Mikä on tärkeintä elämässä? Uskoontulo vastaavat uskovaiset.
Tämä Paavalin tavallisesta linjasta poikkeava kaunis jae on toista mieltä:
1.Kor.13:1
"...vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään."
Eikös ole ristiriitaista että jos maailman rakastavimmalla ihmisellä ei ole uskoa hän joutuu kitumaan ikuisesti helvetissä?
Miksi raamattu ilmoittaa rakkauden tärkeimmäksi asiaksi, vaikka se kristinuskon ja varsinkin teidän oppinne mukaan itseasiassa OIKEASTI on usko Jeesukseen? Turha väittää että se on rakkaus.
Jos teidän pitäsi valita rakkauden ja uskon väliltä, kumman ottaisitte?
Tämä Paavalin tavallisesta linjasta poikkeava kaunis jae on toista mieltä:
1.Kor.13:1
"...vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään."
Eikös ole ristiriitaista että jos maailman rakastavimmalla ihmisellä ei ole uskoa hän joutuu kitumaan ikuisesti helvetissä?
Miksi raamattu ilmoittaa rakkauden tärkeimmäksi asiaksi, vaikka se kristinuskon ja varsinkin teidän oppinne mukaan itseasiassa OIKEASTI on usko Jeesukseen? Turha väittää että se on rakkaus.
Jos teidän pitäsi valita rakkauden ja uskon väliltä, kumman ottaisitte?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Valitsen rakkuden ihan ehdottomasti. Ilman rakkautta ei maailmaa jaksa, uskoi sitten ihan mihin tahansa. Kun rakkautta on, olipa se sitten lähimmäisenrakkutta tai vaikkapa rakkautta omaan puolisoon, jaksaa uskoakin: elämään, omaan itseen, tulevaisuuteen.
sähän olet homeros että mitäs sä rakkaudesta tiedät todennäköisesti sulla on jotain sattunut lapsuudessa tai varhais nuoruudessa ja susta tuli siks homo minusta homoseksuaali ihminen mieluummin vihaa itseään ja mitä vanhemmaksi tulee niin sen enemmän se inho lisääntyy no hintteys on synti siinä missä muutkin mutta se mainitaan ihan erikseen bibliassa että voi olla ettei siitä niin vaan päästä eroon homouden rinnastaminen rakkauteen on aika hullua rakastaa voi kyllä ihan kaikkia ihmisiä mutta pervoilu on täysin eri asia miksi et muuten mene tuonne homppeli palstalle kaltaistesi porukkaan
Jeesuksen verensovitus ihmisen edestä pelastaa. Uskon kautta pelastutaan, teot ja ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät paina tässä vaa´assa. Vain yksin Jeesuksen työ Golgatalla oli se teko, se toivo, se rakkaus joka pelastaa.
Ihmisen rakkaus ei pelasta, toivo ei pelasta, vaikka koko suku on uskossa sekään ei pelasta. Vain henkilökohtainen Jeesuksen edessä tehty tilitys, synnintunnon kautta tullut anteeksi pyyntö on se, joka heruttaa Jumalalta todellisen Elämän-maidon – syntien sovituksen ja tien pelastukseen. Herätys – synnintunto – nöyrtyminen. Anteeksi anto – veren pesu – pelastus.
Raamatussa on ja tulee eteen paljon sellaisia kohtia joita ei ymmärrä. Jumalan puhe ei ole järjellä ymmärrettävää kaikin paikoin, kukaan ei pysty raamatun kirjoituksia selittämään, ellei siihen anneta armoitusta ylhäältä. Älä ole huolissasi siitä ettemme ymmärrä ihan kaikkea, siitä tulee vain turhaa puuhastelua ja hökimistä. Keskity olennaiseen, keskity syntien anteeksi pyytämiseen ja syntien anteeksi saamiseen. Kaikki muu selitystiede on turhaa sen rinnalla, että voimme Uskoa ja Luottaa Jeesukseen. Tietää, että hän yksin on ottanut meidän elämästämme vastuun ja kantaa sen loppuun asti. Hän on ensimmäinen ja Hän viimeisenä seisoo multien päällä.
