Tapahtuipa tänään (ei ole pakko lukea jos ei jaksa):
Tiputtauduin motarille Hämeenlinnasta kohti pääkaupunkiseutua puolen päivän jälkeen. Rampilta tulin valottoman harmaan hiacen eteen. Paku ohitti meikäläisen satasen rajoituksella.
Rajoitus vaihtui 120 kmh. Nostin vakkarilla mittarinopeuden kymmenisen kilsaa rajoituksen päälle ja aika pian lipuin hiasen ohi. Ylämäki taittui pian tasaisemmaksi maastoksi ja pakukuski sai houkuteltua kotteronsa laukkaan; paku ohitti vuorostaan minut.
Hiase repi välimatkaa pari sataa metriä ja taas vauhti hyytyi. Perä kasvoi silmissa ja ryhmittäydyin vasemmalle kaistalle ohittaakseni pakun. Tie oli eteenpäin tyhjä noin kilometrin verran. Ohitusyritykseni ei kuitenkaan miellyttänyt herra pakettiautokuskia vaan tämä vaihtoi kaistaa vasemmalle. Siinä sitten jonottelimme tyhjällä moottoritiellä vasemmalla kaistalla. Tämäkään ei ollut sitten pakukuskin mielestä hyvä ratkaisu vaan tämä ryhmittäytyi puoliksi penkereelle ja kytki hätävilkut päälle ja pumppasi jarruvaloja.
Ajelimme siinä vasenta kaistaa kahdestaan muutaman kilometrin kunnes vastaan tuli asvaltointityö ja siinä 50 kmh rajoitus. Tämä luonnollisesti puuroutti liikennettä. 50 kmh rajoituksen mukaan ei ollut taaskaan hiase puikottelijan mieleen. Keilat vaan kaatuilivat ja tietyömiehet loikkivat syrjään kun tämä teiden ritari lähti ohittaan jonoa tietyön (oikean kaistan) puolelta.
Tietyö loppui ja kytkin taas vakkarin päälle. Riihimäen kohdilla saavutin taas saman harmaan hiasen vasemmaisella kaistalla. Siinähän se roikkui vajaan puolen metrin päässä Mazdan tila-auton perässä. Torvet vain soivat, pitkät valot vilkkuivat ja huimilla koukkauksilla lähes viheralueen kautta paku yritti tila-auton ohi. Tulihan siinä rekkajonossa sitten Mazdan mentävä aukko ja Mazda teki tilaa hiaselle. Hyvin ansaittua vasemman kaistan paikkaa pakukuski ei suostunut luovuttamaan, vaikka takana tuli nopeampia, esim. allekirjoittanut ja punainen Prelude.
Hyvinkään kohdilla oli taas oikean kaistan asvaltointi työ ja siinä 50 kmh rajoitus. Hiase ei taaskaan suostunut kulkemaan viittäkymppiä ja edessä oli samat manooverit kuin edellisen tietyön kohdilla. Keilat kaatuilivat ja tietyömiehet väistelivät. Tietyön jonossa jäin hiukan tälle oikealta ohitelleelle hiaselle ja rajoituksen vaihduttua takaisin 120 kmh kytkin taas vakkarin päälle.
Pitkän suoran jälkeen olevalla kioskin kohdilla prätkäpoliisi oli vinkannut sankarimme tiensyrjään, oli ajotyyli ilmeisesti pistänyt jonkin muunkin silmään kuin allekirjoittaneen. Huomasiko oliko tuo hiase jätetty tiensyrjään, kenties kyseessä oli kaverin ihan jokapäiväistä liikennekäyttäytymistä vai olikohan kuski jossain aineissa?
Tiputtauduin motarille Hämeenlinnasta kohti pääkaupunkiseutua puolen päivän jälkeen. Rampilta tulin valottoman harmaan hiacen eteen. Paku ohitti meikäläisen satasen rajoituksella.
