Seuraavassa muutamia historian karttoja II maailmansodan liittolaissuhteista:
Grimbergin kansojen historia, kartta 108:
http://www.flickr.com/photos/33728674@N00/40383128/
"Saksa ja sen liittolaiset 1942"
Otavan suuri maailmanhistoria, kartta 144:
http://static.flickr.com/32/40384277_9e2d64b097_o.jpg
"Saksa ja sen liittolaiset"
Bonnniers stora världshistoria, kartta 144:
http://static.flickr.com/30/40384892_58469b784d_o.jpg
"Tyskland med bundsförvanter 1942"
Encyclopædia Britannica 29, s.991:
http://static.flickr.com/32/40387750_7e5a6485c3_o.jpg
"Subsequent Axis Powers"
Encyclopædia Britannica 29, s.1011:
http://static.flickr.com/33/40388398_09b6c93807_o.jpg
"Axis states joining Allies by 1945"
Grand Dictionnaire encyclopédique Larousse 5, s.5036:
http://static.flickr.com/24/40389165_479a0be31a_o.jpg
"aux côtés de l'Axe depuis le 26 juin 1941"
Termiä "erillisota" tai "aseveljeys" ei näköjään tunneta missään päin maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella, eikä edes Suomessa silloin kun kyseessä on kännösteksti. Onkohan "erillissota"-sanaakaan missään muussa kielessä kuin suomessa? Kaikissa muissa kielissä kun sanotaan suoraan bundsförvant, Axis Power, Axis state, aux côtés de l'Axe jne. jne. Milläköhän kielellä Haloska taannoin esitteli Ranskassa erillissotateesejään? Ei ihme, ettei ranskalaiset reagoineet mitenkään, kun eivät olleet koskaan koko väkisin keksittyä sanaa kuulleetkaan. Turha tulla selittämään, että "erillisota" olisi jotenkin vain Venäjän hyljeksimä käsite. Ei sitä tunneta missään päin muuallakaan maailmassa, paitsi tietysti seli-seli-Suomessa, jossa ei vieläkään kehdata katsoa omaa menneisyyttä rehellisesti.
Grimbergin kansojen historia, kartta 108:
http://www.flickr.com/photos/33728674@N00/40383128/
"Saksa ja sen liittolaiset 1942"
Otavan suuri maailmanhistoria, kartta 144:
http://static.flickr.com/32/40384277_9e2d64b097_o.jpg
"Saksa ja sen liittolaiset"
Bonnniers stora världshistoria, kartta 144:
http://static.flickr.com/30/40384892_58469b784d_o.jpg
"Tyskland med bundsförvanter 1942"
Encyclopædia Britannica 29, s.991:
http://static.flickr.com/32/40387750_7e5a6485c3_o.jpg
"Subsequent Axis Powers"
Encyclopædia Britannica 29, s.1011:
http://static.flickr.com/33/40388398_09b6c93807_o.jpg
"Axis states joining Allies by 1945"
Grand Dictionnaire encyclopédique Larousse 5, s.5036:
http://static.flickr.com/24/40389165_479a0be31a_o.jpg
"aux côtés de l'Axe depuis le 26 juin 1941"
Termiä "erillisota" tai "aseveljeys" ei näköjään tunneta missään päin maailmaa Suomen rajojen ulkopuolella, eikä edes Suomessa silloin kun kyseessä on kännösteksti. Onkohan "erillissota"-sanaakaan missään muussa kielessä kuin suomessa? Kaikissa muissa kielissä kun sanotaan suoraan bundsförvant, Axis Power, Axis state, aux côtés de l'Axe jne. jne. Milläköhän kielellä Haloska taannoin esitteli Ranskassa erillissotateesejään? Ei ihme, ettei ranskalaiset reagoineet mitenkään, kun eivät olleet koskaan koko väkisin keksittyä sanaa kuulleetkaan. Turha tulla selittämään, että "erillisota" olisi jotenkin vain Venäjän hyljeksimä käsite. Ei sitä tunneta missään päin muuallakaan maailmassa, paitsi tietysti seli-seli-Suomessa, jossa ei vieläkään kehdata katsoa omaa menneisyyttä rehellisesti.