Tartu ystäväni Jeesuksen arpiseen käteen – saat elämäsi lujimman ystävyyssuhteen.
ristiriitaa uskon ja rakkaunen välillä.
Koska Jumala on RAKKAUS,ja usko on sisäinen yhteys Jeesuksen kanssa,ja Jeesus on Jumala.
Tätä Paavali juuri tarkoittaa,Ilman Golgatan rakkautta ei voi teoillakaan juurikaan merkitystä Jumalan kannalta,koska ihmisessä ei tuota Kristuksen rakkautta ole itsessän lainkaan.
Siispä usko ja rakkaus käy käsikädessä Jeesuksessa Kristuksessa.
Äidin rakkaus,miehen ja naisen välinen rakkaus ovat "inhimillisiä"niinkuin yleensä ihmisten välinen rakkaus kaikilla tasoilla,suuria saa aikaan jo sekin,että yleensä osaa rakastaa.
Golgatan rakkaus on ainutlaatuista,ja sen voi saada vain Jeesuksen sisäisen tuntemisen kautta!
Mitä se hyödyttäisi ihmistä
jos saisi osakseen
koko maailman rakkauden
ja sielu joutuisi
kadotukseen?
Mitä se ihmisen rakkaus on?
Aina se on vaatimassa vastarakkautta;
jos sitä ei tule, se loppuu.
Ihminen ei ole mikään ikiliikku
rakkausasioissakaan. Hyvinä päiviä
voi rakkauskin kukoistaa, mutta kuinkas
käy huonoina päivinä?
heppu kirjoitti:
"Jos teidän pitäsi valita rakkauden ja uskon väliltä, kumman ottaisitte?"
Voitaisiinko ajatella niin, että rakkautta ei voi olla ilman uskoa?
Usko on myös rakkautta. Jos ei ole rakkautta, ei välttämättä ole uskoakaan. Usko ja rakkaus ovat lähellä toisiaan.
Kun uskoo Jeesukseen, uskoo rakkauteen.
"Voitaisiinko ajatella niin, että rakkautta ei voi olla ilman uskoa?"
Sanonpa nyt suoraan että monet keskiverto uskovaiset eivät kyllä tunnu yhtään sen lähimmäisen rakkaammilta kuin tavalliset ihmisetkään. Jos vain uskovaisilla on se OIKEA rakkaus, miksi se ei näy heistä kunnolla?
Otetaanpa tällainen esimerkki:
Kaksi ystävystä kävelee kadulla. Toinen uskovainen ja toinen ei. Tämä toinen ei ole vastannut Jumalan "kutsuun" mutta oikeastaan uskoo näihin juttuihin. Mutta hän ei siis ole uudestisyntynyt.
Pian hän huomaa että remontoitavan talon katolta tippuu rautapalkki suoraan kohti uskovaista. Hän yrittää varoittaa ystäväänsä mutta tämä ei tajua tilanteen vakavuutta. Uskomaton mies tietää että jos hän nyt syöksyy työntämään ystävänsä alta pois, hän kuolee itse ja taivas paikasta ei ole silloin varmuutta. Lähimmäisen rakkaudesta hän kuitenkin sen tekee, ja kuolee ystävänsä puolesta. Jeesus on sanonut: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta."
Joutuuko mies siis helvettiin, koska ei ole tehnyt uskon ratkaisua, vaikka osoitti suurimman rakkauden?
Tarinasi on ristiriitainen.
Unohdetaan tuo uskovainen ja "tutkitaan" toista.
Toisesta kerrot, että hän ei ole uskovainen, vaikka "oikeastaan uskoo näihin juttuihin".
"Mutta hän ei siis ole uudestisyntynyt.".
Ei kuule tuommoista ole olemassa.
Jos uskoo näihin juttuihin, niin on uskova ja uudestisyntynyt.
Tarkastellaan jatkoa:
"Uskomaton mies tietää että jos hän nyt syöksyy työntämään ystävänsä alta pois, hän kuolee itse ja taivas paikasta ei ole silloin varmuutta."
