Suomen adoptiolaki täyttää tänä vuonna 20-vuotta. Tänä aikana kansainvälisten adoptioiden määrät ovat nousseet useimmissa lapsia vastaanottavissa länsimaissa. Samalla esimerkiksi Pohjoismaissa kotimaiset adoptiot ovat käyneet entistä harvinaisemmiksi.
Englantilaisen tutkijan Peter Selmanin laskelmien mukaan 2000-luvulla keskimäärin 40-000 lasta vaihtoi vuosittain maata adoption kautta. Määrä on miltei kolminkertainen 1980-lukuun verrattuna. Eniten lapsia menee Yhdysvaltoihin(noin puolet), sen jälkeen tulee Eurooppa. Selman on myös suhteuttanut kansainväliset adoptiot syntyvien määrään. Tällöin kärjessä ovat Pohjoismaat:Norja, Ruotsi ja Tanska.
Suomessa kansainväliset adoptiot alkoivat yleistyä 1990-luvulla, jolloin myös maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistui ja kansainvälisten avio ja avoliittojen määrä kasvoi.
Adoptiolautakunnan ja Tilastokeskuksen tiedoista käy ilmi, että vuonna 1990 Suomeen adoptoitiin ulkomailta viitisenkymmentä lasta, 1995 vähän yli sata, 2000 lähes kaksisataa, ja 2004 jo miltei kolmesataa. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Suomessa oli viime vuoden lopussa noin 2600 ulkomailta adoptoitua, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä oli noin 45 000. Ulkomaan kansalaisia oli Suomessa silloin yli 100 000.
Monet tutkijat pitävät 1990-lukua globalisaation vuosikymmenenä. Lasten adoptointi köyhemmistä maista rikkaampiin on luontevaa liittää osaksi tätä prosessia. Pääoman, ihmisten ja informaation lisääntyneen liikkuvuuden seuraukset ovat erillaisia lapsia vastaanottavissa ja lähettävissä maissa, mutta yhdessä ne vaikuttavat samansuuntaisesti ja kiihdyttävät kansainvälistä adoptiota.
Amerikkalainen sosiologi Arlie Hochschild on tutkinut globaaleja hoivaketjuja, joissa yhä useammat perheet länsimaissa palkkaavat kotiinsa kehitysmaasta kotoisin olevan lastenhoitajan, joka puolestaan joutuu jättämään omat lapsensa kotimaahansa sukulaisten ja ystävien hoiviin. Hochschildin mukaan kehitysmaista tuodaan nyt luonnonrikkauksien sijaan hoivaa ja rakkautta.
Jos kuvioon liitetään mukaan kansainvälinen adoptio ja köyhemmistä maista rikkaampiin vaimoiksi muuttavat naiset voidaan nähdä, että länsimaissa on meneillään intiimin elämän muutos, jossa perheeseen ja yksityisyyteen liitetyt lastenhankinta ja hoiva sekä puolison valinta globalisoituvat. Niitä myös uhkaavat tässä prosessissa kaupallistuminen. Äärimmäisenä kääntöpuolena ovat kansainvälinen seksiteollisuus ja ihmiskauppa.
Yksityiselämän muutoksen taustalla ovat työelämän koventuminen globaalin kilpailun myötä, työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet, naisten pidentynyt koulutus ja perhemuotojen moninaistuminen.
Näiden seurauksena mm lastenhoitoavun kysyntä kasvaa, vanhemmuus siirtyy myöhemmälle iälle ja tahaton lapsettomuus yleistyy. Koulutetut naiset ja kouluttamattomat miehet eivät kohtaa avioliittomarkkinoilla.
Informaation ja turismin kasvu madaltavat kynnystä adoptoida lapsi, hakea vaimo tai palkata lastenhoitaja kaukaisestakin maasta. Muutoin siirtolaisten ja pakolaisten pääsyä länteen yritetään vaikeuttaa.
Voidaankin kysyä, kelpaavatko länsimaille huippuasiantuntijoiden lisäksi vain äidit ilman lapsia(kotiapulaisiksi) tai lapset ilman äiteja(adoptioon)
Kehittyvissä maissa globalisaatio luo naisten ja lasten tarjonnan. Talouden liberilaisointi ja yksityistäminen heikentävät nimenomaan heidän asemaansa. Tuloerot ja kuilu rikkaimpien ja köyhimpien välillä kasvaa.
Maailmanmarkkinoiden laajeneminen ja uusliberaali ideologia lisäävät naisten siirtolaisuutta ja toisaalta luovat sellaisia olosuhteita, joissa naiset/perheet eivät voi huolehtia kaikista lapsistaan. Lisätekijöinä ovat sodat ja konfliktit sekä epävakaat poliittiset olot.