Vastaukset 28
Vanhimmat
on. Suomalaiskansallinen käsite koko "erillissota". Venäjällä sitä ei tunnusteta. Muualla euroopassa siitä ei edes tiedetä saati tunnusteta. Jotain häpeänsekaista hyssyttelyä koko sanassa "erillissota", kun ei kehdata tunnustaa aseveljeyttä Saksan kanssa (ja Rytin liittosopimusta). Mutta onhan jatkosodan lopputapahtumat nykyään saatu käännettyä "torjuntavoitoksi" tosin Saksalaisten avulla tuokin saavutettiin.
Kyllä se oli erillissota. LIITTOLAISUUS tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampia maita taistelee muita vastaan samojen sodanpäämäärien hyväksi, tai että ainakin jollakin tasolla tuetaan omien lisäksi liittolaisten sotaponnisteluja.
Tämä määritelmähän toimi vain yksipuolisesti Suomen ja Saksan välisessä suhteessa vuosina 1941-44. En voi katsoa Suomen toimineen Saksan liittolaisena äskeisen määritelmän mukaisesti.
Huomatkaa, en käytä "erillissota" termiä minkäänlaisena poliittisena kannanottona mihinkään suuntaan enkä selityksenä millekään, niinkuin valitettavasti moni tekee.
ihan noin. Jos Suomi ois jääny Tarton rauhan rajojen sisään niin olis ollu katetta puheille omista päämääristä. Mutta piti lähteä Vienan-karjalaan tekemään Suur-Suomea. Siinä putoaa pohja pois pelkästään omilta sodan päämääriltä.
Saksa tarvi Suomea vaan sitomaan mahdollisen paljo venäjän joukkoja.
"LIITTOLAISUUS tarkoittaa sitä, että kaksi tai useampia maita taistelee muita vastaan samojen sodanpäämäärien hyväksi,"
Noinkohan bulgarialaiset, romanialaiset, unkarilaiset jne. katsovat omanneensa kaikki natsien päämäärät? Tuolla määritelmällä natseilla ei ollut yhtään liittolaista. Yksin saivat raasut sotia koko muuta maailmaa vastaan.
"tai että ainakin jollakin tasolla tuetaan omien lisäksi liittolaisten sotaponnisteluja."
No niinhän Suomi tukikin Saksan sotaponnisteluja mm. antamalla omia joukkoja Saksan komentoon ja ottamalla Saksan joukkoja omaan komentoon ja ennen kaikkea omalle alueelle.
Hyökkäämällä Tarton rauhan rajojen tuolle puolen Suomella oli tarkoitus saada rintamalinja helposti puolustettaville Karjalan Kannaksen - Laatokan - Syvärin - Äänisen - Maaselän Kannaksen linjalle. Suomen sodanjohdon tavoitteena ei koskaan ollut ns Suur-Suomen perustaminen hyökkäämällä esim Uraliin. Aika kova tehtävä 3.5 miljoonan ihmisen kansalle ?
Näistä Italian, Romanian, Unkarin yms päämääristä - heillä ei tod näk ollut samoja tavoitteita natsien kanssa, mutta Saksan kanssa kylläkin ! (kannattaa vähän harrastaa itsepohdiskelua ja miettiä mitä äskeinen tarkoittaa)
Romanian, Italian ja Unkarin joukkoja oli saksalaisten mukana joka tapauksessa hyökkäämässä kaukana Venäjällä, jopa Stalingradissa saakka (vaikkei niistä juuri hyötyä ollutkaan).
En pitäisi "liittolaisen sotaponnistelujen hyödyttämisenä" kolmen divisioonan alistamista näiden johtoon varsinkaan kun näille annetut tehtävät piti aina ensin antaa Marskin hyväksyttäväksi ! Tämmöisestä joukkojen seka-alistamisesta on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Sodassa kun ollaan, tarkoitus tulisi olla asevaikutuksen kohdistaminen viholliseen eikä nimellisen ystävyyden osoittaminen "kanssasotijaan".