Tilanne on minusta absurdi. Uskomaton ei voi tuota tietää. Uskova voi kyllä olla epävarma hetkittäin omasta taivasosuudestaan. Varsinkin, jos ei ole sisäistänyt Jumalan armoa Kristuksessa riittävän syvästi.
>Lähimmäisen rakkaudesta hän kuitenkin sen tekee, ja kuolee ystävänsä puolesta. Jeesus on sanonut: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." <
Lue ajatukseni toisesta vastauksestani.
"Joutuuko mies siis helvettiin, koska ei ole tehnyt uskon ratkaisua, vaikka osoitti suurimman rakkauden?"
Jos uskoo näihin juttuihin, on varmasti tehnyt uskonratkaisun, mikä se hänen kohdallaan sitten lieneekin.
Taivaaseen! Ei sen tähden, että kuoli ystävänsä puolesta, vaan sen tähden, että Kristus kuoli hänen puolestaan.
"Ei kuule tuommoista ole olemassa.
Jos uskoo näihin juttuihin, niin on uskova ja uudestisyntynyt."
Väittämäsi ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Kyllä näitä rajatapauksia on vaikka kuinka paljon, ja harva uskovakaan sitä edes yrittää kieltää. Minuakin on lastenleireillä peloteltu ja kerrottu esimerkkejä siitä että jos ei tee ratkaisua ajoissa, voi kuolla. Tottahan toki, moni pitkittää ratkaisun tekoa. En ymmärrä ihmeestä mistä olet logiikkasi vetänyt? Ehkä olet "nuori" uskossa? Minulla on monia tuttuja jotka ovat pitkään hapuilleet uskon asioissa tekemättä koskaan ratkaisua, ja jotka ovat lopulta valinneet "maailmaan" syystä tai toisesta. Minulla on tuttuja jotka elävät juuri siinä tilassa, juuri tällä hetkellä. Syitä siihen miksi ratkaisua ei tee voi olla monia. Tavallisin lienee että ei usko pystyvänsä elämään uskovaista elämää, joten ei uskalla edes yrittää. Uskis kielellä voisi sanoa että saatana on liian vahva ja he ovat liian heikkoja, ja maailman houkutukset liian suuret. Olen tavannut alkoholisteja jotka kertovat koittaneensa uskoa, mutta eivät ole päässeet irti alkoholista, ja eivät enää jaksa yrittää. Siis moni luopiokin periaatteessa vielä uskoo Jeesukseen, mutta eivät edes yritä elää uskovaisen tavoin. Pääsevätkö he taivaaseen vastaavassa tilanteessa.
Jos uskoo, niin uskoo, ja on uudestisyntynyt.
Siis uskoo sydämestään, sillä sydämen uskollahan tullaan vanhurskaaksi. Uskoon voi sisältyä myös epäilyä. Ei Jumala ole sadisti tai diktaattori, joka ei siedä ja kestä ihmisen epäilyä ja etsintää. Lastenleirillä kokemasi pelottelut voit unohtaa.
Minulle tuo ratkaisun tekeminen on vähän askarruttava kysymys. Mikä on oikea tapa tehdä ratkaisu? Minusta siihen ei tarvita mitään kättennostoja tai kättenpäällepanemisia sun muita rituaaleja. Jotkut voivat tarvita sellaisia, en sitä kiellä.
Jumala itse lahjoittaa ihmiselle uskon. Se on Jumalan lahja. Heikko ja horjuva uskokin on uskoa, kun vain haluaa uskoa, ei pakosta, vaan sisäisestä toivosta, että jospa sittenkin...
Minä en luetteloi ihmisiä luopioiksi sen perusteeella, että he eivät kykene elämään normiuskovan elämää. Jumala, sydänten tuntija, kyllä tietää, mitä itsekukin on, ja Hän armahtaa.
