasio ei olut moksiskaan.
Ei voida sanoa, että Heinäluoman opinnot olisivat jääneet kesken, kun hän ei normaalissa opiskelijaiässä päässyt niitä aloittamaankaan. Omakohtaisestikin tiedän, että "sellaista sattuu" pakostakin; en tosin ole varma, olisiko Heinäluomalla ollut siihen välttämätön pakko. Myöhemmin hän sentään luki työnsä ohella ylioppilaaksi iltaoppikoulussa ja onhan hänellä myös sen jälkeisiä valtiotieteen opintoja, mutta ei loppututkintoa.
Melkoista "koulua" hän kuitenkin on käynyt jo sekä siellä SAK:ssa että myös politiikassa. Ei sdp olisi ihan tyhjäpäisenä pidettyä miestä valinnut puoluesihteerikseenkään, saati puheenjohtajakseen!