Hyödyttämisenä olisin pitänyt esim sitä että Suomen armeija olisi katkaissut Murmanskin rautatien.
Gefechtsverband Kuhlmeyn tulon Suomeen katson hyödyttäneen Suomen sotaponnisteluja enemmän kuin Saksan. Tätä tarkoitin sillä kun sanoin "liittolaisperiaatteen" toimineen vain toispuoleisesti (Kuhlmeyn porukkaa ei muuten alistettu suomalaisille vaan se toimi meidän kanssa yhteistoiminnassa).
Liittolaisuuden edellytyksenä ei kai voitane pitää, että siitä on oltava hyötyä. Muutenhan häviäjät eivät olisi koskaan liitossa keskenään, sillä hehän eivät saa toisiltaan voittoon tarvittavaa hyötyä.
"Suomen sodanjohdon tavoitteena ei koskaan ollut ns Suur-Suomen perustaminen hyökkäämällä esim Uraliin. Aika kova tehtävä 3.5 miljoonan ihmisen kansalle ? "
Suomen valtiojohdossa silti esiintyi toisenlaisia tavoitteita ajanutta toimintaa. Esim. Ryti tilasi ennen jatkosodan alkua "tieteellisen" tutkimuksen, jonka avulla oli tarkoitus perustella Saksalle miksi Itä-Karjala ja Kuola kuuluisivat Suomelle. Samoin ennen sotaa, 15-17.6.1941 Kajaanissa kokoonnuttiin valtiojohdon käskystä suunnittelemaan vallattavan Itä-Karjalan miehityshallintoa ja etnistä puhdistusta, mukana ns. heimotyössä mukana olleita ja mm. Kekkonen.
Taidat olla kuullut tuon joltakin peruskoulun historianopettajalta, joka on saanut pätevyytensä Moskovan yliopistossa ?
No, vaikka tuo olisi tottakin, se on senverran pikkupuuhastelua millä ei ollut tai olisi ollut SODAN VOITTAMISEN kanssa mitään tekemistä. Siihen tarvittiin hieman enemmän kun puheita Kajaanissa.
Mutta pointtisi taitaa olla että pitää syyllistää Suomen silloinen johto "fasisteiksi", eikö niin ?
"Taidat olla kuullut tuon joltakin peruskoulun historianopettajalta, joka on saanut pätevyytensä Moskovan yliopistossa ? "
Ei, kyllä tätä opetetaan ihan kotimaisessa yliopistossa. Kirjoistakin löytyy, lukeminen kannattaisi sinunkin tapauksessasi.
"No, vaikka tuo olisi tottakin, se on senverran pikkupuuhastelua millä ei ollut tai olisi ollut SODAN VOITTAMISEN kanssa mitään tekemistä. Siihen tarvittiin hieman enemmän kun puheita Kajaanissa. "
Presidentti Ryti: "Jos Saksa voittaa niin Itä-Karjala on meidän." Etninen puhdistus, sen suunnittelu ja toteutus ovat rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Sellaisen suunnittelu, kuten Kajaanissa tehtiin, ei ole mitään "pikkupuuhastelua".
"Mutta pointtisi taitaa olla että pitää syyllistää Suomen silloinen johto "fasisteiksi", eikö niin ? "
Ei koko johto, mutta vastaavia aineksia oli mukana. Suosittelen uudestaan sitä lukemista ;)
Haloska höpisi mitä höpisi, se on menneen talven lumia. Otin asiaan tuoreeltaan kantaa tällä palstalla ja kovin kehnot olivat silloinkin "erillisodan" puolustajien argumentit.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000007145565
"erillissota" on samaa bluffia, joskin suuremassa määrin, kuin on ns. "torjuntavoitto" kesältä 1944.
Tällaisten termien viljely on kylläkin ymmärrettävää jälkihoitoa siihen masennukseen, kun itäraja onkin nykyisellä paikalla eikä Vienanlahdesta Laatokkaan, tai kuten parhaiden "toiveajattelijoiden" mielestä vallan Uralilla.