Rajoitus vaihtui 120 kmh. Nostin vakkarilla mittarinopeuden kymmenisen kilsaa rajoituksen päälle ja aika pian lipuin hiasen ohi. Ylämäki taittui pian tasaisemmaksi maastoksi ja pakukuski sai houkuteltua kotteronsa laukkaan; paku ohitti vuorostaan minut.
Hiase repi välimatkaa pari sataa metriä ja taas vauhti hyytyi. Perä kasvoi silmissa ja ryhmittäydyin vasemmalle kaistalle ohittaakseni pakun. Tie oli eteenpäin tyhjä noin kilometrin verran. Ohitusyritykseni ei kuitenkaan miellyttänyt herra pakettiautokuskia vaan tämä vaihtoi kaistaa vasemmalle. Siinä sitten jonottelimme tyhjällä moottoritiellä vasemmalla kaistalla. Tämäkään ei ollut sitten pakukuskin mielestä hyvä ratkaisu vaan tämä ryhmittäytyi puoliksi penkereelle ja kytki hätävilkut päälle ja pumppasi jarruvaloja.
Ajelimme siinä vasenta kaistaa kahdestaan muutaman kilometrin kunnes vastaan tuli asvaltointityö ja siinä 50 kmh rajoitus. Tämä luonnollisesti puuroutti liikennettä. 50 kmh rajoituksen mukaan ei ollut taaskaan hiase puikottelijan mieleen. Keilat vaan kaatuilivat ja tietyömiehet loikkivat syrjään kun tämä teiden ritari lähti ohittaan jonoa tietyön (oikean kaistan) puolelta.
Tietyö loppui ja kytkin taas vakkarin päälle. Riihimäen kohdilla saavutin taas saman harmaan hiasen vasemmaisella kaistalla. Siinähän se roikkui vajaan puolen metrin päässä Mazdan tila-auton perässä. Torvet vain soivat, pitkät valot vilkkuivat ja huimilla koukkauksilla lähes viheralueen kautta paku yritti tila-auton ohi. Tulihan siinä rekkajonossa sitten Mazdan mentävä aukko ja Mazda teki tilaa hiaselle. Hyvin ansaittua vasemman kaistan paikkaa pakukuski ei suostunut luovuttamaan, vaikka takana tuli nopeampia, esim. allekirjoittanut ja punainen Prelude.
Hyvinkään kohdilla oli taas oikean kaistan asvaltointi työ ja siinä 50 kmh rajoitus. Hiase ei taaskaan suostunut kulkemaan viittäkymppiä ja edessä oli samat manooverit kuin edellisen tietyön kohdilla. Keilat kaatuilivat ja tietyömiehet väistelivät. Tietyön jonossa jäin hiukan tälle oikealta ohitelleelle hiaselle ja rajoituksen vaihduttua takaisin 120 kmh kytkin taas vakkarin päälle.
Pitkän suoran jälkeen olevalla kioskin kohdilla prätkäpoliisi oli vinkannut sankarimme tiensyrjään, oli ajotyyli ilmeisesti pistänyt jonkin muunkin silmään kuin allekirjoittaneen. Huomasiko oliko tuo hiase jätetty tiensyrjään, kenties kyseessä oli kaverin ihan jokapäiväistä liikennekäyttäytymistä vai olikohan kuski jossain aineissa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse en tuosta syystä osta korttia mettäisin tuollaisessa tapauksessa täysin hermot.. Autosasani pitäisi vähintään olla kamera ja tutka millä voisin sitten vittupäänä aina kuvata kun joku sushari alkaa egoilemaan ja soitto poliisille ja pyytää lupa seurata ja kuvata häiskää niin pitkään että poliisit tulevat ^^
ja jos laitteita ei olisi. Iskisi aivan suunnaton himo pakoittaa toinen pysähtymään ja latoa pari valittua sanaa :D
eli toimin viisaammin enkä aja ajokorttia enkä osta autoa =D
oikein taas yksi teiden ritari ollut liikenteessä hiacella..voi elämä että kaikkiin meitäkin löytyy.ostaisi sitten jonkun ripeämmän pelin että saa väliä tai lähtisi vaikka ahvenistolle puuduttamaan ajohaluja..