Lasten luovuttamisessa adoptioon on aina kyse geopolitiikasta. Eniten lapsia adoptioon luovuttavien maiden järjestys voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen.
Selmanin mukaan selvästi eniten lapsia ovat luovuttaneet vuoden 1995 jälkeen Kiina ja Venäjä. Paljon lapsia adoptoidaan myös Vietnamista, Etelä-Koreasta, Guatemalasta, Kolumbiasta ja Intiasta. Uusina maina ovat mukaan tulleet esimerkiksi Ukraina ja monet muut entiset kommunistivaltiot.
Syntyvien määrään suhteuttuna suurimmat lapsia luovuttavat maat ovat Venäjä ja monet Itä-Euroopan maat. Myös Suomessa Venäjä ja Kiina ovat yleisimpiä alkuperämaita. Suomeen on tullut paljon lapsia myös Kolumbiasta ja Thaimaasta.
Huomionarvoista on, että tärkeimpien adoptiomaiden joukossa on maita, joista lähtee paljon naisia kotiapulaisiksi, avioliittomarkkinoille ja seksityöhön. Kasvuun vaikuttaa tarjonnan ohella myös kysyntä.
Yksilötasolla kansainvälisessä adoptiossa on länsimaissa kysymys perheenperustamisesta. Kun vanhemmuus syystä tai toisesta keskeytyy toisaalla, täällä voi syntyä edellytykset kauan kaivatulle vanhemmuudelle.
Adoptiolapsen vanhemmille lapsen tulo päätää pitkällisen odotuksen, jonka aikana heidän on pitänyt todistaa kelpoisuutensa vanhemmiksi. Heidän on myös jokapäiväisessä elämässään löydettävä keinoja käsitellä sitä, että heidän lapsensa kantaa mukanaan merkkejä erillaisesta taustastaan.
Yksityiselämän globalisoitumista onkin tarkasteltava sekä perheen tasolla että laajemmassa mittakaavassa, jolloin sekä syyt että seuraukset näyttäytyvät toisenlaisilta.
________________________________________________
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka tutkii kansainvälistä adoptiota Helsingin Yliopiston sosiologian laitoksella.
Englantilaisen tutkijan Peter Selmanin laskelmien mukaan 2000-luvulla keskimäärin 40-000 lasta vaihtoi vuosittain maata adoption kautta. Määrä on miltei kolminkertainen 1980-lukuun verrattuna. Eniten lapsia menee Yhdysvaltoihin(noin puolet), sen jälkeen tulee Eurooppa. Selman on myös suhteuttanut kansainväliset adoptiot syntyvien määrään. Tällöin kärjessä ovat Pohjoismaat:Norja, Ruotsi ja Tanska.
Suomessa kansainväliset adoptiot alkoivat yleistyä 1990-luvulla, jolloin myös maahanmuuttajien määrä kaksinkertaistui ja kansainvälisten avio ja avoliittojen määrä kasvoi.
Adoptiolautakunnan ja Tilastokeskuksen tiedoista käy ilmi, että vuonna 1990 Suomeen adoptoitiin ulkomailta viitisenkymmentä lasta, 1995 vähän yli sata, 2000 lähes kaksisataa, ja 2004 jo miltei kolmesataa. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Suomessa oli viime vuoden lopussa noin 2600 ulkomailta adoptoitua, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä oli noin 45 000. Ulkomaan kansalaisia oli Suomessa silloin yli 100 000.
Monet tutkijat pitävät 1990-lukua globalisaation vuosikymmenenä. Lasten adoptointi köyhemmistä maista rikkaampiin on luontevaa liittää osaksi tätä prosessia. Pääoman, ihmisten ja informaation lisääntyneen liikkuvuuden seuraukset ovat erillaisia lapsia vastaanottavissa ja lähettävissä maissa, mutta yhdessä ne vaikuttavat samansuuntaisesti ja kiihdyttävät kansainvälistä adoptiota.
Amerikkalainen sosiologi Arlie Hochschild on tutkinut globaaleja hoivaketjuja, joissa yhä useammat perheet länsimaissa palkkaavat kotiinsa kehitysmaasta kotoisin olevan lastenhoitajan, joka puolestaan joutuu jättämään omat lapsensa kotimaahansa sukulaisten ja ystävien hoiviin. Hochschildin mukaan kehitysmaista tuodaan nyt luonnonrikkauksien sijaan hoivaa ja rakkautta.