Siellä olisi tietysti hiano istua pihlajan alla kuutamoisena syysiltana, paistaa uralinmakkaraa, puhella vaikka Seppo Lehton (tamperelainen oikeistohäirikkö) kanssa ja soittaa kaksiäänisesti kannelta:)
Suomalainen käsite erillissota on puhtaasti. Talvisodan voi katsoa olleen puhtaasti erillisen sodan mutta voiko isompaan kokonaisuuteen eli operaatio barbarossaan kuulunutta jatkosotaa sanoa sellaiseksi ?? Täällä on väitelty tästäkin, mutta omasta mielestäni suomi oli "jos ei kirjallisesti sitoutunut, niin suullisesti lupautunut" lähtemään mukaan barbarossaan.
Armeijan ylijohto oli tietoinen tulevasta operaatiosta ja oli suunnitellut yhteistoimintaa saksalaisten kanssa. Poliitikot olivat vaikeammassa asemassa, sillä heille jäisi syiden keksiminen hyökkäykselle. No onneksi n-liitto ratkaisi asian pommittamalla suomea kun saksa aloitti oman hyökkäyksensä päärintamalla. Tuo n-liiton pommitus oli ehkäisevä isku johtuen maassa olevista saksalaisista joukoista ja suomen ilmatilan kautta suoritetusta pommituslennosta.
Mukavahan se täällä suomessa on keskenään erillissodasta puhua, mutta suuremmassa mittakaavassa suomi oli akselivaltojen leirissä.
Miksi Suomen pitäisi antaa toisten kirjoittaa historiansa? Varsinkin kun ne toiset olivat Stalinin puolella ja ovat muutenkin ottaneet kaiken hyödyn irti voitoistaan? Nämä roistot ovat todellakin antaneet bolsuille paljon. Ja yhä vieläkin bolshut ovat liitolaisia ja asioita mahdollistavia sisäpoliittisia liittolaisia joka maassa. Bolshut saavat roponsa ja tukensa ja bolshut mahdollistavat esim fasististen säädösten läpimenon. Nyt ollaan kieltämässä Holocaustin "suhteellistamisen ja vähättelyn" ja sen virallisen uhrimäärän epäilemisen ohella kasaariteoriasta puhuminen ym.
Koko maailma tuntuu sotineen eri puolilla ja Suomea mustataan monella taholla.
suomea mustataan ? Sinä korkeintaan mustaat suomea noilla natsimyönteisillä lausahduksillasi. Suomi oli väärällä puolella WW2:ssa eli sinun sympatisoimiesi natsien puolella. Tätä asiaa ei ole haluttu suureen ääneen sodan jälkeen huudella ja siitä onkin johdettu tälläisiä erillissota teorioita.
Jos natsit ehtivät tappaa noin 6 miljoonaa juutalaista niin mitä suhtellistamista siinä on ? Vai vertaatko sitä 11 miljoonaan jotka oli suunnitelmissa tappaa ja tästä saadaan aihetta vähättelyyn ?? Kyllä on taas oikein kunnon natsipaskaa...
Kyllä sinä sen tiedät. Suomi oli oikealla puolella.
Etunimesi viittaa sinun olevan kansaa, jonka olisi tullut hävitä sota, kun siihen oli kerran ryhtynyt.
En jaksa jankata saastaisten rikollisten kanssa. Itsenäisessä Suomessa teidänlaiset tolkuttomia rikoksia suustaan suoltavat paskaläjät olisi vaiennettu. Mutta nythän olemmekin roistojen orjuuttamat.
Sähän nyt olet provopelle... Muuten ei se ole etunimi, se on nimimerkki...
Ai ei suomi ole itsenäinen ?? Saathan säkin kirjoittaa tuota natsipaskaasi ihan vapaasti ?? Jos sinun ja muitten natsiihailijoiden märät unet olisi toteutuneet niin täällä ei tosiaankaan kirjoiteltaisi vapaasti...