En ole pannut toivoani sellaiseen Jumalaan, joka asettaa ihmiselle vaatimuksia, jotta voisi sitten hyväksyä tämän. Minun Jumalani (käsitykseni Hänestä) on toisenlainen. Se on, kuule, ollut kokolailla pitkän taipaleen vaellus. Sen aikana käsitykseni Jumalasta on melko totaalisesti muuttunut ajoista, jolloin tulin uskoon.
Ystäväsi, jotka sanojesi mukaan ovat eläneet hapuilijoina ja valinneet sitten maailman, ovat Jumalalle yhtä rakkaita ja iankaikkiseen elämään kelvollisia kuin kuka tahansa meistä. Kristuksen tähden.
Koko meidän elämämme täällä on enemmän tai vähemmän hapuilua. Toteaahan Raamattukin, että Jumala on antanut ihmisille mahdollisuuden löytää Hänet hapuilemalla.
"Maailman valinta" ei merkitse kenenkään kohdalla loppusijoituspaikan valintaa. Jumala on uskollinen silloinkin, kun me olemme uskottomat. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Se on evankeliumin ydinsanoma. Että ihminen, itsessään täysin mahdoton ja Jumalalle kelpaamaton, on Kristuksessa täydellisesti hyväksytty Jumalan silmissä.
Sitä ei mikään muuksi muuta. Se on Jumalan lupaus kaikille ihmisille.
Mainitsit alkoholisteista, jotka eivät enää jaksa yrittää. Tämähän se juuri on se suuri ansa, johon ihmiset lankeavat joko väärän opetuksen tai henkilöhistoriansa, alhaisen itsetunnon ja ties minkä muun syyn takia.
Että muka pitäisi jaksaa itse vielä yrittää jotakin ja siten elää jatkuvassa yrittämisen ja tekouskovaisuuden kierteessä.
Sellaista taakkaa en sinuna sälyttäisi ystävien harteille.
Luota Jumalaan.
Jumala on Rakkaus. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!
"Mikä on oikea tapa tehdä ratkaisu? Minusta siihen ei tarvita mitään kättennostoja tai kättenpäällepanemisia sun muita rituaaleja."
"Maailman valinta"ei merkitse kenenkään kohdalla loppusijoituspaikan valintaa."
Tarkoitatko että Jumala pelastaa kaikki?
Tuo on se Jumala johon kaikki (paitsi fundamentalistit) haluaisivat uskoa, ja jos Jumala on olemassa, tuollainen hänen pitäsi olla.
Mutta Jumala josta kerrot ei ole raamatun Jumala. Raamattu sellaisena kuin me sen tunnemme, ei kerro tuosta Jumalasta kuin muutamassa harvassa kohdassa. 90 prosenttia on sitä päinvastaista. Jos luet raamattua ja pidät silmät auki myös niissä epämukavissa kohdissa niin huomaat varmasti tämän. Uskotko että raamattu on Jumalan sanaa?
Tiesitkö että helluntalisen opin mukaan olet pahemman luokan eksyttäjä?
Lähdetään häntäpäästä:
"Tiesitkö että helluntalisen opin mukaan olet pahemman luokan eksyttäjä?"
Olen jäävi omassa asiassani.
Mutta...
en varmasti ole eksyttäjä. Minähän vain kerron, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se on raamatullista.
Miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi pelotella helvetillä ja "viimeisillä mahdollisilla ratkaisuilla", kun voi kertoa, että kaikki on jo tehty ihmisten puolesta. SE ON TÄYTETTY!
Joka uskoo, se iloitsee.
Raamattu kertoo, että kaikkialla, minne evankeliumi levisi ja otettiin vastaan ihmiset iloitsivat.
"Syntyi suuri ilo siinä kaupungissa jne."
Ei Jumala jättänyt ihmisen pelastumista niin heppoisiin käsiin kuin ihmisen omiin käsiin.
Hän ei antanut Poikaansa kuolemaan turhan vuoksi.
"Uskotko että raamattu on Jumalan sanaa?"
Uskon. Olen lukenut sitä melko kauan ja kuunnellut lukemattomien tunnettujen ja vähemmän tunnettujen puhujien tulkintoja Raamatun teksteistä.
