Tässä SYVÄLLISIÄ ajatuksia.
En arvannut kun synnyin, että jotakin on olemassa.
Yhtäkkiä vaan rupesi näkymään jotakin. Muistan kun sain itselleni selkeän tietoisuuden itsestäni. Kysyin äidiltäni ensimmäiseksi kysymyksen: "Äiti, mistä minä olen tullut?", äiti ei osannut vastata.
Silloin kun kysyin äidiltäni asiaa, olin hyvin pieni, juuri puhumaan oppinut, istuin sängyn päällä hajareisin ja äitini oli vieressä. Muistan että olin hyvin iloinen että olen olemassa, se oli minulle VALTAVA asia. Kaikki oli minulle uutta ja koin heti että joku suuri rakkaus oli kaiken takana.
Aamulla mentiin alakertaan ja keittiössä oli mummo ja vaari. Muistan kun kysyin mummolta että mistä tämä kaikki on oikein tullut, niin mummo vastasi topakasti että Jumala sen on tehnyt!
Ihmettelin Jumalan suuruutta ja ymmärsin jo silloin että Jumala on luonut olemassaolon.
joskus neljä vuotiaana kysyin mummolta että mitä tuo mies tekee tuossa pienellä puuristillä seinällä? Mummo vastasi että se on Jumalan poika joka on siinä ristillä meidän syntiemme takia. Ihmettelin sitäkin suuresti.
Tietyt asiat jäävät minulle muistiin tosi
tarkasti, vaikka ne ovat ihan varhaislapsuudesta.
Minusta jo se että jotakin on olemassa, on todiste Jumalan olemassaolosta. Jumalan voi nähdä kun katsoo vaikkapa ikkunasta ulos, esimerkiksi. Ajatelkaapa jos mitään ei olisi olemassa.
Pitää muistaa arvostaa elämää ja olemassaoloa, kaikki on lahjaksi saatua.
Toivotan kaikille lämpimästi Jumalan siunausta!
En arvannut kun synnyin, että jotakin on olemassa.
Yhtäkkiä vaan rupesi näkymään jotakin. Muistan kun sain itselleni selkeän tietoisuuden itsestäni. Kysyin äidiltäni ensimmäiseksi kysymyksen: "Äiti, mistä minä olen tullut?", äiti ei osannut vastata.
Silloin kun kysyin äidiltäni asiaa, olin hyvin pieni, juuri puhumaan oppinut, istuin sängyn päällä hajareisin ja äitini oli vieressä. Muistan että olin hyvin iloinen että olen olemassa, se oli minulle VALTAVA asia. Kaikki oli minulle uutta ja koin heti että joku suuri rakkaus oli kaiken takana.
Aamulla mentiin alakertaan ja keittiössä oli mummo ja vaari. Muistan kun kysyin mummolta että mistä tämä kaikki on oikein tullut, niin mummo vastasi topakasti että Jumala sen on tehnyt!
Ihmettelin Jumalan suuruutta ja ymmärsin jo silloin että Jumala on luonut olemassaolon.
joskus neljä vuotiaana kysyin mummolta että mitä tuo mies tekee tuossa pienellä puuristillä seinällä? Mummo vastasi että se on Jumalan poika joka on siinä ristillä meidän syntiemme takia. Ihmettelin sitäkin suuresti.
Tietyt asiat jäävät minulle muistiin tosi
tarkasti, vaikka ne ovat ihan varhaislapsuudesta.
Minusta jo se että jotakin on olemassa, on todiste Jumalan olemassaolosta. Jumalan voi nähdä kun katsoo vaikkapa ikkunasta ulos, esimerkiksi. Ajatelkaapa jos mitään ei olisi olemassa.
Pitää muistaa arvostaa elämää ja olemassaoloa, kaikki on lahjaksi saatua.
Toivotan kaikille lämpimästi Jumalan siunausta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi vahvistaa sen surullisen tosiasian, että usein uskovaiset on pienestä pitäen aivopesty uskoon. Heiltä on kielletty kaikenlainen kriittinen suhtautuminen jumalaan ja uskontoon, koska se on "syntiä" ja vaarallista, koska siitä joutuu helvettiin.
Olen samaa mieltä kanssasi, että elämää pitää arvostaa, koska se on loppujen lopuksi hieno asia, mutta sitä pitää mielestäni arvostaa ilman uskonnon painolastia ja valheellista ja surullista synnintuntoa johon pienet lapsetkin halutaan totuttaa ennenkuin nämä edes oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan.
Mummosikin vain toisteli uskomuksia, mitä hänelle oli väkisin syötetty.
On tyypillistä, että asioita joita ei ymmärretä selitetään kaiken maailman kummituksilla ja jumalilla.
Voi sinua raukkaa, kun uskot noihin muinaissatuihin.
Kärsimys.
On todella hienoa kirjoittaa lapsuuden kokemuksista..
Onko se kaikille kivaa...ei varmaan
Mun oma poika kuoli 23 vuotiaana sairastu mieleltään.....
se ei oo syy eikä seuraus...vaikka tauti on todella vakava nyt kun itsemurhasta kaikki... syyttäää ei se ooo niin... syöpä tappaa... ruumiillisesti,,,mut...
henkinen jaksaminen onkin toinen juttu sanotaan et se oli silleen jne...Mites ite jaksat sen jälkeen siitä ei pääse koskaaan eroon ei koskaan. Joskus saarnassa pitäs tuoda kunnon kärsimys esille..
ei saa olla tekopyhä...onko Jumala tarkottanu sen silleen..kl