Siitä rikollisuudesta... fasismi tuomittiin WW2:n jälkeen rikolliseksi, joten mieti vähän mitä näppäilet...
Sieltähän tuli oikein vihaista tekstiä! Muistahan nyt ottaa ne lääkkeet ettei käy niinkuin viimeksi että piti kutsua valkotakkiset sedät.
Väärällä puolella vaatii kyllä hieman täsmentämistä. Sodan kokonaislopputuloksen kannalta Suomi jäi häviäjien leiriin. Mutta sillä on merkitystä oikeastaan vain siinä tapauksessa, että Suomella olisi ollut jokin todellinen mahdollisuus pysyä sodan ulkopuolella. Tähänastisten tietojen mukaan saimme valita puolemme.
Voittajaksi meidän on kai hyvin vaikea päästä mutta selviytyjäksi Suomea kai voisi mainostaa. Mutta silloin emme välttämättä olleet omalta kannaltamme väärällä puolella vaan luovimme karikoiden välitse täinä Hitlerin takissa ja okana Stalinin ihossa.
Neuvostoliitolla oli valmiina jo talvisodassa suunnitelmat suomalaisten apuharvennuksen toteuttamisesta. Ne pölytettiin ja täydennettiin kesän 1944 antautumista varten mutta unohdettiin jälleen, kun antautuminen muodostuikin ehdolliseksi. Kansakunnalla tai yksillöllä ei ole velvollisuutta sankarillisen itsemurhan suorittamiseen. Siinä suhteessa Saksa olisi saanut murhata vaikka 10 miljoonaa ihmistä lisää eikä se muuta tilannetta meidän kannaltamme miksikään. Yhdellä Holocaust oli edessä lännessä ja toisella idässä. Kuten Veikko Huovinen osuvasti kirjoittaa Veitikassa, niin tuolloin Euroopassa kuoli paljon ihmisiä. Heitä erotti vain se, että toiset kuolivat leirissä, toiset taistelussa. Onneksi meillä ei vallinnut harhakuvitelmaa vaihtoehoista.
Siihen aikaan oltiin sen verran pahassa pakkoraossa, että ei ole päässyt jäämään kaipuuta kumpaankaan systeemiin.
Mitä ihmettä ? maltillinen ja asiallinen mielipide ? Tällä foorumilla ? Mää oon ku klapil päähän lyäty !
>>Sodan kokonaislopputuloksen kannalta Suomi jäi häviäjien leiriin.>Mutta sillä on merkitystä oikeastaan vain siinä tapauksessa, että Suomella olisi ollut jokin todellinen mahdollisuus pysyä sodan ulkopuolella.>Voittajaksi meidän on kai hyvin vaikea päästä mutta selviytyjäksi Suomea kai voisi mainostaa. Mutta silloin emme välttämättä olleet omalta kannaltamme väärällä puolella vaan luovimme karikoiden välitse täinä Hitlerin takissa ja okana Stalinin ihossa.>Neuvostoliitolla oli valmiina jo talvisodassa suunnitelmat suomalaisten apuharvennuksen toteuttamisesta. Ne pölytettiin ja täydennettiin kesän 1944 antautumista varten mutta unohdettiin jälleen, kun antautuminen muodostuikin ehdolliseksi.
eihä natseilta muuta voi odottaa, mitä isot edellä sitä pikku nasu-natsit perässä. Muuta pois Suomesta natsi !!
Haluaisin muuttaa Saksaan pois taistolaisten soluttamasta läpeensä hullusta hourulasta.
Suomen kohtalo ratkaistiin jo siinä vaiheessa kun puolueettomuus Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksella tehtiin Suomelle mahdottomaksi. Tuon ajankohdan jälkeen Suomi oli osa rintamaa halusi se itse sitä tai ei. Siinä vaiheessa Suomi määrättiin Neuvostoliiton puolelle ja maksettava hinta oli vähintään maata. Ihan mukisematta suomalaiset eivät halunneet moiseen saneluun alistua. Neuvostoliitto antoi sitten vähän opetusta nöyryyteen. Sen jälkeen suomalaisille syntyi pienen viipeen jälkeen mahdollisuus valita Saksan ja Neuvostoliiton välillä, mutta sivuun ei voinut jäädä. Se tehtiin selväksi sekä Berliinistä että Moskovasta. Kumpikin tunsi vain lauseen "joko olet minun puolellani tai olet minua vastaan".