Jos kuvioon liitetään mukaan kansainvälinen adoptio ja köyhemmistä maista rikkaampiin vaimoiksi muuttavat naiset voidaan nähdä, että länsimaissa on meneillään intiimin elämän muutos, jossa perheeseen ja yksityisyyteen liitetyt lastenhankinta ja hoiva sekä puolison valinta globalisoituvat. Niitä myös uhkaavat tässä prosessissa kaupallistuminen. Äärimmäisenä kääntöpuolena ovat kansainvälinen seksiteollisuus ja ihmiskauppa.
Yksityiselämän muutoksen taustalla ovat työelämän koventuminen globaalin kilpailun myötä, työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet, naisten pidentynyt koulutus ja perhemuotojen moninaistuminen.
Näiden seurauksena mm lastenhoitoavun kysyntä kasvaa, vanhemmuus siirtyy myöhemmälle iälle ja tahaton lapsettomuus yleistyy. Koulutetut naiset ja kouluttamattomat miehet eivät kohtaa avioliittomarkkinoilla.
Informaation ja turismin kasvu madaltavat kynnystä adoptoida lapsi, hakea vaimo tai palkata lastenhoitaja kaukaisestakin maasta. Muutoin siirtolaisten ja pakolaisten pääsyä länteen yritetään vaikeuttaa.
Voidaankin kysyä, kelpaavatko länsimaille huippuasiantuntijoiden lisäksi vain äidit ilman lapsia(kotiapulaisiksi) tai lapset ilman äiteja(adoptioon)
Kehittyvissä maissa globalisaatio luo naisten ja lasten tarjonnan. Talouden liberilaisointi ja yksityistäminen heikentävät nimenomaan heidän asemaansa. Tuloerot ja kuilu rikkaimpien ja köyhimpien välillä kasvaa.
Maailmanmarkkinoiden laajeneminen ja uusliberaali ideologia lisäävät naisten siirtolaisuutta ja toisaalta luovat sellaisia olosuhteita, joissa naiset/perheet eivät voi huolehtia kaikista lapsistaan. Lisätekijöinä ovat sodat ja konfliktit sekä epävakaat poliittiset olot.
Lasten luovuttamisessa adoptioon on aina kyse geopolitiikasta. Eniten lapsia adoptioon luovuttavien maiden järjestys voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen.
Selmanin mukaan selvästi eniten lapsia ovat luovuttaneet vuoden 1995 jälkeen Kiina ja Venäjä. Paljon lapsia adoptoidaan myös Vietnamista, Etelä-Koreasta, Guatemalasta, Kolumbiasta ja Intiasta. Uusina maina ovat mukaan tulleet esimerkiksi Ukraina ja monet muut entiset kommunistivaltiot.
Syntyvien määrään suhteuttuna suurimmat lapsia luovuttavat maat ovat Venäjä ja monet Itä-Euroopan maat. Myös Suomessa Venäjä ja Kiina ovat yleisimpiä alkuperämaita. Suomeen on tullut paljon lapsia myös Kolumbiasta ja Thaimaasta.
Huomionarvoista on, että tärkeimpien adoptiomaiden joukossa on maita, joista lähtee paljon naisia kotiapulaisiksi, avioliittomarkkinoille ja seksityöhön. Kasvuun vaikuttaa tarjonnan ohella myös kysyntä.
Yksilötasolla kansainvälisessä adoptiossa on länsimaissa kysymys perheenperustamisesta. Kun vanhemmuus syystä tai toisesta keskeytyy toisaalla, täällä voi syntyä edellytykset kauan kaivatulle vanhemmuudelle.
Adoptiolapsen vanhemmille lapsen tulo päätää pitkällisen odotuksen, jonka aikana heidän on pitänyt todistaa kelpoisuutensa vanhemmiksi. Heidän on myös jokapäiväisessä elämässään löydettävä keinoja käsitellä sitä, että heidän lapsensa kantaa mukanaan merkkejä erillaisesta taustastaan.
Yksityiselämän globalisoitumista onkin tarkasteltava sekä perheen tasolla että laajemmassa mittakaavassa, jolloin sekä syyt että seuraukset näyttäytyvät toisenlaisilta.
________________________________________________
Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, joka tutkii kansainvälistä adoptiota Helsingin Yliopiston sosiologian laitoksella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Myyräkanta on nyt eteläisessä Suomessa huipussaan. Tämä seikka johtunee hyvin pitkälle kansainvälisestä yhteistyöstä joka pyrkii myyräkantojen 10-kertaistamiseen vuoteen 2045 mennessä.