Olen tutustunut Raamatun selityksiin kirjojen kautta, mietiskellyt itse rukouksessa näitä juttuja ja keskustellut erilaisia näkökantoja omaavien uskovien kanssa. Tulkintoja riittää.
Minulle on kiteytynyt Jumalasta ehkä hieman perihelluntailaisesta käsityksestä poikkeava käsitys. Se ei tee minusta eksyttäjää eikä merkitse, että väheksyisin muiden helluntailaisten käsityksiä. Tulen hyvin toimeen tuntemieni kanssa.
Vapaa ajattelu edellyttää kaiken kyseenalaistamista. Minä olen kyseenalaistanut myös Raamatun. Jumala ei siitä suutu. Ihmiset vain luulevat niin. Monien jumalakäsitys on hirmuhallitsijan kaltainen - ja itse ollaan orjia. Mikä isä-lapsi-suhde se on. Irvikuva, sielunvihollisen kuva.
Jonka Jeesus (Ihmisen Poika) tekee vapaaksi, hän on todella vapaa.
Vapaa ajattelemaan ja olemaan vaikka eri mieltä, tekemään valintoja itsenäiseltä pohjalta ilman alituista pelkoa Jumalan rankaisutoimenpiteistä.
Kun Hän kerran on rangaissut Poikaansa meidän tähtemme, niin me voimme olla turvallisin mielin ja luottaa Häneen. Hän ei rankaise enää meitä.
Kurittaa kyllä meidän tosi parhaaksemme kuten hyvä isä lapsiaan.
Vapautemme ei kuitenkaan ole lihan vapautta; vapautta elää miten tahansa. Ihanteenamme on elää niin kuin Jeesus opetti ja opettaa Pyhän Hengen kautta jatkuvasti. Aina emme siinä onnistu. Olemme syntisiä ja lankeamme helposti. Ihanne ei toteudu, mutta Jumala ei syynää enää meidän syntejämme, vaan pyyhkii ne pois Poikansa tähden.
Onko tätä vaikea uskoa? On, tiedän sen omien kamppailujeni muistot mielessäni.
"Tuo on se Jumala johon kaikki (paitsi fundamentalistit) haluaisivat uskoa, ja jos Jumala on olemassa, tuollainen hänen pitäsi olla."
Minun mielessäni Hän on yhä enemmän tuollainen.
"Tarkoitatko että Jumala pelastaa kaikki?"
Mikäli Hänen tahtonsa toteutuu, niin tulee käymään. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi.
Voisin jatkaa aiheesta pidempäänkin, mutta sulattele nyt tuota ensin.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta millainen Jumalan kuuluisi olla. Varsinkin tässä viimeisessä:
"Mikäli Hänen tahtonsa toteutuu, niin tulee käymään."
Jos Jumala on Jumala, Hänen tahtonsa tapahtuu, muuten Hän ei ole Jumala.
Ajattelin itsekin jonkin aikaa aivan kuten sinä. Huomasin kuitenkin että se Jumala johon uskoin ei ollutkaan enää raamatun Jumala. Mitä enemmän raamattua luin, sitä selvemmäksi tuli että tuolla Jumalla johon nyt uskoin, oli hyvin vähän tekemistä kristinuskon Jumalan kanssa. En ymmärrä miten voit uskoa noin rakastavaan Jumalaan ja silti pitää raamattua Jumalan sanana? Raamatuttu ei olisi kirjana kovin paksu, jos sieltä koottaisiin vain rakkauden sanoma. Mielestäni Jumala josta raamattu puhuu on, anteeksi vain, susi lampaan vaatteissa. Joku jolla on naamiona terve mieli. Itserakas, takkiaan kääntävä, sadistinen, kusipää, joka välillä yrittää esittää rakastavaa, mutta jonka oikea luonne tulee kyllä paremmin kuin hyvin esille kirjan sivuilta. Olisikin hauska saada puoluettoman psykiatrin diagnoosi tälle raamatun Herralle. Epäilen suuresti että tuomio olisi vakava narsistinen luonnehäiriö, ja taipumus sadismiin.