Vuosi 1941 on neuvostoliittolaisessa ja venäläisessä historiankirjoituksessa vedenjakaja ja hyvin perustellusti. Vuosi 1941 ei kuitenkaan ole samassa asemassa meidän näkökulmastamme, koska meidän sotamme alkoi jo 1939. Suomi ei missään vaiheessa 30.11.1939-30.10.1944 ollut rauhantilassa. Tämä näkökulmaero on tapahtumien selittämistä ajatellen ratkaiseva eikä sen ylittäminen ole kumpaankaan suuntaan helppoa edes ammattihistorioitsijoille harrastajista puhumattakaan kuten on moneen kertaan vuosien varrella nähty.
Selitysten ero näkyy selvimmin siinä, että Suomessa historiankirjoitus sotien suhteen on lineaarinen eli mennään tapahtumajärjestyksessä. Teosta 1 seuraa teko 2 jne. Venäjällä hetki 0 taas on 22.6.1941, jonka jälkeen historiankirjoitus on lineaarinen. Mutta ennen hetkeä 0 se ei olekaan sitä vaan hetki 0 oikeuttaa kaikki sitä ennen tapahtuneen. Eli Neuvostoliitto teki kaiken minkä se teki Saksan hyökkäyksen pelossa ja se, että tuo hyökkäys sitten todella tapahtui oikeuttaa teot. MOT.
Sovitaan niin. Nimmewiederseh´n! Kun muutat entisen itäisen Saksan puolelle, varo paikallisia "autonomeja" ja "antifasisteja". Oman turvallisuutesi vuoksi kehotan sinua hakeutumaan siellä mahdollisimman pian uusnatsien riveihin. Tosin saat heiltä oitis turpiisi kun olet epäarjalainen etkä edes saksalainen.
>>Suomen kohtalo ratkaistiin jo siinä vaiheessa kun puolueettomuus Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksella tehtiin Suomelle mahdottomaksi.>Vuosi 1941 on neuvostoliittolaisessa ja venäläisessä historiankirjoituksessa vedenjakaja ja hyvin perustellusti.
Jartsevin yhteydenotto piti sisällään aivan saman asian kuin Hitlerin ja Stalinin sopimus: Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.
Suomi ja Neuvostoliitto noudattivat itse asiassa samaa turvallisuupoliittista linjaa Tarton rauhasta aina noin vuoteen 1938 saakka. Molemmat pitivät Kansainliittoa rauhan takaajana ja pyrkivät rakentamaan jälleenvakuutussopimuksen sen varaan. Suomi haki kuitenki turvaa Neuvostoliiton uhkaa vastaan ja Neuvostoliitto Saksan varalta. Vasta kun Kansainliitto osoittautui impotentiksi, Neuvostoliitto alkoi varmistaa asemiaan muilla keinoin. Suomessa poliittisen johdon usko Kansainliittoon romahti Tsekkoslovakian kriisin myötä.
Suomen politiikka suuntautui Lapuan liikkeen kukistamisen jälkeen selkeästi Pohjoismaiseen puolueettomuuteen. Puolueettomuuteen vedoten Suomi kieltäytyi yhteistyöstä paitsi Neuvostoliiton myös Saksan kanssa (Hitlerin tarjoama hyökkäämättömyyssopimus torjuttiin). Suomi ei halunnut kuulua sen enempää Saksan kuin Neuvostoliitonkaan etupiiriin, koska kummankin vaihtoehdon ymmärrettiin merkitsevän sitä, että Suomi tulee vedetyksi mukaan sotaan, jos sellainen Saksan ja Neuvostoliiton välille puhkeaa.
Baryshnikov ja Vladimirovkin kuitenkin oikeuttavat Neuvostoliiton tekemiset sitä taustaa vasten, että maa joutui hyökkäyksen kohteeksi 22.6.1941. Jos näin ei olisi käynyt, asioiden selittäminen, esim. Baltian miehitys, Suomen sota, Bessarabia jne. olisivat huomattavasti ikävämpiä selitettäviä.
>>Jartsevin yhteydenotto piti sisällään aivan saman asian kuin Hitlerin ja Stalinin sopimus: Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.
Mielenkiintoista on kuinka vähän Suomesta itse asiassa pidettiin Saksaan yhteyksiä poliittisella tasolla sen jälkeen kun Hitler pääsi valtaan. Esimerkiksi Saksan Suomen suurlähettiläs Von Blücher huomasi tämän hyvin varhain ja pyrki muuttamaan tilannetta parhaansa mukaan. Hän kuitenkin koki, että suomalaisia polittikoita oli erittäin vaikea houkutella Saksaan. Niinpä hän suositteli kahta muuta lähestymistapaa; taitelilijoiden (laajassa merkityksessä) kutsumista Saksaaan ja sotilaslinjaa. Ensimmäinen sujui joten kuten, vaikka von Blücher itse kuvasikin esim. Paavolaisen Saksan matkastaan kirjoittamaa kirjaa katastrofiksi Saksan kannalta.
Sotilaslinja sen sijaan veti ja sitä kautta järjestettiin nuo laivastovierailut. Samoin sitä kautta päästiin mukaan Vapauussodan vuosipäivän juhlintaan ja erinäisiin muihin puolustusvoimine tilaisuuksiin. Tässä asiassa näkyi, että Suomessa ulkopolitiikkaa ei osattu nähdä kokonaisuutena, johon vaikutti myös se miltä jokin asia näyttää. Von Blücher taas kokeneena diplomaattina ymmärsi sotilasvierailuiden merkityksen ja käytti ne hyväkseen kun muutakaan ei ollut tarjolla. Neuvostoliiton suurlähetystö raportoi asian kotiin sotilasyhteistyönä jota ei tosiasiassa kuitenkaan ollut.
Sinällään 1930-luvulla Neuvostoliiton ongelma oli, että suurlähettiläät eivät raportoineet kotiin siitä mitä näkivät vaan sen mitä olettivat Moskovan haluavan. Suomesta Moskova halusi kuulla, että Suomi oli valmis menemään kenen tahansa kompukseen, joka oli Neuvostoliitolle vihamielinen. Mikään Suomen puolueettomuusvakuutus ei olisi tätä voinut muuttaa. Lähettiläs, jok aepäonnistui tyydyttämään Moskovaa kutsuttiin nopeasti kotiin ja pantiin leirille tai ammuttiin. Suomen liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa olisi tietysti kelvannut mutta Neuvostoliiton ehdoilla.
Ideolgian merkitystä ja Stalinin vahvaa asemaa ei pidä aliarvioida tarkasteltaessa Neuvostoliiton menettelytapoja ennen sotaa. Teoria osui kohdalleen vain yhden valtion, Saksan osalta. Mutta sehän riitti Neuvostoliiton kannalta asiaa tarkasteltaessa. Stalin taas oli yksilönä hyvin arvaamaton. Suosittele Court of the Red Tzar -kirjaa, josat tämä käy hyvin ilmi ilman turhaa moralisiontia.
Olihan toki Suomen suhtautumisesta "näyttöäkin", mm. Repolan ja Porajärven vapauttamisyritykset ja Aunuksen Karjalan avoin kysymys, jonka Suomi yritti hoitaa kerran Kansainliiton kautta, tässä kuitenkaan onnistumatta. Miksi naapurin diplomaattien olisi pitänyt raportoida jotain muuta, kuin miltä asiat näyttivät?
Suomalaisista poliitikoista ainakin Svinhufvudilla ja Mannerheimillä oli henkilötason jatkuvat kiinteät yhteydet Saksaan.