En ole vielä ikinä kuullut pitävää selitystä esim juuri tästä aiheesta, että Jumala todellakin pelastaisi kaikki, eikä vain ne jotka ymmärtävät häntä palvoa, joka ei olisi joltain osin pahasti raamatun kanssa ristiriidassa. Kukaan ei ole koskaan osannut kertoa vaikkapa sitä että mitä roolia se vihtahousu tässä näytelmässä sitten enää esittää.
"Miksi ihmeessä ihmisiä pitäisi pelotella helvetillä ja "viimeisillä mahdollisilla ratkaisuilla", kun voi kertoa, että kaikki on jo tehty ihmisten puolesta. SE ON TÄYTETTY!"
Miksi raamattukin tulijärvellä ja tuomiolla pelottelisi, jos ne eivät Kristinuskoon kuulu?
"Vapaa ajattelu edellyttää kaiken kyseenalaistamista. Minä olen kyseenalaistanut myös Raamatun. Jumala ei siitä suutu. Ihmiset vain luulevat niin."
Jep, minulla se raamattu vain ei kestänyt kyseenalaistamista, vaan muuttui hyvin äkkiä satukirjaksi josta sattuu löytymään muutamia hyviä elämän ohjeita. En ymmärrä miten se jollakulla voi sen (kyseenalaistamisen) kestää.
Jos on olemassa Jumala, en ymmärrä miksi ihmisten pitäisi palvoa häntä. Luulisi että kaikkivaltias osaa pitää huolen itsestään, eikä hän tarvitse hämmentyneiden pikku ihmisten ylistelyjä ja uhrilahjoja. Ja jos raamatun ilmoituksen takana on rakastava Jumala, niin hän ei selvästikkään ole pitkin aikoihin ollut kovin kiinnostunut pitämään huolta kirjastaan. Ei rakastava Jumala voi odottaa lastensa pystyvän uskomaan "rakkauteen" joka käyttäytyy kuin psykopaatti. Aivan kuten sanoit, ei rakkauden Jumala hallitse pelolla. Se on kuitenkin suurin yksittäinen syy, miksi porukka Jumalaan yrittää uskoa. Huhun mukaan itse Darwinkin kielsi kuolin vuoteellaan tutkimuksensa, ja nöyrtyi helvein pelon edessä.
Eli siis ymmärrän oikein hyvin miksi sinulla on noin lempeä kuva Jumalasta, mutta en edelleenkään oikein ymmärrä että mitä tekemistä sillä on raamatun kanssa?
Luuk.7:47 "Tämän paljot synnit ovat anteeksiannetut, hänhän rakasti paljon."
Jeesus tulkitsee omat sanansa jatkaessaan (Luuk. 7:50) "Sinun uskosi on sinut pelastanut."
Jeesus ei siis tahtonut sanoa, että nainen tuolla rakkaudenteollaan olisi ansainnut syntien anteeksiantamuksen. Siksi hän selvästi sanoo: "Sinun uskosi on sinut pelastanut."
Eivät usko ja rakkaus ole toisensa poissulkevia.
Edellä oleva Raamatun kertomus osoittaa, että ne kulkevat käsi kädessä.
Korinttilaiskirjeen kohta, johon viittaat, ei tuomitse helvettiin rakkaudetonta tai päästä taivaaseen rakastavaa ihmistä omilla teoillaan.
Kumpaakaan ei siis hukuta eikä pelasta teot tai tekemättä jättämiset.
Paavalihan toteaa vain, että hän ei olisi mitään ilman rakkautta. Usko ja ihmisyys, sellaisina kuin Jumala tahtoo, eivät vain toteutuisi hänen kohdallaan ilman rakkautta. Näin asian ymmärrän.
kreikan kielessa on 3 eri 'rakkautta'.
suurin rakkaus antaa henkensa toisen edesta,tuo on Jumalallinen rakkaus joka on meille annettu
Ristilla..
vai voiko joku vaittaa,etta esim. rakkaus mammonaan on jotain suurta?